Tekapojärvi sijaitsee Uuden-Seelannin Eteläsaarella, kolmen tunnin ajomatkan päässä Christchurchissä. Monet pysähtyvätkin pienessä Lake Tekapon kylässä vain ohimennen, nappaamassa kuvat turkoosina hohtavasta järvestä, sen edustalla hulmuvasta lupiinimerestä ja maiseman täydentävästä sievästä kivikirkosta. Minä vietin Tekapojärvellä peräti kolme yötä enkä olisi voinut olla tyytyväisempi valintaan.
Ehdin samoilemaan järven rannoilla aivan rauhassa ja löysin parikin aivan upeaa patikkaa. Yksi Tekapon vetonauloista on mahdollisuus ihastella tähtitaivasta, sillä alue on ns. dark sky preserve eli alue, jossa valosaaste on minimoitu. Viereisen Mt Johnin laella onkin observatorio, jossa tehdään paikallisen yliopiston toimesta astronomista tutkimusta ja jonne järjestetään myös erilaisia tähtitaivaaseen keskittyviä retkiä.
Yövyin Tekapossa upouudessa hostellissa, joka oli tyylikkäin majapaikka koko reissun aikana.
Patikointi Lake Tekapolla
Mt Johnin laelle suuntaa myös alueen paras patikkareitti. Nimestään huolimatta Mt John ei ole mikään massiivinen vuori vaan enemmänkin kukkula. Toki kiipeämistä tulee jonkin verran, mutta peruskunnolla pärjää vallan hyvin ja maisemat ylhäällä ovat moninkertaisesti vaivan arvoisia! Tekapojärvi itsessään on upean värinsä myötä satumaisen kaunis, mutta laelta avautuu lisäksi häikäisevän kauniit maisemat myös viereiselle Alexandrinajärvelle ja taustana tietysti lumihuippuiset vuoret. Keräilin leukaani hyvän aikaa polulta kun tuo maisema ensimmäisen kerran avautui minulle kokonaisuudessaan.
Laelle patikoi noin kaksi tuntia, jos käyttää samaa reittiä edestakaisin, mutta suosittelen pidentämään reittiä vähän ja kiertämään joko tullessa tai mennessä rantareitin kautta. Se lisää matkaa noin tunnin verran ja näissä maisemissa minä lasken sen pelkästään plussaksi!
Toinen alueella tekemäni patikka oli Cowan’s hill walkway, joka oli mukavan rento ja helppo vajaan viiden kilometrin pätkä. Maisemat eivät olleet ihan niin järisyttävät kuin paljon korkeammalta Mt Johnilta, mutta aivan ihana reitti tämäkin. Ympäristö tarjosi miellyttävää vaihtelua. Ensin turkoosivetistä joenvartta, sitten havumetsää, villinä rehottavaa lupiininiittyä ja kukkulan laelta Tekapojärvi ilmestyi taas näkyviin kaikessa kauneudessaan.
Mikä parasta sain nauttia tästä kaikesta aivan itsekseni! Ei St Johnillakaan ruuhkaa ollut, mutta Cowan’s hillillä en nähnyt yhtä ainoatakaan ihmistä ennen kuin reitin loppupäässä ylitin autotien.
Jos kaipaa pidempää kävelyä voi ennen kylään paluuta piipahtaa Lake Tekapo Regional Parkkiin, joka on havumetsää jota pitkin risteilee helppoja kävelyreittejä. Täältä löytyy myös piknikpaikka ja julkinen wc, jos hätä yllättää.
Lisää tietoa Lake Tekapon patikointireiteistä löytää Uuden-Seelannin Department of Conservationin nettisivuilta.
2 Comments
Huh, on kyllä upeita kuvia. Me oltiin omalla matkallamme vain Pohjoissaarella. Oltiin kyllä kuultu, että Eteläsaarella luonto on upeimmillaan, mutta olen tähän asti ajatellut hieman toisin. Rotorua, Waitomo-luolat ja Tongariron vaellus ovat omasta mielestäni hienoimpia mitä maalla on tarjota. Ei Doubtful Sound tai jäätiköt huonolta tietenkään vaikuta, mutta edellä mainitut menevät omalla listalla edelle. Mutta Tekapo näyttää tosiaan todella kauniilta! Ehkä sinnekin pitää vielä lähteä!
Kiitos! Pohjoissaarikin on täynnä upeita paikkoja, minusta sitä monesti vähän väheksytään turhaan. Omia suosikkeja olivat Tongariro, Taranaki ja miksei Waitomokin.
Eteläsaari on vaikuttavampi jos tykkää erityisesti vuorimaisemista, niitä on tarjolla runsaasti. Minulle patikointi luonnonkauniissa maisemissa oli reissun parasta antia ja upeita reittejä löytyi molemmilta saarilta!