maisemafiilistelyt

Islannin road trip, päivä 2: Golden Circle plus

perjantai, syyskuu 16, 2016

Edellisen päivän väsymys oli muisto vain ja toisena reissupäivänä nousimme sängystä aamuvarhain kuin innosta hihkuvat aropuput. Vuokra-auton haltuunotto oli tilattu osoitteeseemme aamukahdeksaksi, tosin vähän alkoi pupullakin hymy hyytyä kun venasimme noutajaa ulkona pihassa palellen ensimmäisen vartin (“Siis viisitoista minuuttia jotka olisin voinut viettää Islannin luonnonihmeitä katsellen”, kirkui ääni pääni sisällä).

Annoimme kuitenkin inhottavasti myöhästelleelle noutajalle anteeksi, arvellen että ehkä päivä tästä olisi vielä jotenkin pelastettavissa. Noin tunti erinäistä säätöä myöhemmin meillä oli viimein hallussa pikku-Hyundaimme avaimet ja olimme valmiit siirtymään kohti varsinaisia seikkailuja!

Pikku Hyndis valmiina seikkailuihin

Pikku Hyndis valmiina seikkailuihin

Ensimmäisenä ajopäivänä suuntana oli siis Golden Circle, joka on kokoelma ei lainkaan pyöreässä muodostelmassa sijaitsevia nähtävyyksiä, joiden etäisyys Reykjavikista on sen verran sopiva, että niiden ympärille saa mukavasti rakennettua päiväretken.

Perinteiset Golden Circle kohteet ovat kansallispuisto Þingvellir, Geysirin ja muiden geotermaalisten nähtävyyksien kotipaikka Haukadalur ja Gullfoss vesiputous. Koska olemme ahneita lisäsimme listalle vielä Kerið kraaterijärven sekä päivän lopuksi patikoinnin plus pulahduksen Reykjadalurin laaksossa.

 

Þingvellirin kansallispuisto

Ensikosketus Islannin luontoon oli satumainen. Aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta kun ajelimme kohti Þingvellirin kansallispuistoa. Mitä pidemmälle pääsimme sen kauniimmalta ympäröivä maasto tuntui näyttävän. Ensimmäinen ihmettely/valokuvaustauko oli pidettävä jo ennen kuin pääsimme varsinaiseen määränpäähämme.

Ensimmäinen selfiepaikka ei ollut vaikea löytää

Ensimmäinen selfiepaikka ei ollut vaikea löytää

Thingvellir

Suomalaisiin metsiin tottuneella oli erityisesti maiseman avaruudessa ihmettelemistä. Miten maa jossa on niin suuria korkeuseroja voi olla samalla niin laakea? Mieli oli maisemista ymmyrkäisenä heti alkuun vaikka emme olleet vielä edes päässeet niiden kaikista upeimpien näkymien ääreen. Sama hämmennyksen ja puhtaan ilon sekainen mielentila tulisi jatkumaan koko loppureissun ajan. Samalla kun kyselisimme toisiltamme toistuvasti “Miten tälläinen paikka on edes olemassa?”

Mutta se Þingvellir. Suurin osa vierailijoista suuntaa kansallispuistossa paikalle, jossa Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen erkaneminen toisistaan on merkittävimmin muokannut maastoa. Samalla paikalla yli tuhat vuotta sitten perustettiin maailman ensimmäinen parlamentti.

Thingvellir

Harvinainen puita sisältävä näkymä

Thingvellir Thingvellir Thingvellir Thingvellir

Käytimme Villen kanssa muutaman tunnin paikan ihmettelyyn. Kansallispuistossa olisi voinut helposti viettää pidemmänkin ajan, mutta tyydyimme ihastelemaan maisemia auton ikkunasta välillä pysähdellen matkalla seuraavaan kohteeseen, Haukadalurin geotermaaliselle alueelle.

Thingvellir

Þingvellirin kansallispuiston näkymistä pääsi nauttimaan vielä hyvän matkaa Haukadaluriin ajaessa

 

Haukadalur

Kukaan ei varmaan ole voinut välttyä kuulemasta Geysiristä, tuosta geysirien kantaäidistä, jonka nimestä koko ilmiötä kuvaava sana on lainattu ties kuinka moneen kieleen. Geysir itse ei enää juuri vettä syökse, viimeksi tämä harvinaisuus on todistettu helmikuussa 2016. Turistien onneksi Haukadalurista löytyy myös Strokkur, joka purkautuu vaihtelevalla intensiteetillä 6-10 minuutin välein.

Höyryinen heinikko ja muita Islannin ihmeitä. Etualalla virtaava vesi oli tulikuumaa ja siitä varoiteltiin jatkuvin kyltein.

Höyryinen heinikko ja muita Islannin ihmeitä. Etualalla virtaava vesi oli tulikuumaa ja siitä varoiteltiin jatkuvin kyltein.

Voi sitä kiihkeää odotuksen tunnelmaa ja ylirasittuneiden laukaisinsormien tärinää! Sitä intensiiteettiä, jolla kokonainen lauma ihmisiä keskittyi tuijottamaan minä hetkenä hyvänsä heidän päälleensä tulikuumaa vettä sylkevää geysiriä. Ja jokaista purkausta säesti ihmisten yllättyneiden ja ihastuneiden huudahdusten kuoro! Tätä spektaakkelia oli huvittavaa seurata siitä huolimatta että olimme Villen kanssa itse ihan yhtälailla osa tuota hihkuvaa ja pällistelevää porukkaa.

Strokkur Haukadalur

Ensimmäinen kuvausyritys meni semisti pieleen koska en osannut arvata kuinka korkealle vesi oikeasti syöksyy

Vedessä olevat mineraalit värjäävät lähteet upean värisiksi

Vedessä olevat mineraalit värjäävät lähteet upean värisiksi

 

Haukadalur

Niin olisi tehnyt mieli vähän kokeilla, siksipä juuri aita ympärillä suojelemassa pöllöjä turisteja omilta neronleimauksiltaan.

Vaikka Strokkurin pärskintää oli hauska seurata lähietäisyydellä oli suosikkipaikkani Haukadalurissa kuitenkin geysireiden takana kohoava kukkula. Sinne kannattaa ehdottomasti kiivetä! Sen taakse jää nimittäin ihastuttava pieni laakso jota yritin tovin jos toisenkin saada kameralleni tallennettua. Vaihtelevalla menestyksellä. Ja toki kukkulalta on myös komea näkymä geotermiselle alueelle, vasta kauempaa katsottuna tajuaa kuinka korkealle Strokkur todella vettä sylkee.

Strokkur Haukadalur

haukadalur

Niin sievä pikku laakso <3

 

Gullfoss

Seuraavana matkareitillämme oli Gullfoss, yksi Islannin lie kuinka monesta miljoonasta (vain lievästi liioiteltu luku) vesiputouksesta. Tässä vaiheessa jaksoimme vielä olla täpinöissä tästä upeasta vesiputouksesta, mutta loppua kohden alkoi Islannin vesiputousten kohdalla iskeä todellinen runsaudenpula, emmekä jaksaneet ihan jokaista pysähtyä ihmettelemään.

Gullfossilla vieraillessamme sää oli edelleen puolellamme, sillä olin lukenut etukäteen että sateisella tai sumuisella säällä koko alempi osa saattaa peittyä näkyvistä. Taivas oli pilvien peittämä, mutta putous oli hyvin näkyvissä ja melko vaikuttava näky olikin!

gullfoss

gullfoss

gullfoss

Veden kallioon kaivertama uoma kertoo jotain putouksen voimasta. Mitä, sen saatte itse päätellä.

Seuraavaa kohdetta kohti ajellessamme törmäsimme (ei-kirjaimellisesti) laumaan islanninhevosia ja niitä oli tietysti päästämä pällistelemään. Tai siis minun oli päästävä, hevoskammoista Villeä pysähtyminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa!

 

 

Olivat melko ystävällisiä hemmoja ja tulivat tervehtimään ihan aitauksen laidalle

Olivat melko ystävällisiä hummia ja tulivat tervehtimään ihan aitauksen laidalle

 

IMG_2447-25

Kuva Villen painajaisesta

 

Kraaterijärvi Kerið

Kerið on huikean kaunis ilmestys sen upeiden värikontrastien vuoksi. Kraaterin seinämiä peittää punaisen, vihreän ja keltaisen kukertavat kasvustot ja pohjan vesi loistaa kauniin turkoosina, varsinkin auringon näyttäytyessä.

Kerið oli koko reissun luontokohteista ainoa josta perittiin pääsymaksua. 400 ISK, eli nykykurssin mukaan hitusen yli 3 €. Ei kovin paha hinta, jonka toivon käytettävän paikan suojelemiseen ja ylläpitoon. (toim. huom. Itse asiassa myös Þingvellirin parkkipaikalla perittiin 500 ISK parkkimaksu, jota tosin ei kovin moni näyttänyt maksavan)

Kerið

Kerið

Kerið

Moi äiti!

 

Reykjadalur

Tässä vaiheessa päivä alkoi kääntyä jo iltaan, mutta Keriðiltä on onneksi vain lyhyt ajomatka viimeiselle etapillemme. Yksi ehdoton must-have kokemus jota toivoin Islannilta oli että pääsisin uimaan ihan oikeassa luonnollisessa kuumassa lähteessä. Reykjadalur kuullosti siihen juuri oikealta paikalta!

Valitettavasti tietoni Reykjadaluriin pääsemisestä olivat hitusen hatarat. Tiesin että ensin ajetaan Hveragerði nimisen kylän läpi, jätetään auto parkkiin ja sen jälkeen luvassa on noin 3 km patikointi uintipaikalle.

Emme olleet aivan varmoja mihin auto kannattaisi jättää, joten pistimme sen parkkiin ensimmäiseen sopivaan paikkaan ja lähdimme kävelemään. Kävely tuntui heti alusta aika hakuammunnalta ja puolen tunnin harhailun (keskellä golfkenttää!) jälkeen Ville ehdotti että ehkä toinen suunta voisi olla paras ratkaisu. Pienen inttämisen jälkeen suostuin suunnanvaihtoon, vaikka miten voisikaan olla mahdollista että minä olisin voinut jotenkin erehtyä suunnasta?! Minä, suunnistusmestari! Vai oliko se sittenkin niin että eksyn jatkuvasti kotipaikkakunnallanikin? Hmm…ehkä sille toiselle suunnalle voisi sitten tämän kerran antaa mahdollisuuden.

IMG_2472-27

Rumemmissakin maisemissa on tullut harhailtua

 

Miksipä ei rakennettaisi golfkenttää geotermaalisesti aktiiviselle alueelle. What could possibly go wrong?!

Miksipä ei rakennettaisi golfkenttää geotermaalisesti aktiiviselle alueelle. What could possibly go wrong?!

 

No, hetken jälkeen oli melko selvää että tällä kertaa olimme löytäneet oikean suunnan. Yhtä selvää oli myös se että olimme jättäneet auton aivan väärään paikkaan, ainakin puolen tunnin kävelyn päähän parkkipaikalta jolta se 3 km patikointi olisi vasta alkava.

Tässä kohtaa Ville sai jo toisen huippuideansa ja ehdotti että jospa hän kävelisi takaisin autolle (josta olimme nyt myös jo melko kaukana) ja ajaisi sen lähemmäksi parkkiin. Näin teimme ja tästä tulisimme olemaan myöhemmin erittäin onnellisia.

Noin tunnin kävelyn ja sekoilun jälkeen olimme siis vihdoin päässeet parkkipaikalle jolle meidän olisi alunperinkin vain suoraan ajaa. Eli pikku vinkkinä tuleville Reykjadalurin retkeilijöille, ajakaa tietä niin kauan kuin se jatkuu, tien päähän saavuttuanne teitä tervehtii parkkipaikka ja Hot River Coffee -kahvila.

Kävelymatkalla kävin toistamiseen moikkaamassa hevosia. Tästä ilahtuneina hevoset lahjoittivat käyttööni kokonaisen parven ihania pörrääviä pikkuötököitä.

Kävelymatkalla kävin toistamiseen moikkaamassa hevosia. Tästä ilahtuneina hevoset lahjoittivat käyttööni kokonaisen parven ihania pörrääviä pikkuötököitä.

 

Tilannekatsaus: Kaksi aamukahdeksasta liikkeellä ollutta ihmistä ovat juuri saapuneet patikkareitin alkupisteeseen tunnin turhan kävelyn jälkeen. Jos maisemat eivät olisi olleet niin upeat niin olisi saattanut pänniä hitusen enemmän. Valitettavasti hiipivää väsymystä eivät maisematkaan pystyneet pois pyyhkimään.

Reykjadalur

Reykjadalur

Vaikka jollain tasolla tajusin että tästä se 3 km patikointi vasta alkaa, niin jostain syystä jumituin kuitenkin täysin siihen ajatukseen että johan tässä nyt on kävelty jo vaikka kuinka pitkään, eihän sinne nyt enää pitkä matka voi olla. Kuten sanottua, väsy painoi vähän päätäkin.

Reitti oli selkeä eikä erityisen vaikeakulkuinen, mutta korkeuseroja oli paljon, joten matkanteko oli melko hidasta. Emme varmasti päässeet edes puoleen väliin ennen kuin aloimme Villen kanssa ennakoida että kyllähän se kylpypaikka nyt ihan varmasti ilmestyy jo tuon seuraavan nyppylän takaa. Paitsi että ei ilmestynyt. Eikä sitä seuraavan, eikä sitä seuraavan, eikä, no tajusitte kyllä.

Lampaat ottivat chillisti, me emme

Lampaat ottivat chillisti, me emme

Välillä ihmettelimme kanssamme talsineen saksalaisen perheen kanssa että eikö nyt todella jo ole mennyt 3 kilometriä ainakin tuplasti! Jos reitti ei olisi ollut niin selkeä niin olisin ollut aivan varma että olemme kävelleet harhaan jo ajat sitten. Hämmentyneistä fiiliksista riippumatta oli pakko nauttia aivan uskomattoman maisemista joiden keskellä kuljimme. Niin kaunista! (mutta missä se kirottu joki viipyi!?)

Reykjadalur

Kuuma vesiputous laakson pohjalla

Reykjadalur

Polulla oli syytä pysyä ellei halunnut mulahtaa tulikuumaan veteen

Reykjadalur

 

Omasta väsymyksestä johtuen patikointi oli todellinen tuskien taival, mutta silti sillä hetkellä kun kuuma joki vihdoin avautui eteemme tiesin että koko rääkki oli kaiken vaivan arvoista.

Reykjadalur

Paikka on sen verran suosittu että joen uoman ympärille oli rakennettu kävelyreitti ja jonkinlaisia pukukoppeja, jotka kyllä lähinnä hämmensivät, sillä ne tarjosivat suojaa ainoastaan kahteen suuntaan. Onneksi en itse ole niin nökönuuka julkisen alastomuuden suhteen ja sitä paitsi sillä hetkellä olisin ollut valmis heittäytymään uimaan vaikka kaikki rytkyt päällä.

Katselimme aluksi rauhallisempaa paikkaa joen ylävirralla, mutta selvisi melko nopeasti miksi siellä ei ollut ketään. Vesi tietenkin viileni alaspäin virratessaan ja ylävirran vesi oli aivan jumalattoman kuumaa. Pakkaannuimme sitten muiden kylpijöiden kanssa alavirralle, mutta samapa tuo, kuuma vesi väsyneillä lihaksilla tuntui niin uskomattoman hyvältä että aivan sama vaikka joessa olisi kylpenyt samalla koko Islanti.

Hei, kato! Tuolla ei oo ketään, mennään sinne!

Hei, kato! Tuolla ei oo ketään, mennään sinne!

reykjadalur

Rättiväsyneet patikoijat viimein onnellisena kylpemässä


Ainoa asia joka hieman himmensi kylpynautintoa oli se ettei meillä ollut mukana enää mitään juotavaa. Tyydyimme hieman kateellisina tuijottelemaan ympärillä kylpevien ihmisten olut, siideri ja limsatölkkejä.

Lopulta oli pakottauduttava nousemaan ihanasta vedestä ja jätettävä taakse tämä uskomaton paikka. Jos joskus pääsemme uudelleen käymään Reykjadalurissa otamme muuten mukaan kokonaisen picnic-kopallisen syötävää ja juotavaa ja vietämme tuolla koko päivän!

Jäljellä oli siis vielä patikka takaisin parkkipaikalle, joka tosin sujui yllättävän sutjakasti lähinnä siksi että a) matkan pituus oli tiedossa, b) reitti oli enemmän alamäkeä ja c) valokuvaustaukoja pidettiin 75% vähemmän. Sain kyllä vähän katsoa Villen perään, joka oli väsymyksestä ja varmasti nestehukastakin niin tööt, että vähän huolestuin hänen kompastuvan ja taittavan niskansa.

Täysin ilman kuvaustaukoja ei tietenkään selvitty. Hämärtyvä ilta ja joesta nouseva höyry loivat laaksoon ihanan seesteisen tunnelman

Täysin ilman kuvaustaukoja ei tietenkään selvitty. Hämärtyvä ilta ja joesta nouseva höyry loivat laaksoon ihanan seesteisen tunnelman

Ajoimme vielä toiseksi yöksi Reykjavikin majoitukseemme nukkumaan, perillä olimme joskus kymmenen jälkeen illalla. Siinä vaiheessa tuntui aivan epätodelliselta että tämä kaikki todella tapahtui yhden päivän aikana.

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa lauantai, syyskuu 17, 2016 at 14:14

    Meillä oli varsin samanlainen reissun alku, ja sitä peilaten onkin hauska huomata, kuinka innoissaan sitä oli heti alussa Islannin maastosta ja luonnosta. Että jo matkalla lentokentältä Reykjavikiin on ihan OMG! Ja juuri tuon Golden Circlen ensimetreillä piti heti pysähdellä ihmettelemään kaikkea matkan varrella olevaa jo ennen niitä retken varsinaisia kohteita. Ja sitten kun saarta kierrettyään tajuaa, että Islannin mittakaavalla nuo ekat maisemat, joista on aivan intona, ei ole vielä yhtään mitään 😀

    • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, syyskuu 18, 2016 at 14:45

      Varmasti Islanti aiheuttaa aika monille samanhenkisiä tuntemuksia, sille pitäs olla joku oma termi! On se vaan huikea paikka!

  • Reply Laura sunnuntai, kesäkuu 18, 2017 at 20:27

    Moikka! Oliko tuolla laaksossa huussia? Kun olen nähnyt kuvia jossa on telttoja ja porukka yöpynyt siellä.. kaksi viikkoa viel ja sitten ollaan kohteessa taas 🙂 viimeksi 3 vuotta sitten oltiin ja kierrettin saari, nytten päätettiin ajaa saaren läpi.

    • Reply Anni | Rajatapaukset sunnuntai, kesäkuu 18, 2017 at 21:39

      Moi!
      Reykjadalurissa ei huussia näkynyt eli jos siellä mielii telttailla niin luonnon armoilla on oltava. Lähin vessa lienee parkkipaikan vieressä olevassa kahvilassa.

      Voi miten ihanaa! Itsekin kaipaisin niin takaisin Islantiin, missään ei ole samanlaista! <3
      Juuri se saaren keskiosa kiinnostaisi eniten. Mahtavaa matkaa!

  • Reply Laura maanantai, kesäkuu 19, 2017 at 09:08

    Hei kiitos vastauksesta 🙂 täytynee käydä vain kävely ja uintiretkellä sitten siellä. Ei kehtaa ihan puskapissiä harrastaa kun aika aukea paikka on ? itsekin kyllä niin tykästyin ekalla reissulla islantiin että pakko lähteä uudestaan…

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, kesäkuu 19, 2017 at 09:18

      Puskapissa on kyllä Islannissa haastava kun niitä puskia ei juurikaan löydy!

    Leave a Reply