Ranskalainen tietotekniikka

Ranska ja tietotekniikka. Niin, miten sen nyt parhaiten ilmaisisi… Ne eivät sovellu kovin hyvin saman katon alle, ainakaan vielä nykyisessä tilanteessa. Asian kanssa tehdään kyllä kovasti töitä, mutta hyvin pienin askelin. Työsarkaa on jäljellä vielä vaikka kuinka niin teknisesti kuin asenteellisestikin… Tässä blogissa esille tulevat asiat perustuvat vain omiin havaintoihini ja kuulemiini asioihin, eli niitä ei voi käyttää välttämättä minään yksioikoisena todellisuutena. Varmasti eri yritysten välillä on suuriakin eroja ja osa yrityksistä saattaa olla jo hyvinkin edelläkävijä, mutta se yritys vain ei ole sattunut kohdalleni. Mennään siis kurkistamaan havaintoihini, joita olen viime vuosien aikana tehnyt.

Lähdetään liikkeelle koulumaailmasta. Koulumaailma on lasteni kautta tällä hetkellä koko ajan jonkinlaisen tarkkailun alla, joten samalla tulee tähän tietotekniikkapuoleenkin katsahdettua. Seuraavaksi elävä esimerkki asiasta. Eilen aamuna koululta tuli puhelu klo:07:45, että tarhaikäisen lapseni opettaja on sairaana eikä lapsellani täten olisi koulua. Sijaista ei ole mahdollista järjestää, puhelimessa kerrottiin. Lapsellani olisi täten ”ylimääräinen vapaapäivä” koulutyöskentelystä. Tähän puheluun loppui meidän perheen kiireinen aamu. Tai no kiirettä riitti vielä sen verran, että esikoinen piti saada koululle ennen klo:8.00. Onneksi esikoinen oli tänä tiistaisena aamuna ajoissa aamupalalla ja kouluvaatteetkin oli niskassa jo puoli kahdeksan tienoilla. Ei siis paniikkia. Painetta tässä aamuisessa tilanteessa loi lähinnä se, että minun piti soittaa oppilaslistassa seuraavana olevan lapsen vanhemmille ja kertoa tieto opettajan sairastumisesta eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Koululla on käytössä puhelinlista, jota käytetään tällaisissa sairastapauksissa ja jokainen soittaa vuorollaan yhden lapsen vanhemmille. Tieto kulkee omaa tahtiaan eikä aina ehdi tavoittaa kaikkien lasten vanhempia ajoissa. Niin tänäkin aamuna, osa lapsista oli jo koululla tietämättä asiasta yhtään mitään. Osalle lasten vanhemmista tämä aiheuttaa tietysti vaikean tilanteen, jos suuntana on työpaikka koulupyrähdyksen jälkeen. Vanhanaikainen tapa, joka toimii ja ei toimi, riippuen soittolistan sen aamun toimivuudesta ja vanhempien henkilökohtaisista työvuoroista tai tilanteesta yleensäkin! Tietotekniikkaa ei hyödynnetä tiedottamiseen muutenkaan, vaan tiedot kulkevat koulun ja oppilaiden vanhempien välillä lähinnä reppuvihkojen välityksellä.

 

 

Työpaikoilla tietotekniikka on monin paikoin jo suhteellisen hyvällä mallilla, erilaisia ohjelmia ja järjestelmiä on aktiivisessa käytössä. Myös asenteita tietotekniikkaa kohtaan ollaan saatu nostettua hyvässä tahdissa. Tosin nyt korona-aikana on hassua tai oikeammin sanoen ikävää huomata, että monissa yrityksissä ei etätyöhön anneta mahdollisuutta! Valtion puolelta etätyötä kyllä toivotaan ja paljon näkee tekstejä, että etätyöhön tulisi kannustaa! Ensimmäisen lockdownin aikana monille järjestyi pakon sanelemana mahdollisuus etätyöhön, mutta nyt toisen lockdownin aikana tilanne näyttää olevan jo aivan toinen. Lienekö kyse asenteista. Kaikki meidänkin naapuruston asukkaat ovat toimistoillaan normaaliin tapaan töissä eikä ketään näe etätyössä. Tämä tuntuu todella ristiriitaiselta ottaen huomioon nykyisen koronatilanteen maassa. Toimistoilla on maskit käytössä ja sen uskotaan riittävän, eikä täten etätyöhön edes tarjota mahdollisuutta. Joillekin toimistoille on asennettu myös erilaisia pleksilaseja turvaamaan työntekijöiden terveyttä. Monissa työpaikoissa ei siis haluta noudattaa valtion puolelta esitettyä toivetta! Tässä lienee vielä paljon parannettavaa. Asenteita ei ilmeisesti ole niin helppo muuttaa edes tällaisessa poikkeustilassa kuin tämä koronatilanne on. Onko ajatuksissa ehkä se, että työntekijä jota ei toimistolla fyysisesti näy ei tee töitä normaaliin tapaan??

 

Ranskalle on ollut tyypillistä vielä viime vuosiin saakka, että parhaiten palvelua saa menemällä itse paikan päälle. Tämä koskee niin verotoimistoja, yrittäjyyteen liittyviä kommervenkkejä ja monia muita niin sanottuja virallisia asioita. Puhelimitse ei joka asiassa pääse välttämättä edes langan päähän, eikä internetistä löydä oikeita tai täydellisiä tietoja asioiden hoitamista varten. Monet paperit pitää allekirjoittaa henkilökohtaisesti eikä esimerkiksi sähköistä allekirjoitusta tunneta. Toki näissä asioissa ollaan ihan viime vuosien aikana edetty huimaa vauhtia, mutta paljon on vielä kesken. Monien asioiden hoitaminen vie edelleen aikaa ja aukioloaikoja on kytättävä huolella, jos asiansa aikoo hoitaa ajallaan. Maahan kannattaa ehdottomasti saapua mukanaan mahdollisimman pitkä pinna sekä kasa erilaisia syvähengitysharjoituksia. 😉 😉 Toki oikealla asenteella pääsee jo pitkälle, maassa maan tavalla  -ajatus toimii tässä asiassa ihan hyvin. 😉

En ole mikään tietotekniikka-fanaatikko, enkä edes suuri tietotekniikan puolestapuhuja. Silti osa paikallisista tavoista tuntuu joskus hieman vanhahtavilta. Ehkä asian käsittelyyn ja asenteiden muokkaamiseen vaan menee oma aikansa. Tottakai osa tietotekniikan kehityksestä vaatii myös suurempaa rahallista panosta, joka ei joka paikassa ole edes mahdollista. Jäämme siis odottelemaan tilanteen positiivista kehitystä ja jatkamme papereiden täyttämistä ja puhelinluurin käyttämistä. 😉 😉