Pohjois-Amerikka

Jättipuita ihmettelemässä Sequoian kansallispuistossa

keskiviikko, toukokuu 29, 2019

Sequoian kansallispuisto sijaitsee Kaliforniassa ja se tunnetaan parhaiten jättimäisistä mammuttipetäjistään. Me päädyimme puistoon Villen kanssa alunperin siksi että road tripin reittisuunnitelmaan tarvittiin jokin välietappi Zionin ja Yosemiten kansallispuistojen välille. Vaikka Sequoia ei tarjonnutkaan ihan niin kovia wau-elämyksiä kuin moni muu reissun upeista kansallispuistoista, olin silti tyytyväinen että sinnekin tuli lähdettyä. Ovathan jättipuut nyt kuitenkin aika mahtavaa katseltavaa!

En ollut suunnitteluvaiheessa oikein hoksannut että Sequoia sijaitsee oikeasti aika korkealla vuoristossa. Olimme liikkeellä huhtikuun lopussa ja kansallispuiston virallisilla nettisivuilla puhuttiin vielä renkaisiin asennettavista ketjuista huonon sään yllättäessä. Mielessäni näin jo kuinka luisuisimme kesärenkaillamme johonkin rotkon pohjalle jyrkillä jäisillä teillä. Ihan näin dramaattisille kuvitelmille ei kuitenkaan ollut tarvetta. Vaikka puistossa olikin lämpöä vain muutama plusaste ja luntakin paikoitellen niin tiet olivat kuivia ja hyvässä kunnossa. Reipas pikku Toyota Yariksemme myös suoriutui mutkittelevasta vuoristotiestä yllättävän näppärästi.

sequoia kansallispuisto

Kyllä, Sequoian alueella tavataan karhuja. Me emme onneksi tavanneet.

sequoia kansallispuisto

Pettymysten Moro Rock

Moro Rock on puistossa sijaitseva graniitinyppylä, jonka huipulle pääsee kätevästi kiipeämään rappusia pitkin! Osittain kaivertamalla, osittain valamalla suoraan kallioseinämään on rakennettu noin 350 askeleen reitti. Sekä reitin varrelta että huipulta avautuu upeat maisemat ympäröivään puistoon. Tai siis avautuu jos ei käy niinkuin meillä ja koko paikka on täysiin sumuun kietoutunut (tai ehkä pilveen, 2000 metrin korkeudessa on vähän vaikea sanoa).

Moro Rockin näköalapaikalle johtava reitti ovat jo itsessään tosi hienot, mutta kyllä tuo sumu vähän vei fiilikset. Vaikka surkea näkyvyys oli aivan päivänselvää jo rappusten alapäässä niin kiipesin silti ylös asti, ihan vain siinä pikkiriikkisessä toivossa että jospa sieltä ylhäältä kuitenkin näkyisi vaikka edes jotain. No ei näkynyt. Mitään muuta kuin jumalaton määrä valkoista. Ihan vain kiertääkseni vielä vähän veistä haavassa tässä vertailukuva siitä mitä ylhäältä olisi voinut nähdä:

moro rock sequoia kansallispuisto

Mitä näkyi…

moro rock

Mitä olisi voinut näkyä! Kuva: Tuxyso / Wikimedia Commons / CC BY-SA 3.0

sequoia kansallispuisto

Metsä oli sumuisena sentään melko tunnelmallisen näköinen

Vaikka itsellä kävikin köppäsesti Moro Rockin suhteen niin kannattaa käydä jos siihen tilaisuus tarjoutuu. Jos vain sää on suosiollinen niin reitillä pääsee suhteellisen vähällä vaivalla nauttimaan todella hienoista maisemista. Reitillä on kauttaaltaan jonkinlainen kaide, mutta ei välttämättä kovin korkea. Korkeanpaikankammoisille en suosittelisi ellei haussa ole kunnon siedätyshoito.

General Sherman ja muut jättiläiset

General Sherman lienee koko kansallispuiston suosituin nähtävyys. Kyseessä on nimittäin maailman suurin puu, tosin “vain” tilavuudessa mitattuna. Kenraalilla arvioidaan olevan massaa yli 2000 tonnia ja ikääkin on kertonyt 2300-2700 vuotta. Varsin vaikuttava kaveri siis! Nähtävyytenä ehkä kuitenkin sellainen että ihan hirveän kauan tätä puuta ei tarvinnut seisoa tuijottamassa.

Samalla alueella voi tehdä lyhempää tai vähän pidempääkin kävelyä jättimetsikön poluilla. Toukokuun alussa ongelmana oli vielä se että sulamisvettä oli joka puolella eikä kävelemään oikein päässyt kuivin jaloin. Teimme pienen lenkin Congress trailillä ja täytyy myöntää että koska olimme jo viettäneet useamman tunnin puistossa niin alkoi pikku hiljaa tuntua siltä että kun on nähnyt yhden ison puun niin on nähnyt kaikki isot puut.

 

sequoia kansallispuisto General Sherman

Kenraali itse. Huomaa pikkuriikkiset ihmiset juurella.

 

sequoia kansallispuisto

sequoia kansallispuisto

sequoia kansallispuisto

General Shermanin läheiset parkkipaikat saattavat vilkkaimpina kesäaikoina olla tupaten täynnä, vaihtoehdoksi suositellaankin Kings Canyonin kansallispuiston puolella kasvavaa General Grant puuta ja sen ympäristöä. Kings Canyonista puhutaan usein samassa yhteydessä kuin Sequoian kansallispuistosta, ne sijaitsevatkin aivan vierekkäin.

Kings Canyonia olisi kiinnostanut tutkia enemmänkin, mutta koska kello hiipi jo iltapäivässä ja nälkäkin alkoi painaa tyydyimme ajelemaan molempien puistojen läpi kiemurtelevaa Generals Highwaytä kohti seuraavaa majapaikkaa.

Jos jommassa kummassa puistossa suunnittelee vierailevansa kannattaa käväistä puistojen yhteisellä virallisella nettisivuilla, josta löytyy lisää tietoa nähtävyyksistä, mutta erityisesti ajantasaiset varoitukset sääoloja ja tiesulkuja koskien.

 

Blogia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa!

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Iida In Translation torstai, toukokuu 30, 2019 at 15:58

    Wow, näyttääpä aivan huikealta luontokohteelta! Noiden puiden mittasuhdetta on hankala käsittää, hyvä että oli ihmisiä mukana kuvassa niin voi hämmästellä täältä ruudun toiselta puoleltakin.

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, toukokuu 30, 2019 at 19:21

      Sequoia oli kyllä ihan omanlaisensa! Ja olet aivan oikeassa, noiden puiden jättimäiset mittasuhteet tulee kyllä oikeuksiinsa vasta siinä vaiheessa kun niitä vertaa johonkin tavallisen kokoiseen.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää keskiviikko, kesäkuu 5, 2019 at 20:58

    No olipas harmi, että teillä oli noin sumuista. Minäkään en ole kiivennyt tuonne kiven päälle. Eka kerralla keskityttiin vaan patikoimaan vieraiden kanssa, ja toisella kerralla olin ihan viimeisillään raskaana niin en tohtinut jumpata itseäni sinne ylös. Silloin tutkittiinkin enempi Kings Canyonia, se oli hieno. Ja me muuten nähtiin karhuja.

    Noista kävyistä tuli mieleen, että ne on niin hienoja, että meidän perhe keräsi niitä matkalaukkuun ja vei Suomeen.. ha ha. Meilläkin niitä korissa takan vieressä. Kaikki on isompaa Amerikassa! Ja uskomatonta kyllä, nämä ei ole punapuista vaan ne punapuiden kävyt on tosi pieniä vaikka puut on jättiläisiä. Minä en kyllästy näihin punapuihin koskaan.

  • Reply Stacy Siivonen torstai, kesäkuu 6, 2019 at 19:01

    Sanon kvaak! Tuollakaan en ole käynyt, vaikka ihan lähellä. Sumu on Kaliforniassa ongelma, mutta kerran näin nuo upeat Sierrat ihan keskuslaaksoon asti. Ei tapahdu kovin usein. Minun mammuttipetäjäpaikkani oli Calaveras Big Trees, joka ehkä vetää vähemmän porukkaa kuin ankallispuisto. Onneksi puihin voi tutustua useissa paikoissa ja omassa rauhassa. Siellä on myös usein sikäläisiä mäntykukkia, jotka helottavat punaisina.

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta torstai, kesäkuu 6, 2019 at 22:41

    Onpa mielenkiintoinen paikka. Todellakin käymisen arvoinen, jos tuolla liikkuu. 🙂
    Harmi tuon sumun kanssa. Meillä kanssa kävi Islannissa sekä Färsaarilla muutamissa kohteissa samalla tavalla. Onhan se aika harmi 🙁

  • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, kesäkuu 7, 2019 at 20:50

    Huikean näköistä! Meille suositeltiin viime vuoden reissulle Sequoiaa mutta aika ei harmikseni riittänyt. Jättipuita näimme Pacific Ocean Roadin varrella. Ehkä eivät olleet noin isoja kuin tuolla mutta suomalaisiin puihin verrattuna jättejä. Harmi tuo sumu! Se vaan taitaa olla Kaliforniassa aika yleistä.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, kesäkuu 9, 2019 at 21:05

    Sequoian kansallispuisto ei mahtunut meidän reittisuunnitelmaan, mutta ei se myöskään houkutellut läheskään yhtä paljon kuin Yosemite, Zion, Bryce Canyon ja Grand Canyon. Ehkä aavistus oli juurikin niin, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt melkein kaikki. Mutta tuo Moro Rockin näkymä olisi tosiaan voinut olla huikea! Sumu on kyllä ikävä kaveri, meilläkin Yosemiten Tunnel View oli vielä aamuvarhain savusumun peitossa, joten takaisin piti tulla. Sieltä tosin näkyi usvan seasta edes vuorten ääriviivat.

  • Leave a Reply