Afrikka

Ensikertalaisen omatoimisafari Etoshan kansallispuistossa

torstai, heinäkuu 19, 2018

Päällimmäinen syy miksi Namibiaan tuli lähdettyä oli mahdollisuus päästä safarille näkemään ihan oikeita Afrikan eläimiä! Suuri etu oli myös se että oman Avaraa luontoa oli mahdollista päästä elämään Etoshassa ihan omatoimisesti. Omatoimisafarissa on kolme merkittävää etua järjestettyyn safariin verrattuna: hintalappu on pienempi ja sekä matkaseuran että -reitin saa itse valita. Reissun kustannuksista ja reitistä olen jo kertonut, joten siirrytään nyt siihen millaista Etoshassa oli ensikertalaisen silmin.

Etoshaan saapuminen

Etoshan kansallispuisto sijaitsee noin viiden tunnin ajomatkan päässä Namibian pääkaupungista Windhoekista. Jos omatoimisafarille mielii on auton vuokraaminen välttämätöntä. Jos puolestaan ei halua ajaa itse voi varata paikan Windhoekista tai Swakopmundista lähteville järjestelyille safarille.

Kansallispuistoon pääsee useista porteista, Windhoekin ja Swakopmundin suunnasta kätevimmät ovat Anderson ja Von Lindequist portit. Portilla kysellään melko päälipuolisesti henkilötietoja, pääasiassa kiinnostuineita oltiin siitä montako henkeä meitä oli, sillä kansallispuistomaksut maksetaan pääluvun mukaan jokaiselta päivältä. Lasku annetaan portilta mukaan, sen voi maksaa missä tahansa leirissä käyntinsa aikana. Kuitti tarkastetaan puistosta poistuttaessa ja jos maksu on päässyt unohtumaan niin ei muuta kuin ajamaan takaisin lähimpään leiriin.

Tarkkasilmäinen saattaa huomata kuvassa seeprajonon!

Leiripaikat

Etoshassa on neljä leiriä josta löytyy leirintäalue. Yövyimme näistä kolmessa, kussakin yhden yön. Leirit ovat aidattuja alueita ja portit avataan ja suljetaan auringonnousun ja laskun aikaan. Kesäkuun alkupuolella tämä tarkoitti sitä että portit avattiin 7.25 ja suljettiin 18.25. Porttien avaus- ja sulkuajat muuttuvat viikoittain päivän pituuden mukaan. Päivän ollessa pisimmillään Namibiassa joulukuussa aikaa puistossa kiertelyyn on pari tuntia päivässä enemmän kuin meillä kesäkuussa. Näiden aikojen ulkopuolella ei leireistä ole sallittua poistua. Puistossa ajellessa täytyy siis ottaa huomioon että ehtii varmasti ajaa takaisin, sillä matkanteko hiekkateillä eläimiä tähyillen ei ole järin nopeaa. Se mitä oikeasti tapahtuisi jos vahingossa sulkeutuisi porttien ulkopuolelle jäi mysteeriksi. Varmaan siinä muuttuisi kurpitsaksi ja sitten antiloopit tulisivat ja söisivät.

Leireissä on sekä leirintäalue että lodgeja. Kokemuksia voin kertoa vain leirintäalueen puolelta, sillä lodget todettiin liian hintaviksi jo suunnitteluvaiheessa. Jokaisella leiripaikalla oli ihan perussiistit fasiliteetit ja vessoja ja suihkuja myös oli niin runsaasti että jonottamaan joutui harvoin. Grillipaikkoja löytyi myös mutta me köyhistelijät tyydyimme mussuttamaan lähinnä pikapastaa. Ruokavarastoja pääsee täydentämään leirien ruokakaupoissa, joiden valikoima ei tosin päätä huimaa. Jos taas omien eväiden puputtaminen ei kiinnosta, löytyy jokaisesta leiristä myös ravintola.

Kaikissa leireissä on juomapaikka, jossa eläimiä pääsee tiiraamaan myös auringonlaskun jälkeen. Tätä mahdollisuutta kannattaa myös hyödyntää sillä ilta-aikaan eläimiä on paljon liikkeellä ja toisaalta ihan hirveästi muuta tekemistä leireistä ei löydy. 

Namutoni

Saavuimme Etoshaan Von Lindequistin portista ja ensimmäisen yön vietimme Namutonin leirissä. Namutoni oli mukavan vehreä, ainoa leiripaikoista jossa oli hiekkakentän sijasta nurmikkoa. Namutonin juomapaikka oli pettymys, emme nähneet siellä ainoatakaan eläintä, emmekä kyllä ihmistäkään, joten ehkä sen surkeus oli yleisesti tiedossa.

Okaukuejo

Toisen yön vietimme Okaukuejon leirissä, joka oli selvästi vilkkain. Suosio ilmeni jo etukäteen, sillä emme saaneet varattua Okaukuejoon paikkaa viimeiseksi yöksi vaikka se oli ollut lähdön kannalta kätevintä. Kun kolme kuukautta ennen matkaa tein varauksia oli Okaukuejossa kaikki paikat lauantain ja sunnuntaina väliselle yölle jo viety!

Leirintäpaikka oli pienin ja ankein, melkeinpä pelkkää hiekkakenttää. Tätä kompensoi kuitenkin Okaukuejon loistava juomapaikka, jossa liikkui hämärän aikaan paljon eläimiä. Näimme siellä hämärän aikaan mm. sarvikuonoja, elefantteja, shakaaleja ja suureksi iloksemme myös hyeenoja, joita ei päiväsaikaan näkynyt lainkaan.

Kärsällään leikkivä elefantti Okaukuejon juomapaikalla

Halali

Viimeisen yön vietimme Halalin leirissä, jonka leiripaikka oli viihtyvyydeltään jotain Namutonin ja Okaukuejon välistä. Hiekkakentällä olimme taas, mutta tilaa ja vehreyttä tuovia puita oli runsaammin. Tykkäsin myös Halalin juomapaikasta, jossa pääsimme mm. näkemään yli kolmekymmentä päisen elefanttilauman, kiitos vain sille ohikulkevalle miehelle joka meille asiasta vinkkasi!

Niin, ne eläimet!

Tässä sitä vaan lätistään kaikesta muusta mahdollisesta vaikka pääasia safarilla on tietenkin ne kaikki ihanat eläimet! Olimme kaverini Katariinan kanssa molemmat ensi kertaa safarilla ja suoraan sanottuna vähän pihalla siitä kuinka paljon eläimiä Etoshassa on ja kuinka helppoa niitä olisi päästä näkemään. Ajellessamme portista sisään totesin että jos nyt seepran ja kirahvin pääsisi näkemään, niin se olisi aivan sairaan hienoa.

Voi sitä kiljunnan ja innostuneiden huudahdusten määrää kun törmäsimme (ei kirjaimellisesti) ensimmäisiin eläimiin. Jo heti ensimmäisenä iltana onnistuimme näkemään juuri niitä kirahveja ja seeproja ja sen lisäksi sarvikuonoja ja monenlaisia antilooppeja. Pää oli aivan pyörällä siitä kuinka siistiä oli päästä näkemään Afrikan eläimiä, monia vielä paljon lähempää kuin olin kuvitellut. Hyvä ettei pää kiertynyt kokonaan irti kun kaiken tämän päälle heti ensimmäisenä aamuna näimme komean urosleijonan, parin metrin päässä autostamme! Tällä kertaa innostuneet huudahdukset jäivät päänsisäisiksi ja vaivihkaa suljin oman puolen ikkunani, vaikkei leijona meistä tuntunut kyllä olevan tippaakaan kiinnostunut. Alle 24 tuntia Etoshassa, ja olimme jo nähneet enemmän kun mistä olin uskaltanut haaveillakaan!

Pikkuhiljaa aloimme päästä sisään safarielämään emmekä enää ajellessa pysähdelleet ihan joka antiloopin kohdalla. Pian viihdytimme toisiamme autossa yrittämällä keksiä jotain toive-eläimiä joita emme olisi vielä nähneet. Sitten kun sekään ei enää onnistunut siirryimme toivomaan että jos nyt täysikasvuisten lisäksi pääsisi näkemään vielä poikasen siitä ja siitä lajista. Hirveän rankkaa tuo safarilla olo, koko ajan joutui miettimään! Ihan kaikkea emme sentään päässeet bongaamaan, gepardi tai leopardi olisi ollut huikeaa nähdä, mutta jotenkin en oikein osannut olla kovin pettynyt koska tiesin jo etukäteen niiden näkemisen olevan melko epätodennäköistä.

Seeproja, impaloita ja hyppyantilooppeja tuntui olevan kaikista runsaimmin, niiltä ei voinut välttyä. Myös elefantteja, kirahveja, sarvikuonoja, shakaaleja, keihäsantilooppeja ja strutseja näimme useampaan otteeseen. Myös leiripaikoilla koettiin eläinkohtaamisia. Namutonissa leirintäalueen olivat vallanneet tajuttoman söpöt seepramangustit ja Okaukuejossa ja Halalissa puolestaan vilistivät maaoravat.

Tämä pikku kirahvi oli suosikkieläimen koko reissulla. Aikuisten kirahvit mutustivat puiden latvoja kaikessa rauhassa, mutta tämä pikkukaveri oli selvästi syvästi suivaantunut siitä että kehtasimme pysähtyä heidän kohdalleen ja tuijotti meitä herkeämättä koko ajan 😀

Seeprat tykkäsivät ylittää teitä jonomuodostelmassa

Kuivalla kaudella eläimiä näkee parhaiten juomapaikoilla, joita löytyy Etoshan alueelta runsaasti. Jos yöpyy samassa leirissä ei puiston sisällä välttämättä tarvitse ajaa pitkiä matkoja vaan kierrellä vaan lähimpiä juomapaikkoja. Koska siirryimme joka päivä leiristä toiseen ajelimme myös melko paljon ja eläimiä kyllä näki runsaasti myös teiden varsilla.

Suunnistaminen Etoshan alueella on suhteellisen helppoa. Teitä ei ole paljon ja leirit ja juomapaikat on kyltitetty, mutta kartta ei varmasti ole pahitteeksi. Me suunnistimme maps.me-sovelluksen avulla ja se toimi mainiosti.

Kun oikein kovasti toivottiin niin lopulta vauvastrutsikin näyttäytyi!

Lopuksi pari vinkkiä onnistuneeseen safariin:

  • Eläimet ovat liikkeellä eniten aamulla ja iltapäivästä eteenpäin. Kannattaa siis lähteä heti aamusta liikkeelle, palata leiriin lounastamaan tai päiväunille ja lähteä uudelleen päivän viilennyttyä.
  • Jos mielii majoittumaan puiston sisään kannattaa varaukset tehdä hyvissä ajoin Namibian Wildlife Resortsin nettisivuilta. Hyvissä ajoin tarkoittaa tässä tapauksessa useita kuukausia etukäteen, ainakin jos matkustaa kuivalla kaudella. Mikäli kuitenkin käy huonosti ja kaikki paikat ovat täyteen buukattuja niin lisää majapaikkoja löytyy puiston ulkopuolelta porttien läheisyydestä.
  • Autosta ei saa leirien ulkopuolella poistua. Älä ole se idiootti joka joutuu sarvikuonon yliajamaksi.
  • Kiikarit eivät ole huono sijoitus tai vaihtoehtoisesti kameran zoomiputki toimii myös tässä tarkoituksessa. Niiden avulla pääsee seuraamaan myös kauemmaksi jäävien eläimiä toimia.
  • Nopeusrajoitus Etoshan koko alueella on 60 km/h ja suurimman osan ajasta ajoimme huomattavasti hitaammin. Täällä jos missä totuus on se että tärkeintä ei ole määränpää vaan matka!

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply Maiju sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 18:00

    Vaikka Avara luonto ja eläimet onkin itselle ne kiinnostavimmat jutut, niin kiva, että kirjoitit myös käytännön asioista ja leireistä. Ne on itselle selkeästi olennaisimpia vinkkejä, vaikka eläinkuvat onkin parasta!

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 24, 2018 at 14:14

      Jes, hyvä jos tästä oli hyötyä! Onneksi niiden käytännön vinkkienkin sekaan voi laittaa eläinkuvia 😀

  • Reply Frida Ingrid sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 20:47

    Äääää, tulee kauhea himo safarille! 😀 En muista, oonko jo tänne sun blogiin kommentoinutkin tän, mutta itselläkin alkuvuodesta oli elämän ensimmäinen safari (Etelä-Afrikassa) ja siitä jäi kyllä sellainen polte kytemään. Nyt suunnitellaan loppuvuodelle pidempää eteläisen Afrikan reissua ja yhtenä osana juuri Namibia ja Etosha. 🙂

    Me oltiin kans aivan pää pyörällä kaikista niistä eläimistä, mitä nähtiin. Mun oma vinkki onkin, että kannattaisi todellakin panostaa johonkin vihkoseen tai muuhun kirjallisuuteen, joka kertoo paikallisen luonnonpuiston eläimistä. Itseä joskus harmitti, kun ei aivan varmaksi tiennyt vaikka kun näki jonkun erikoisen antiloopin tai lintulajin, että mikä se oikein oli, koska meillä ei ollut mitään eläinkirjaa tms. mukana. Meillä jäi myös leopardi näkemättä, mutta gepardi onnistuttiin näkemään viimeisenä aamuna – oonkin kirjoittanut siitä postauksen blogiin, joka tosin käsittelee salametsästystä enemmän kuin gepardin näkemistä. Voit lukea postauksen täältä https://www.rantapallo.fi/fridaingrid/2018/04/01/kun-kuolee-joko-koyhyyteen-tai-luotiin-tarina-safarilta/ 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 24, 2018 at 14:16

      Mahtavaa, katala suunnitelmani levittää matkakuumetta on onnistunut! Muahahahaa!
      Olet ihan oikeassa, hommasta saa paljon enemmän irti kun apuna on jonkinlainen eläinten tunnistamiseen suunnattu opus. Ihan huippua että olette menossa Namibiaan, mahtavaa reissua teille!

  • Reply Suunnaton sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 23:12

    Vautsi millaisia eläinbongauksia olette tehneet! Etenkin nuo lukuisat sarvikuonot ovat VAU! Tansaniassa niiden näkeminen oli vaikeaa, vaikka oikeastaan kaikki muut mahdolliset eläimet nähtiinkin. Bongattiin kyllä lopulta myös ne sarvikuonot, mutta vain pitkän matkan päästä.
    Tää postaus sai kyllä taas haikailemaan Namibiaan ja etenkin Etoshaan! Etoshan omatoimisafari on ehdottomasti vahvoilla seuraavaa safarikohdetta päätettäessä.
    Ihan huippua, että kirjoitit paljon myös käytännön vinkeistä ja noista eri leirintäalueista. Tää postaus menee ehdottomasti Pinterestiin talteen tulevaisuuden varalle!

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 24, 2018 at 14:48

      Omissa ajatuksissani sarvikuonot ovat todella harvinaisia, joten olin itsekin tosi yllättynyt kun bongasimme niitä ihan päivänvalossa heti ensimmäisenä päivänä. Okaukuejon vesipistettä mainostettiin sarvikuonojen suosikkina ja sitä se vaikutti olevankin, näimme niitä siellä useampaan otteeseen.
      Loistavaa että tästä oli sulle hyötyä ja toivottavasti pääset Etoshaan käymään, ihana paikka! 🙂

  • Reply Terhi/Fammo matkalla tiistai, heinäkuu 24, 2018 at 18:44

    Vaikutti kovasti onnistuneelta matkalta. Namibia on haavemaani, safari on kodttu vasta Etelä-Afrikassa ja Senegalissa.

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, heinäkuu 26, 2018 at 10:49

      Kyllä vain, reissu oli erittäin onnistunut ja nyt kun safarin makuun pääsin niin juuri Etelä-Afrikka tai Tansania maistuisi seuraavaksi 🙂

  • Reply Elsa/Hakunamalife keskiviikko, heinäkuu 25, 2018 at 01:49

    Vautsi! Safarit Afrikassa on kyllä ihania? Itse olen viettänyt muutaman päivän safarilla Krugerin kansallispuistossa ja oli aivan huippumatka. Me oltiin järjestetyllä safarilla kun meitä oli niin paljon, mutta omatoimisafari kiinnostaisi kyllä vielä enemmän. Omalla suuntavaistolla vähän eksyminen ja leiriin ehtiminen huolettaisi, mutta onneksi lähes kaikilla tuntemillani ihmisillä suuntien hahmotus sujuu huomattavasti paremmin, joten poikaystävän tai kaverin kanssa tämmöinen vaihtoehto olisi ihan täydellinen?

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, heinäkuu 26, 2018 at 10:51

      Ihan huippua että Afrikassa on myös puistoja joihin voi tehdä omatoimisafareita, tykkään kun saa mennä oman mielen mukaan! Kruger kiinnostaa yhä enemmän nyt kun olen päässyt safarien makuun. Munkaan suuntavaisto ei ole se kaikista erinomaisin, mutta Etoshassa oli kyllä melko helppo navigoida ja apuna toimi toki myös kännykkä ja siinä maps.me applikaatio, suosittelen!

  • Reply Emma keskiviikko, heinäkuu 25, 2018 at 23:16

    Siis mun ei pitäis lukea ollenkaan näitä sun safarijuttuja, on pakko pian päästä itsekin ihan kunnolliselle sellaiselle! Omasta yhden päivän Etelä-Afrikan safarivisiitistäni muistan myös juuri tuon ensifiiliksen, että jos nyt vaikka kirahvin ja norsun näkis ja sitten olikin loppupäivän ihan suu auki ja kiljui riemusta, kun niitä kaikkia eläimiä vaan tuli enemmän ja enemmän!

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 10:14

      Huonoja uutisia, Emma, näitä on vielä jokunen tulossa 😀

  • Reply Martta / Martan Matkassa torstai, heinäkuu 26, 2018 at 00:17

    Safari on kyllä yksi haaveeni ja toivottavasti vielä joskus, pääsen toteuttamaan sen, Mahtavia kuvia! Täytyypä käydä lukaisemassa myös nuo muut jutut!

  • Reply Katariina/Maisemajahdissa torstai, heinäkuu 26, 2018 at 17:47

    Vau, upeita bongauksia ja upeita kuvia! Namibia todella vaikuttaa mitä parhaalta safarikohteelta tämän perusteella eikä tämä vähennä mun Namibia-kuumetta yhtään. Oma ainut safarikokemus on Krugerista (oli kerrassaan hieno kokemus!) ja nuo käytännön asiat kuulostavat tuolla varsin samanlaisilta kuin mitä Krugerissa koimme. Ehdottomasti täytyy päästä jonnekin Afrikkaan safarille vielä uudemman kerran.

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 10:15

      Kiitos! Kruger on mun toivelistalla, joten hyvä tietää että sielläkin käytännön asiat sujuu samaan malliin!

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, heinäkuu 26, 2018 at 17:52

    Voi näitä safarijuttu, koko ajan tulee niitä lisää ja halu lähteä kasvaa! Mutta minne? Milloin! 😀 Ihania kuvia, tykkäsin erityisesti siitä juovasta kirahvista. Jotenkin jännittävä ajatus yöpyä teltassa kansallispuiston sisällä, mutta sitten taas, miksikäs ei? Ihanan paljon näitte kolmessa päivässä. Voin kuvitella itsekin tuon, että ensin sitä kurkottelee kaulaansa kaikenmaailman eläimille, mutta sitten jossain vaiheessa niistä tulee normaalimpia näkyjä.

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 11:55

      Kirahvit on kyllä juodessaan niin huvittavan näkösiä että voi jestas 😀 Suosittelen ehdottomasti telttailua, varsinkin sellaisessa kattoteltassa joka meillä oli se oli yllättävän miellyttävää.

  • Reply Sanna I Seven Seas perjantai, heinäkuu 27, 2018 at 10:24

    No wau mitä kuvia! Ihan paras toi kirahvi joka juo – niin söpö 🙂 Tälläinen reissu olisi mahtavaa toteuttaa joskus tulevaisuudessa ja silloin kyllä palaan näihin vinkkeihin!

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 13:17

      Kiitos! Noi kirahvit oli kyllä supersöpöjä, ja näyttivät hauskoilta juodessaan kun jalat piti asentaa varovasti että ylttyi 😀
      Hyvä että tästä oli hyötyä!

  • Reply Eeva / Eevagamunda-blogi lauantai, heinäkuu 28, 2018 at 01:49

    Upeita kuvia!❤ Afrikkan mantereeseen syvemmin tutustuminen ( vain pohjoisrannikolla käynyt) ja safarit on mun bucket listilla. Juuri tällainen omatoiminen homma kuulostaisi omalta. Pitää painaa vinkit mieleen ja postaus talteen☀

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 13:18

      Omatoimisuus oli kyllä minun mieleeni, suosittelen! Aion itsekin jatkaa Afrikkaan tutustumista näiden kokemusten jälkeen, siellä on vaikka mitä! 🙂

  • Reply Terhi / Repullinen reissuja lauantai, heinäkuu 28, 2018 at 02:28

    Ihania kuvia ja varmasti ollut huippu reissu! Afrikan safari on ehkä joskus vielä koettava. Safarikuume sen kun kasvaa safaripostauksia lukiessa.

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 13:19

      Kasvattelen sun safarikuumetta vielä muutamalla postauksella 😉 Se on kyllä sellainen kokemus joka kannattaa kokea ainakin sen kerran elämässä.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, huhtikuu 14, 2019 at 23:32

    Kiva lukea näitä Namibian postauksia samalla kun odottaa kovasti tulevaa Afrikan reissua. Koska toteutitte tämän matkan? Kesä-heinäkuussa? Nuo majapaikat tosiaan kannattaa varata etukäteen, meillä nimittäin oli niin, että yli seitsemän kuukautta etukäteen oli loppuunmyytyjä päiviä ja jouduimme ottamaan majoituksia puiston ulkopuolelta ja sielläkin suurin osa oli myyty loppuun. Mutta me ollaan menossa aivan kuivan kauden lopulla, joka lienee kaikista suosituin aika.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, huhtikuu 15, 2019 at 12:42

      Kiitos, kiva kuulla että näistä on ollut iloa! Me oltiin Namibiassa kesäkuun alusta puoliväliin. Etoshan majoitukset varasimme muistaakseni noin 3kk etukäteen ja silloinkin jouduimme venkslaamaan päiviä että saimme haluamamme. Me olimme siis leirintäalueilla että voi olla että lodge majoitusten kanssa pitää olla vielä aikaisemmin liikkeellä. Tai sitten Etoshan suosio on ihan räjähtänyt käsiin!
      Aivan huippua reissua teille joka tapauksessa, olen vähän kade, lähtisin itsekin mieluusti Namibiaan uudelleen 🙂

    Vastaa käyttäjälle Frida Ingrid Cancel Reply