Kalliokiipeilyä ja jännittäviä eläinkohtaamisia Waterbergin kansallispuistossa

Waterbergin kansallispuisto sijaitsee Namibiassa vajaa 300 km Windhoekista pohjoiseen. Juuri sijaintinsa vuoksi se valikoitui ensimmäisen yön etapiksi kiertomatkalla. Windhoekissa yöpyminen ei houkuttanut, mutta Waterbergiin ehdimme ajella vielä saapumispäivänä ja samalla pääsimme melkein puolimatkaan kohti Etoshaa.

Etukäteistiedot Waterbergissä olivat melko hatarat, tiesimme että siellä on leirintäalue ja että alueelta löytyy myös kävelypolkuja joissa saa vapaasti kulkea. Yksi näistä reiteistä johti näköalapaikalle, johon oli tietenkin päästävä. Minun ja kaverini reissuilla kulkee jo toistuvana vitsinä se että mistä vaan näköalapaikka tai muu mäennyppylä löytyy niin sinne pakotan kaverini kiipeämään.

Waterbergin maisemaa hallitsee punaisesta kalliosta muodostuva pöytävuori, joka näkyy jo kaukaa alueelle saavuttaessa. Lähdimme kiipeämään sen näköalapaikalle heti aamulla, koska aikeenamme oli siirtyä kohti Etoshaa puolepäivän pintaan. Ylös johtava polku oli yllättävän hankala, ei nyt mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea, mutta aikamoiseksi kalliokiipeilyksi se ajoittain muuttui. Polkua ei myöskään ollut merkitty älyttömän hyvin joten sekä meno että paluumatkalla sompailimme välillä vähän vääräänkin suuntaan.

Maisema ylätasangolta oli kuitenkin vaivan ja hikikarpaloiden arvoinen. Koska Waterberg sijaitsee tasankoalueella tuntui maisema jatkuvan ja jatkuvan. Kehenkään muuhun emme reitillä törmänneet ja saimme nauttia maisemista ja tasata hengitystä aivan rauhassa kaksin.

Jännittäviä hetkiä koettiin vielä paluumatkalla kun kulkiessamme polulla vastaan tuli lauma pahkasikoja jotka ruokailivat keskellä meidän kulkuväylää. Myöhemmin selvisi että pahkasiat eivät ole erityisen aggressiivisia eläimiä, mutta emmehän me sitä siinä vaiheessa tienneet vaan sukelsimme pusikkoon siinä pelossa että saisimme torahampaista kankkuihimme. No, pusikko oli tietysti täynnä piikkipensaita, joten tässä oli oikein klassinen ojasta allikkoon tilanne käsillä. Lopulta kuitenkin pääsimme pusikosta pois ja sillä välin possutkin olivat jo ehtineet hävitä, varmaankin toisaalle räkänauramaan meidän naurettavalle käytökselle.

Waterbergin leirintäalue ei ollut kovin ihmeellinen, hiekkakenttää ja muutamia puita aurinkoa varjostamassa. Tärkeimmät kuitenkin löytyivät, eli vessat ja suihkustakin tuli kuumaa vettä. Olin etukäteen lukenut Waterbergin leirintäalueen olevan paviaanien valtaama, mistä en ollut lainkaan innoissani sillä kuten olen ennenkin todennut en ole mikään apinoiden suurin fani, varsinkaan jos ne yrittävät varastaa tavaroitani tai ruokaani. Totuus oli kuitenkin se että näimme visiittimme aikana vain pari paviaania, melko kaukaa ja nekin liikkuivat ripeästi meistä poispäin.

Parhaiten Waterbergistä olisi päässyt nauttimaan pidemmällä visiitillä, puistossa nimittäin asustaa sarvikuonoja, kirahveja, leopardeja ja gepardeja, hyeenoja, kuduja ja harvinaisempia antilooppeja. Puistoon ei kuitenkaan pääse itse ajelemaan, vaan vaihtoehdot ovat joko ohjattu patikointi tai safariajelu. Waterbergissä eläimiä on vähemmän kuin Etoshassa, joten jätimme safariajelut itse väliin. Jos aikaa olisi ollut enemmän patikointi olisi kiinnostanut, Waterbergistä löytyy sekä lyhyempiä päiväreittejä että pidempiä usean päivän matkoja.

Vaikka vietimme Waterbergissä alle päivän, oli se matkan alkuun juuri sopiva maisteluannos Namibian luontoa. Pahkasikojen ja paviaanien lisäksi alueella liikkui dikdik-antilooppeja, jotka ovat about söpöimpiä otuksia ikinä. Epäilen nähneeni myös kalliotamaanin, mutta se vilahti niin nopeasti ohi että hyvä kun ehdin huomata että joku tuosta meni.

Kaikki Namibiaan liittyvät kirjoitukset pääset lukemaan Namibia-tagista.

 

Blogia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa!