Kanjonia kanjonin perään Canyonlandsin kansallispuistossa

Itäisestä Utahista, vähän keskeltä ei mitään löytyy upea kansallispuisto, joka pääsi mukaan Usan road tripin matkasuunnitelmaan vähän sattumalta. Canyonlands ei ollut ennalta tuttu, mutta (suhteellisen) lähellä sijaitseva Archesin kansallispuisto houkutteli meidät alueelle, jolloin Canyonlandskin alkoi kummasti kiinnostaa. Perillä selvisi että puisto on niin majesteettisen kaunis että ajomatkan olisi tehnyt ihan vain pelkästään senkin takia. 

Canyonlandsin kansallispuisto on todella laaja, vaikka vierailimme siellä kahtena eri päivänä niin aika pintaraapaisuksi jäi. Mutta jestas mikä pintaraapaisu. Vaikka puisto on pääasiassa melko karua kiveä niin ei uskoisi kuinka uskomattoman monimuotoisia ja värikkäitä maisemia se pitää sisällään. Colorado ja Green River jakavat alueen kolmeen osaan, eikä kannata kuvitella että kaikkia tai edes kahta ehtisi kiertää yhden päivän aikana. Esimerkiksi ajomatka Needlesin alueelta Island in the sky alueelle on lähes 200 kilometriä ja kestää yli kaksi tuntia. Kannattaa varata siis riittävästi aikaa! 

 

Needles

Needlesin alueella kävimme ensimmäisenä päivänä, koska sen sisäänkäynti haarautuu sopivasta 191 tiestä etelästä Moabiin päin ajettaessa. Alue on saanut nimensä maisemalle tyypillisten piikkimäisten kivipilarien mukaan. 

Itse olin aivan haltioitunut jo ennen kuin pääsimme itse puiston alueelle, sillä ajomaisemat puistoon johtavan tien varrella olivat todella komeat. Alkuvaiheessa tienvarsi oli pullollaan ketokukkia ja kirkkaanvihreänä loistavia puunlehtiä, mutta mitä pidemmälle puistoon ajoimme sitä karummaksi maisema muuttui ja sitä enemmän tilaa maisemasta ottivat erilaiset kivimuodostelmat.

Hieman harmitti että niitä kuuluisia neulamaisia kivimuodostelmia emme juurikaan päässeet näkemään. Olin jotenkin kuvitellut että niitä olisi ihan joka puolella, mutta ilmeisesti niiden ihailu olisi vaatinut joko hiekkateille uskaltautumista tai vähän pidempää patikkaa.

Päivä oli kohtuullisen kuuma, joten pari tuntia patikointia riitti mainiosti. Slickrock trail on suhteellisen helppo neljän kilometrin reitti joka poukkoilee kallioden päällä tarjoillen komeita näkymiä ympäröivään maisemaan. Slickrock trailistä, kuin myös muista puiston reiteistä, löytyy hyvin tietoa kansallispuiston virallisilta sivuilta. Jos patikoimaan mielii niin tulee myös huolehtia riittävästä nesteytyksestä sillä karussa maastossa varjopaikkoja on hyvin vähän.

Island in the sky

Island in the sky on Canyonlandsin osista selvästi suosituin, enkä yhtään ihmettele, sillä se tarjoilee mahtipontisimmat kanjoninäkymät ja lisäetuna näköalapaikat sijaitsevat helposti saavutettavissa asfaltoitujen teiden varrella. Vaikka pidin Needlesistäkin, niin taipuisin kyllä itsekin siihen mielipiteeseen että jos aikaa on vain yhdelle alueelle, niin kävisin Island in the skyssä. 

Heti sisäänkäynnin infopistettä vastapäätä löytyy Shafer Canyon overlook ja parinkymmenen kilometrin matkalla puiston sisäänpäin potentiaalisia pysähdyspaikkoja tulee vielä monta lisää. Tien päässä odottaa Grand View Point, joka lunastaa nimensä antamat lupaukset, mutta suosikkini kaikista upeista kanjonimaisemista taisi silti olla Green River overlook.

Liikennettä puistossa ei ollut mitenkään ruuhkaksi asti. Enemmän kuin Needlesissä, mutta silti huhtikuun alussa tämäkin osa puistoa oli mukavan rauhallinen. Jotenkin tästä huolimatta jäimme silti ilman parkkipaikkaa juuri sen kerran kun olisimme halunneet käydä kiertämässä pikkuisen patikkalenkin Upheaval Domelle. Krooninen parkkipaikkojen puute tuntuikin piinaavan kaikkia niitä puistoja joissa ei ollut tarjolla kuljetuksia tärkeimmille pelipaikoille. Esimerkiksi Archesissa tilanne oli moninkertaisesti pahempi kuin Canyonlandsillä. Mitäänhän tuolle ei voi kun vaihtoehtoisia kulkuvälineitä ei ole tarjolla, mutta kannattaa ainakin henkisesti varautua siihen ettei parkkipaikkaa irtoa juuri sillä sekunnilla kun sellaista kaipaisi.

Island in the skyn parhaiten tunnettu nähtävyys lienee Mesa Arch, komea aivan kanjonin reunalla kohoava kivikaari. Sekin on helposti nähtävissä, kunhan ensin nappaa parkkipaikan reitin lähtöpisteeltä. Kävelyä on alle kilometri suuntaansa ja maasto on sen verran helppoa että siinä selviävät lapsetkin kun vähän katsoo perään. 

Needlesin ja Island in the Skyn lisäksi puistoon kuuluu vielä the Maze, mutta sinne kulkeminen vaatii nelivetoautoa ja myös erinomaista ajotaitoa suositellaan. Eli ei siis todellakaan tullut meidän pikkuisella vuokra-Toyotalla käytyä. Ei se oikeastaan haitannut, noissa kahdessa helpommin saavutettavassa riitti nähtävää yllin kyllin.

 

Lopuksi vielä sama vinkki kuin joka ikiseen Yhdysvaltain kansallispuistoon: kannattaa ehdottomasti käydä kyseisen puiston national park service -sivulla, sieltä löytyy kootusti kaikki perusasiat ja lisäksi ensimmäisenä kaikki poikkeukset, muutokset ja varoitukset.