Afrikka

Namibian parhaat palat

torstai, kesäkuu 21, 2018

Ennen Namibiaan lähtöä vatsanpohjassa kipristeli poikkeuksellinen matkajännitys. Reissailukokemusta alkaa olla kertynyt siinä määrin että matkalle lähtö enää harvoin aiheuttaa erityistä jännitystä, mutta ensi kerta Afrikkassa tuntui niin eksoottiselta että mielessä oli huoli jos toinenkin siitä miten reissu tulisi sujumaan.

Etukäteen mietitytti erityisesti ajomatkojen pituus ja se jäisikö täyteen tungetussa ohjelmassa riittävästi aikaa kohteisiin tutustumiseen. Renkaan puhkeaminen kesken reissun olisi täysin mahdollista ja muutenkin auton rikkoutuminen vaikeuttaisi suunnitellussa ohjelmassa pitäytymistä merkittävästi. Ja telttailu vasta jännittikin, varsinkin kun itse olen viettänyt teltassa yön viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Enkä tykännyt. Jäätyisikö öisin aivan kalikaksi ja menisikö leirielämään lopulta totaalisesti hermo?

Näin jälkikäteen onkin helppo todeta että ei olisi ollut mitään tarvetta hermoiluun. Kaikki sujui niin hyvin kuin vain sujua voi ja Namibia jätti yltiöpositiivisen muistijäljen. Vuokra-auto toimi moitteettomasti, olo oli koko ajan turvallinen, asioiden hoitaminen sujui, ihmiset olivat ystävällisiä ja leirielämäkin osoittautui ihan mukavaksi. Reissun suurin pettymys oli se että yhtenä päivänä taivas ei ollutkaan täysin kirkas vaan kokonaan pilvipeitossa, kamalaa! Ja kyllä, parina yönä oli melko kylmä, mutta siitäkin selvittiin.

Namibiasta tulee vielä monta kirjoitusta, mutta tässä vähän alkupaloja siitä mikä teki Namibiasta niin ikimuistoisen.

Etosha

Namibian reissun kruunaamaton kuningatar oli ehdottomasti Etoshan kansallispuisto, jossa vietimme kolme päivää eläinten perässä sorateillä surrutellen. Olin ensimmäistä kertaa minkään sortin safarilla ja hieman yllätyksenä tuli kuinka läheltä eläimiä todella pääsi näkemään. Monet Etoshan elukoista olivat autoihin niin tottuneita että ne käyskentelivät tien reunoilla kaikessa rauhassa ja auton saattoi pysäyttää aivan parin metrin päähän. Yhtenä onnekkaana aamuna näimme jopa leijonan aivan lähietäisyydeltä!

Meillä oli etukäteen vaatimaton muutaman eläimen lista siitä mitä nyt ainakin haluaisimme nähdä, mutta lopulta jouduimme jatkuvasti keksimään uusia toive-eläimiä, koska bongauksia tuli tehtyä niin hurjaa vauhtia. Ainoastaan kissaeläimet leijonaa lukuunottamatta jäivät näkemättä, mutta esim. leopardeista ja gepardeista tehdään näköhavaintoja niin harvoin etten moista osannut oikein edes toivoa.

 

Spitzkoppe

Spitzkoppe valikoitui matkareitille puolittain siitä syystä että se vaikutti kätevältä välietapilta Etoshan ja Swakopmundin välillä. Lisäksi olin nähnyt muutaman houkuttelevan kuvan paikan komeista graniittikallioista, eikä siihen muuta sitten tarvittukaan. Pehmeämuotoiset kalliot osoittautuivat mainioksi kiipeilykohteiksi, sillä niiden pinta oli kauttaaltaan tasaista mutta hyvin karheaa kiveä, joten pito oli erinomainen myös kaltevilla pinnoilla.

Spitzkoppessa yöpyminen oli aivan omanlaisensa kokemus, sillä paikka on kirjaimellisesti keskellä ei mitään Namibin autiomaassa. Leirintäalueen valtti on se että leiripaikat on sijoiteltu laajalle alueelle ympäri kallioista maisemaa ja Spitzkoppessa todellakin tunsi olevansa yksin keskellä autiomaata. Koska valosaaste oli nollassa saimme myös illan pimeinä tunteita nauttia upeimmasta tähtitaivaasta jota olen ikinä päässyt todistamaan.

Waterberg

Kuten Spitzkoppe, Waterbergkin ilmestyi reissusuunnitelmaan pääasiassa siksi että se tauotti kätevästi matkaa Etoshaan, tällä kertaa Windhoekin suunnasta. Waterberg hurmasi ensinäkemältä, sillä aivan sisäänkäynnin vieressä hyppelehti muutama leikkisä dikdikantilooppi, joka lienee yksi söpöimmistä otuksista jota maa päällään kantaa. Näimme dikdikkejä myöhemmin vielä lisää ja nämä yksilöt olivat selvästi vähemmän arkoja kuin Etoshassa myöhemmin näkemämme, niiden peuhaamista sai aivan rauhassa seurailla!

Waterbergin maisemaa dominoi upea punasävyinen pöytävuori, joka näkyy jo kaukaa alueelle saapuessa. Sen laelle johtaa melkoisen lohkareinen polku, jossa oli meille juuri sopivasti vaikeusastetta. Kannatti pungeta, sillä ylhäältä avautuvat maisemat olivat vaivan arvoiset!

Sossusvlei

Hiekkaa, hiekkaa ja vähän lisää hiekkaa. Ei kuulostaa kovin kummoiselta nähtävyydeltä, vai mitä? Sossuvlei on kuitenkin yksi Namibian suosituimmista kohteista, eikä syyttä. Satojen metrien korkeuksiin kohoavat punertavat dyynit ovat vaikuttava näky. Maiseman kontrasti on upea varsinkin sinisenä loistavaa taivasta vasten.

Parhaiten Sossuvlei pääsee oikeuksiinsa auringonnousun aikaan, kun auringonvalo maalaa hiekan hehkuvanpunaiseksi ja dyynien harjojen taa jää jyrkät varjot. Voin kertoa että dyynin laelle kiipeäminen on myös huomattavasti siedettävämpää viileässä aamuilmassa kuin jo muutamaa tuntia myöhemmin.

You Might Also Like

32 Comments

  • Reply traveldreamer17 torstai, kesäkuu 21, 2018 at 17:44

    Upeita maisemia! Samanlaista jännitystä oli meilläkin ennen Madagaskarin matkaa, vaikka olin kerran aikaisemmin käynyt Afrikassa. Mutta samoin sujui meillä kaikki tosi hienosti ja Afrikan luonto hurmasi uudelleen.

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, kesäkuu 22, 2018 at 14:51

      Afrikka on jännä paikka! 😀
      Luonto ja eläimet on kyllä Afrikan vahvuuksia <3

  • Reply Laura /Irtiottoja maailmalle perjantai, kesäkuu 22, 2018 at 21:06

    Oi Namibia! Mulle iski hirveä kaipuu takaisin kun teidän reissun instakuvia seuraili. Ihanaa että teidän reissu oli noin onnistunut! 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset lauantai, kesäkuu 23, 2018 at 16:40

      En yhtään ihmettele, Namibia on todella upea ja kuvauksellinen paikka! Sulle mitä suurimmat kiitokset matkainspiraatiosta ja hyvistä neuvoista! 🙂

  • Reply Suunnaton sunnuntai, kesäkuu 24, 2018 at 11:37

    Aika lailla juuri näitä paikkoja olen miettinyt, kun Namibian matkaa joskus suunnittelin (ei toteutunut vielä silloin, mutta ehkä joskus.) Oli kiva päästä lukemaan kokemuksia!
    Tuon vatsanpohjassa kipristelyn tunnistan minäkin. Yleensä ennen matkaa sisällä kuplii vain into, mutta ennen alkuvuoden Tansanian matkaa tunsim juuri tuota samaa jännitystä. ”Afrikkaan, minkäkö?” 🙂
    Hauska päästä lukemaan lisääkin juttuja teidän reissustanne!

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, kesäkuu 25, 2018 at 13:14

      Jep, nämä taitaa olla aika klassisia kohteita Namibiassa, enkä kyllä ihmettele, huikeita paikkoja! Ilmeisesti Afrikka on vielä jotain sen verran erilaista ja eksoottista että yhtä jos toistakin vähän jännittää etukäteen. Nyt kun Namibia oli niin positiivinen kokemus, niin juuri Tansaniaan tekisi mieli seuraavaksi!
      Juttuja on tulossa monen monta, joten kiva että niille löytyy ainakin yksi lukija! 😉

  • Reply Emma maanantai, kesäkuu 25, 2018 at 09:15

    Oi mikä ihana reissu! Jokaikisestä safarijutusta minkä luen tulee aina mieleen, että vielä täytyy munkin päästä kunnon safarille (taustalla vain yhden päivän safari Etelä-Afrikassa, mutta jo se oli jotain aivan huikeaa)! Tai siis oikeastaan ihan jokaisen täytyis päästä kerran elämässä näkemään noita Afrikan maisemia ja eläimiä! Ja ”lopulta jouduimme jatkuvasti keksimään uusia toive-eläimiä” – ihan paras #firstworldproblems 😀 😀

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, kesäkuu 25, 2018 at 13:23

      Olen ihan samaa mieltä, jokaisen pitäisi päästä näkemään Afrikan eläimiä. Se tunne kun kohtaat luonnossa niitä eläimiä mitä on aikaisemmin nähnyt vain jossain Avarassa luonnossa on jotain surreaalia. Ettäkö näitä on ihan oikeasti olemassa! ? :O 😀

      Joo, meillä oli kyllä tosi rankkaa kun jouduttiin oikein urakalla miettimään että mitäs eläimiä meillä nyt vielä mahdollisesti olisi näkemättä 😀

      Afrikkaan jää kyllä koukkuun, seuraavaksi tekisi kovasti mieli juuri Etelä-Afrikkaan taikka Tansaniaan. Tahtoo lisää eläimiä!

  • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, kesäkuu 25, 2018 at 12:07

    Namibiasta en tiedä juuri mitään, joten kiva oli lukea reissustanne ja ihailla kuvia. Tosi kaunista! Meillä käynnistyy huomenna Kalifornian reissu ja vaikka harvoin tulee matkajännitystä podettua, niin nyt sitä on ilmassa ja paljon. Meillä myös tiivis ohjelma ja jos yksi palikka kaatuu, niin sitten joudutaan luovimaan loppureissun suunnitelmien kanssa.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, kesäkuu 25, 2018 at 13:27

      En tiennyt minäkään yhtään mitään vielä puoli vuotta sitten! 😀 Matkablogit on kyllä siitä vekkuleita että niistä herää matkakuume sellaisiin paikkoihin joista ei ole edes tajunnut haaveilla.

      Tiukka aikataulu on kyllä omiaan aiheuttamaan matkajännitystä, reissua edeltävänä yönä päässä pyöri ajatus että mitä jos sittenkään ei ole tarpeeksi aikaa siihen tai tähän… Mutta kyllä ne asiat tuppaa aina tavalla tai toisella järjestymään 🙂

      Ihan huippua reissua teille, Kalifornia on toivelistalla, jään seuraamaan mitä kivaa teillä on ohjelmassa!

  • Reply matkalla maanantai, kesäkuu 25, 2018 at 18:48

    Kylläpä on kaunista! Olitteko keskenänne road tripillä? Kuinka uskalsitte? Nuo hiekkadyynit uskon niin, ovat aivan mahtavat. Muistuttaa Saharan hiekkaerzougaa.

    • Reply Anni | Rajatapaukset keskiviikko, kesäkuu 27, 2018 at 15:07

      Kyllä vain, oltiin ihan kaksisteen kaverini kanssa reissussa. Namibia valikoitui kohteeksi juuri turvallisuutensa takia ja se ennakkotieto osoittautui ihan pitäväksi. Kertaakaan ei ollut Namibiassa turvaton olo, sen puolesta olo oli kuin olisi Euroopassa ollut 🙂

  • Reply Jenna / Enemmän kuin äiti tiistai, kesäkuu 26, 2018 at 12:31

    Safarireissu Afrikkaan on sellainen juttu, että se tullaan kyllä toteuttamaan jossain elämänvaiheessa, mutta ei vielä lähivuosina. Odotellaan, että tuo taapero tuosta vähän kasvaa isommaksi matkaajaksi, niin saa tuollaisesta kohteesta koko perhe mahdollisimman paljon irti. Upeita kuvia ja kateudesta vihreänä odottelen meidän vuoroa kokea Afrikan mieletön luonto omin silmin!

    • Reply Anni | Rajatapaukset keskiviikko, kesäkuu 27, 2018 at 15:09

      Varmasti hyvä suunnitelma odottaa hieman taaperon vanhenemista, pääsee sitten hänkin nauttimaan eläinten bongailusta! Onneksi Afrikka ei mihinkään häviä, kyllä sinne ehtii vähän myöhemminkin.

  • Reply Travelloverin Annika keskiviikko, kesäkuu 27, 2018 at 11:54

    Nyt on kyllä ollut rohkea reissuvalinta, kun niin moni asia täysin uutta ja etukäteen jopa vähän vastenmielistä (telttailu). 🙂 Näyttää superupealta reissulta! Saiko Namibiassa siis ajaa omalla autolla kansallispuistoissa? Mielenkiintoinen vaihtoehto järjestetyille saasteille.

    • Reply Anni | Rajatapaukset keskiviikko, kesäkuu 27, 2018 at 15:12

      Näin on ja vähän etukäteen jännitti että tulikohan nyt puraistua vähän turhan iso siivu, mutta kuten niin usein niin parhaat kokemukset saatiin taas kun vähän poistui omalta mukavuusalueelta.
      Kaikissa Namibian kansallispuistoissa ei saa itse ajaa, esim. Waterbergissä se oli kiellettyä. Mutta Etoshassa on sallittua ajaa itse ja minusta se on paljon kivempi vaihtoehto verrattuna pakettisafariin, jossa ei saa itse päättää matkakumppaneita tai ohjelmaa.

  • Reply Terhi/Fammo matkalla keskiviikko, kesäkuu 27, 2018 at 23:30

    Namibia on toivelistallani ”kymmenen kärjessä” ihan alkupäässä. Olen jo vuosia sitten maalannut Sossu vlein, se on niin kiehtova paikka. Ihania ovat teidänkin kuvanne.

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, kesäkuu 28, 2018 at 15:10

      Minähän en ollut tajunnut edes haaveilla Afrikasta saatika Namibiasta kuin pienen hetken ennen tätä reissua. Joskus käy näinkin päin. Sossusvlei on kyllä erittäin kuvauksellinen ja maalauksellinen, varsinkin aamuvalossa, en yhtään ihmettele kohdevalintaa 🙂

  • Reply Stacy Siivonen torstai, kesäkuu 28, 2018 at 09:04

    Pariinkymmeneen vuoteen ei teltassa, etkä edes näytä kovin vanhalta? Mutta siis joo, eteläisellä pallonpuoliskolla kannattaa hankkiutua paikkaan, missä ei ole valosaastetta ja näkee tähtitaivaan, kun se on erilainen kuin meillä. Tulee sellainen fiilis, että on tähtiportannut itsensä jollekin toiselle planeetalle, etenkin kun maisemat ovat ihan erilaisia.
    Minä en ole vielä käynyt Afrikassa, mutta se on ämpärilistalla. Pitää ruveta luesekelemaan näitä Afrikka-aiheisia juttuja.

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, kesäkuu 28, 2018 at 15:12

      Jep jep, viimeksi olen telttaillut joskus esiteininä omakotitalon pihalla. Tämän jälkeen uskallan ehkä toistekin ilman ihan niin pitkää taukoa 😀
      Väittelimme oikein antaumuksella matkakumppanini kanssa siitä että onko Namibian tähtitaivas kokonaan eri. Minä luulin että on, mutta niin vaan sielä otavakin näkyi, ihan eri paikassa toki…
      Afrikka-aiheisia juttuja on tulossa vielä lastillinen, kannattaa siis pysyä kanavalla!

  • Reply Ne Tammelat torstai, kesäkuu 28, 2018 at 11:47

    Upeita kohteita ja eläimiä olette bonganneet! Afrikka on täälläkin toivelistalla ja näiden safaripostausten myötä kuume vaan kasvaa 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, kesäkuu 28, 2018 at 15:13

      Matkablogien parasta antia on se että ne kasvattavat matkakuumetta aina ihan infernaalisiin mittasuhteisiin. Varoitan siis, söpöjä eläinkuvia ja upeita maisemaotoksia on vielä tulossa aika paljon 😉

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta perjantai, kesäkuu 29, 2018 at 05:42

    Wow nuo dyynit on maagisen näköiset! 🙂 Afrikassa en ole käynyt kuin Marokossa, joten toivottavasti joskus pääsen pidemmälle 🙂 mielenkiinnolla jään odottamaan tarinoita 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, kesäkuu 29, 2018 at 13:49

      En aluksi oikein osannut arvostaa Sossusvleita, mutta aamun valossa dyynit näyttivät tosiaankin lähes taianomaisilta ja silloin aloin päästä jyvälle siitä miksi kyseessä on yksi Namibian suosituimpia nähtävyyksiä. Namibiasta on vaikka kuinka monta juttua varastossa eli pysy kuulolla! 😉

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, kesäkuu 29, 2018 at 16:45

    Ahh, ihanan näköistä! Afrikka-kuume kyllä sen kuin kasvaa. Meillä on nyt puhuttu varovasti Tansaniasta, en mattaisi odottaa, että itsekin pääsee korkkaamaan Afrikan safarit. Namibiakin kiinnostaa kyllä, nimenomaan koska niin mmoni matkabloggaaja on jo sinne ennättänyt ja kuvat ovat upeita ja houkuttelevia. Iih, tuo dikdik! <3 Olisipa Tansaniassakin niitä. 😀

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 3, 2018 at 12:52

      Nyt kun Namibiassa oli niin mahtavaa niin Tansania on tietysti seuraavana toivelistalla, Etelä-Afrikan ohella. Afrikan luonto on kyllä jotain aivan upeaa!

  • Reply Elina Marjaana Travel Blog lauantai, kesäkuu 30, 2018 at 08:44

    Namibia on tullut vastaan viimeisen vuoden aikana tosi monessa paikassa ja sen luonto näyttää tosi upealta. Oot saanut tosi ihania kuvia eläimistä. Krugerissa muutama kuukausi sitten tuntui, että monet eläimet jäivät puiden ja muun kasvillisuuden taakse ja vaikka niitä näkyi kyllä oikein kivasti paljaalla silmällä, ainakaan oma kamerani ei riittänyt kunnollisten kuvien ottamiseen. Mutta olihan ne tosi upeita luonnossa. 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 3, 2018 at 12:55

      Etoshassa oli kyllä ainakin tähän aikaan vuodesta erittäin hyvä kuvausolosuhteet. Siellä oli niin kuivaa että puissa ei ollut lehtiä eikä niitä puita kyllä muutenkaan ollu paljoakaan vaan oli tosi laakeaa. Onneksi ostin ennen reissua edes 200mm putken vaikkei sekään kaikkeen riittänyt niin kyllä se jo teki ison eron kuvaamisessa 🙂

  • Reply Virpi/Hätälasku lauantai, kesäkuu 30, 2018 at 11:38

    Voi mitä upeita kuvia! Etenkin tuo tähtitaivas kuva, aivan mahtava! Safarit kiinnostaisivat kyllä itseänikin, joskus vielä sellaiselta itseni löydän! 😀

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 3, 2018 at 12:56

      Kiitos, tähtitaivaasta sai ottaa aika monta otosta että sai edes yhden onnistuneen, mutta harjoituksellahan sitä oppii 🙂
      Toivottavasti pääset safarille, todella mahtava kokemus!

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures lauantai, kesäkuu 30, 2018 at 16:37

    Namibia on kyllä upea paikka, se karun kaunis luonto hurmasi minut kyllä kerta heitolla kun siellä ekan kerran puolitoista vuotta sitten vierailin. Takaisin on kyllä joskus vielä päästävä!

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 3, 2018 at 12:57

      Kyllä näin on, varsinkin näin kuivalla kaudella karu on juuri oikea sana kuvaamaan Namibian luontoa. Mutta silti niin kaunis ja kiehtova!

    Leave a Reply