Pohjois-Amerikka

Devil’s Garden – Archesin kansallispuiston upea päiväpatikka

torstai, kesäkuu 27, 2019

Lähtisitkö patikoimaan paholaisen puutarhaan? Nimi on pahaenteinen, mutta kyseessä on mitä loistavin päiväpatikka Archesin kansallispuistossa Utahissa. Vielä huhtikuussa alueelta löytyi myös vihreän kasvillisuuden pilkahduksia, mutta pääasiassa paholaisen puutarhointi on keskittynyt erilaisiin kivimuodostelmiin, mukaanlukien tietysti ne Archesin kuuluisat kiviset holvikaaret.

Hehkutinkin jo, että tämä oli suosikkipatikkani koko USA:n road tripillä, ehkä tulevasta kuvamateriaalista pääsette selville miksi. Komeiden maisemien lisäksi Devil’s Garden jätti pysyvän muistijäljen koska sen vaikeustaso oli minulle juuri sopiva. Haastava, muttei niin haastava että saa sydän hakaten pelätä oman henkensä puolesta. Sellainen patikka jonka jälkeen tuntee tehneensä jotain tekemisen arvoista.

Devils Gardenin alue Google Mapsissä.

Devil’s Gardenin aluetta ei kannata Archesissa jättää väliin vaikkei innokas patikoija olisikaan. Alueen reiteistä voi muodostaa eri pituisia ja eri tasoisia yhdistelmiä ja suurin osa vierailijoista käykin kiertämässä vain pätkän alueen alkupäästä, joissa väylä on leveä ja helppokulkuinen. Päänähtävyys on Landscape arch, joka on yksi maailman pisimmistä luonnon holvikaarista. Landscape archille ja takaisin matkaa tulee vaivaiset kolme kilometriä ja reitin varrelle osuu myös kaksi muuta holvikaarta jotka voi samalla käydä kurkkaamassa.

landscape arch

Landscape archista eteenpäin reitti muuttuu huomattavasti vaativammaksi. Itse palloilin tässä kohtaa jonkun aikaa kunnes kanssapatikoijien avustuksella lopulta tajusin mistä kohtaa reitin olisi edes tarkoitus jatkua. Oikea väylä kohoaa ylöspäin kumpuilevaa kalliota pitkin. Ei nyt mitään seinäkiipeilyä, mutta perushyvä kunto ja ketteryys tulevat tarpeeseen kuin myös tukevat, hyvin pitävät kengät. 

Lyhyen kipuamisen jälkeen alkoi suosikkiosioni reitistä. Double O archille johtava reitti kulkee kiviseinämän laella, ja näkymät ympäristöön ovat todella upeat. Mitään kaiteita paikalla ei ole, joten korkeanpaikankammoisille en voi suositella. Muuten reitti on tässä kohtaa itse asiassa melko helppokulkuinen, koska leveyttä on arviolta metrin verran. Helppoa kävelyä, kunhan nyt katsoo ettei kävele laidalta alas!

Matkan varrella on mahdollisuus käväistä parilla lyhyellä sivupolulla ja kun nyt holvikaarten luvatussa maassa seikkaillaan, niin Navajo Arch ja Partition Arch kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!

Partition arch

Partition arch

Double O archille päästyään on hyvä hetki pitää vaikka pieni evästauko ja tehdä valinta siitä haluaako palata takaisin samaa reittiä vai tehdä silmukan ja palata hieman vaikeampaa Primitive trailiä pitkin. Jos ei kaipaa enää hankalampaa kulkua kannattaa ihailla alkuperäisen reitin maisemat vielä toiseenkin suuntaan, jos taas kaipaa vielä lisää haastetta ja vaihtelua pääsee Primitive trailillä seikkailemaan uudenlaisiin maisemiin kiviseinämien väliin. Jälkimmäisellä paluumatkaan tulee myös pituutta lisää noin puolitoista kilometriä. 

Double O arch

Olin itse aikeissa palata samaa reittiä takaisin, mutta päätin viime hetkellä lähteä kokeilemaan vaihtelevampaa reittiä, koska löysin samaan suuntaan kulkevaa seuraa. Reitin vaikeus aiheutui eniten suunnistamishankaluuksista, oikeaa suuntaa oli välillä vaikea hahmottaa ja kännykän karttaan sai turvautua useampaankin kertaan. Jonkin verran väylä kulki hankalassa maastossa jossa kiipeiltiin kallioilla niin että käsiäkin tarvittiin avuksi ja yksi kinkkisempi kohta tuli vastaan, jossa piti laskeutua alaspäin sivulle kaltevaa kallionseinämää. Siinä todella tarvittiin kengissä riittävästi pitoa ja sen verran uskallusta ettei vahingossa pissa lirahda housuun. 

Mitä lähemmäksi lähtöpaikkaa päästiin, sitä helpommaksi reitti kävi kunnes lopulta silmukka yhdistyy takaisin alun leveälle sorapolulle. Kaikkine sivupolkuineen Devil’s Gardenin silmukkareitti tekee 12,6 kilometriä ja minulla sen patikointiin kului taukoineen lähes tasan neljä tuntia. Lähdin liikkeelle aamukahdeksalta, jolloin ilma oli ihanan raikas ja polut lähes tyhjiä ja saavuin takaisin puoliltapäivin kun aurinko porotti tulikuumana taivaalta ja parkkipaikkakin oli laidasta laitaan täynnä. 

Suosittelen ehdottomasti lähtemään liikkeelle heti aamulla, jolloin välttää pahimmat jonot puiston sisäänkäynnillä ja varmistaa itselleen myös parkkipaikan Devil’s Gardenin lähtöpisteellä. Patikalle kannattaa ottaa myös reilusti vettä ja suolaista purtavaa mukaan. Vaikka olin reissussa huhtikuun lopussa, hellelukemat rikkoutuivat helposti ja varjopaikkoja ei reitin varrelta liiemmin löydy. Parkkipaikalta onneksi löytyy sekä vesipiste että kuivakäymälät.

Lisätietoja Devil’s Gardenin reiteistä ja Archesin kansallispuistosta yleensä löytyy National Park Servicen nettisivuilta, joilla suosittelen muutenkin käymään aina jos on USA:n kansallispuistoihin suuntaamassa.

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 1, 2019 at 18:20

    Onpa makeat maisemat! Ja tuo tunne on kyllä paras, että jos tuntee vähän tehneensä jotain muutakin kuin olleensa sunnuntaikävelyllä. Tuo kalteva kallionkieleke olisi varmasti aikamoinen! Täytyy laittaa korvan taakse tämäkin kansallispuisto, niitä länsi-USA:n puistoja siellä on jo aikamoinen liuta. 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, heinäkuu 5, 2019 at 13:10

      Joo, niitä kansallispuistoja on siellä ihan riesaksi asti! 😉

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää tiistai, heinäkuu 2, 2019 at 09:14

    Arches on kyllä upea! Ei muistaakseni käyty tällä trailillä mutta useita muita kyllä. Olisi kiva palata takaisin sinnekin joku päivä kun näissä kansallispuistoissa riittää kyllä nähtävää useaksikin päiväksi. Mielettömät maisemat!

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, heinäkuu 5, 2019 at 13:11

      Jos aikaa olisi ollut hitusen enemmän niin olisin mieluusti tutkinut muitakin Archesin reittejä. Tuon vetäisyn jälkeen olo oli kuin ylikypsällä spagetilla enkä jaksanut heittää kuin pari pientä kierrosta mm. Windowsilla, kunnes oli pakko lähteä hotellihuoneelle takaisin lepäilemään.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista torstai, heinäkuu 4, 2019 at 22:37

    Onpa ihan huikeita maisemia ja ihmeellisiä kivimuodostelmia. Ja upeita kuvia. Näytti todellakin vähän haastavalta muutama kohta 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, heinäkuu 5, 2019 at 13:12

      Kiitos, tuolla oli helppo ottaa hyviä kuvia kun luonto tarjoili parastaan!

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun alla torstai, heinäkuu 4, 2019 at 22:39

    Huikeat maisemat! Kyllähän tuolla jo kelpaa patikoida. 😉 Todella komeita nuo holvikaaret ja ihan älyttömän hyviä kuvia. Näitä kelpaa fiilistellä. Itse kärsin aika kurjasta korkeanpaikankammosta ja samalla suuresta seikkailunhalusta, joten näiden kahden välillä ei ole helppoa taiteilla kun Devil’s Gardenia miettii. Halu mennä olisi kova, mutta kauhusta kankeana ajattelen kuinka matkani tyssäisi noihin hankalampiin paikkoihin. 😀 Siinä se pissa varmaan lirahtaisi housuun. No, saas nähdä jos ylitän itseni ja seuraan sun jalanjälkiäsi vielä joskus tuonne! Kokemus varmasti ihan vertaansa vailla.

    • Reply Anni | Rajatapaukset perjantai, heinäkuu 5, 2019 at 13:14

      Sulle tuo reitti olisi ainakin kunnon koettelemus! En onneksi kärsi pahemmin korkeanpaikankammosta, mutta en nyt silti myöskään nauti mistään hirveän kiikkeristä kielekkeistä joista on oikeasti vaara pudota vaarallisesti. Toisaalta sitten kun tälläisistä selviää niin pääsee jälkikäteen nauttimaan todella voittajaolosta! Että ehkä säkin voisit kokeilla tuolla vähän siedätyshoitoa! 😀

    Leave a Reply