Pohjois-Amerikka

Käytännön vinkit Grand Canyonille

torstai, syyskuu 12, 2019

Grand Canyon on niin massiivinen paikka että siellä voi vierailla monessa eri paikassa. Las Vegasista tullessa lähin vierailupiste on west rim eli länsireuna, joka ei ole osa Grand Canyonin kansallispuistoa vaan sijaitsee Hualapai alkuperäiskansan mailla. Jos paikalle on saapumassa Zionin tai Brycen kansallispuistojen suunnasta on lähin vierailupaikka pohjoisreuna. Se on kuitenkin avoinna ainoastaan toukokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin.

Suosituin vierailupaikka on ympäri vuoden avoinna oleva eteläreuna eli south rim, joka tunnetaan myös nimellä Grand Canyon Village. Se on lähimpänä etelän ja lounaan suunnasta saapuville. Me vierailimme Grand Canyonilla huhtikuun loppupuolella ja saavuimme San Diegosta, joten vierailimme ainoastaan south rimillä. Loput tekstistä käsittelee siis ainoastaan kyseistä kohdetta.

Puistoon saapuminen

Et voi ajaa autolla kanjonille asti eikä sen reunaa pitkin pääse kruisailemaan. Valtaosa Grand Canyon Villagen teistä on suljettu muilta kuin huolto- ja bussiliikenteeltä. Auton voi ajaa kylän parkkiin, mutta vuoden- ja kellonajan huomioiden voi olla fiksumpaa jättää auto parkkiin vajaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Tusayaniin.

Jos välttämättä haluaa ajaa puistoon asti kannattaa saapua aamulla tai myöhemmin iltapäivällä jolloin voi toivoa löytävänsä parkkipaikalta tilaa. Kansallispuiston nettisivuilta löytyy myös webkamera josta voi etukäteen tarkistaa kuinka pitkä jono portilla luikertelee. Vähän ennen Tusayania on myös tien laidassa valotaulu joka ilmoittaa arvioidun odotusajan portilla. Siitä saa jo hyvin vinkkiä kannattaako yrittää ajaa eteenpäin vai jättää suosiolla auto Tusayaniin parkkiin ja jatkaa matkaa ilmaisella bussilla.

Pääsylippu Grand Canyonille maksaa 35 dollaria per henkilöauto ja lippu kattaa kaikki auton matkustajat. Jos vierailee muissakin kansallispuistoissa, kannattaa harkita 80 dollaria maksavaa America the Beautiful -vuosipassia. Minkälaisen lipun hankkiikaan, sen voi ostaa joko suoraan portilta tai Tusayanin IMAX-teatterilta. Siellä täytyy piipahtaa varsinkin jos jättää auton Tusayaniin parkkiin, sillä lippua kysytään bussiin noustessa.

Kulje ilmaisella bussilla

Lipun hintaan kuuluvat bussikuljetukset puiston sisällä ja niitä kannattaa myös hyödyntää. Tarjolla on neljä eri linjaa jotka kulkevat 10-30 minuutin välein. Violetti linja kuljettaa noin puolessa tunnissa Tusayanista puiston sisään ja oranssi, sininen ja punainen linja kulkevat kanjonin reunaa pitkin ja kuljettavat näköalapaikoille ja patikointireittien alkupisteisiin. Sisäänkäynniltä saa matkaansa kartan jossa on kätevästi merkitty linjojen reitit sekä aikataulut ja myös tiedot puiston muista palveluista, joten se kannattaa säilyttää.

Monesta muusta kansallispuistosta poiketen Grand Canyonilta löytyykin ruhtinaallisesti palveluja. Tarjolla on monenlaisia ravintoloita ja kahviloita, bensa-asema, ruokakauppa, pankkiautomaatti, posti ja jopa pieni kirjasto!

 

Yövy puistossa tai kauempana

Puiston sisällä on mahdollista yöpyä, mutta varausten kanssa saa olla liikkeellä erittäin hyvissä ajoin, varsinkin jos vierailee vilkkaimmalla kaudella maaliskuun ja lokakuun välillä. Hinnat, saatavuudet ja varaukset hoituvat suoraan Grand Canyon Lodges -nettisivuilta. Huoneiden hinnat vaihtelevat suunnilleen 100-300 dollarin välillä per yö.

Jos kaipaa vähän edullisempaa majoitusta täytyy lähteä kauemmaksi puistosta. Me yövyimme 100 kilometrin päässä Williamsin pikkukaupungissa josta löytyi huokeampia vaihtoehtoja noin 60 dollarilla yö. Williamsissa oli myös se hyvä puoli että siellä oli iso supermarketti ja enemmän ravintoloita. Yllättävän nopeasti tuo ajomatkakin kulki. Toki jos haluaisi viettää Grand Canyonilla auringonnousun tai -laskun niin sitten täytyy varautua heräämään aikaisin ja/tai ajamaan pimeässä.

Patikointi Grand Canyonilla

Grand Canyonilla on minun makuuni vähän heikot patikointimaastot, sillä sellaisia keskivaikeita reittejä joista eniten pidän ei sieltä oikein löydy. Helppo ja melko tasainen vaihtoehto on rim trail, joka nimensä mukaisesti myötäilee kanjonin reunaa. Sitä kannattaakin ehdottomasti kulkea ainakin pieni pätkä, koska kuten kuvitella saattaa, maisemat ovat aika tajunnanräjäyttäviä. Bussikyytejä hyödyntämällä rim trailia on myös helppo kulkea juuri sen pituinen pätkä kun itselle sopii.

Jos kaipaa haastellisempaa reittiä, niin oikeastaan ainoa vaihtoehto on lähteä alaspäin kanjonin reunalta. Jos mahdollista, maisemat ovat vielä vaikuttavampia, mutta kanjonin sisällä patikointi voi myös olla oikeasti vaarallista, varsinkin kesäkuukausina. Alaspäin mennessä meno tuntuu petollisen helpolta ja raskain osuus eli takaisin ylös kiipeäminen jää viimeiseksi. Varjopaikkoja ei juuri ole ja varsinkin kesä-elokuu välillä lämpötila voi kohota niin korkeaksi että patikointia kanjonin sisällä ei suositella lainkaan 10-16 välillä. Kansallispuiston sivuilta löytyy hyvät ohjeet turvalliseen patikointiin ja ne on syytä ottaa vakasti: älä ole yksi niistä 250 ihmisesta jotka vuosittain joudutaan pelastamaan.

En itse oikein välitä reiteistä joissa on pitkiä yhtäjaksoisia laskuja ja nousuja, mutta halusin kuitenkin edes vähän päästä kurkkaamaan kanjonin sisälle. Tähän tarkoitukseen valitsin South Kaibab trailin, jota laskeuduin alas osuvasti nimettyyn Ooh Aah pointtiin asti. Pituutta tällä reitillä ei ollut edestakaisin kuin hitusen vajaa kolme kilometriä, mutta jo siinä matkassa nousua kertyi 180 metriä eli suunnilleen sama kuin olisi kiivennyt puolitoista kertaa Näsinneulan näköalatasanteelle. Pohkeet ja keuhkot huusivat hoosiannaa, mutta kyllä maisemat olivat silti vaivan arvoiset!

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Suunnaton torstai, syyskuu 12, 2019 at 19:50

    Ihanaa, kiitos näistä vinkeistä! <3 Etenkin tuo pointti pohjoisreunan aukioloajoista saattoi pelastaa turhalta ajomatkalta 😀
    Nuo suosituimpien kansallispuistojen palvelut on jotain käsittämätöntä suomalaiselle. Myös esim. Yellowstonessa oli useampikin "kylä", josta löytyi ravintoloita, matkamuistomyymälöitä, ruokakauppoja, huoltoasemia, hotelleja ja ties mitä. Sinänsä tosi kiva, ettei tarvitse lähteä (valtavan) puiston ulkopuolelle etsimään palveluita, vaan saa hyödynnettyä ajan mahdollisimman hyvin kansallispuistossa kiertelyyn. Yllättävän vähän palvelut myöskään häiritsevät luontokokemusta, koska ainakin Yellowstonessa ne olivat tosi hyvin keskittyneet vain tiettyihin paikkoihin.

    • Reply Anni | Rajatapaukset keskiviikko, syyskuu 18, 2019 at 19:53

      Onpas mulla mennyt ihan ohi tämä kommentti, mutta joka tapauksessa kiva jos näistä on hyötyä!
      Amerikassa on vähän Amerikan meininki 😀 Vaikka on näissä kyllä hirveästi eroja puistojenkin välillä. Siinä missä Yellowstonesta ja Grand Canyonilta löytyy vaikka mitä niin esimerkiksi Archesissa ja Canyonlandsissa ovat palvelut aivan minimissä.

    Leave a Reply