Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Vapaa-aika ja huvit

Apinavuori – Montagne des Singes

Montagne des Singes on todella mukava paikka vaikka päiväretkikohteeksi. Tämä paikka on erityisesti lasten ja lastenmielisten paratiisi. 😉 Montagne des Signes on Ranskan Alsacessa sijaitseva kohde, jossa asustelee paljon apinoita. Paikka on mukavalla vuorella, kuten nimestäkin voi päätellä. Tarkemmin ottaen Apinavuori sijaitsee Alsacen Kintzheimissa. Kintzheimin kylän keskustasta lähdetään nousemaan vuoren rinnettä ylös Apinavuori-viittoja seuraten. Paikka on helppo löytää ja parkkipaikkojakin on kohteessa oikein mukavasti. 

 

Viitta osoittaa suunnan oikeaan paikkaan.

Me kävimme täällä Apinavuorella jo ennen korona-aikaa, eli silloin tilanne oli hieman erilainen kuin se tänä kesänä on. Nyt siis muistellaan kuvia katsellen tätä hyvin mieleenpainunutta visiittiä näiden hauskojen apinoiden luona. Tämän vuoren apinat ovat tottuneet vierailijoihin. Apinat eivät juoksentele tai säntäile pakoon näkiessään ihmisiä. Toki osa näistä veitikoista pitää välillä hieman pidempää etäisyyttä ja tarkkailevat tilannetta kauempaa, suotakoon se heille. Eihän aina voi jaksaa ihmisten tuijottavia katseita ja rapsutuselkeitä.

Kukkuu! Mitä asiaa? 😉

Tänne vuorelle on tehty mukava kulkureitti, jota on helppo kulkea. Jopa rattaita on suhteelisen helppo työntää tässä maastossa. Reitillä on pieniä nousuja ja laskuja sekä sitten taas tasaisempia kohtia. Tälle reitille kannattaa varata aikaa ainakin pari tuntia, jotta pääsee nauttimaan niin apinoiden seurasta kuin hienoista maisemistakin. Apinat juoksentelevat alueella jokseenkin vapaasti. Alueella on paljon puustoa. Välillä apinoita voi olla vaikea havaita, jos ne piilottelevat hieman kulkureittiä kauempana puiden takana. Silmät kannattaa pitää siis tarkkana, jotta pääsee seuraamaan näiden hauskojen otusten liikehdintää ja temppuja. Apinat näyttävät reitillä tietyin aikavälein erilaisia temppuja ohjaajien apastamana. Ohjelmassa on myös ihan perinteistä apinoiden ruokintaa. Ohjaajat kertovat temppujen ja ruokailujen lomassa apinoiden käytännöistä ja kehittymisestä, sekä esimerkiksi siitä miten he laumassa käyttäytyvät. Kierroksella saa siis mukavan infopläjäyksen, jos vaan jaksaa jäädä seuraamaan ja kuuntelemaan ohjaajien mukavaa ja asiantuntevaa jutustelua.

Päivää! Oikein hyvää päivää!

 

Apinat temppuradalla veden yläpuolella.

Ennen viralliselle Apinavuoren alueelle siirtymistä vierailijoille tarjotaan kourallinen popcornia. Tai kourallinen popcornia tarjotaan lähinnä lapsille tai lapsenmielisille henkilöille, ei niinkään vakavakatseisille aikuisikään jo päässeille henkilöille. 😉 Itse jäin ilman popcornia, joten kuulun lienee tähän viimeksi mainitsemaani porukkaan. 😉 Ei kai sentään… Lapset saivat kuitenkin onneksi kourat täyteen tätä apinoiden suurta herkkua. Portilla ohjeistettiin, että yksi popcorni per apina, eli apinoita ei saisi sen suuremmin hemmotella jakamalla samalle tyypille koko kourallista popcornia. No, apinat näyttivät tunnistavan popcornit jo kaukaa. Apinat tekivät heti lähempää tuttavuutta, kun saivat popcornin tuoksusta kiinni. 🙂 Apinat ottivat popcornin omilla käsillään lasten kädestä ja laittoivat sen sitten hetimiten suuhunsa. Sen jälkeen apinat jäivät vielä istuskelemaan siinä toivossa, josko lisää herkkua olisi tiedossa. Kyllä lapsia nauratti!! Nämä mainiot otukset saivat todella hymyn lasten naamalle. Toki me aikuisetkin pääsimme hymyilemään, ehkä enemmän kuin keskimäärin aurinkoisana kesäpäivänä… 🙂 Heh!

 

Lapset pääsevät tarjoamaan apinoille popcornia.

Apinavuori on ehdottomasti visiitin arvoinen juttu, jos sattuu alueella matkustelemaan. Siinä yhdistyy mukava kuljeskelu luonnossa ja veitikat apinat. Mekin menemme taas paikanpäälle, kun koronatilanne antaa myöden. Onneksi matkaa kohteeseen meiltä ei ole kuin puolen ajotunnin verran, eli visiitin voi toteuttaa hyvin lyhyellä varoitusajalla.

Hei, oisko sulla vielä sitä popcornia??

Korona on tuonut siis muutoksia myös tähän paikkaan. Apinavuori on auki, mutta visiitti sisältää rajoitteita. Tällä hetkellä Apinavuorella on maskipakko 11-vuotiaista ylöspäin, visiitille ei siis todellakaan pääse ilman kasvomaskia. Jos kasvomaski on päässyt unohtumaan kotiin tai vaikka autoon, on kassalta mahdollista ostaa itselleen kasvomaski, eikä visiittiä näin ollen tarvitse onneksi perua. Vierailijoille ei jaeta popcornia, ettei mahdollinen koronatartunta pääsisi sitä kautta leviämään. Tänä kesänä apinoita voi siis vain katsella. Toki apinat tulevat tutustumaan lähietäisyydeltä vierailijoihin, mutta popcornia heidän on turha jäädä kinuamaan. 😉 Nämä herkkusuu-apinat joutuvat odottelemaan siis parempia aikoja … 😉 … niinkuin me kaikki muutkin!

 

———————————————————————————-

Lisätietoja paikasta ja hinnoista löytyy osoitteesta: https://www.montagnedessinges.com/

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Lomalle Suomeen vai loma Ranskan rajojen sisäpuolella?

Jokaisen loman alussa lasten vakiokysymys kuuluu seuraavasti…. ”Mennäänkö Suomeen mummulaan?”.  Kysymys on pysynyt samana jo monet vuodet. Samsoniten vihreä kilpikonnalaukku olisi pakattuna ja valmiina matkaan alta aikayksikön, siitä ei olisi epäilystäkään! Lapset tietävät matkalaukun sijainnin varastossa ja osaisivat täyttää laukun suhteellisen sopivilla vaatteilla ja muutamalla lelulla tarvittaessa todella nopeastikin. Niin, kukapa ei lähtisi Suomeen, varsinkin kesällä?? Mahtavat järvimaisemat ja luonto kutsuvat puoleensa lomailijaa, siitä ei todellakaan voida kiistellä. Ja ne Suomi-herkut.. ne ne vasta nostattavatkin veden kielelle! Niin, olen lasten kanssa samaa mieltä, Suomeen olisi todella mukava mennä! Oma matkalaukkunikin saisi täytettä melkein alta aikayksikön… 😉

Oi ne kauniit järvimaisemat!

Lapset ovat tiiviisti yhteydessä Suomeen mummuun ja pappaan videopuheluiden avulla. Usein puheluita soitellaan useamman kerran viikossa vuoden läpi. Lomalle lapset suuntaisivat mielellään pohjoiseen, vaikka ihan joka lomalla!  … jos he saisivat valita matkan päämäärän.  Hetki sitten alkaneen kesäloman aluksi lapset heti tiedustelivat, että ”joko nyt jo voitaisiin mennä sinne mummulaan”. Mielessä lapsilla oli pihaleikkejä mummun ja papan kanssa, mökkeilyä, onkimista, mönkkärillä ajoa papan kanssa, pullan leipomista mummun kanssa, veneellä soutelua, leikkejä serkkujen kanssa ja paljon paljon muuta.  Niin, miksi? Miksi ei? Viimeisestä mummulan visiitistä on jo kulunut noin 9 kuukautta. Lapsista aika tuntuu ikuisuudelta. Videopuhelut ovat kätevä tapa pitää yhteyttä, mutta eivät ne tietysti korvaa konkreettisesti yhdessä vietettyä aikaa. Se on selvää! Onneksi lapset ovat kuitenkin ajan saatossa tottuneet esittelemään uusia taitojaan tai kertomaan tuoreimpia kuulumisiaan puheluiden välityksellä. Puhelut helpottavat arkea kummasti ja yhteys toiseen kotimaahan säilyy näin tiiviinä. Se on tärkeää kaikille osapuolille!

Suomi ja luonto.

Tänä vuonna tilanne on tottakai todella poikkeuksellinen koronan takia. Suomi-lomaa meidän perheessä pohdittiin koko kevät enemmän ja vähemmän. Omaehtoiset karanteenit ja pienten lasten kanssa matkustaminen yleensäkin kuitenkin tuntuivat tässä tilanteessa nousevan ”pohdittavien asioiden” -listan kärkeen. Omaehtoinen karanteeni 14 vrk ja vasta sen jälkeen lomailu vapaammin ei tuntunut meistä sopivalta vaihtoehdolta. Ja toisaalta tulisimme Suomeen myös alueelta, jossa on ollut kuitenkin poikkeuksellisen paljon tartuntoja pandemian aikana… vaikka tilanne tällä hetkellä tottakai näyttää paremmalta, mutta mutta..  se laittaa kuitenkin pohtimaan asioita useampaan kertaan, puoleen ja toiseen. Emme halua ottaa riskiä suuntaan tai toiseen, vaikka ymmärrettävästi tartuntariski voi piillä ihan kotitalon nurkankin takana, siitä ei ole epäilystäkään. Myös pienten lasten kanssa matkustaminen, ruokailut matkan aikana ja maskien aktiivinen käyttö lentojen aikana tuntui ajatuksena hieman hankalalta. Samoin myös tartuntamäärien mahdolliset rajut muutokset nousivat mieleen lomaa pohdittaessa. Tilanne, kun voi muuttua niin nopeasti ja arvaamattomasti. Tänä vuonna Suomi-loma jää siis vain haaveeksi… Nyt odotellaan ja koitetaan olla pitkäpinnaisia. Eiköhän se seuraava Suomi-loma sieltä sitten taas pian kurkista kulman takaa. 🙂

 

Veneilemään kauniisiin maisemiin. Ehkä ensi kesänä?

Tänä kesänä katsellaan Suomea siis vain kameran kautta. Onneksi meillä sentään on mahdollisuus nähdä pala kaunista Suomea videon ja kuvien kautta. Kuvista pääsee tunnelmaan ja niitten kautta voi pohtia vaikka edellisiä Suomi-visiittejä. Toivotaan, että koronatilanne antaisi pian myöden ja, että voisimme matkustaa kevein mielin kuvankauniiseen Suomeen, mummulaan ja serkkuja moikkaamaan, kavereita unohtamatta! 🙂

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Kahden viikon talviloma – mitä se piti sisällään?

Talviloma oli ja meni. Tosin talvea loma ei kyllä nähnytkään, vaan talviloma oli jotenkin vaihtelevaa kaaosta. Matkaan mahtui useampi kunnon myrsky, kaatosadetta, raekuuroja, räntää ja puuskissa puhaltanutta todella kovaa tuulta (jopa 100km/h!)! Huh, mikä sekoitus huonompaa säätilaa! Aurinko pilkahti esiin ehkä kaksi tai kolme kertaa koko kahden viikon talvilomalla ja silloin yritimme rynnistää pihalle ennen seuraavaa sadekuuroa. 😉 Talviloma ei siis ollut mitenkään tyypillinen vähäluminen lomanpätkä, vaan ennemminkin sekoitus vähän kaikkea! Suksia ei kannattanut edes ajatella, jos ei suunnitelmissa ollut matkustaa vähintään neljä tuntia tai enemmän!

Tämä varoitusmerkki kukki kartoilla aktiivisesti loman aikana. Lähde: Météo Suivi Alsace : 67/68

Talviloman säätila on saanut aikaan jo lähijoen vedenpinnan nousua. Samoin erilaiset lähteet ja niiden alle asetetut betoniset astiat ovat alkaneet tulvia runsaiden sateiden vaikutuksesta. Vettä ja kosteutta tuntuu olevan jo vähän joka puolella enemmän kuin tarpeeksi. Meidän kotipihastakin on tullut jo jonkinlainen mutalammikko, ei nyt sentään, mutta sinne suuntaan ollaan ehdottomasti menossa, jos sateet eivät kohta taukoa pidemmäksi aikaa. Lapsilla on tietysti kivaa, kun saa laittaa kumisaappaat jalkaan ja tallustella varomatta jalan kastumisia.. mikäs sen mukavampaa?? 😉 Antaa lasten leikkiä ja sitä vartenhan sadevaatteet on tehty, eiks joo?

 

Paikallinen lähde tulvii.

Kylän läpi kulkeva joki on alkanut laajentua uhkaavasti…

 

Sitten talviloman aikana saapui vielä se nyt jo kuuluisuuteen noussut ilkeä Korona! Päätimme tämän viruksen esiintulon takia olla toisenkin lomaviikon ihan vaan kotosalla tai ihan vaan kotimme lähistöllä. Suuria kauppareissuja ei myöskään otettu ohjelmaan, mutta toisaalta mitään naamamaskejakaan ei hommattu, eikä useampaa pulloa käsidesiä. Ruokakaapitkin pidettiin vielä suhteellisen normaalilla täytteillä ilman suuria lisukkeita. Korona, tämä vielä niin tuntematon virus on kyllä valitettavasti rynnistänyt ryminällä jo moneen paikkaan. Lähikaupungissakin todettiin ensimmäiset tapaukset toisella talvilomaviikolla. 🙁 Toki Korona saa ajatukset lentämään, mutta itse olemme koittaneet pitää ajatukset vielä suhteellisen hyvän kontrollin alla ja pesseet käsiä sitäkin useammin.

Osa kyläläisistä on ollut talvilomalla lunta etsimässä ja osa mennyt lumen perässä muun muassa Italiaan, Alpeille. Saas nähdä tuleeko Korona meidän kylälle. Vielä ei ole merkkejä ilmassa, eikä ketään ole ilmeisesti vielä edes testattu. Mutta nähtäväksi jää, aika näyttää.. tapauksethan alkavat vasta pikku hiljaa realisoitua. Täytyy vain toivoa parasta ja pestä käsiä vähintään 20 sekuntia kerrallaan! Paikalliset lääkärit ovat pidentäneet toimistojensa aukioloaikoja ja aikoja saa nyt aina ilta kahdeksaan asti, parhaassa tapauksessa vielä myöhempäänkin. Liekö Koronalla vaikutusta siis näihin aukioloihin, mutta hyvä niin, että apu on saatavilla tarvittaessa pidempään eikä tarvitse lähteä seuraavaan kaupunkiin.  Koronaa seuraamalla olen laittanut merkille, että kausiflunssasta eli influenssasta ei tänä vuonna ole paljoa uutisoitu, lähestulkoon olemattomasti. Korona uutena viruksena tietysti vie uutisten otsikot, ihan ymmärrettävää.

Onneksi lapset olivat varautuneet talvilomaan muun muassa isolla laatikollisella legoja ja kasalla kirjoja. Näillä aktiviteeteilla mentiin jo pitkälle sateisina ja tuulisina päivinä. Välillä käytiin pikapyrähdyksillä pihalla, mutta kunnon ulkoilua ei lomaan juurikaan mahtunut, harmi. Ehkä seuraava loma on säältään sitten on astetta parempi. 😉 Ja toisaalta onhan se kotoista vaan istuskella kotona, nauttia rauhallisesta menosta (niin pitkälle kun se pikkulapsiperheessä on mahdollista, ilman pikku riitoja ja härnäämisiä… 😉 ) ja rakennella legoja ilman mitään aikarajoja. Lapset saivatkin uskomattoman määrän erilaisia koneita valmiiksi loman aikana. Kirjojakin luettiin todella aktiivisella tahdilla, yhdessä ja yksin. 🙂

   

Seuraavaa lomaa odotellessa ja Koronan kehitystä seuraamalla jatketaan. Seuraavaa lomaa ei vielä kyllä suunnitella sen enempää, vaan odotetaan miten tuo uusi, meille vielä tuntematon virus jatkaa kulkuaan. Toivottavasti sen kehitys pian laantuisi ja loppuisi kokonaan!!

Mukavaa ja positiivista viikonloppua kaikille! 🙂Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Pokemon kortit – neuvottelutaitojen alkeita?

Pokemon kortit – ne ihastuttavat ja vihastuttavat. Riippuu ihan keneltä kysyy. 😉

Vielä pari kuukautta sitten en tiennyt näistä korteista yhtään mitään, en edes niiden olemassa oloa. Nyt pari kuukautta myöhemmin tietoni on jo hieman lisääntynyt, vaikka en tosin vieläkään voi sanoa ymmärtäväni jotain sen suurempaa näistä korteista. Mutta eihän se ole pääasia, vaan pääasia on kuunnella lapsen asiaa korteista, olla läsnä, se riittää, näin ainakin luulen. 😉

Pokemon kortit ovat olleet paikallisessa alakoulussa kova juttu koko syksyn! Korteista keskustellaan, niitä katsellaan ja ihmetellään. Lapset kuljettavat kortteja taskuissaan lähes joka paikkaan; kouluun, kavereiden luokse ja harrastuksiin. He pläräävät niitä aina tilaisuuden tullen. Joka kerta, kun vien esikoistani ja hänen kaveriaan/kavereitaan esimerkiksi harrastuksiin, alkaa autossa välittömästi keskustelu korteista; mitä kortteja vaihdoit tänään, mitä ominaisuuksia uusilla korteillasi on jne. Kortit tuntuvat täyttävän lasten tämän hetkisen maailman koulutuntien ja harrastusten ulkopuolella, eli jostain suuremmasta ilmeisesti on kyse. Ainakin hetkellisesti. 😉 Paikallisesta kioskistakin kortit ovat päässeet loppumaan jo useamman kerran ja uusien korttien saapumisesta ei aina ole ollut tarkkaa tietoa.

Kortteja näkyy olevan lähestulkoon kaikilla kylän alakoululaisilla, joillain enemmän ja joillain vähemmän. Osa korteista jätetään kotiin ja vain osaa kuljetetaan mukana, kuulemma. Lapset käyvät keskustelua korttien aitoudesta ja niiden kielestä. Korteissa näyttäisi olevan aina jonkinlainen kuva, sekä tekstiä. Teksti kertoo kuvassa olevan ötökän ominaisuuksista ja tavoista. Vuosiluku on kuuleman mukaan myös hyvin tärkeä aina tarkistaa, mitä tuoreempi vuosiluku sen parempi. Kortteja on kiiltäviä ja mattapintaisia. Eri ikäryhmille on omat korttinsa, ilmeisesti kuva on sen mukainen? Mitä vanhempi ikäryhmä, sen omituisempi kuva kortissa voi on, on oma tulkintani asiaan.. Pitääkö se sitten paikkaansa on toinen juttu. Ranskassa kun asumme, ovat kortit suurelta osin ranskan kielisiä, mutta on mukaan mahtunut useampi englannin kielinen korttikin. Siitäkös se keskustelu sitten jo alkaakin, voiko näitä englannin kielisiä kortteja Ranskassa sanoa ”aidoiksi”? Varsinaista riitaa korteista ei ole korviini vielä kantautunut, onneksi! Koulussa kortteja kuulema lahjoitellaankin toisille, eli ystävällisellä mielellä näitä kortteja tunnutaan käsiteltävän. Toivotaan, että se pysyy jatkossakin näin!

 

     

 

Kortteja vaihdellaan päivittäin. Esikoiseni esittelee melkein joka päivä vaihtamiaan kortteja kotona ja selittää miksi on kortteja vaihtanut. Lapset opettelevat näin vaihtokauppaa ja perustelevat vaihtoja toisilleen milloin milläkin perusteella. Voisiko korttien avulla siis opetella jonkinlaisia neuvottelutaitoja, ainakin alkeita? Tai kenties toisten vakuuttamista korttien hyvyydestä tai aitoudesta? Tiedäpä sitä, mutta kuulema kovaa keskustelua niistä käydään ja kaikki tuntuvat tietävän paljon nippelitietoja näistä ötököistä. 🙂 Luulen kuitenkin, ettei ihan kaikilla välttämättä ole se ihan aito kiinnostus kortteja kohtaan, vaan porukan mukana on vaan mentävä ja opeteltava tykkäämään näistä korteista, jotta pysyy porukassa mukana. No, antaa lasten vaihdella itselleen tärkeitä kortteja ihan rauhassa ja opetella sitä kautta elämän uusia juttuja. Ja tärkeintähän tietysti on, että kaikilla on hauskaa ja ilmapiiri säilyy rentona ja rehtinä kaikilta osin!

Jotain olen siis itsekin oppinut korteista ja enempää minun ei ehkä tarvitse tietääkään, kuuntelen tottakai sujuvasti mutten opiskele. En ole ihastunut tai vihastunut kortteihin, vaan leijailen jossain näiden tunteiden välimaastossa. 😉 Hah. On kuitenkin erittäin hauskaa seurata miten lapset opettelevat keskustelemaan tällaisista ötököistä ja keksivät mitä hauskempia perusteluja asioille!

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail