Eurooppa

Škocjan caves – luolaseikkailuja Sloveniassa

sunnuntai, heinäkuu 2, 2017

Slovenian nähtävyyksiä selvittäessäni törmäsin toistuvasti mainintoihin upeista luolista. Meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin että Sloveniassa on itse asiassa kaksi kuuluisaa luolastoa: Postojna ja Škocjan. Postojnaan on helpompi kulkea, mutta siellä myös käy enemmän turisteja. Škocjan puolestaan on rauhallisempi ja Unescon maailmanperintökohde, mutta sinne päästäkseen täytyy nähdä hieman enemmän vaivaa. Molemmat ovat ehdottomasti vierailun arvoisia, mutta aikaa meillä oli vain toiselle, joten päädyimme Škocjaniin. 

Luolille päästäksemme meidän tulisi ottaa Ljubljanasta juna Divačan pikkukylään ja kävellä asemalta kolme kilometriä luolille. Ei kuulosta kovin pahalta, mutta kuten matkoilla usein käy, kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti.

Olin katsonut meille sopivan aamujunan, johon kävimme ostamassa juna-asemalta liput. Pian selvisi kuitenkin että kyseinen juna oli a) myöhässä b) korvattu bussikuljetuksella. Kun yritimme tiedustella mistä kyseinen bussi lähtee meitä huidottiin aivan väärään suuntaan sillä seurauksella että myöhästyimme lopulta kyydistä. No, ei muuta kuin seuraavaa junaa odottamaan.

Tämä juna vei meidät lopulta perille

Reilun puolentoista tunnin junamatkan aikana alkoi käydä hyvin selväksi että sää ei todellakaan ollut puolellamme. Vettä tuli välillä tihuttaen, välillä kaatamalla. Eikä meillä tietenkään ollut mukana minkäänlaisia sadevaatteita tulevalle kävelypätkälle. Saavuttuamme Divačaan sade ei ollut helpottanut lainkaan, joten juoksimme asemabaariin miettimään seuraavaa siirtoa. Kesäaikaan asemalta on myös bussikuljetus luolille, mutta meidän saapuessamme seuraavaan kuljetukseen olisi ollut pari tuntia.

Asemabaarissa nautin kylmissäni “kaakaon”, joka oli kuin jonkinlaista kuumaa vaniljavanukasta. Divačalainen erikoisuus kenties? Valitettavasti sade ei ottanut loppuakseen, joten päätimme pyytää baarineitoa tilaamaan meille taksin, jonka luvattiinkin saapuvan vartissa. Puoli tuntia myöhemmin ihmettelemme missä se kirottu taksi viipyy kunnes paljastuu ettei kyseinen (ilmeisesti kylän ainoa) kuski ollut vielä edes lähtenyt liikkeelle. Tässä vaiheessa alkoi vähän tuntua siltä että pitäisiköhän vaan hypätä seuraavaan paluujunaan ja unohtaa koko hemmetin luola.

Mutta ei! Sade päätti vihdoin tauota, joten lähdimme reippaina (joskin taivaalle pälyilevinä) kävelemään kohteeseemme. Olin lukenut netistä että luolille kulkee asemalta merkitty reitti, mutta emme kyllä onnistuneet sellaista löytämään, joko merkit olivat puutteelliset tai sitten katseemme olivat liian kiinnittyneet uhkaaviin sadepilviin. Suunnistimme siis kännykän varassa, joka päivän teeman mukaisesti johti meidät ensin valtatielle ja sitten umpikujaan, mutta onneksi lopulta myös perille!

Mielialakin alkoi kohota mitä lähemmäksi luolia pääsimme

Kaiken säätämisen jälkeen oli mahtava fiilis saapua vihdoin luolille, toki useamman tunnin alkuperäistä aikataulua jäljessä, mutta mitä nyt pienistä! Toki lippukassalle päästyämme huomasimme että seuraavaan kierrokseen olisi aikaa puolitoista tuntia, mutta tässä vaiheessa pieni odottelu ei tuntuisi enää missään!

Odottelua helpotti se että tarjolla oli tällaisia maisemia ajanvietteeksi!

Lopulta voiton hetki koitti, pääsimme luoliin ja kaikki vaiva oli sen arvoista!

Luolissa kuljettiin n. 30 hengen ryhmissä oppaan johdolla. Kierroksella jossa kävimme kuljetaan n. kolmen kilometrin reitti. Olen itse lievästi ahtaanpaikankammoinen, mutta täällä siitä ei kyllä ollut mitään haittaa, koska luolat ovat aivan valtavia! Ensimmäinen puolikas kierroksesta kuljetaan hiljaisissa luolissa, jotka ovat täynnä upeita tippukiviä ja kivipylväitä. Huikein näky on 30 metriä korkea ja 120 metriä leveä Hiljainen luola, joka on aivan täynnä erilaisia kivimuodostelmia.

Tämän jälkeen siirrytään ihmettelemään Reka joen kiveen muovaamaa massiivista väylää. Satametrisen luolan pohjalla pauhaa joki ja koko ilma on täynnä vedestä nousevaa sumua. Ainoa valo tulee kulkureitin himmeästä valaistuksesta. Tunnelma on kuin jostain fantasiaromaanista. Aivan huikea paikka, jonka skaalaa on mahdotonta näkemättä käsittää. Onneksi en ole korkean paikan kammoinen, sillä joki ylitetään lähes 50 metrin korkeuteen rakennetulla sillalla.

Uloskäynti oli ainoa paikka jossa valo riitti kuvaamiseen

Opas kertoi matkan aikana luolan historiasta ja ympärillä näkyikin merkkejä vanhoista luolien kartoittajien käyttämistä kulkureiteistä. Niissä oli pääsääntöisesti kymmenien metrien tiputukset ilman minkäänlaisia turvakaiteita. Ei olisi meikäläisen hommaa moinen. Onneksi me turistit saamme kulkea turvallisesti aidattuina!

Lopulta astellaan aivan liian kirkkaalta tuntuvaan päivänvaloon ja saamme vielä hetken nauttia Reka joen mahtavista maisemista.

Lopuksi:

  • Luolissa on valokuvaus kielletty eikä se kyllä oikein onnistu vaikka kiellosta ei piittaisikaan (kokeilin, tietenkin), koska luolissa on niin hämärää. Virallisilta nettisivuilta löytyy hyviä kuvia, kannattaa käydä sieltä fiilistelemässä.
  • Luolissa on märkää ja n. 12-astetta lämmintä, joten kannattaa laittaa jalkaan tukevat kengät ja päälle riittävästi vaatetta.
  • Meno-paluu junalippu Divacaan maksoi 19 euroa ja juna-aikataulut näkee netistä.
  • Luoliin pääsee ainoastaan opastetusti, joten jos on liikkeellä tiukalla aikataululla kannattaa tarkistaa ajat etukäteen nettisivuilta.
  • Samasta paikasta näkee myös lippujen hinnat, meidän käymällä kierroksella liput maksoivat 16€ per nassu.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply