Afrikka

Mönkijämenoa Namibin autiomaan dyyneillä

torstai, marraskuu 1, 2018

Namibian kiivastahtisella kiertomatkalla päästiin yli puolen välin ennen kuin ensimmäinen kunnon hengähdytystauko koitti Swakopmundissa. Vietimme kolme yötä Swakopmundissa pääasiassa vain chillaillen ja hengähdyttävän tahdin ja upeiden safarikokemusten jälkeen teki ihan hyvää makoilla pari päivää hotellihuoneessa ja tuijottaa Netflixiä.

Vaikka Swakopmundin päivät oli varta vasten suunniteltu taukopäiviksi, pientä jännitystä oli niihinkin päiviin tietysti saatava. Tutkailin jo Suomessa mitä kivoja aktiviteettejä Swakopmundissa voisi harrastaa ja ennen pitkää löysin luotettavalta vaikuttavan firman jonka sivulta hämmästelin mitä kaikkea olikaan tarjolla! Löytyi kuumailmapalloilua, melontaa, laskuvarjohyppäystä(juu, ei kiitos!), hiekkalautailua ja mönkijäretkiä aavikolla.

Näistä mönkijöillä ajelu nousi voittajaksi, sillä sellaista en ole koskaan ennen kokeillut ja lisäksi paikka teki retkestä aivan erityisen kiinnostavan, hiekka-aavikkoa tuskin ihan heti tulisi vastaan Namibian jälkeen. Dyyneillä laskettelukin kuulosti erittäin hauskalta, mutta epäilin jo etukäteen että siinä hommassa saisi myös naaman täyteen hiekkaa ja se puoli ei taas huokutellut niin hirveästi.

Olimme varanneet paikat kahden tunnin mönkijäretkelle heti aamuyhdeksältä ja nopean turvallisuusdemonstraation jälkeen selvisi että ketään muita meidän retkueeseen ei ollut liittymässä, joten pääsimme käytännössä privaretkelle! Onni osui kohdalle myös sään suhteen, koska retkipäivän aamu oli kirkas ja lämmin kun taas seuraavana päivänä koko aavikko oli täysin sumun peitossa.

Ei donitseja, ei kalanpyrstöjä!

Vaikka olimme valinneet mönkijäretken jonka kuvauksessa luvattiin adrenaliinia niin heti ensimmäisenä kuitenkin vannotimme ohjaajaa että eihän tässä nyt ihan villiksi heittäydytä ja että ainakin aluksi mentäisiin ihan hissukseen. Meistä ei nimittäin kumpikaan ollut aikaisemmin ajanut mönkijällä ja valuvassa hiekassa dyynien rinteillä kurvailu vähän jännitti etukäteen.

Kaikki pelot osoittautuivat turhiksi, mönkijän ajamiseen tottui nopeasti eikä siinä käytännössä tarvinnut hallita kuin ohjaus, kaasu ja jarru (jota ei juuri tarvittu). Ajelimme ensimmäisen puolen tunnin ajan suhteellisen hissukseen, n. 20-30 km/h (tätä oli kätevä seurata omasta nopeusmittarista!). Aluksi ohjaajan jäljissä ajaminen aiheutti pieniä ongelmia kaltevalla pinnalla valuvan hiekan vuoksi, mutta myöhemmin opimme että näissä kohdissa oli itse asiassa sitä helpompi ajaa mitä nopeammin kulki.

Pikkuhiljaa ajamiseen tottui ja dyynien välissä tuli kurvailtua yhä korkeammalle ja korkeammalle. Tai ainakin niin korkealle kuin vauhti riitti! Meinasin jo ruveta harmittelemaan että miksi mentiin sanomaan ohjaajalle että haluamme mennä rauhallisesti, koska vauhdinnälkä yltyi ajaessa ja olisi tehnyt mieli posottaa ohjaajasta ohi ja jatkaa menoa kaasu pohjassa!

Onnekkaasti pysähdyimme pitämään juomatauon ja samalla pääsimme kertomaan ohjaajalle että nyt tekisi jo mieli mennä lujempaa. Ensin hörpimme kuitenkin hetken aikaa vettä ja ihmettelimme ympärillä avautuvaa maisemaa. Mihin tahansa suuntaan katsoi niin ympärillä jatkui horisonttiin asti pelkkää hiekkaa. Olimme huomaamatta huristelleet lähes parinkymmenen kilometrin päähän Swakopmundista.

Tauon jälkeen nopeudet kasvoivat luvatusti, adrenaliini alkoi virrata veressä ja ilo oli ylimmillään! Laskimme alas äkkijyrkkää rinnettä, mutkittelimme dyynien välissä ylös ja alas ja hurjastelimme dyyninharjalla niin että hiekka pöllysi. Parhaimmillaan alamäessä nopeus käväisi kuudessäkympissä, mutta pääosin ajelimme 40-50 km/h ja se oli minulle juuri sopivan jännää.

Tässä pieni videokooste siitä miltä dyyneillä ajelu näytti. Kuten näette niin lääniä riitti!

 

Lopuksi kävimme vielä ihastelemassa maisemaa merelle päin korkean dyynin laelta ja sitten parin tunnin hurjastelu alkoikin olla jo ohi. Mönkijällä ajelu oli niin hauskaa että olisin voinut ottaa vielä uudenkin kierroksen, mutta oikean käden peukaloni, jolla kaasua käytettiin, oli niin jumissa että epäilin sen tippuvan irti jos rasittaisin sitä lisää.

Jos Swakopmundissa vierailee ja on yhtään seikkailun perään niin suosittelen ehdottomasti mönkijäretkeä! Hommasimme retken Desert Explorers nimisen firman kautta ja olimme molemmat tyytyväisiä saamaamme palveluun. Ihan halvinta huvia tämä ei ole, kahden tunnin retki maksoi 650 Namibian dollaria, eli n. 45 euroa kesäkuun 2018 muuntokurssin mukaan. Mutta minulla oli niin hauskaa että tulen muistelemaan ajelua vielä pitkään ja pidin sitä ehdottomasti hintansa väärtinä!

 

Kaikki Namibian kiertomatkaan liittyvät jutut löydät täältä!

Blogia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa!

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Laura / Irtiottoja torstai, marraskuu 1, 2018 at 21:18

    Tää oli kyllä huikea kokemus! Mahtavaa että teillekin osui aurinkoinen keli. Me mentiin omalla retkellä myös vähän lautailemaan ja olihan se aika huikeeta lasketella alas niitä isoja dyynejä – aina siihen asti kun tajusi kuinka syvältä se dyyniä ylös käveleminen onkaan se lauta kannossa.. ?

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, marraskuu 2, 2018 at 11:56

      Mä muistelinkin että te vetelitte dyynejä alas! Se kyllä kuulosti hauskalta, mutta voin kyllä kuvitella että ei ollut ihan kevyin matka takas ylös. Seuraava innovaatio vois olla että laskijat vedettäis mönkijän perässä ylös rinnettä 😀

  • Reply Katariina perjantai, marraskuu 2, 2018 at 22:30

    Myös mun mielestä ajelu oli enemmän kuin hintansa väärti! Vaikkei saatukaan donitseilla eikä kalanpyrstöillä. Pitäähän sitä jotain pettymyksiäkin olla, koska mitä olisikaan elämä ilman valittamisenaiheita? Mun mönkkäri hönkin myös toisen mun nilkan aika punottavaksi. Sulla ei tainnut olla samaa ongelmaa? Mä olin vaan niin taitava…

    • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, marraskuu 4, 2018 at 09:16

      Aivan! Mä muistankin että se hönki sitä kuumaa ilmaa jaloille, mutta mulla se ei jotenkin tullu niin pahasti kun sulla. Mulla oli vaan se peukkuvamma, joka oli kipee vielä seuraavanakin päivänä. Voi meitä, rankka kokemus 😀

  • Reply Piyya lauantai, marraskuu 3, 2018 at 10:32

    Kyllähän tuo nyt aika kivalle näytti kun tuota videota katsoi !
    Minua itseä houkuttelee nuo aavikon värit. Niin ihania kuvia vaikka onkin oikeastaan vaan hiekkaa ja taivasta. Luonnon omat värit on vaan ?

    • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, marraskuu 4, 2018 at 09:17

      Hyvä että fiilis välittyi! Toi ympäristö teki ajelusta kyllä vielä erityisempää ja oli kiva että pysähdeltiin pari kertaa niin pääsi ottamaan kuvia 🙂

  • Reply Sanna keskiviikko, marraskuu 7, 2018 at 22:51

    Vau mitä hurjaa menoa ja upeita kuvia! Tuollaisen kokemuksen kun joku päivä vielä saisi ?.

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, marraskuu 8, 2018 at 08:19

      Toivotaan että pääset johonkin yhtä hurjaan ja ikimuistoiseen puuhaan!

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi lauantai, marraskuu 10, 2018 at 17:48

    Waude, mahtava kokemus tuo mönkkäriajel varmasti. Muutenkin Namibian kiertomatka kuulostaa tosi mielenkiintiselta!

  • Reply Antti / Lanttimatkat sunnuntai, marraskuu 11, 2018 at 11:12

    Mönkijällä ajaminen on tuttua mutta kyllä vähä vattaa heilautti noi kaarteet. Upeen oloista puuhaa!

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, marraskuu 12, 2018 at 09:27

      Oli kyllä ihan sairaan hauskaa, hyvä jos videossakin pääsee vähän fiilikseen kiinni! 😀

    Leave a Reply