Suomen suurin matkablogiyhteisö
Oseania

Ben Lomond on Queenstownin paras päiväpatikka

perjantai, 14 helmikuun, 2020

1748 metrin korkeudessa, Queenstownin keskustasta luoteeseen kohoaa Ben Lomond -nimisen vuoren huippu. Kaikkien patikointiin hullaantuneiden iloksi, tämän vuoren huipulle voi kiivetä, mikäli vain kunto kestää! Palkintona urakasta ovat uskomattomat maisemat Queenstownin ylle, Wakatipujärvelle ja ympäröivään vuoristoon.

Ben Lomond -reitti alkaa varsinaisesti Bob’s peakiltä, eli Queenstownin näköalagondolan ylätasanteelta. Vaihtoehtoina on joko ostaa lippu gondolaan tai kiivetä ylös Tiki trail -reittiä, joka nousee parisataa metriä 1,6 km aikana. Aikamoista kiipeämistä siis. Itse halusin päästä liikkeelle jo ennen gondolan aukeamista aamyhdeksältä ja kiipesin reippaasti ylös myös Tiki trailin. Mitäänhän en sitten lopulta ajassa voittanut, koska ylös kiipeämiseen meni tunti ja siinä vaiheessa gondolakin oli juuri auennut!

Ben Lomond -reitille on hyvät opasteet gondolan ylärakennukselta. Ihmetystä herätti kylläkin se, että näissä opasteissa aikaa edestakaiseen patikointiin kehoitettiin varaamaan kahdeksan tuntia. DOC:n nettisivuilla samaksi kestoksi arvioitiin 6-8 tuntia ja itse reitillä olevissa opasteissa aikaa arvioitiin kuluvan viitisen tuntia. Omasta kunnosta ja nopeudesta kesto tietysti pitkälti riippuu, minulla Ben Lomondin ja siihen päälle vielä Tiki trailin edestakaiseen patikointiin kului kaikkine kuvaus- ja evästaukoineen hitusen yli seitsemän tuntia.

Koska vuoren huipulle ollaan menossa ei liene tulla yllätyksenä, että ylämäkeä on luvassa käytännössä koko matka. Jos kunto vaan kestää, niin muutoin suurin osa reitistä on kohtalaisen helppokulkuista. Reitti on leveä ja hyvin viitoitettu. Hengähdystaukoja voi hyvin pitää siinä siivellä kuin seisahtaa ihastelemaan upeita maisemia.

Varsinainen vaikea osuus on luvassa vasta lopuksi. 2-3 tunnin kiipeämisen jälkeen saavutaan tasaiselle alueelle, jossa on hyvä paikka hengähtää hetkeksi ja nauttia eväitä maisemia ihaillen. Ben Lomond saddle on 1326 metrin korkeudessa ja siitä eteenpäin reitti käy jyrkemmäksi, kapeammaksi ja kivisemmäksi. Jo tältä korkeudelta maisemat olivat todella vaikuttavat ja kiipeämisen voi hyvin jättää tähänkin.

Jossain tuolla pilvien takana se huippu on!

Koska olin hieman omien odotusteni vastaisesti jaksanut reippaasti kiivetä näinkin korkealle, päätin jatkaa vielä matkaa, vaikka huippu näyttikin olevan aivan pilvien ympäröimä. Kiipeäminen alkoi olla melko rankkaa, niin kunnon kuin maastonkin puolesta ja lopulta kolme varttia kiivettyäni päätin luovuttaa. En itse asiassa ollut enää kovin kaukana huipusta, mutta ongelmana oli sulava nuoskalumi, joka teki kivillä tasapainottelusta pelottavan liukasta. Monet muut kyllä kiipesivät huipulle onnistuneesti, mutta itse päätin, etten halua ottaa turhia riskejä väsyneiden lihasteni kanssa. Mitään kaiteita reitillä ei ole, joten liukastuminen saattaisi tarkoittaa lopullista game overia.

Huomaa rinnettä ylös kiipeävät minikokoiset ihmishahmot!

Hetkittäin pilviverho repeili ja paljasti uskomattoman vuorimaiseman

Niinpä käännyin kiltisti takaisin ja vaikeimmat osuudet selätettyäni minut yllätti sumusta yhtäkkiä eteeni lennähtävä Kea. Kea on maailman ainoa vuoristopapukaija, jota ei elä muualla kuin Uuden-Seelannin Eteläsaarella ja sielläkin vain muutaman tuhannen linnun kanta. Keaa on verrattu älykkyydeltään apinaan ja sillä onkin maine erittäin uteliaana ja ilkikurisena lintuna. Mahtava lintubongaus siis! Mitään hirveän jännää tämä yksilö ei puuhaillut, katseli hetken touhuani ja lensi sitten menemään. Olin sille varmaan liian tylsää seuraa!

Kaiken kiipeämisen jälkeen paluumatka oli yhtä riemua. Ilahdutin vastaantulevia huohottavia patikoijia moikkailemalla heille iloisesti, enkä varmaan yhtään omahyväisen näköisenä. Aamulla alhaalla roikkuneet pilvet olivat hälventyneet sen verran että maisemat olivat vielä upeammat. Olin ylittänyt itseni ja kaikki oli mahtavaa ja kaunista!

Lisätietoja Ben Lomond reitistä löytyy DOC:n nettissivuilta.

Tiki trail puolestaan on kuvattu All Trails -sivustolla.

 

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 15 helmikuun, 2020 at 20:34

    Ben Lomond oli itselle täysin tuntematon paikka, mutta erittäin kauniilta nämäkin maisemat näyttävät. Pikkuhiljaa alkaa tekemään mieli takaisin Uuteen-Seelantiin! 🙂

    • Reply Anni | Rajatapaukset lauantai, 15 helmikuun, 2020 at 21:50

      Samat fiilikset itselläkin kun käyn läpi näitä kuvia!

    Leave a Reply