Eurooppa

Islannin road trip, päivä 3: Etelä-Islanti

torstai, syyskuu 22, 2016

Kolmantena päivänä pääsimme vihdoin matkan varsinaiseen road trippailu osuuteen. Edellinen päivä oli ollut raskas, vaikkakin palkitseva, mutta lähtö oli siitä huolimatta aamuyhdeksältä, sillä ajomatkaa päivälle oli edessä lähes 500 kilometriä.

Päivän ensimmäinen suunniteltu stoppi oli Seljalandsfoss vesiputous, mutta jo sitä ennen “jouduimme” pysähtymään Selfossin markettikeskittymässä hommataksemme päivän naposteltavat. Sillä mikäpä olisi road tripillä tärkeämpää kuin kunnon eväät!

road trip eväät

Ravitsevilla eväillä jaksaa koko päivän!

 

Seljalandsfoss

Seljalandsfoss on vesiputous joka näkyy ykköstielle asti ja on toki muiden nähtävyyksien tapaan myös viitoitettu (tosin aivan liian pienitekstisillä viitoilla). Parhaiten tien viereiset nähtävyydet kuitenkin tunnistaa parkkipaikoista täynnä autoja.

Vesiputouksen erikoisuus on se, että putouksen takaa kulkee polku eli luonnonihmettä pääsee ihmettelemään myös eri vinkkelistä kuin normaalisti. Jos taakse mielii, suosittelen pitäviä kenkiä ja jonkinlaista sadevarustusta. Ei polulla kulkiessa mitenkään järjettömästi kastu, mutta itse en ainakaan olisi halunnut alistaa kameraani ilmassa leijailevalle tihkulle.

Singaporesta pari vuotta sitten ostamani Pacman sadeviitta pääsi vihdoin tositoimiin. Eikä ollut muuten kellään muulla yhtä hienoa!

Singaporesta pari vuotta sitten ostamani Pacman sadeviitta pääsi vihdoin tositoimiin. Eikä ollut muuten kellään muulla yhtä hienoa!

seljalandsfoss seljalandsfoss
Gullfossiin verrattuna putous on paljon pienempi, mutta tässä kisassa sievyys voittaa voiman. Seuraamalla putouksen edestä lähtevää polkua pidemmälle parkkipaikalta pois päin pääsee myös ihastelemaan muita pieniä siroja samaista kalliota pitkin valuvia vesiputouksia.

 

Melko mahtipontinen näkymä!

Melko mahtipontinen näkymä!

seljalandsfoss

Putousta oli mahtava päästä ihastelemaan kaikista kuvakulmista!

seljalandsfoss

Parin sadan kilometrin sisään Etelä-Islannissa on Seljalandsfossin lisäksi kaksi muuta hyvin tunnettua ja upeaa vesiputousta. Jouduimme kuitenkin skippaamaan sekä Skogafossin että Svartifossin, koska halusimme varmistaa että päivän päätteeksi vierailuun jäälaguuneilla jäisi riittävästi aikaa.

Skogafoss bongattu! Valitettavasti pikku-Hyndiksen oli jatkettava eteenpäin poikkeamatta tämän lähemmäksi.

Skogafoss bongattu! Valitettavasti pikku-Hyndiksen oli jatkettava eteenpäin poikkeamatta tämän lähemmäksi.

 

Reynisfjara

Reynisjara, joka myös black sand beachinä tunnetaan, on nimensä mukaisesti musta hiekkaranta. Musta ranta on sinällään jo upean näköinen, mutta erityisen dramaattisen paikasta tekevät basalttiset kivimuodostelmat. Takana nousevaan kallioon on muodostunut huikean näköinen luola, josta Ville oli aivan täpinöissään.

 

reynisfjara

Ville harjoittelee maastoutumistaitojaan

reynisfjara

Basalttimuodostelmia luolan suulla

reynisfjara

reynisfjara dyrholaey

Ranta on myös erinomainen paikka (ainakin kirkkaalla säällä) ihastella Dyrholaeyn kivistä holvikaarta.

Rannan päästä löytyy mielenkiintoisia kivimuodostelmia, mm. Reynisdrangar, kolme merestä nousevaa rosoista kivipylvästä. Tarinan mukaan kivimuodostelma syntyi kahden jättiläisen hinatessa laivaa mereltä rantaan. Vaan kävipä huonosti, hommaa ei saatu finaalin ennen aamunkoittoa ja nouseva aurinko muutti koko konkkaronkan kiveksi. Sounds legit!

reynisfjara

Kuvattuna keskellä: kiveksi muuttuneita taruolentoja

Rannan hiekka on hauskaa pienen pientä pyöreäksi hioutunutta kivipalleroa.

Rannan hiekka on hauskaa pienen pientä pyöreäksi hioutunutta kivipalleroa.

Naureskelimme Villen kanssa rannalla kulkiessamme ”sneaky wave” varoituksille, mielikuva seläntakana hiippailevista aalloista nyt vaan oli melko huvittava. Nyt tosin naurattaa huomattavasti vähemmän, koska törmäsin rantaa googletellessani uutiseen, jonka mukaan yllättävä aalto oli viime helmikuussa pyyhkäissyt mereen rantaa kuvailleen turistin ja tämä oli hukkunut. Eli syytä varovaisuuteen on ihan aidosti!

reynisfjara

 

Jäälaguunit Fjallsárlón ja Jökulsárlón

Jos jotain kohdetta odotin erityisesti etukäteen, niin ehdottomasti Etelä-Islannin jäälaguuneja Fjallsárlónia ja Jökulsárlónia. Laguunit sijaitsevat jäätikön reunalla ja ovat täynnä valtavia jäätiköistä irronneita lohkareita, jotka hitaasti sulaen valuvat kohti merta.

Reykjavikista päin saapuessa Fjallsárlón on kahdesta laguunista ensimmäinen, mutta myös pienempi, rauhallisempi ja vähemmän tunnettu. Turisteja oli paikalla huomattavasti vähemmän, veikkaisin että aika moni käy katsomassa vain Jökulsárlónin ja suuntaa sitten eteenpäin. Väärin tehty, väitän minä!

fjallsarlon fjallsarlon fjallsarlon

Peilityynestä vedestä peilautui täydellisesti ympäröivä jäätikkömaisema ja vedessä hiljalleen kelluvat kaikissa sinisen ja turkoosin sävyissä hohtavat jääkimpaleet. Sitä tuijottaessa tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt hetkeksi. Jos mielenrauha olisi maisema, se olisi Fjallsárlón.

 

Täyteen Zen-tilaan vaipuneena

Täyteen Zen-tilaan vaipuneena

 

fjallsarlon

Jotkut jääkimpaleet näyttivät siltä kuin niistä olisi haukattu paloja

 

fjallsarlon

Toiset siltä kuin niitä olisi koverrettu jäätelökauhalla

 

jökullsarlon

Ihan selvästi joku mahallaan köllivä eläin, vai mitä?

 

Ei Jökulsárlónkaan huono ole, ei todellakaan, se on vain erilainen. Turisteja on paljon eikä paikassa ole samanlaista välitöntä rauhantunnetta kuin pikkusisarellaan. Vedessä on voimakkaampi virtaus ja massiiviset jääkimpaleet suuntaavat kohti merta käännellen aina välillä kylkeään kunnon tyrskähdysten saattelemana.

Aivan huikean kaunis paikka kuitenkin on ja iso, joten jos jaksaa koluta rantoja niin kyllä se rauhallisempikin soppi löytyy. Jökulsárlónissa on myös mahdollista seurata jäälohkareiden matkaa aivan merelle asti. Osa jumahtaa rannan hiekkaan, osa pääsee merelle asti, osa sulaa pois jo ennen rannalle pääsyä.

Olimme onneksemme vielä paikalla illan alkaessa jo hämärtyä. Illan pehmeä valo antoi paikalle extra säväyksen sekoittamalla sinisenä hohtavaan jäähän punertavia auringonlaskun värejä. Ja mitä pidempään viivyimme sen vähemmän muita ihmisiä oli paikalla, plussaa sekin!

 

jökullsarlon

Ihminen on terve kun se leikkii

 

jökullsarlon

Haaksirikkoutuneiden laivojen hylkyjä!

 

jökullsarlon

Näiden päälle joku oli pirskotellut lakritsikastiketta

 

jökullsarlon

Rannalle jumahtaneet

Jäälaguunit herättivät hieman ristiriitaisia tunteita, sillä ovathan ne aivan ainutlaatuisen kauniita paikkoja. Toisaalta Jökulsárlónin järven pinta-ala kasvaa jatkuvasti jäätiköiden nopeutuvan sulamisen myötä. Järvi on muodostunut alle 70 vuotta sitten, mahtaako koko paikka olla huuhtoutunut pois muutamassa kymmenessä vuodessa?

Menipä synkäksi. Onneksi Ville jatkaa tästä! Ette voikkaan uskoa mitä kaikkea hurjaa neljäntenä päivänä tapahtui! Kuten sadetta! ja sumua!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA perjantai, syyskuu 23, 2016 at 19:04

    Ääk en kestä miten kaunis Islanti on! Ite kävin pari vuotta sitten vajaan viikon ja oli sellainen olo, että olis jossain satumaassa kun niin erilaista kuin muualla. Nauttikaa!

    • Reply Anni | Rajatapaukset lauantai, syyskuu 24, 2016 at 10:18

      Islanti on kyllä jotain ihan muuta! Niin jumalattoman kaunis ettei meinaa ymmärrys riittää <3

    Leave a Reply