Autoilu Eurooppa maisemafiilistelyt

San Marinon maisemallinen päiväretki

sunnuntai, elokuu 7, 2016

Yksi kesäkuun Toscanan reissun maisemarikkaimmista päivistä oli San Marinon päiväretki. Olin jo Suomessa matkaa suunnitellessa katsellut huokaillen kuvia San Marinon maisemista ja juuri muuta paikasta tietämättä päätin että tuonne on päästävä!

Nyt paikassa vierailtuani osaa kertoa jo mm. tällaisia tuikitärkeitä faktoja San Marinosta:

  • Maailman vanhin ja viidenneksi pienin valtio
  • Pääkaupunki (Cittá di San Marino) sijaitsee Monte Titanon huipulla, 750m korkeudessa (ei korkean paikan kammoisille!)
  • Valuuttana toimii euro (ja San Marinon omat eurot olivat poikkeuksetta superkiilteleviä)
  • San Marinon kaupunki on Unescon maailmaperintökohde (ja syystä!)
  • Minkäänlaisia rajamuodollisuuksia ei ole, turisti-infosta saa kyllä hakea passiinsa leiman, jos haluaa pulittaa moisesta 5€.
San Marino

Tuskin olen ensimmäinen maisemien paikalle houkuttelema

Majailimme Toscanassa viikon ajan pikkupaikassa nimeltä Laterina, lähellä Arezzoa. Katselin etukäteen ajomatkaa San Marinoon tulevan n. 140km, eihän se olisi matka eikä mikään! Paitsi että korkeuseroja riittää siinä määrin, että oikeasti matkaan meni kolme tuntia. Onneksi maisemat olivat matkan varrellakin sen verran vaikuttavia ettei se kolme tuntia loppujen lopuksi niin pitkältä tuntunut.

Menomatkalla ohitimme Anghiarin linnakekaupungin, jonka vierestä avautui niin huikea aamusumuinen maisema, että sitä oli pakko pysähtyä hetkeksi ihmettelemään.

Menomatkalla ohitimme Anghiarin linnakekaupungin, jonka vierestä avautui niin huikea aamusumuinen maisema, että sitä oli pakko pysähtyä hetkeksi ihmettelemään.

Paluumatkalla harvinaisempaa järvimaisemaa. Bongasimme järven jo menomatkalla vielä imartelevammasta perspektiivistä vuoriteiltä, mutta emme pysähtyneet kuvaamaan, koska naiivisti kuvittelimme palaavamme samaa reittiä takaisin. Kirottu navigaattori petti meidät ja ne kuvat jäivät saamatta.

Paluumatkalla harvinaisempaa järvimaisemaa. Bongasimme järven jo menomatkalla vielä imartelevammasta perspektiivistä vuoriteiltä, mutta emme pysähtyneet kuvaamaan, koska naiivisti kuvittelimme palaavamme samaa reittiä takaisin. Kirottu navigaattori petti meidät ja ne kuvat jäivät saamatta.

Olin etukäteen tutkaillut parkkipaikkojen sijaintia ja tulostanut niistä jopa kartan (jonka kätevästi unohdin kotiin). Ei huolta, San Marinon kaupunkia lähestyessämme parkkipaikat oli hyvin opastettu. Melko pian bongasimme paikan, josta pääsi suoraan köysiradalla ylös kaupunkiin. Ei muuta kun auto parkkiin (8€ koko päivä) ja suunta ylöspäin!

Köysiradalla kulkee vaunu 15 minuutin välein ja meno-paluu lippu maksaa 4,50€. Köysiradan käyttö säästi meiltä ainakin vartin kiemurtelevaa ajomatkaa. Paljon mielummin sitä liimautui vaunun ikkunaan ihastelemaan maisemia siksi kaikeksi kahdeksi minuutiksi jotka matka ylös vei.

San Marino köysirata

San Marino maisemat

Ylhäällä heti köysiradan vierestä aukesi aivan uskomattomat näkymät.

San Marino

Toisella puolella horisontissa siinti Adrianmeri. Meren ja taivaan rajaa oli vaikea erottaa ja paikoittain näyttikin siltä kuin rahtilaivat kaukana ulapalla olisivat kelluneet ilmassa!

San Marino on vanha linnoituskaupunki ja paikan päänähtävyydet ovatkin kolme komeaa Monte Titanon laella kohoavaa vartiotornia. Näistä kahdessa suuremmassa on myös mahdollista vieraillla sisällä. Pääsymaksu yhteen torniin maksoi 4,50€, josta sai takaisin 1,50€ kun palautti muovisen pääsylippuläpyskän lähtiessään. Torneista toisessa (Cesta) on myös asemuseo, jossa emme tosin vierailleet.

San Marino

San Marinon vartiotorneista suurin ja vanhin, Guaita.

San Marino guaita torni

Luotettu matkatoverini, Katariinan pää.

San Marino Guaita torni

Huipulta alas tuijotellessa kävi mielessä että miten ihmeessä tornit on ikinä saatu rakennettua. Tuhat vuotta sitten! Tuollainen projekti tuntuisi minusta ihan hullun hommalta tämän päivän teknologiallakin!

Toinen torni, Cesta.

Toinen torni, Cesta.

San Marino Montale torni

Kolmas torni, Montale, ei ollut yleisölle avoin, mutta sitä saattoi ihastella ulkopuolelta.

Paikan maisemat torneineen ja linnakkaineen olivat selkeästi San Marinon päähoukutin, tosin itselläni oli myös taka-ajatus shoppailumahdollisuuksien hyödyntämisestä. Se olikin ainoa asia, jossa San Marino tuotti pettymyksen.

Olin ymmärtänyt että kyseessä olisi jonkinlainen ostosparatiisi alemman verotuksen vuoksi ja kaupungin alueella oli kyllä jonkin verran luksustuotteita myyviä kauppoja, mutta ne eivät olleet lainkaan sitä mitä hain. Elektroniikkaliikkeen metsästyksessä vierailimme kauppakeskuksessa kaupungin ulkopuolellakin, mutta se oli juuri niin surkea paikka kuin kauppakeskukset Toscanassakin. Ei yhtään asiakasta missään, kaikki säälittävän kuluneen näköistä ja se etsimäni elektroniikkaliikekin oli ilmeisesti mennyt konkurssiin. Dieseliä sentään löysimme huomattavasti halvemmalla kuin Italian puolella, joten ei se alhaisempi verotus ilmeisesti aivan tarua ollut.

San Marino

Lippuviirit olivat in San Marinossa

Lippuviirit olivat in San Marinossa

San Marino

Kapeat pikkukadut olivat hyvin samantyylisiä kuin Italiankin puolella.

San Marinon kaupunki on pieni ja sen ottaa nopeasti haltuunsa kävellen, ainakin niin kauan kuin pohkeet kestävät jatkuvasti ylös ja alas poukkoilevia katuja. Paikka on päiväretkelle täydellinen kohde, ainakaan itselleni San Marinosta ei olisi riittänyt pureskeltavaa useammaksi päiväksi.

Jostain syystä koin että San Marinossa ei ollut ihan samanlaista lämpöä ja tunnelmaa kuin monissa Toscanan hyvin samankaltaisissa pikkukaupungeissa, mutta kuten varmaan on jo käynyt ilmi, maisemat olivat aivan voittamattomat! Horisontiin tuijotellessa, gelatoa napaan kiskoen olin hyvin tyytyväinen Anni.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply