Namibian hauskat, häiriköivät ja haisevat eläimet

Safarikokemuksista Etoshan kansallispuistossa onkin jo tullut kerrottua, mutta palataan vielä Namibian eläinten pariin, sillä tästä aiheesta riittää kerrottavaa. Ja tokihan Namibiasta löytyy eläimiä Etoshan ulkopuoleltakin vaikka se ilmeisin kohde eläinten bongaamiseen onkin.

Yksi safarilla olon odottamaton ilo oli mahdollisuus päästä seuraamaan eläinten käytöstä luonnossa sekä eri lajien kohtaamisia ja reaktioita toisiinsa.

Okaukuejon juomapaikalla saimme seurata elefanttien pelmailua kun kaksi täysikasvuista elefanttia ilmeisesti leikkivät keskenään, toisiaan puskien ja jahdaten, kärsiään kiehnäten ja vettä toistensa päälle ruiskien. Välillä seuraan liittyi kolmas kaveri ja taas riitti huvia.

Elefanttishow jatkui Halalin juomapaikalla, jossa yksi isoon laumaan kuuluneista elefanteista oli selvästi erittäin suojelevainen joko laumaansa tai itse juomapaikkaa kohtaan, sillä tämä yksilö ei olisi millään suonut kenenkään muun käyttävän heidän juomapaikkaansa! Voiko huvittavampaa olla kuin valtava elefantti jahtaamassa kimpaantuneena pikkuista antilooppiparkaa ympäri juomapaikkaa! 😀

Waterbergin kansallispuistossa meitä biihdyttivät supersöpöt minikokoiset dikdik-antiloopit. Niillä tuntui riittävän energiaa loputtomiin, sillä kaverin päätä oli päästävä jatkuvasti pökkimään! Ota vauhtia, kopauta kaveria otsalle, toista ad infinitum. Nämä söpöläiset olisivat voineet kyllä tehdä ihan mitä vaan ja tuloksena olisi ollut ihastelevaa huokailua, katsokaa nyt noita silmäripsiä!

Tästä kirahvin poikasesta jo kerroinkin, että se oli suosikkini koko reissulla. Monessa paikkaa Etoshassa kirahvit mutustivat aivan tien vieressä puiden ja puskien lehtiä ja olivat selvästi hyvin tottuneita ohi kulkeviin autoihin sillä ne eivät vähääkään välittäneet siitä mitä me puuhasimme vaan jatkoivat rauhassa natustelua. Tämä pikku kirahvi sen sijaan ei yhtään arvostanut sitä että pysähdyimme katselemaan perheen ruokailuhetkeä vaan tuijotti meitä närkästyneenä kunnes lopulta nostimme kytkintä pahoitellen asiatonta käytöstämme.

Eläimiä nähtiin toki Etoshan kansallispuiston ulkopuolellakin, Cape Crossiin ja Walvis Bayhin ajelimme ihan varta vasten eläimiä katsomaan.

Walvis Bay on flamingoistaan kuuluisa, mutta meille se ei näyttäytynyt ihan niin loistokkaana kun mitä googlen kuvahaku antoi ymmärtää. Parhaimmillaan koko lahti on flamingoja täynnä, mutta ilmeisesti juuri meidän vierailumme aikana koko porukka oli lähtenyt kylään Flamingolaan, sillä paikalla oli ehkä muutama tusina lintuja ja nekin hengailivat niin kaukana rannasta että kiikarit olisivat tulleet tarpeeseen.

Kuvittele tuhansien hylkeiden samanaikainen kärsivän määkivä ääni, lisää siihen haju, jota olen matkapäiväkirjassani kuvaillut sanoin “voimakkaan merellinen märän ja eltaantuneen kakan tuoksu”. Onneksi olkoon, olet saapunut Cape Crossin hylkeiden suojelualueelle!

Kun pääsee yli kirjaimellisesti henkeäsalpaavista olosuhteista, niin onhan se nyt myönnettävä että ovat nämä ihan hemmetin söpöjä otuksia!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Minut löytää Instagramista nimimerkillä Rajatapaukset.