Pohjois-Amerikka

Mitä jäi käteen eeppiseltä Yhdysvaltain road tripiltä?

tiistai, toukokuu 14, 2019

Huh. Nyt oli sellainen reissu että vieläkin hengästyttää. Eikä vain siksi että reissutahti oli paikoitellen aika tiukka vaan onneksi enemmän kaikesta nähdyn ja koetun määrästä jota pitäisi jotenkin pystyä käsittelemään. Yksikin nähdyistä kansallispuistoista olisi ollut minkä tahansa reissun kohokohta, mutta kun samanlaista luonnonkauneuden tykitystä heitetään verkkokalvoille päivä toisensa jälkeen niin kyllä vähemmästäkin pieni ihminen typertyy.

Koko matka ei olisi juuri onnistuneempi voinut olla. Matkasuunnitelma oli tuttuun tyyliin aika täyteen ahdettu, mikä olisi ollut omiaan aiheuttamaan aikataulukriisejä, mutta kaikki onnistui juuri niin hyvin kuin vain olisi toivoa voinut. Ville hykerteli onnesta päästessään San Diegon pienpanimoiden äärelle, minä puolestani hullaannuin uudelleen jokaisesta maisemasta ja luontonähtävyydestä joka reitille osui.

Mikä oli parasta?

No tietysti kaikki! Kaikki oli aivan parasta! No okei, se kun melkein juutuimme Monument Valleyn hiekkatielle pikkuautolla ei ehkä ollut ihan reissun tähtihetkiä, mutta muuten kaikki oli aivan parhautta! Tämän kaliiberin nähtävyyksistä on mahdotonta nostaa yhtä ylitse muiden, mutta pitkän pohdinnan jälkeen sain tehtyä top 5 listan, joka ei toki ole minkään sortin paremmuusjärjestyksessä.

 

Visuaalisesti mykistyttävin: Antelope Canyon

Annan kuvien puhua puolestaan, Antelope Canyon on paikka jonka vertaista en tiedä missään olevan.

 

Paras patikka: Devil’s Garden Archesin kansallispuistossa

Archesin kansallispuisto oli kauttaaltaan upea paikka, mutta erityisesti Devil’s Gardenin kiertolenkki hurmasi minut täysin! Se oli maastoltaan vaihteleva sekä pituudeltaan ja vaikeudeltaan minulle juuri sopiva. Välillä ympärillä avautuvaa maisemaa pääsi ihmettelemään korkeuksista, välillä taas laskeuduttiin luikertelemaan kivimuodostelmien väliin. Perspektiivi muuttui, mutta ympäristö oli yhtä vaikuttava näkökulmasta riippumatta. Matkalle oli tietysti ripoteltu niitä upeita painovoimaa uhmaavia kivikaaria joista Arches on nimensäkin saanut. Patikan jälkeen todellakin tunsi tehneensä jotakin tekemisen arvoista, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

 

Paikka johon on pakko päästä uudelleen: Yosemiten kansallispuisto

Yosemite, oi Yosemite, näetkö tuhannet sydämet silmissäni! En päässyt Yosemitessa kokemaan ihan kaikkea mitä olisin halunnut, mutta eipä se puistoon ihastumista häirinnyt. Runsaslumisen talven jäljiltä Glacier Point oli edelleen toukokuun alussa suljettu, mikä harmitti, mutta toisaalta sen ansiosta ehdin kiertää enemmän laakson aluetta. Aika monesta paikasta on tullut vuosien varrella todettua haluavani sinne uudelleen, mutta Yosemite taisi ampaista kerrasta listan kärkeen.

 

Mahtipontisin näkymä: Grand Canyon

Tämän reissun kohteista Grand Canyon on se joka on pisimpään roikkunut lusikkalistallani, eikä ihme, onhan se kohteista tunnetuin. Vaikka kuinka tiesin että kyse on yhdestä maailman suurimmista kanjoneista, Grand Canyonin mittakaava oli silti jotain aivan tajunnanpysäyttävää.

 

Uniikein maisema: Bryce Canyon aamunkoitossa

Kuten Antelope Canyon, Bryce Canyonin kansallispuisto hurmasi sillä että sen maisemat olivat niin uniikkeja, jotain ihan muuta kuin mikään mitä olen koskaan nähnyt. Toki paikkojen skaalassa on aika merkittävä ero, Bryce Canyonilla voisi viettää päiviä, ehkä viikkojakin, ehtimättä kaikille patikkapoluille.

Upeimmillaan Bryce Canyon on aamunkoitossa, jolloin sen ikoniset kivitötteröt, hoodoot, hehkuvat punaisen, persikan ja roosan sävyissä lämpimässä aamuvalossa. Olisin voinut istuskella kanjonin reunalla tuojottamassa maisemaa tuntikausia.

 

Kaiken tämän kauneuden ja mahtipontisuuden rinnalla tällä reissulla ilahduttivat monet pikku jutut, jotka muistuttivat siitä että yksi matkailun riemuista on päästä ihmettelemään vieraan kulttuurin jännittäviä, kiinnostavia ja ärsyttäviäkin erityispiirteitä.

Esimerkiksi Kaliforniassa tunnuttiin jostain syystä soitettavan kaikissa julkisissa paikoissa 10-15 vuotta vanhaa musiikkia, juuri niitä biisejä joita olen itse joskus parikymppisenä kuunnellut. Odottamaton blast from the past! Huomattua tuli myös että kukaan ei aja nopeusrajoitusten mukaan ja jos niin erehtyy tekemään kerää takuuvarmasti peräänsä jonon kiukkuisia autoilijoita. Ja kuinka helppoa onkaan tehdä mäkilähtö automaattivaihteisella autolla!

Päästiin kokeilemaan kaikkia TV:stä tuttuja snäkkiruokia (jep, twinkiesit on ihan yhtä ällöttäviä kuin ajattelinkin :D) ja maistelemaan myös monia aivan uusia tuttavuuksia, kuten chilijauheessa pyöriteltyjä viinikumimatoja! (Yllättävän hyviä!) Vaikka olenkin pahemmanlaatuinen sokerinarkkari, niin mm. aamiaisruokien kaikenkattava makeus ailkoi pidemmän päälle ällöttää jopa minua. Kotiinpaluun jälkeen olen ahminut päivittäin tuoretta salaattia ja vihanneksia, koska niitä vain oli älyttömän niukasti tarjolla, ainakin niissä halpispaikoissa joissa meillä oli tapana ruokailla.

Kolme viikkoa tuntuu kuluneen hetkessä ja samalla voisin vannoa että reissun alku sijoittuu johonkin kuukausien päähän. 4500 kilometriä ja 1500 valokuvaa myöhemmin voin vain todeta että tulipa tehtyä aivan uskomattoman upea reissu!

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa keskiviikko, toukokuu 15, 2019 at 18:53

    No siis hyi mikä reissu 😉 Onneksi mulla on tulossa se Sveitsi, niin herätellään sitä kateutta tässä molemmin puolin 😀 Jos sulla oli nostalgiadiscot Kaliforniassa, niin melkein missä tahansa Etelä-Amerikassa soi 80- ja 90-lukujen kultaisimmat jumputukset. Lentokentän vessassakin jouduin kerran ihan kamalaan kasaridiskoon ja mietin jo, avasinko oven vessakoppiin vai menneisyyteen. Tässä postauksessa on kaikkia niitä paikkoja, joihin itsekin haluan joskus Jenkkien road tripillä päästä. Sitä odotellessa!

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, toukokuu 16, 2019 at 17:47

      Ihan hirveetä oli! Kuten varmasti tulee olemaan Sveitsissäkin, luotan siihen.
      Siis tollainen kasaridiskovessahan kuulostaa ihan mahtavalta idealta! 😀 Mulla on kyllä muutenkin haaveissa päästä kiertelemään Etelä-Amerikkaa, mutta ajatella että sieltä voi kaikkien muiden mahtavien nähtävyyksien lisäksi löytyä vielä jotain noin upeaa! Miten sä ootkin pimittänyt tätä tietoa multa kaiken tän ajan!

  • Reply Suunnaton torstai, toukokuu 16, 2019 at 09:04

    Voi ei, oliko ihan pakko hehkuttaa Archesin kansallispuistoa! Noiden kuvien jälkeen mulla on taas uusi kansallispuisto, johon tuolla seudulla tulisi päästä. Lista paukkuu jo siinä määrin, että niitä ei millään saa mahdutettua yhteen, järkevän pituiseen reissuun.

    Miten ruuhkainen Antelope Canyon oli nyt? Se kiinnostaisi päästä kokemaan, mutta vähän pelottaa, jos siellä joutuu kävelemään tasatahtia jättimäisen ryhmän kanssa kiiruhtaen pois seuraavan ryhmän tieltä.

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, toukokuu 16, 2019 at 17:57

      Voi ei, olinpas ajattelematon! Nyt sun kannattaa kyllä ehkä välttää tätä blogia seuraavat kuukaudet koska hehkutus on vasta alussaan 😀 Tunnistan kyllä täysin tuon ongelman. Mäkin olisin keksinyt vielä vaikka mitä paikkoja joita olisin mieluusti matkaohjelmaan lisännyt, mutta lopulta oli todettava että ihan kaikkea ei vaan kerralla voi saada. Lähtisin kyllä mieluusti tuonne suunnalle uudemmankin kerran!

      Me käytiin Lower Antelope Canyonilla joka on käsittääkseni kahdesta hieman rauhallisempi. Meidän kanssa samassa ”lähdössä” taisi olla ehkä viisi kymmenen hengen ryhmää, jokaisella oma opas. Toki kanjonissa ei voinut ihan älyttömästi jäädä kökkimään ja tuijottelemaan, mutta ainakin minun mielestäni tahti oli ihan inhimillinen. Kyllä siinä vähän väliä pysähdeltiin kun opas kertoi jotain tai posetettiin kuviin (meidän opas oli varsin innokas ottamaan kaikista ryhmäläisistä kuvia :D) tai odoteltiin edellisen ryhmän liikkumista. Ei tullut sellainen olo että meitä olisi yritetty hosua pois muiden tieltä.
      Olin itse tosi tyytyväinen meidän visiittiin vaikka toki huhtikuun loppu ei olekaan vielä sitä pahinta ruuhka-aikaa.

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... sunnuntai, toukokuu 19, 2019 at 18:19

    Vau, teillä on kyllä ollut upea reissu! Nuo maisemat tuolla ovat aivan mielettömän hienoja ja niiden vaihtelu on myös todella suurta. Toki myös välimatkat ovat isossa maassa pitkiä. Niitä on joskus suunnitteluvaiheessa vaikea tajuta.

    Mainitsemistasi kohteista kaikki olivat meilläkin edellisen roadtripin suunnitelmissa mukana, mutta iso osa oli pakko jättää pois. Mikään aika ei vain riitä kaiken mielenkiintoisen näkemiseen.

    Meillä olisi taas suunnitelmissa jonkinlainen roadtrip Kalifornian suunnalla loppuvuodelle. Toivottavasti suunnitelma toteutuu.

    • Reply Anni | Rajatapaukset keskiviikko, toukokuu 22, 2019 at 18:47

      Joo, kyllä maisemat vaihteli ihan kiitettävän paljon, se on yks mun suosikkiasioista road tripillä, vaan seurata minkälaista maisemaa seuraavaksi tulee vastaan 🙂

      Myönnän, olin ahne, mutta toisaalta en olisi tuosta mitään osannut poiskaan jättää, niin minkäs teet. Lisäkohteita olisin kyllä keksinyt! 😀 Mutta onneksi tuonne voi mennä toistekin.

      Kuulostaa mahtavalta, toivottavasti toteutuu! Mä nähtiin Kaliforniaa lopulta aika vähän, lähtisin itsekin sinne mieluusti uudemmankin kerran 🙂

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, toukokuu 20, 2019 at 21:14

    Vierailu noihin upeisiin kansallispuistoihin on varmasti hyvin vaikeaa ajoittaa, sillä paras aika vierailla vaihtelee puistoittain. Glacier Pointin suljettuna oleminen Yosemitessa harmitti varmasti, mutta toisaalta keväällä vesiputoukset olivat varmasti upeimmillaan!

    • Reply Anni | Rajatapaukset keskiviikko, toukokuu 22, 2019 at 18:49

      Aivan oikeassa olet, nyt oli tosi hyvä aika käydä Arizonan ja Utahin kansallispuistoissa, koska säät olivat juuri sopivan lämpimät, mutteivat tappavan kuumat. Ja lisäksi pahimmat kesän ruuhkat eivät olleet vielä alkaneet. Yosemitessa sitten tilanne oli vähän eri, etukäteen vähän jännitti että päästäänkö Sequoiaankaan vai onko siellä tiet vielä ihan jäässä, mutta olivat nyt sentään sen verran sulaneet. Ei sillä, kuten sanoitkin niin vesiputoukset olivat näin keväällä parhaimmillaan, joten ei voi todeta muuta kuin että täytyy ehdottomasti käydä kokemassa Yosemite myös johonkin muuhun vuodenaikaan 🙂

  • Reply Piyya maanantai, toukokuu 20, 2019 at 22:00

    Nuo Antalope Canyonin kuvat on täysin epätodellisia. Nuo värit ja muodot, miten te selvisitte kaikesta tuosta näkemästämme ja kokemastanne ?
    Oli todella kiva seurata matkan tekoanne ja tunnelmia instastorien kautta

    • Reply Anni | Rajatapaukset keskiviikko, toukokuu 22, 2019 at 18:51

      Antelope Canyon oli kyllä ihan jotain out of this world. Vähän niinkuin joku luonnon oma taidemuseo 😍
      Postasin muuten juuri uuden tekstin ihan pelkästään Antelope Canyonista, kuvitusta on runsaasti koska en vain pystynyt valitsemaan vain paria kuvaa 😀
      Tosi kiva kuulla, oli kyllä sen sortin reissu että tätä muistellaan vielä hyvän aikaa!

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää tiistai, toukokuu 21, 2019 at 19:25

    Ei ihme jos hengästyttää tuon repäisyn jälkeen! 🙂 Hieno reissu ja hauskaa kun ollaan oltu liikkeellä melkein samaan aikaan samoissa paikoissa. Teillä on näyttänyt olleen Grand Canyonilla kaunis ilma, me saatiin siellä vettä niskaan heti ihan kunnolla. Tunnistan tuon yli nopeusrajoitusten ajamisen. Se on kuuluu asiaan Kaliforniassa. Sitten on ihan kummallista ajaa muissa osavaltioissa kun on itse tottunut ajamaan yli, ja pitääkin passailla rajoitusten mukaan… ha ha! Jään odottelemaan lisää postauksia reissultasi.

    • Reply Anni | Rajatapaukset keskiviikko, toukokuu 22, 2019 at 18:53

      Joo, oli hauska seurailla instastooreista että missä päin te milloinkin menitte 😀
      Musta tuntui että olitte ehtineet pysähtyä hirveän monissa paikoissa mistä minä en ollut kuullutkaan. Ehkä kertoo vain siitä että tuonna päin täytyy lähteä kiertelemään uudemmankin kerran!

  • Reply Katja keskiviikko, toukokuu 22, 2019 at 14:17

    Teillä on ollu upea reissu! Ja sellaisia kohteita, joissa varmasti mielellään vierailee toisenkin kerran, ainakin meillä kävi noitten paikkojen kohdalla niin kun 2017 kierreltiin. Arches oli silloin niin tukahduttavan kuuma että siitä jäi vähän nurja kuva, mutta niin todettiin jo sillon että viileämmällä kelillä ois sekin herättänyt ihan erilaisia fiiliksiä. Tuo lähemmäs 40asteen lämpö ei vaan kauheesti houkuttanut poistumaan ilmastoidusta autosta 😀
    Jään odottelemaan lisää reissupostauksia, tässä omaa 3 vko päästä alkavaa omaa roadtrippia kuumotellessa 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset keskiviikko, toukokuu 22, 2019 at 18:55

      Oli kyllä niin mahtavia paikkoja että olisin vaikka heti valmis tekemään tismalleen saman reissun uudelleen! Arches oli varsin lämmin jo huhtikuun lopussa, joten voin kuvitella että siellä varmasti on kesäaikaan todella kuuma. Siellä ei niitä varjonpaikkojakaan ole mitenkään hirveästi.
      Oletko menossa samoille seuduille vain mihin suuntaat omalla road tripilläsi?

  • Reply Elina keskiviikko, toukokuu 22, 2019 at 22:45

    No ei ihme jos hengästyttää, aivan mieletön ikimuistoinen matka teillä takana. Tuo Antelope Canyon on kuvissa niin hieno, livenä varmasti aivan uskomaton! 🙂

  • Leave a Reply