Suomen suurin matkablogiyhteisö
Oseania

Ailahtaleva, mutta kuvankaunis ensimmäinen viikko Uudessa-Seelannissa

torstai, joulukuu 19, 2019

Ensimmäinen viikko Uuden-Seelannin reissua on takana ja olen aivan myyty! Tämä maa on niin tajuttoman kaunis etten meinaa pysyä housuissani ja joudun tämän tästäkin muistuttamaan itseäni että kyllä, tämä on oikeaa elämää ja minä ihan aidosti olen täällä. 

Lensin Fidziltä Christchurchiin ja yllättyin tajutessani ettei maiden välillä todella ole lainkaan aikaeroa. Mahtava fiilis kerrankin saapua kaukokohteeseen ilman minkäänlaista aikaerorasitusta. Christchurchissä pari päivää sujui lähinnä käytännön asioita hoidellen. Voin kertoa että esimerkiksi hiusten värjääminen hostelliolosuhteissa saattaa kerätä vähän outoja katseita. 

Christchurchin keskusta on onneksi mukavan kompakti, joten ehdin lyhyessäkin ajassa nähdä sieltä sen mitä halusinkin. Eli pääasiassa kaupungin uuden hienon pääkirjaston! Ihastelin erityisesti katutaiteen määrää keskustassa. Vuoden 2011 maanjäristyksen jälkeen kaupunki on halunnut panostaa katukuvan virkistämiseen ja bongailin ympäri keskustaa suuria, taidokkaasti tehtyjä muraaleja.

Vasta siinä vaiheessa kun lähdin bussilla kohti Tekapoa tuntui Uuden-Seelannin matka varsinaisesti alkavan. Enkä tiedä olisiko se juuri paremmin voinut alkaa. Olen nähnyt kymmenittäin kuvia Tekapojärveltä, joissa järvi loistaa turkoosina taustanaan lumihuippuiset vuoret ja edustalla pellollinen lupiineja. Silti, oli jotain ihan muuta nähdä tuo ikoninen maisema omin silmin. Vielä kun kiipesin viereisen kukkulan laelle, josta avautuu panoramamaisema Tekapojärven lisäksi viereiselle Alexandrinajärvelle, aloin olla satumaisista maisemista niin pökertynyt että hyvä kun tolpillani pysyin.

Sama maisematykitys jatkui seuraavassa kohteessa eli Mt Cookilla, jossa sade onnekseni taukosi pariin otteeseen. Juuri sen verran, että pääsin tekemään pari patikkaa aivan jumalattoman komeissa maisemissa sekä helikopterilennon, joka oli myös aivan uskomaton kokemus.

Helikopteriretkelle päädyin hieman spontaanisti, sillä alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti minun oli tarkoitus lentää kopterilla vasta Franz Josefin jäätiköllä, mutta suunnitelmat muuttuivat koska näyttää siltä etten tule Franz Josefille pääsemään. Ihan ilman ongelmia en siis ole selvinnyt. 

Eteläsaarella on satanut marraskuun aikana niin paljon, että paikoittain on aiheutunut tulvia ja maanvyöryjä. Vielä pari päivää ennen kuin lähdin Christchurchistä liikkeelle oli teitä poikki monin paikoin Eteläsaarta. Korjaustyöt ovat käynnissä ja lähes kaikkialla liikenne on saatu kulkemaan, mutta länsirannikon jäätiköille tie on suljettu todennäköisesti vielä viikkoja. 

Mitään katastrofaalista tässä ei ole omalla kohdallani tapahtunut, toki vähän harmittaa etten pääse kaikkiin haluamiini paikkoihin, mutta enpä ala luonnon voimien kanssa inttämään vastaankaan. Uudessa-Seelannissa on niin paljon upeita paikkoja, että vaikka pari jäisi väliin niin löydän ihan varmasti tilalle muita kiinnostavia kohteita!

Oman päänvaivansa on aiheuttanut myös se, että huomasin viimeisinä päivinä Australiassa kamerani olevan epäkunnossa. Sillä pystyy kyllä edelleen ottamaan kuvia, mutta aina välillä suljin jää jumiin kesken kuvaamisen. Todella rasittavaa ja tämä vaiva tulee vastaan tietysti sitä useammin mitä enemmän kuvia ottaa. 

Kyselin huollon perään, mutta se olisi ollut kallista ja varsinkin aikaavievää, joten päädyin tilaamaan netistä itselleni uuden kamerarungon. Toimitusajaksi luvattiin 1-3 päivää, mutta tein tilauksen varmuuden vuoksi viikkoa etukäteen, jotta kamera olisi odottamassa minua kun saavuin Christchurchiin. Paria päivää ennen saapumistani kävi selväksi ettei kameraa ehdittäisi toimittaa Christchurchiin, joten pyysin firmaa muuttamaan toimitusosoitteen Tekapolle ja näin luvattiin tehdä. Lopulta kuitenkin kävi niin, että paketti toimitettiin Christchurchin hostellille noin pari tuntia sen jälkeen kun olin lähtenyt kaupungista ja mitä suurta huvia onkaan ollut yrittää saada minun ja paketin teitä risteämään. Tätä kirjoittaessani olemme molemmat matkalla Queenstowniin, joten pidetään sormet ristissä!

Ihan ilman ongelmia ensimmäinen viikko ei ole siis sujunut, mutta parasta on se, että ei ole kuin tarvinnut astua hetkeksi ulos ja kaikki huolet ovat kaikonneet mielestä.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa torstai, joulukuu 19, 2019 at 20:32

    Tätä postausta lukiessa tuli kunnon deja vu omaan maailmanympärimatkaani. Me ei aloitettu koko Uuden-Seelannin reissua Christchurchista, mutta sieltä otettiin auto alle ja Tekapo oli yksi ensimmäisiä pysäkkejä. Sinänsä huono aloittaa Eteläsaarelta, koska sen jälkeen pohjoinen ei enää tunnu niin mykistävältä, mutta muistan ihan samat huokailut samalla järvellä 😀 Ja Mt Cookin <3 Mekin jouduttiin skippaamaan osa Eteläsaaren länsirannikosta, tosin sykloonin takia ja vasta jäätiköiden jälkeen, mutta silti. Kamerahan mulla hajosi vasta Ecuadorissa, samoja juttuja silti edelleen.

    Mua harmittaa, että oon ollut niin järjettömän kiireien opiskelujen kanssa koko syksyn, etten sun reissuakaan ole ehtinyt kunnolla seurata. Mutta kohta on kunnon vapaat eikä ennen opintovapaan alkua ole kuin 10 työpäivää. Just äsken laskin! Pitää siis käyttää joulun tienon vapaat sun reissua fiilistellessä ja omia seikkailuja suunnitellessa 🙂 Ihanaa reissun jatkoa!

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, joulukuu 19, 2019 at 22:18

      Oon muistellut ihan samaa, että sullahan kanssa kämähti kamera reissun aikana ja teilläkin luonnonvoimat aiheuttivat muutoksia matkasuunnitelmaan. Että mehän ollaan kuin kaksi marjaa! 😆

      Mutta, hyviä uutisia! Olen saanut kameran käsiini ja matkasuunnitelmakin on saatu onnistuneesti taas haltuun. Hyppään länsirannikon sijaan itään ja käyn tutkailemassa jos Dunedinissa tai Oamarussa vaikka näkisi jotain kivoja merieläimiä!

      Tsemppiä sulle viimeisten 10 päivän puristukseen, onneks on sentään joulun vapaat tiedossa! Ja toivotaan että lumet tulee ja pysyy maassa!

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, joulukuu 21, 2019 at 22:32

    Tätä lukiessa tuli omakin Uuden-Seelannin reissu mieleen. Upea paikka, johon täytyy vielä joskus palata. Ainoana huonona puolena on tuskallisen pitkät lennot!

    • Reply Anni | Rajatapaukset lauantai, joulukuu 21, 2019 at 23:34

      On tämä vaan uskomaton maa. Tiedän jo nyt että haluan joskus palata ☺️

    Vastaa käyttäjälle Noora | Kerran poistuin kotoa Cancel Reply