Monument valley on paikka jonka varmaan lähes jokainen länsimaisen populäärikulttuurin parissa kasvanut tunnistaa ainakin jollain tasolla. Ikonista maisemaa on käytetty lukuisissa mainoksissa ja elokuvissa, varsinkin westerneissä. Tästä syystä paikan päällä odottaakin koko ajan että jostain horisontista ratsastaa paikalle cowboy joka alkaa kertailemaan vanhojen länkkäreiden kuuluisimpia repliikkejä.
Niin tuttu kuin maisema onkin, harva taitaa tietää missä kyseinen paikka oikeasti sijaitsee. En tiennyt minäkään ennen kuin aloin suunnitella Yhdysvaltain länsiosiin suuntautuvaa road trippiä. Mikään must-see kohde ei minulle ollut kyseessä, mutta kun Monument valley asettui nätisti reitin varrelle Antelope Canyonin jälkeen matkalla kohti Canyonlandsin ja Archesin kansallispuistoja, niin tokihan siellä oli pysähdyttävä!
Alueen ulkopuolelta, tien 163 varrelta, löytyy Forrest Gump point, johon kyseisessä elokuvassa päähenkilö lopetti eeppisen hölkkälenkkinsä.
Monument valley sijaitsee Utahin ja Arizonan rajalla, Navajojen reservaatissa. Koska ollaan Navajoen mailla pääsymaksu (20$/auto) maksetaan suoraan heille, eli esimerkiksi USA:n kansallispuistojen vuosipassi ei täällä käy. Vierailijakeskus sijaitsee Arizonan puolella ja pitää sisällään pienen museon, matkamuistomyymälän ja isosti näköalaparveketta.
Vierailijakeskuksen luota lähtee myös tie, jota ajelemalla pääsee kiertämään puiston alueella. Valitettavasti kyseessä on soratie joka ei ole järin hyvin hoidettu ja ainakin tien alkupää on jyrkkää ja mutkikasta. Tästä syystä vatvoimme aikamme että viitsiikö meidän pikku Toyota Yariksella edes lähteä yrittämään kyseistä kierrosta. Ylhäältä päin reitti ei näyttänyt niin pahalta, joten lähdimme sitten lopulta kokeilemaan, mutta eipä mennyt kauaa että tulimme katumapäälle, koska tie oli niin heikossa kunnossa. Alamäkeen nyt vielä pääsi pahimpia monttuja ja sortumakohtia vältellen, mutta pelkäsin että emme ikinä tulisi pääsemään enää takaisin ylös samaa reittiä.
Näin jo sieluni silmin kuinka joudumme odottelemaan lopun päivää että hinausauto tulee kiskomaan pikkuautomme takaisin ihmisten ilmoille. Sen verran tämä lopputulos pelotti että emme lähteneet enää tutkimaan millaiselta tie edessä päin olisi näyttänyt vaan lähdimme korjaamaan tätä pientä arviointivirhettä saman tien. Kuskille ja pikku-Yarikselle kiitos: jotenkin ihmeellisesti, kenties jonkun ylemmän voiman pukkaamana, pääsimme turvallisesti takaisin asfaltille. Oma kontribuutioni oli puristaa istuinta rystyset valkoisena ja päästellä avustavia kiljahduksia hankalissa kohdissa.
Summa summarum, jos mielii Monument valleyä kiertämään, niin suosittelen joko vuokraamaan maastoon sopivamman auton tai varaamaan opastetun kierroksen alueella.
Ehkä siksi ettemme oikein päässet aluetta kunnolla kiertämään minulle jäi Monument valleystä vähän pliisu fiilis. Tokihan maisemat ovat erittäin vaikuttavat, mutta koska laakso on mittasuhteiltaan niin massiivinen en kokenut saavani siitä ihan kaikkea irti pääasiassa näköalapaikalta katselemalla. Olin myös mielessäni kuvitellut näkeväni Monument valleyssä kauniin auringonlaskun, mutta emme sitten oikein olleetkaan oikeaan aikaan paikalla ja kuvaamisolosuhteet olivat aika kököt. Monument valley oli kyllä ihan sen parin tunnin arvoinen minkä sille uhrasimme, mutta vähän enemmän aikaa ja perehtymistä olisivat varmasti tuottaneet vielä paremman tuloksen.
8 Comments
On nuo vaan komeita maisemia! <3
Onpa hyvä tietää, ettei Monumental Valleyyn kannata lähteä ihan millä tahansa vuokra-autolla. Osaa sen perusteella jo etukäteen suunnitella reittiä tai valita maastokelpoisemman auton 🙂 Kiitos!
On nuo maisemat todella vaikuttavat, siksi olisikin ollut niin kiva päästä näkemään niitä vähän lähemminkin 🙂
Voi pojat miten kaunista! 🙂 tuollaiset maisemat kyllä kiehtovat paljon.
Hehe, ja tiedän tuon tunteen kun ei saakaan kuvaa halauamaansa aikaan. 🙂
Onneksi tuolla reissulla oli niin paljon kaikkea kiinnostavaa ja kaunista kuvattavaa ettei yhtä ei-optimaalista kuvaushetkeä hirveän pitkään jaksanut murehtia. Ja ihan tyytyväinen näihin kuviin nyt olen, toki ne vaativat aika paljon käsittelyä.
Nuo maisemat ovat kyllä todella upeat, etenkin sellaisille, jotka eivät ole tuollaisia maisemia eläessään nähneet. 🙂 Olisi hienoa päästä joskus itsekin tuonne, Amerikasta kyllä löytyy niin monta upeaa luontokohdetta!
Oli ne kyllä vaikuttavat. Nuo kivimuodostelmat olivat niin massiivisia että ne näki jo kaukaa ja aika kauan sai ihmetellä että vieläkös on pitkä matka kun ei nuo tunnu tuolta horisontista yhtään lähemmäs tulevan.
Kuvat ei kyllä näytä ollenkaan kököiltä! Ja en olisi kyllä arvannut, että tuolla ei välttämättä pärjää ihan millaisella kaaralla vaan. Oli varmaan ihan fiksu ajatus olla menemättä tuolle reitille. Meillä oli sama kokemus Zakynthoksella yhdelle rannalle mentäessä ja päädyttiin jättämään auto tien sivuun ja kävelemään loppumatka. Onneksi, oli meinaan sen verran epäilyttävä tie, ettei meidän autolla olisi kyllä enää ylös päässyt.
Kuvista tuli kyllä lopulta ihan hyviä, mutta vaatii paljon enemmän säätämistä kuin normaalisti kun jouduin ottamaan usealla eri valotuksella ja yhdistelemään niitä sitten kotona.
Mulla on välillä vähän turhan heikko itsesuojeluvaisto näiden kökköjen teiden kanssa. Yleensä olen sitä mieltä että mennään nyt vaan ja sitten panikoin että päästäänkö täältä ikinä takaisin 😀