Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Syksy ja haalarit

Syksy on tullut kohinalla. Tai oikeastaan kuumista keleistä hypättiin tänä vuonna suoraan viileän koleisiin tunnelmiin. Lämpötilat muuttuivat iltapäivän 30 asteesta suoraan aamujen alle 10 asteen lämpöihin. Syksy on näyttäytynyt suhteellisen sateisena ja tuulisena, tunteena lähinnä siltä, että nyt on saatava vaatteita päälle useampikin kerros. Myös kauniit vuoret ovat peittyneet pilviin, eikä niitä näe kokonaisuudessaan enää päivittäin. Pakkasia ei sentään ole vielä koettu, mutta välillä iltaisin tuoksuu jo melkein pakkaselta…ainakin omaan suomalaiseen nenääni. 😉


Tänä kesänä kun emme päässeet Suomeen lomalle, jäi myös ihanien ”Suomi-vaatteiden” hankinta itseltäni tekemättä. Suomi-vaatteilla tarkoitan tässä tapauksessa lähinnä ulkovaatteita. Onneksi tähän suureen vaateongelmaan löytyi kuitenkin hyvä ja käytännöllinen ratkaisu. Saimme nimittäin suuremmoista apua mummulasta! Mummu ja pappa kävivät puolestamme lastenvaateostoksilla ja löysivät lapsille ihanan värikkäitä juttuja! 🙂 Ei sillä etteikö Ranskasta vaatteita löytyisi, mutta jotenkin nämä Suomesta löytyvät lasten ulkovaatteet vaan ovat käytännöllisempiä ja VÄRIKKÄÄMPIÄ, kuin nämä paikalliset sievät ja siveelliset vaatekappaleet. 🙂 Tai ehkä se on vain tunneasia …. joka on jäänyt itselleni päälle. 😉 Joka tapauksessa Suomi-vaatteet ovat olleet mieleisiä lapsillemme jo ihan pienestä pitäen. Yhtenä vakihankintana ovat pysyneet vuodesta toiseen haalarit! Haalareista nimenomaa ne niin kutsutut välikausihaalarit, jotka soveltuvat näihin alsacelaisiin sääolosuhteisiin täydellisesti! Välikausihaalari ei ole liian kylmä eikä liian kuuma, suojaa kosteudelta, tuulelta ja lialta sekä on yksinkertaisesti käytännöllinen. Kura ja lika ei näin kulkeudu joka paikkaan.

Haalari, kuten olen ennenkin useamman kerran maininnut, on vaan todella kätevä juttu. Suomalaisille se tottakai on ihan päivänselvä juttu, mutta täällä Ranskassa asia ei ole samalla tavalla. Suomalaisista saattaa tuntua hassulta edes lukea blogia pelkästään haalareista. Täällä Ranskan Alsacessa haalarit saavat kuitenkin ihmetystä osakseen. Nämä ihmetyksen kommentit koen joka vuosi useamman kerran! Itseäni asia lähinnä naurattaa, miksi yhdestä vaatekappaleesta syntyykin niin paljon keskustelua tai yleensä kommentteja ja mielipiteitä. 🙂 Tarhakouluun tai alakouluun tätä vaatekappaletta ei saa pukea, kuten olen aikaisemmassa blogissani kertonut. Tätä vaatetta käytetään meidän perheessä siis vain ja ainoastaan vapaa-ajalla. Toki alle kouluikäisellä se on päivittäinen juttu syksyisin ja talvisin.

Tänä vuonna sain kommentteja jo heti ”haalarikauden” alettua syyskuun loppupuoliskolla. Alle kouluikäinen lapseni tallusteli koulun piha-alueella kirkkaanvihreä haalari päällään tyytyväisenä ja hieman vanhempi rouva tuli jakamaan näkemyksensä asiaan… Vanhempi rouva totesi, että onpa lapsesi tukevasti puettu, tuolla varustuksella varmasti pärjää enemmän kuin paremmin.. 🙂 Haalari koetaan täällä lähinnä Ranskan Alpeille sopivaksi vaatetukseksi ja sielläkin vain ja ainoastaan lumikinosten keskelle! Totesin vain tälle rouvalle, että haalarin kirkkaan värin ansiosta tunnistan lapseni ihmisten joukosta paremmin ja keskustelu kääntyi samalla yleiseen säätilaan ja globaaliin ilmastonmuutokseen. PS. Tällä samaisella rouvalla oli yllään toppi ja puolipitkä hame. Lämpötila oli alle 10 astetta ja tuulta oli enemmän kuin muutama metri sekunnissa. Tosin hän oli tullut koululle autollaan. Me olimme liikkeellä vanhanaikaisesti apostolinkyydillä, eli tämä ehkä selittänee tilanne-eroa pukeutumisen osalta.. Tai ehkä pukeutuminen on korvien välissä oleva tunne tai ehkä ei. Tämä oikeasti ystävällinen rouva liikkuu myös talvella ilman takkia, joten emme ehkä ole hyvä keskustelupari muutenkaan keskustelemaan ainakaan vaatetuspuolesta. 🙂

 

Pilvet roikkuvat usein alhaalla tähän vuodenaikaan.

Haalareita on kommentoitu myös lapsieni koulukavereiden vanhempien taholta. Aina kommentti alkaa tähän tyyliin: ” onpa lapsellasi lämmin vaatetus…” ja jatkuu sitten erilaisten ihmetysten kera. Niin, kai nämä ovat sellaisia pienen pieniä kulttuurieroja vai voisiko paremmin sanoa tottumuskysymyksiä, ei kai haalareihin oikein ”kulttuuria” sen suuremmassa merkityksessä voi oikein liittää?? Joka tapauksessa jään odottamaan tulevia keskusteluja haalareiden osalta, niitä on varmasti tiedossa heti jo seuraavalla leikkikenttäreissulla. 🙂

Mukavaa syksyistä viikonloppua! 🙂

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Kirjattuja paikallisia sääntöjä

Olemme asuneet parilla pienellä paikkakunnalla täällä Alsacessa, joten kokemukseni perustuvat lähinnä näissä asuinpaikoissa tehtyihin havaintoihin. Totean jo heti alkuun, että kaupungeissa ohjeet saattavat olla paljonkin erilaisempia kuin täällä maaseudulla. 🙂 Ethän siis lue tätä blogikirjoitusta ”pilkuntarkasti”… 😉 vaan enemmänkin pilke silmäkulmassa -periaatteella. 🙂

Pienissä alsacelaisissa kylissä on viehätystä, on maaseudun rauhaa, kaunista luontoa, kauniita vanhoja taloja ja lupsakkaita asukkaita… ja paljon muuta.. Pienissä kylissä pätee usein myös lista pieniä kirjattuja sääntöjä, joita kunnantaloilla ollaan laadittu joko asukkaiden toiveista tai muuten vaan yleistä järjestystä silmällä pitäen. Erilaisia sääntöjä on laadittu lienee lähinnä naapurirauhan säilyttämiseksi. Hyvä niin. Niitä täytyy tottakai noudattaa ja muistaa aina välillä päivittää myös omia tietojaan, jos vaikka sääntöihin on tullut muutoksia ajan kuluessa. 😉 Tässä muutamia paikallisia sääntöjä… ei sanasta sanaan vaan ennenminkin hyvin vapaasti ilmaistuna.

 

Paikallislehdessä ilmoitetaan kylän ajankohtaiset jutut.

 

Lounasaika. Kunnioita lounasaikaa. Aikataulu: joka päivä klo:12-14.

Ranskalaisille lounasaika on todella tärkeä juttu, niin tärkeä että siitä täytyy erikseen mainita esimerkiksi paikallisessa lehdessä! Lounasaika lasketaan alkavaksi klo:12 ja päättyvän klo:14. Tänä aikana ei saa kovastikaan pitää meteliä, ettei kukaan häiriinny. Jokaisen tulee saada nauttia ruokapöydän antimista ihan rauhassa sekä pystyä keskustelemaan ruokapöydän ääressä ilman pihalta kuuluvia vinkuvia tai vonkuvia ääniä. Älä siis missään tapauksessa käynnistä ruohonleikkuriasi tänä aikana, sillä naapurilta saattaa saada aikas happaman katseen tai vaikka ihan kunnon karjaisun. Samoin kaikki piharemonttijutut on hyvä jättää sikseen ja jatkaa hommia vasta klo:14 paremmalla puolella. Myös muut ääniä päästävät laitteet ja vempaimet kannattaa unohtaa, näin vältyt pahimmilta selkkauksilta. 😉 Lapset kyllä uskaltaa päästää lounasajalla trampoliinille tai vaikka pelaamaan jalkapalloa, siitä ei saa minkäänlaisia viheliäitä kommenteja tai edes katseita! Tosin lapsille kyllä kannattaa mainita, että ”nyt on lounasaika, ettehän kilju juuri nyt kurkku suorassa.. ” 😉 😉

Lapset voivat leikkiä lounasaikaan pihalla ihan normaaliin tapaan.

 

Sunnuntai. Viikon rauhallisin päivä.

Alsace on jollain tapaa ”vanhoillista” aluetta, se eroaa muista Ranskan alueista jonkin verran käytännöiltään. Täällä pienissä kylissä (ja suuremmissakin) pätee edelleen sääntö sunnuntaista jonkinlaisena rauhallisena päivänä. Vain hyvin hyvin hyvin pieni osa ihmisistä suuntaa sunnuntai-aamuisin kirkkoon. Perinteeksi on kuitenkin jäänyt tapa, että sunnuntaisin kuuluu olla suht rauhallisesti. Ääniä ei suuresti saisi päästellä. Mattoja ei ole soveliasta heittää parvekkeelle tampattavaksi tai tehdä puutarhatöitä kovaäänisesti. Paikalliset haluavat viettää hiljaista ja rauhallista sunnuntaita. Ruohonleikkuu on myös sunnuntaisin kokonaan kielletty. Kannattaa siis hoitaa kodin siivoukset ja puutarhatyöt hyvissä ajoin ennen lauantai-illan alkamista.

 

Kirkkoon eivät enää monet paikalliset suuntaa sunnuntaisin.

Matot ja mattopiiska kannattaa unohtaa sunnuntaisin.

 

Koirat. Koiran ulosteet kerättävä pusseihin ja koirat pidettävä hihnoissa.

Ranskalaiset rakastavat tunnetusti koiria. Koiria on todella monessa talossa. Mutta on myös paljon kanssaihmisiä, joita koirat eivät sen paremmin vedä puoleensa. Koirista muistutellaan paikallislehdessä säännöllisin väliajoin! Varsinkin koirien jätöksistä ja koirien kiinnipitämisestä. Jätökset tulisi tottakai kerätä katujen varsilta mukaansa ja heittää niille suunnattuihin roskiksiin, joita kaduille on lisätty enenevässä määrin. Koiria ei myöskään saa päästää vapaasti juoksemaan asuinalueilla, vaan ne on ehdottomasti pidettävä hihnoissaan. Suurin osa koira-ihmisistä onneksi noudattaa säännöksiä ja toimii mallikkaasti ohjeiden mukaan. Mutta valitettavasti löytyy niitäkin, jotka antavat koiransa tehdä jätöksensä vaikka suoraan toisen ulko-oven viereen. Tämä kuitenkin on onneksi se poikkeuksen poikkeus! Poikkeuksen poikkeus kuitenkin lienee syynä, miksi koira-asioista on olemassa kirjattuja sääntöjä ja miksi niistä muistutetaan asukkaita hyvinkin säännöllisesti.

Koirat eivät ole tervetulleita joka paikkaan.

   

Yleinen hiljaisuus.

Kyläläisiä muistutellaan usein illalla alkavasta yleisestä hiljaisuudesta. Hiljaisuuden alkaminen vaihtelee kyläkohtaisesti. Meidän kylällä hiljaisuus alkaa klo:22. Tosin tästä tavasta ranskalaiset saattavat lipsua suurestikin! Varsinkin kesäaikana ihmiset oleilevat paljon ulkoilmassa. Onhan sää kesäiltaisin mitä mainioin erilaisille kekkereille ja illanistujaisille. Kesäiltoina yleisestä hiljaisuudesta ei siis niinkään välitetä ja naapureidenkin annetaan lipsua rauhassa tästä säännöstä. 😉 Kesäisin musiikki saa soida ja ihmisten puheensolina kuulua vaikka pikku tunneille asti. Kesä on kesää, eikä tiukkoja sääntöjä varten, ainakaan tämän yleisen hiljaisuuden osalta. 😉 Tosin ruohonleikkuu ei ole suotavaa enää klo:20 jälkeen. Iltakahdeksan jälkeen ihmiset siirtyvät pikku hiljaa terasseilleen ja parvekkeilleen nautiskelemaan mahtavasta säästä, keskustelemaan enemmän ja vähemmän tärkeistä päivän aiheista ja nauttimaan kukin mitäkin naposteltavaa ja virvokkeita. Tilanne muuttuu sitten kesän jälkeen hieman tiukemmaksi ja varsinkin talvella toivotaan, että yleisestä hiljaisuudesta pidetään hyvin uskollisesti kiinni. Näin säilyy kaikilla rauha ja tarpeelliset yöunet. 😉

Ruohonleikkuri kannattaa jättää sivuun tiettyinä tunteina viikossa.

 

Näiden sääntöjen lisäksi kylillä pätee tottakai liuta kirjoittamattomia sääntöjä ja ihan virallisiakin valtion puolesta asetettuja sääntöjä…niistä ei nyt tällä kertaa kuitenkaan sen enempää. Näillä edellä mainitsemilla pienillä ohjeilla pärjää jo aika pitkälle. ”Kylällä kylän tavalla” -periaatteella mennään ja säilytetään toivon mukaan naapurisuhteet kaikkialla kunnollisina. 🙂

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Alsacen kesä – vihreän vehreä vai keltaisen kuivahko?

Ranskan Alsace on tyypillisesti erittäin vehreää seutua. Metsiä ja muuta kasvustoa on paljon. Alsacessa on paljon erilaisia jokia ja niissä tyypillisesti virtaa vettä ihan mukavasti. Alsacessa sataa myös yleensä aika hyvin eli luonnon vehreys pysyy eikä se muutu kertaheitolla keltaiseksi tai ruskeaksi. Silmä lepää luontoa katsellessa, eikä kuivuus ole ainakaan se ensimmäinen sana, joka tulee mieleen luontoa tarkkaillessa. Ohessa muutamia maisemakuvia alueelta. Kuvat on otettu 2 viikkoa sitten, kuten kuvista näkyy oli luonto silloin vielä mukavan ja raikkaan vihreää.

                

Viime kesänä oli todellisia kanikyylejä ja paikallisia lyhyitä kaatosateita. Tänä kesänä tilanne näyttää hieman toisenlaiselta. Keltainen kuivuus on yllättäen saapunut alueelle jo heinäkuussa. Kesä on ollut helteinen, muttei kuitenkaan kanikyylimäisen aurinkoinen. Sateita tosin ei juurikaan ole sääkartalle osunut, vain todella harvoin. Ja jos sateita on kohdalle sattunut osumaan, ovat nekin kestäneet vain hetken eikä suurta vesimäärää ole sadepilvistä tippunut. Pohjavesien määrä on täten vähentynyt huomattavasti, mikä on todella harmillinen ja luontoakin muuttava asia. Pohjavesien määrä on toki alkanut jo vähentyä ainakin keväästä alkaen, koska tänä vuonna kevät oli poikkeuksellisen lämmin ja sateeton. Sadetta siis odotellaan kovalla innolla saapuvaksi! Toivottavasti sade näyttäytyisi pian roikkuvina painavina harmaina pilvinä vuorten päällä! (toivoo luontoa rakastava ja puutarhan satoa odotteleva bloggaaja 🙂 )

Tein itsekin huomioita alueen kuivuudesta omalla pihallamme. Huomasin kuivuuden saapuneen hetki sitten, koska kasvimaan alusta on pikku hiljaa alkanut halkeilemaan. Olemme lasten kanssa laittaneet päivittäin litrakaupalla vettä kasvimaalle, mutta silti halkeamia on vaan ilmaantunut. Tälläisia suuria halkeamia en ole ennen nähnyt! ..tosin en ole Alsacessa vielä vuosikymmeniä asunutkaan, joten suuren suurta kokemusta pitkältä aikaväliltä en vielä omaa. 😉 Jääköön havaintojani siis vielä uiskentelemaan ja odottelemaan seuraavia vertailtavia vuosia tai vuosikymmeniä.. Nurmikkoa ei myöskään tarvitse enää juurikaan ajaa ja trimmata, vaan nurmikko lähinnä pistelee jalkapohjien alla kuivana käppyränä. Nurmikko on kuivunut ja alkanut kellertää. Mikä harmi, kenkiä on siis käytettävä omalla pihallakin ainakin ennen sateen saapumista.. Tosin normaalistikin aina viimeistään elokuun puolivälissä nurmikko on alkanut kellertää, mutta tänä vuonna se on tapahtunut jo hyvissä ajoin heinäkuussa.

 

Maa halkeilee Alsacessa. Vettä tarvittaisiin.

Osassa Alsacen kuntia on jo annettu virallisia varoituksia maaperän kuivuudesta. Joissain kunnissa on annettu kunnon lista asioista, joita ei saa kuivuuden takia tehdä. Listalle on liitetty muun muassa seuraavia kiellettyjä juttuja:

  • oman uima-altaan täyttäminen vedellä kielletty
  • autojen pesu kielletty
  • puutarhojen kastelu klo: 10-18, paitsi manuaalisesti
  • viheralueiden ja nurmikoiden kastelu klo: 10-18 kielletty (niin julkisten kuin yksityisalueiden)
  • jalkapallokenttien kastelu kielletty

Näillä rajoituksilla koitetaan saada vesitilannetta hieman pysymään aisoissa. Alla olevalta kartalta voi nähdä kuivuusalueita koko Ranskan alueella. Strasbourgin seudulla tilanne on siis jo päällä jossain määrin.

Lähde: dna.fr

Näitä kuivuusjuttuja miettiessä herää (näin meidän aikakaudellamme 😉 ) melkein automaattisesti kysymys, onko tässä kyse ihan ilmastonmuutoksesta? Vai, onko se sittenkin vain joku hetkellinen luonnonoikku? Vesi on meille kaikille tietysti elintärkeä juttu, joten ajatusta ei liene kannata heittää tuosta vain roskakoppaan. Oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, luonnonoikusta tai jostain ihan muusta, kannattanee yleiselle vedenkäytölle luoda ajatus jos toinenkin. Omaa vedenkäyttöä, niin sisä- kuin ulkotiloissa, kannattanee pohdiskella ja mahdollisia muutostarpeita kirjata vaikka ihan paperilappuselle, jotta asia ei pääsisi helposti unohtumaan. 😉 Me kaikki voimme vaikuttaa jollain tapaa yleiseen vesitilanteeseen, tavat toki voivat poiketa toisistaan hyvinkin suuresti. Vihreä luonto on jotenkin mukavamman oloinen ja näköinen kuin keltainen kuivunut käppyrä (aavikkoalueet ovat toki asia erikseen), olimme sitten missä päin tahansa. 🙂

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Alkuloma ranskalaisissa kotimaisemissa

Lapsilla on jo kolmas lomaviikko menossa. Huh, miten nopeasti loma meneekään… eikä kyllästymisen merkkejäkään ole vielä ilmassa, vaikka vain kotimaisemissa ollaankin pysytelty. Sää on ollut aivan sopivan kesäinen, juuri meille sopiva. Ei mitään kanikyyliä tai kaatosateita. Onneksi. Sopiva alle 30 asteen lämpötila on vallannut heinäkuiset päivät. No joo, joku päivä on ollut hieman yli 30 astettakin, mutta ei usein. Aivan lounasaikaan emme toki ulkoile, koska aurinko lämmittää sen verran pistävästi hetken aikaa. Lounasaikaan salusiinit laitetaan suunnilleen kiinni, vain jonkin verran valoa päästetään sisään, ettei valoja sentään tarvitse laittaa päälle huoneita lämmittämään! Sitten olemme sisätiloissa salusiinien hyvissä suojissa tunnin jos toisenkin ja yritämme keksiä jotain rauhallista, ehdottomasti ei hikoiluttavaa, tekemistä. Lomakoulutehtävien tekeminen on tuntunut vielä kovasti hikoiluttavan, joten niiden tekemistä on vielä siirretty hamaan tulevaisuuteen. 😉 Antaa lasten nauttia lomasta ja valita tekemisensä vielä itse (niin kauan kun kyse ei ole tabletista tai televisiosta!).

Ennen salusiinien sulkemista kastelemme aina kasvimaan, jotta se tuottaisi jotain mukavaa elokuussa. 🙂 Toiveissa on ainakin erilaisia melooneita. Katsotaan onnistummeko, vai ehtivätkö suuren suuret etanat häiritä meloonien kasvamista. Toivottavasti eivät. Viimeksi eilen keskimmäinen lapseni poisti kasvatuslaatikosta 2 iljettävää todella suurta limanuljaskaa.. Onneksi lapset ovat käteviä huomaamaan kaikki kuulumattomat jutut kasvulaatikossa ja he auttavat mielellään, ainakin jos vedellä saa leikkiä. Toivossa on siis hyvä odotella hyvää satoa. 🙂

Melooneja odotellessa.

 

Olemme lähteneet lähes päivittäin luontoon seikkailemaan ja ihmettelemään maisemia. Kotimaisemat ovat toki jo tuttuja, olemmehan olleet jo samalla paikalla useamman vuoden. Aina kotimaisemista tuntuu vaan silti löytyvän jotain uutta ihailtavaa. Olemme käyneet vaeltelemassa kotikylässämme sekä useissa naapurikylissä. Aina on mukava lähteä katselemaan vuoria hieman eri näkökulmasta ja eri suunnalta, ainakin omasta mielestäni. Onneksi lapset useinmiten jakavat mielipiteeni eikä suuria keskusteluja tarvitse käydä, paitsi ehkä kerran viikossa. 😉 Lapset ovat oikeasti nauttineet luonnosta, koska he voivat juoksennella siellä ilman rajoja, eikä autojakaan tarvitse juurikaan varoa. Luonnossa liikkuminen vapauttaa (ja väsyttää!) aivan eri tavalla kuin leikkikentällä leikkiminen. Luonnossa on erilaisia tuoksuja ja eläimiä, paljon erilaisia kasveja ja puita. Mikäs sen mukavampaa! Luonnossa ei ole tullut vastaan juuri ketään, joten korona-etäisyyksiä ei ole onneksi tarvinnut miettiä. Mikä helpotus! Leikkikentälläkin olemme toki poikenneet, mutta sinne olemme menneet aikoina jolloin tungosta ei ole ollut. Korona kun vielä on, eikä tunnu edes mihinkään lähtevän, niin parasta on pyrkiä välttelemään tungoksia!

                  

Penkki keskellä metsää maisemien ihailuun. 🙂

Suomalaisena kaipaan välillä järvenrantaa. Ihanan viileää järveä, johon kastaa ainakin jalat. Järviä ei tässä ihan meidän lähistöllä ole, mutta joki sentään löytyy. Pienen pieni joki, joka tosin kasvattaa olemustaan aina syksyä kohti mentäessä. Talvisaikaan joki saattaa jopa nousta vaarallisiin lukemiin, jos sadetta on kovasti ollut sääkartoilla. Joki liplattaa mukavasti ja se kuuluu mukavasti terassillemme. Joen ääntä on mukava kuunnella. Joki hoitakoon siis vesimaisemien kaipuuta tänä kesänä, ihan koko kesän ajan. 🙂 Jokeen tosin ei voi pulahtaa, ainakaan tässä kotimme vieressä. Vettä on liian vähän ja tässä kohtaa joki toimii enemmänkin koirien virkistyspaikkana kuin ihmisille tarkoitettuun virkistäytymiseen. Jotain kotimaan tuntua joki silti tuo, vesi on aina vesi ja tärkeä elementti meille suomalaisille.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail