Suomi Finland

Pikku-Pyhävaara – upea talvinen ilmestys Rukan kyljessä

torstai, helmikuu 14, 2019

Ensimmäinen päivä Rukalla. Ulkona oli lähes kolmekymmentä astetta pakkasta, mutta kirkas auringonpaiste houkutteli ulos jäätymisenkin uhalla. Rukan alueen reittikartasta olin bongannut läheisen neljän kilometrin lumikenkäreitin Hirsilammen ympäri, joka vaikutti juuri sopivalta pakkaspäivän pikku reippailulta. Ei muuta kuin neljä kerrosta vaatteita päälle, lumikengät kantoon ja menoksi!

Reitin aloituspaikalle oli majoitukseltamme pari kilometriä ja jo siinä vaiheessa kun pääsimme reitin alkuun flunssaisin meistä kääntyi pakkasen pureskelemana takaisin päin. Oikean reitin löytyminen vaati vähän arvontaa ja sompailua koska alueella risteili latuja ja moottorikelkkareittejä, mutta löysimme lopulta oikealle väylälle. Hirsilammen talvireitti on yhdistetty fatbike ja lumikenkäilyreitti, tosin opaskyltteissä näistä oli tyypillisesti mainittu vain fatbike. Punaisia merkkejä seuraamalla pääsi kuitenkin oikeaan suuntaan.

Kuvankaappaus: ruka.fi

Väylä oli sen verran hyvin tampattu että jätimme tässä vaiheessa lumikengät vielä kassiin, koska ilman niitä liikkuminen oli kätevämpää ja nopeampaa. Reitti alkoi aukealta, mutta pian se siirtyi puikkelehtimaan metsän siimeksessä ja meno olikin melko hidasta, koska tämän tästä ihmettelimme talvisen metsän ja lumipeittoisten puiden kauneutta kirkkaassa auringonvalossa. Liekö syynä rivakka pakkanen, mutta muita kulkijoita ei näkynyt missään ja hyvä niin koska huomasin myöhemmin että kiersimme vahingossa reittiä vastapäivään eli väärään suuntaan.

Pakkaslumi narskui jalkojen alla ja huppu kahisi korvissa, mutta jos hetkeksi pysähtymällä saattoi huomata että metsän keskellä vallitsi aivan täydellinen rauha ja hiljaisuus. Olivatkohan kaikki eläimetkin jossain pakkasta paossa? Koko retken aikana näimme ehkä tusinan verran ihmisiä, joten jos kaipaa rauhaa niin helmikuun alun kova pakkaspäivä oli selvästi hyvä valinta!

Vilkuilimme karttaa aina silloin tällöin, mutta pääasiassa kuljimme vain polun mukaan. Pikku hiljaa suunta alkoi olla ylöspäin, ei äkkijyrkästi, mutta huomattavasti. Puiden takaa alkoi pilkistellä kauaskantoisia maisemia ja aloimme pohtia kuinka korkealle tämä reitti mahdollisesti johtaakaan. Kumpikaan meistä ei ollut tutustunut alueen topografiaan vaan lähdimme vaan menemään ilman sen kummempaa reittiin tutustumista.

Ylämäki jatkui ja puita oli yhä harvemmassa, ne olivat lyhempia ja runsaslumisempia. Huomaamatta olimme siirtyneet sellaisesta “tavallisesta” lumisesta metsästä jollaista olin tottunut etelämmässäkin näkemään, talviseen satumetsään jossa polku puikkelehti lumen painosta omituisiin asentoihin painuneiden puupatsaiden seassa. Päästyämme vihdoin lakipisteelle katselimme ihmetellen ympärillemme. Täällähän on kota, vessat, näköalapaikka ja kaikki!

Hetken kartan syynäys paljasti että olimme vahingossa kävelleet reippaasti syrjään alkuperäiseltä reitiltä ja päätyneet Pikku-Pyhävaaran huipulle. En ole ikinä tainnut olla niin tyytyväinen surkeaan suunnistustaitooni, mikä upea harhareitti!

Paluumatka sujui mukavasti kun tiesimme olevamme Pyhän jyssäys -reitillä ja saatoimme seurata sen merkkejä takaisin lähtöpaikalle. Vielä juuri ennen reitin loppua pääsimme nauttimaan yhdestä näköalapaikasta ja sen jälkeen jäljellä onkin enää melko jyrkkä alamäki takaisin alkupisteeseen. Rinne oli niin luminen että turvaudumme pyllymäkitaktiikkaan, koska et voi lentää perselleesi jos perse on jo valmiiksi maassa!

Kaikkiaan reitin kulkemiseen kului kolmisen tuntia kaikkine kuvaus-, kartanluku- ja suu auki hämmästely taukoineen. Pikku lenkille piti lähteä, mutta kuljimme lopulta omalta majoitukseltamme laskien noin 13 kilometriä. Eikä muuten harmittanut yhtään! Vaikka pakkasta olikin melkein kolmekymmentä astetta niin reippaillessa pysyi kyllä hyvin lämpimänä kun vain pukeutui riittävän moniin kerroksiin.

Pyhän jyssäyksen reitti jonka vahingossa päädyimme kiertämään. Keltaisella merkitty aloituspaikka, vihreällä näköalapaikka ja sinisellä Pikku-Pyhävaaran laki. Reitin pituus noin 6 km.

Lopuksi muutama yleinen huomio:

  • Emme lopulta tarvinneet lumikenkiä ollenkaan, mutta käsittääkseni polun tila vaihtelee, joten jos koko reitin mielii kiertää niin suosittelen ottamaan lumikengät kuitenkin mukaan.
  • Hirsilammen talvireitti ja Pyhän jyssäys kulkevat osittain samaa reittiä, Hirsilammen ympäri kulkeva reitti vain kääntyy aiemmin takaisin päin. Ei kannata jättää välistä Pikku-Pyhävaaran laelle nousevaa osuutta, sieltä löytyy kaikista upeimmat maisemat!
  • Reitin virallinen kiertosuunta on myötäpäivään ja niin päin katsottuna reitin loppu on hieman huonosti merkitty.
  • Maps.me karttasovellus on hyvä apu suunnistamisessa, siellä on selkeästi merkittynä Pyhän jyssäyksen reitti.
  • Lisää tietoa Rukan ja sen ympäristön lumikenkäreiteistä löytyy Rukan virallisilta verkkosivuilta.

 

Blogia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa!

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Laura Laakso/Matka maailman ympäri 80 vuodessa sunnuntai, helmikuu 17, 2019 at 18:36

    Mun Lappi kuume nousi taas svääreihin! Siitä on n. 16 vuotta, kun olen viimeksi ollut ihastelemassa tuota lumista maisemaa. Toivottavasti lähitalvina minäkin pääsisin nauttimaan noista maisemista.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, helmikuu 18, 2019 at 17:15

      Mahtavaa että sain heräteltyä Lappi-kuumetta! Tämähän oli mulla aivan eka kerta, mutta hurahdin täysillä Pohjois-Suomen upeaan luontoon!

  • Reply Kohteena maailma / Rami tiistai, helmikuu 19, 2019 at 15:57

    Onhan tuo Ruka niin huippu! Oma suosikkini ”Lapissa”, vaikka nyt ei aivan Lappia vielä olekaan. Olen siellä kymmenisen kertaa talvella ollut ja toivottavasti tulee vähintään saman kerran vielä talvisin siellä käytyä 🙂 Kivoja fiiliksiä ja muistoja tämäkin postaus sieltä toi mieleen!

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, helmikuu 19, 2019 at 17:53

      Kyllä vain! Olin tosi positiivisesti yllättynyt siitä miten laaja alue oli ja kuinka paljon sieltä löytyi tekemistä myös pienellä budjetilla. Olisin hyvin voinut viettää Rukalla pidenpäänkin kuin viikon!

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta torstai, helmikuu 21, 2019 at 08:53

    Aivan ihanat maisemat! <3 Mutta melkoinen matka 30asteen pakkasessa! 😀 En tiedä oisiko musta ollut oikeasti noin pitkään reissuun. 😀

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, helmikuu 21, 2019 at 14:56

      Se on jännä juttu että jostain syystä se kolmenkymmenen asteen pakkanen kuulosti pahemmalta kuin miltä se oikeasti tuntui. En tiedä oliko vaan vaatetta riittävästi päällä vai pysyikö reippaillessa vaan niin hyvin lämpimänä, mutta yllättävän vähän se lopulta häiritsi!

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, helmikuu 23, 2019 at 21:24

    Ihan mahtavat maisemat! Kyllä näin ulkomailla asuessa alkaa noita lumisia maisemia olla jo ikävä. Olispas ihan hieno paikka tuokin käydä joskus, varsinkin noin auringonapaistaessa. Upeat nuo lumiset puut!

    • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, helmikuu 24, 2019 at 09:21

      Mä olin itsekin ihan fiiliksissä koko reissun ajan että vaikka lumista metsää toki Etelä-Suomestakin löytyy niin silti nuo pohjoisen lumimaisemat oli silti ihan uniikkeja, omanlaisiaan ja tajuttoman kauniita! 😍

  • Reply Outi / Maa Quzuu sunnuntai, helmikuu 24, 2019 at 21:24

    En kestä miten ihania maisemia! Toivottavasti meilläkin ensi viikolla on vielä lunta jäljellä! Nämä jutut tulevat kyllä niin oikeaan aikaan!

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, helmikuu 25, 2019 at 15:24

      Sanoppa muuta, olin ihan silmät sydäminä itsekin tuolla! Tosi kiva että näistä jutuista on teille iloa! 🙂

    Leave a Reply