Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Nähtävyydet

Apinavuori – Montagne des Singes

Montagne des Singes on todella mukava paikka vaikka päiväretkikohteeksi. Tämä paikka on erityisesti lasten ja lastenmielisten paratiisi. 😉 Montagne des Signes on Ranskan Alsacessa sijaitseva kohde, jossa asustelee paljon apinoita. Paikka on mukavalla vuorella, kuten nimestäkin voi päätellä. Tarkemmin ottaen Apinavuori sijaitsee Alsacen Kintzheimissa. Kintzheimin kylän keskustasta lähdetään nousemaan vuoren rinnettä ylös Apinavuori-viittoja seuraten. Paikka on helppo löytää ja parkkipaikkojakin on kohteessa oikein mukavasti. 

 

Viitta osoittaa suunnan oikeaan paikkaan.

Me kävimme täällä Apinavuorella jo ennen korona-aikaa, eli silloin tilanne oli hieman erilainen kuin se tänä kesänä on. Nyt siis muistellaan kuvia katsellen tätä hyvin mieleenpainunutta visiittiä näiden hauskojen apinoiden luona. Tämän vuoren apinat ovat tottuneet vierailijoihin. Apinat eivät juoksentele tai säntäile pakoon näkiessään ihmisiä. Toki osa näistä veitikoista pitää välillä hieman pidempää etäisyyttä ja tarkkailevat tilannetta kauempaa, suotakoon se heille. Eihän aina voi jaksaa ihmisten tuijottavia katseita ja rapsutuselkeitä.

Kukkuu! Mitä asiaa? 😉

Tänne vuorelle on tehty mukava kulkureitti, jota on helppo kulkea. Jopa rattaita on suhteelisen helppo työntää tässä maastossa. Reitillä on pieniä nousuja ja laskuja sekä sitten taas tasaisempia kohtia. Tälle reitille kannattaa varata aikaa ainakin pari tuntia, jotta pääsee nauttimaan niin apinoiden seurasta kuin hienoista maisemistakin. Apinat juoksentelevat alueella jokseenkin vapaasti. Alueella on paljon puustoa. Välillä apinoita voi olla vaikea havaita, jos ne piilottelevat hieman kulkureittiä kauempana puiden takana. Silmät kannattaa pitää siis tarkkana, jotta pääsee seuraamaan näiden hauskojen otusten liikehdintää ja temppuja. Apinat näyttävät reitillä tietyin aikavälein erilaisia temppuja ohjaajien apastamana. Ohjelmassa on myös ihan perinteistä apinoiden ruokintaa. Ohjaajat kertovat temppujen ja ruokailujen lomassa apinoiden käytännöistä ja kehittymisestä, sekä esimerkiksi siitä miten he laumassa käyttäytyvät. Kierroksella saa siis mukavan infopläjäyksen, jos vaan jaksaa jäädä seuraamaan ja kuuntelemaan ohjaajien mukavaa ja asiantuntevaa jutustelua.

Päivää! Oikein hyvää päivää!

 

Apinat temppuradalla veden yläpuolella.

Ennen viralliselle Apinavuoren alueelle siirtymistä vierailijoille tarjotaan kourallinen popcornia. Tai kourallinen popcornia tarjotaan lähinnä lapsille tai lapsenmielisille henkilöille, ei niinkään vakavakatseisille aikuisikään jo päässeille henkilöille. 😉 Itse jäin ilman popcornia, joten kuulun lienee tähän viimeksi mainitsemaani porukkaan. 😉 Ei kai sentään… Lapset saivat kuitenkin onneksi kourat täyteen tätä apinoiden suurta herkkua. Portilla ohjeistettiin, että yksi popcorni per apina, eli apinoita ei saisi sen suuremmin hemmotella jakamalla samalle tyypille koko kourallista popcornia. No, apinat näyttivät tunnistavan popcornit jo kaukaa. Apinat tekivät heti lähempää tuttavuutta, kun saivat popcornin tuoksusta kiinni. 🙂 Apinat ottivat popcornin omilla käsillään lasten kädestä ja laittoivat sen sitten hetimiten suuhunsa. Sen jälkeen apinat jäivät vielä istuskelemaan siinä toivossa, josko lisää herkkua olisi tiedossa. Kyllä lapsia nauratti!! Nämä mainiot otukset saivat todella hymyn lasten naamalle. Toki me aikuisetkin pääsimme hymyilemään, ehkä enemmän kuin keskimäärin aurinkoisana kesäpäivänä… 🙂 Heh!

 

Lapset pääsevät tarjoamaan apinoille popcornia.

Apinavuori on ehdottomasti visiitin arvoinen juttu, jos sattuu alueella matkustelemaan. Siinä yhdistyy mukava kuljeskelu luonnossa ja veitikat apinat. Mekin menemme taas paikanpäälle, kun koronatilanne antaa myöden. Onneksi matkaa kohteeseen meiltä ei ole kuin puolen ajotunnin verran, eli visiitin voi toteuttaa hyvin lyhyellä varoitusajalla.

Hei, oisko sulla vielä sitä popcornia??

Korona on tuonut siis muutoksia myös tähän paikkaan. Apinavuori on auki, mutta visiitti sisältää rajoitteita. Tällä hetkellä Apinavuorella on maskipakko 11-vuotiaista ylöspäin, visiitille ei siis todellakaan pääse ilman kasvomaskia. Jos kasvomaski on päässyt unohtumaan kotiin tai vaikka autoon, on kassalta mahdollista ostaa itselleen kasvomaski, eikä visiittiä näin ollen tarvitse onneksi perua. Vierailijoille ei jaeta popcornia, ettei mahdollinen koronatartunta pääsisi sitä kautta leviämään. Tänä kesänä apinoita voi siis vain katsella. Toki apinat tulevat tutustumaan lähietäisyydeltä vierailijoihin, mutta popcornia heidän on turha jäädä kinuamaan. 😉 Nämä herkkusuu-apinat joutuvat odottelemaan siis parempia aikoja … 😉 … niinkuin me kaikki muutkin!

 

———————————————————————————-

Lisätietoja paikasta ja hinnoista löytyy osoitteesta: https://www.montagnedessinges.com/

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Mont Sainte-Odile

Visiitti historialliseen Mont Sainte-Odile luostariin. Mitkä maisemat ja rakennukset ja se alue! Oi! Tämä kohde nousi ehdottomasti yhdeksi suosikikseni tällä alueella!

Teimme iltapäiväretken tähän AIVAN mahtavaan luostariin! Mukana minä ja tarhaikäinen lapseni. Muut jäivät kotiin joko päiväunille tai katsomaan tärkeää jalkapallo-ottelua. Keskimmäinen lapseni rakastaa linnoja ja erilaisia vanhoja rakennuksia, joten visiittejä koitetaan järjestää tuon tuosta erilaisiin kohteisiin. 😉 Ja, mikäs siinä, olen itsekin hyvin kiinnostunut niistä ja luonnosta linnojen/vanhojen rakennusten ympärillä!

Lähdimme kotoa autolla. Ajoimme ensin lyhyen pätkän moottoritietä ja sen jälkeen lähdimme kulkemaan pienien kylien läpi kohti vanhaa luostaria. Alhaalla laaksossa oli hyvin pilvistä, aurinko vain pilkisteli joistain kohtaa. Tämä luostari on hyvin korkealla, joten ajoimme serpentiinitietä pitkän matkaa! Lapseni välillä kyselikin, että emmekö jo ole perillä, vaikka olemmekin jo kääntyneet monesta mutkasta ja menneet vaan korkeammalle ja korkeammalle. Matka ylöspäin nousten kesti vajaan puoli tuntia. Ajoin rauhallisesti, koska oli niin sumuista. Reitin varrella tiellä ei myöskään ole kaiteita, joten rauhassa kannattaakin ajaa! Liukkaalla kelillä ei matkaan kannata lähteä ollenkaan, ainakaan omasta mielestäni! Kannattaa siis aina tarkistaa säätila etukäteen, ettei tule hukkareissua.

Vihdoin monien kiemurteluiden jälkeen olimme perillä. Jätimme auton suuren parkkipaikan alimmalle tasolle. Parkkipaikkoja on parissa eri tasossa sekä ihan luostarin vieressä. Parkkipaikalta lähdimme sitten nousemaan luostarille vielä pienen kävelymatkan. Kävellen voi mennä parkkipaikoilta luostarille kahta reittiä, joko autotien vartta tai sitten metsäpolkua pitkin. Me valitsimme metsäpolun, koska metsän värit näyttivät niin houkuttelevilta! Lapseni tykkää myös liikkua metsäreiteillä ja pomppia kivillä, joten valinta oli selkeä ilman keskusteluja. 🙂 Metsäpolku oli onneksi mukavan leveä ja helppokulkuinen. Välillä varoittelin lastani tosin, ettei menisi aivan reitin reunalle, koska pudotusta olisi ollut tiedossa useampi metri! Onneksi viestini meni kerrasta perille ja nautimme koko polun antimista luostarille saakka.

 

     

 

Polun varrella oli näköalatasanne, jonne päätimme poiketa. Kiviportaat johtivat tasanteelle. Kaiteista ei ollut tietoa, joten tarkkana sai olla! Varsinkin kamera kädessä kulkiessa. 😉 Matkan varrella näimme myös erilaisia uskonnollisia taideteoksia suuriin kiviin ”upotettuina”. Metsäreitti oli ehdottomasti parempi valinta kuin autotien varsi, tästä ei ole epäilystäkään, kysyi asiasta sitten minulta tai lapseltani. 😉

 

Sää oli mitä mahtavin!! Korkealla vuorella aurinko paistoi kirkkaansiniseltä pilvettömältä taivaalta, sumusta ei ollut enää tietoakaan. Pilvet olivat jääneet matkalla alapuolellemme! Olimme hyvin innoissamme visiitistä sään takia! Luostari sijaitsee siis korkealla kukkulalla, joka on 764 m merenpinnan yläpuolella. Kiersimme ensin luostarin ympäri, niin sanotusti sen alapuolelta. Otin valokuvia niska taaksepäin kallellaan, koitin olla kaatumatta ja samalla seurata lastani, vahinkojen välttämiseksi. En kaatunut ja lapsikin pysyi koko ajan vieressä, joten kaikki hyvin! Tosin kamera saisi tehdä parempia kuvia tai sitten kuvienottaja tarvitsee lisäharjoitusta. 😉

 

      

Luostarin alue on suuri. Aikaa kannattaa varata siis kunnolla tai sitten tehdä vaikka kaksi erillistä visiittiä. Lasten, varsinkin pienten lasten, kanssa on hieman haastavaa tutustua tähän luostariin ulkoa ja sisältä samalla visiittikerralla. Luostariin pääsee siis myös sisälle. Sisätilat on osaltaan modernisoitu. Tämä kompleksi koostuu monesta eri osasta. Alueelta löytyy muun muuassa toimiva hotelli, ravintola ja pieni myymäläputiikki. Rakennuksissa on tilaa myös järjestää seminaareja ja erilaisia kongresseja. Alueella on myös kaunis kirkko, jossa voi järjestää vaikka omat häänsä. Alue on kyllä huikea esimerkiksi juuri seminaarien pitoa varten!

 

Sisäänkäynti luostarin alueelle.

   

Me olimme melkein koko ajan pihalla, koska sää oli niin upea. Kävimme myös sisätiloissa, mutta vain pikaisesti. Täytyy jättää sisätiloihin tutustuminen toiseen kertaan, jotta kohteesta saa enemmän irti! Nyt ihailimme lähinnä mahtavia maisemia ja upeita rakennuksia, siinä riitti meille kahdelle ihan yhdeksi visiitiksi. 🙂

Saint-Odilen katollinen kirkko. Kirkko on edelleen aktiivisesti käytössä.

 

Pilvet näkyvät hienosti valkoisena mattona kukkulan alapuolella.

 

Visiitti luostarin alueelle on ilmainen. Sisätiloja pääsee myös ihailemaan ilmaiseksi. Jos visiitistä haluaa saada hieman enemmän irti, on opastettu kierros myös mahdollinen. Tämä luostari sijaitsee Ottrott -nimisessä kylässä. Matkaa Strasbourgista luostarille tulee reilut 40 km, ei siis pitkä matka, mutta kannattaa varautua, että serpentiinitietä on noustava ylös suhteellisen hitaasti.

Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka! Tänne me tulemme varmasti uudelleen ja silloin mennään sitten myös sisätiloihin tutustumaan ajan kanssa, sen voin taata! 🙂

 

**********************************************************************

Lisätietoja löytyy mm. täältä: http://www.mont-sainte-odile.com/

 Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail