Eurooppa

Kun Zorba-myrsky tuli ja sotki Kreikan saarihyppelyn

torstai, lokakuu 18, 2018

Kreikan saarihyppely alkoi varsin mallikkaasti. Lensin Ateenaan jossa tapasin jo Kreikassa olevat ystäväni ja jatkoimme yhdessä matkaa kohti Santorinia, jossa meidän oli määrä yöpyä kaksi yötä. Santorini oli valikoitunut kohteeksi koska arvelin että sen suosio ei voi olla tuulesta temmattua, mutta halusimme kuitenkin vilkaista sen vain pikaisesti ja siirtyä sitten väljemmille vesille ensin Folegandrosille ja siltä Milokselle. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Lähtöpäivää edeltävänä päivänä saimme Seajets-lauttayhtiöltä tekstarin jossa ilmoitettiin että emme pääsisikään lähtemään Santorinilta, koska kovan tuulen takia laivat eivät pysty kulkemaan. Tästä aiheutui julmetun ketutuksen lisäksi hirvittävä rulianssi sen suhteen että mistä saisimme seuraavaksi yöksi majapaikan, peruttua Folegandrosille jo varatun majoituksen ainakin ensimmäiseltä yöltä ja vaihdettua lauttaliput uusiin.

Jono lauttalippuja myyvässä matkatoimistossa kiemurteli ulos asti ja kun tiskille vihdoin pääsi ei lauttojen kulkemisesta kukaan oikein osannut sanoa juuta eikä jaata muuta kuin että ei ehkä kulje seuraavanakaan päivänä. Selvää oli vain se että peruttuja lippuja ei voinut siirtää vaan meidän pitäisi ostaa uudet liput kunhan joku laiva alkaisi kulkea ja erikseen sähköpostitse vaatia rahat takaisin alkuperäisistä lipuista. Such fun.

(toim. huom. rahat saatiin kyllä lopulta takaisin, mutta siihen meni pari viikkoa)

Seuraavan yön majapaikkakin löydettiin ja Folegandroksen majatalon isäntä osoitti suorastaan ihailtavaa ymmärtäväisyyttä, joten oikein muuta ei voinut tehdä kuin odotella. Ja kävellä ulkona takki päällä koska tuuli niin julmetusti että koko ajan oli kylmä! Kukaan meistä ei ollut päässyt Santorinin makuun emmekä oikein osanneet käyttää ylimääräistä aikaa mitenkään hyödyksi, koska mielessä pyöri vain epävarmuus siitä koska pääsisimme saarelta pois. Meillä piti olla Santorinilla vain vähän aikaa, joten olimme heti ensimmäisenä päivänä osallistuneet retkelle jossa käytiin lähes saaren joka kolkassa, joten fiilis oli hyvin pitkälle se että tämä paikka on nyt jo nähty, koska täältä pääsee pois. Pieniä asennoitumisongelmia siis havaittavissa!

Lopulta jouduimme jäämään Santorinille vielä toiseksikin ylimääräiseksi yöksi, mutta saimme onneksi napattua paikat seuraavan aamun lautalle. Mutta seuraava ongelma olikin jo sopivasti käsillä. Olimme nimittäin saaneet kuulla että Santorinia koetelleet tuulet olivat vasta alkua ja alueelle oli suuntaamassa kunnon myrsky. Yle ilahdutti meitä suuresti uutisoimalla aiheesta mm. otsikolla: Zorba-hirmumyrsky lähestyy Kreikkaa – ’sääolosuhteet hengenvaaralliset’”. Sehän kuulostaa kivalta!

Lähtöä edellisenä iltana järkeilin että jos nyt menisimme Folegandrosille, niin jäisimme seuraavaksi hyvin todennäköisesti jumiin sinne, joten lienee fiksumpaa jatkaa samalla lautalla suoraan Milokselle asti. Sieltä sentään pääsisi lentokoneella pois. Näin jälkikäteen voin todeta että jos olisimme Folegandrosille menneet niin olisimme sinne tosiaankin jääneet ainakin päiväksi tai pariksi jumiin.

Lähtöaamuna vielä jännitimme kulkeeko lautta todella, tuuli ja merenkäynti oli edelleen melko kovaa. Lautta todellakin kulki, mutta aallot riepottelivat meitä oikein kunnolla ja aloin voida pahoin lähes heti. Horisontti tuntui heiluvan sivuikkunoiden takana aivan holtittomasti ja vetkuimme istuimissamme puolelta toiselle ja edestaas kuin parhaimmassakin vuoristoradassa. Ja minähän en ole ikinä tykännyt huvipuistolaitteista. Naamat vihreinä saavuimme vajaan tunnin jälkeen Folegandrokselle ja toivoin niin että olisin voinut astua kiinteälle maalle, mutta Milokselle matkaa oli toinen tunti.

Aivan liian lyhyen tauon jälkeen lautta lähti uudelleen paahtamaan kohti tyrskyjä ja uusi ryskytyskierros oli vatsalleni liikaa. Seuraavan tunnin ajan oksensin lähes taukoamatta. Enkä ollut ainoa. Siinä vaiheessa kun vihdoin pääsimme Milokselle ainakin puolet matkustajista vaikutti oksentaneen ja henkilökunta kulki käytävillä ojentamassa kaikille apua tarvitseville paksuja nippuja oksennuspusseja. Voin liioittelematta sanoa että tuo oli hirvein koskaan kokemani merimatka.

Pääsimme siis Milokselle turvaan ja varautumaan kohti tulevaan medikaaniin. Joka on muuten uusi sana jonka reissulla opin, kyllä matkailu sitten avartaa! Medikaani on siis aivan oma terminsa Välimeren (Mediterranean) hurrikaaneille! Yritimme kovasti haalia tietoa sekä internetistä että TV:n kreikankielisistä uutisista, mutta oli hyvin vaikea hahmottaa kuinka suuressa vaarassa oikeasti olimme. Hotellin repassa osattiin näyttää muutamaa epämääräistä sääkarttaa ja kertoa että ei syytä huoleen, ei varmasti tule kylmempää kuin Suomessa. Jep, siitähän meillä olikin suuri huoli!

Koska emme oikeen tienneet mitä muutakaan tehdä niin kävimme hakemassa huoneeseemme syötävää ja juotavaa, ainakin siltä varalta jos joutuisimme viettämään siellä koko seuraavan päivän. Teimme myös matkustusilmoituksen ulkoministeriön sivuilla ja heiltä tulikin muutamaa tuntia myöhemmin tilannetiedotus joka sisälsi myös hieman huolestuttavan kehotuksen: “ilmoittakaa tilanteesta läheisillenne”. En edelleenkään kyennyt ottamaan asiaa vakavasti, joten lähetin työpaikkani whatsup-ryhmään viestin että testamenttaan heille aina sotkuisen työpöytäni sisällön jos minua ei enää näy.

Myrsky sai Miloksen suojaisan sataman vellomaan. Aavalla merellä aaltojen uhkailtiin olevan 10-15 metrisiä.

Lopulta myrsky ei osunut suoraan Milokseen vaan ohitti sen muutaman kymmenen kilometrin päästä. Niin kovaa tuulta en ole koskaan ennen kokenut, mutta muuten emme kohdanneet mitään ääriolosuhteita. Oikeastaan vaikeinta koko hommassa oli se ettei tiennyt mitä tapahtuu, milloin tapahtuu ja kuinka pahasti. TV-uutisissa näytettiin hurjia videopätkiä valtavista tyrskyistä ja vettä tulvivista kaduista, mutta oli mahdotonta tietää mistä kuvat olivat koska emme ymmärtäneet puheesta tai tekstistä yhtään mitään.

Vielä samana päivänä kun myrskyn oli määrä saapua kävimme aamupäivällä kiertelemässä nähtävyyksiä, koska tuntui aivan pöljältä hillua sisätiloissa kun ulkona paistoi aurinko. Alkuillasta vetäydyimme huoneeseemme pelaamaan korttia ja ilmeisesti yön aikana pahin osa myrskystä oli jo ohittanut meidät. Aamulla oli jo lähes tyyntä.

Lopulta Zorba päästi meidät varsin vähällä eikä tuntunut jättävän juuri mitään tuhoja Milokselle. Toista oli Peloponnesoksen niemimaalla johon myrsky iski voimalla, siellä se sai aikaan merkittäviä tuhoja. Lisäksi Euboian saarella uutisoitiin kolmen ihmisen olevan kateissa myrskyn jäljiltä. Sen rinnalla oma vähän pieleen mennyt reissu tuntuu aika pieneltä.

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa torstai, lokakuu 18, 2018 at 19:11

    Huh, nää on aina tosi ikäviä juttuja mutta onneksi teille ei sattunut mitään! Vähän tuli mieleen meidän Uuden-Seelannin road trip ja saarille iskenyt sykloni. Ei onneksi pahemmin koettu sen voimaa kun ehdittiin ajoissa pahimman myräkän alta pois, mutta juuri tuo epätietoisuus ja mihinkään ryhtymättömyys kuulostaa tutuilta. Meitä jännitti paljon se, miten päästään saarelta toiselle, koska pahimmassa skenaariossa jompaa kumpaa tai molempia satamia tai lauttoja olisi myrsky moukaroinut niin pahasti, että suunnitelmat olisi menneet kunnolla uusiksi, mutta onneksi näin ei käynyt ja päästiin varsin pienin suunnitelmien muutoksin. Jotenkin Suomessa eläminen on ehkä tehnyt liian huolettomaksi sään suhteen – täällä kun harvoin kokee mitään luonnon ääri-ilmiöitä, mutta opetti tuo kyllä entisestään kunnioittamaan luontoa.

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, lokakuu 19, 2018 at 11:19

      Joo mä muistan ton sun sykloni episodin! Mulla on suunta Uuteen-Seelantiin ens vuonna, toivottavasti ei osu mun reitille 😀
      Toi on kyllä ihan totta että Suomalaisesa lintukodossa kasvaneena ei ole kyllä yhtään varautunut mihinkään sään ääri-ilmoöihin, on vaan ihan pihalla eikä yhtään hahmota että mistä pitäisi olla huolissaan ja mistä ei ja miten pitäisi varautua.

  • Reply muuttolintu torstai, lokakuu 18, 2018 at 20:28

    Me oltiin Antiparoksella kun Zorba pyyhälsi ohi. Itse asiassa ei tiedetty koko medikaanista (uusi sana miullekin! 🙂 ) ennen kuin kotoa tuli viestejä, että ootteko hengissä kun siellä riehuu joku hurrikaani. Katsottiin ikkunasta ja Antiparoksella paistoi aurinko 🙂 Kyllä se sää siitä sitten vähän huononi pariksi päiväksi, hiukan sadetta ja kovaa tuulta mutta ei se kyllä miltään hurjalta hurrikaanilta Antiparoksella vaikuttanut, meni varmaan sen verran kaukaa tai jotain. Onneksi ei ollut mitään lauttamatkoja niille päiville varattuna eikä sotkenut meillä suunnitelmia. En olisi varmaan uskaltanut edes nousta tuohon teidän lauttaan, kuulostaa ihan kauheelta! Toivottavasti ei myrsky kuitenkaan pilannut teidän koko matkaa ja pääsitte vähän nauttimaankin! Folegandrosille sitten ens kerralla, se on ihana pikku saari.

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, lokakuu 19, 2018 at 11:27

      Se jäi kyllä harmittamaan että Folegandrosille ei päästy, odotin sitä innolla. Mutta oikea päätös se silti oli, Miloksella oli paljon kivempi olla kun ei tarvinnut miettiä että jäädäänkö sinne jumiin. Yllättävän vähänhän se myrsky lopulta meidän matkaan vaikutti, oikeastaan pahinta oli juuri se epätietoisuus siitä mitä tapahtuu. Uutisista ja netistä nähtiin että myrsky on tulossa kohti ja siellä näytettiin hurjia kuvia kaduista täynnä vettä ja samalla kun katsoi ulos niin siellä suunnilleen paistoi aurinko!
      Tuosta kamalasta laivakokemuksesta huolimatta uskallan ehkä toistekin vielä saarihyppelylle. Mutta ehkä sillä kertaa tajuan ottaa pahoinvointilääkkeet mukaan 😀

  • Reply Anna K. perjantai, lokakuu 26, 2018 at 22:41

    No olipas kovin erilaista, kuin mun Kreikan matkallani. Kauas Kastellorizoon, Rodoksen eteläpuolelle ei myrsky yltänyt ollenkaan. Yhtenä päivänä oli ukkoskuuro, muuten koko ajan aurinkoa ja hellettä. Itsekin kyllä vähän kauhistuin Ylen otsikkoa ja ensinhän sen ennustettiin iskevän pahimmin Kreetalle, se olis ollut paljon lähempänä sitten muakin, tosin edelleen varmaan turvallisen kaukana. Harmi, että hyppely ei mennyt suunnitelmien mukaan. Mun kesäkuun Kreikan matkalla oli muuten monta sadepäivää, ei se loma aina mene niin kuin toivoisi.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, lokakuu 29, 2018 at 16:59

      Ilmeisesti myrskyn kulkua ja sen vahvuutta oli aika vaikea ennustaa, koska varoitukset olivat paljon pahempia kuin todellisuus monessa paikassa. Muistan kanssa että Kreetalle sen ennustettiin osuvan. Mutta käsittääkseni iski pahiten Peloponnesokselle josta näytettiin aika hurjia kuvia uutisissa.
      Eihän ne matkat tosiaan aina suju niin kuin on suunniteltu, siihen pitäisi tietysti osata asennoitua järkevästi. Siinä on selvästi mun kaltaisella kontrollifriikillä vähän opettelemista.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA lauantai, lokakuu 27, 2018 at 07:40

    Mulla oli kaveri Kreetalla juuri tuon myrskyn aikana ja väitti, että ei tiennyt siitä mitään… Ihan mahdollista tietty. En nyt niin tarkkaan seuraillut, mistä se kulki. Tai sitten oli vaan niin lomatunnelmissaan 😀
    Tuo on muuten hauskaa, miten paikalliset on aina huolissaan lämpötilasta. Nyt kun me oltiin muutama viikko sitten Kreetalla, ilma kylmeni loppu lomaa kohden ja muutamana päivänä satoi ja ukkosti. Hotelli-ihmiset lohdutteli kamalasti, että kyllä se aurinko vielä näkyy jne. Ei tuollaiset mua haitanneet lainkaan, mutta onhan se herttaista, että haluaisivat saaren näyttävän aurinkoisen puolensa aina turisteille.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, lokakuu 29, 2018 at 17:02

      Sillä on selvästi ollut sellainen loma missä ei turhaan uutisia lueta! Voin kyllä uskoa että voi jäädä pimentoon. Kreetallehan sen povattiin iskevan pahastikin, mutta ohi ilmeisesti kuitenkin meni.

  • Reply Outi lauantai, lokakuu 27, 2018 at 23:13

    Aika hurjalta kuulostaa teidän merimatka. Olen itsekin ollut kovissa tyrskyissä mutta laivamatkat ovat olleet varsin lyhyitä. Noin pitkä matka pistää varmasti sisäelimet aika koetuksille.

    Luonnonvoimia on kyllä aina ainakin jälkeenpäin ”hauska” olla todistamassa, vaikkei se sillä hetkellä niin hauskalta tunnukaan. Varmasti juuri tuo epätietoisuus on kaikista pahinta

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, lokakuu 29, 2018 at 17:04

      Juu, sisäelimet olivat kyllä löytäneet ihan uudet paikat siinä vaiheessa kun kahden tunnin kuritus oli vihdoin ohi.
      Onpahan myrskyn takia ainakin jotain kotona kerrottavaa! (ja blogiin kirjoitettavaa). Hauskaa on niin kauan kuin ei käy pahasti.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, lokakuu 28, 2018 at 07:40

    No sehän oli melkoinen myrsky! Voin hyvin samaistua oloosi siellä lautalla. Itse en nimittäin tarvi kovinkaan paljoa heilutusta niin laatta jo lentää. Onneksi teillä ei sentään tuon pidempi matka ollut. Olipas harmillinen matkan aloitus mutta kyllähän näitä sitten myöhemmin muistelee jo hymyillen.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, lokakuu 29, 2018 at 17:05

      Ihmettelen kyllä miksen tajunnut edes ottaa matkapahoinvointilääkkeitä mukaan, koska ei tämä ensimmäinen kerta ole kun kärsin pahoinvoinnista laivamatkalla. Säälin kyllä syvästi niitä matkustajia jotka saivat jatkaa vielä monta tuntia siinä heittelyssä (ja oksennuksen hajussa!) kunnes pääsivät Ateenaan.
      Kyllä nyt jo naurattaa mutta oli se siinä hetkessä aivan karseaa!

    Leave a Reply