Suomen suurin matkablogiyhteisö

Alkuloma ranskalaisissa kotimaisemissa

Lapsilla on jo kolmas lomaviikko menossa. Huh, miten nopeasti loma meneekään… eikä kyllästymisen merkkejäkään ole vielä ilmassa, vaikka vain kotimaisemissa ollaankin pysytelty. Sää on ollut aivan sopivan kesäinen, juuri meille sopiva. Ei mitään kanikyyliä tai kaatosateita. Onneksi. Sopiva alle 30 asteen lämpötila on vallannut heinäkuiset päivät. No joo, joku päivä on ollut hieman yli 30 astettakin, mutta ei usein. Aivan lounasaikaan emme toki ulkoile, koska aurinko lämmittää sen verran pistävästi hetken aikaa. Lounasaikaan salusiinit laitetaan suunnilleen kiinni, vain jonkin verran valoa päästetään sisään, ettei valoja sentään tarvitse laittaa päälle huoneita lämmittämään! Sitten olemme sisätiloissa salusiinien hyvissä suojissa tunnin jos toisenkin ja yritämme keksiä jotain rauhallista, ehdottomasti ei hikoiluttavaa, tekemistä. Lomakoulutehtävien tekeminen on tuntunut vielä kovasti hikoiluttavan, joten niiden tekemistä on vielä siirretty hamaan tulevaisuuteen. 😉 Antaa lasten nauttia lomasta ja valita tekemisensä vielä itse (niin kauan kun kyse ei ole tabletista tai televisiosta!).

Ennen salusiinien sulkemista kastelemme aina kasvimaan, jotta se tuottaisi jotain mukavaa elokuussa. 🙂 Toiveissa on ainakin erilaisia melooneita. Katsotaan onnistummeko, vai ehtivätkö suuren suuret etanat häiritä meloonien kasvamista. Toivottavasti eivät. Viimeksi eilen keskimmäinen lapseni poisti kasvatuslaatikosta 2 iljettävää todella suurta limanuljaskaa.. Onneksi lapset ovat käteviä huomaamaan kaikki kuulumattomat jutut kasvulaatikossa ja he auttavat mielellään, ainakin jos vedellä saa leikkiä. Toivossa on siis hyvä odotella hyvää satoa. 🙂

Melooneja odotellessa.

 

Olemme lähteneet lähes päivittäin luontoon seikkailemaan ja ihmettelemään maisemia. Kotimaisemat ovat toki jo tuttuja, olemmehan olleet jo samalla paikalla useamman vuoden. Aina kotimaisemista tuntuu vaan silti löytyvän jotain uutta ihailtavaa. Olemme käyneet vaeltelemassa kotikylässämme sekä useissa naapurikylissä. Aina on mukava lähteä katselemaan vuoria hieman eri näkökulmasta ja eri suunnalta, ainakin omasta mielestäni. Onneksi lapset useinmiten jakavat mielipiteeni eikä suuria keskusteluja tarvitse käydä, paitsi ehkä kerran viikossa. 😉 Lapset ovat oikeasti nauttineet luonnosta, koska he voivat juoksennella siellä ilman rajoja, eikä autojakaan tarvitse juurikaan varoa. Luonnossa liikkuminen vapauttaa (ja väsyttää!) aivan eri tavalla kuin leikkikentällä leikkiminen. Luonnossa on erilaisia tuoksuja ja eläimiä, paljon erilaisia kasveja ja puita. Mikäs sen mukavampaa! Luonnossa ei ole tullut vastaan juuri ketään, joten korona-etäisyyksiä ei ole onneksi tarvinnut miettiä. Mikä helpotus! Leikkikentälläkin olemme toki poikenneet, mutta sinne olemme menneet aikoina jolloin tungosta ei ole ollut. Korona kun vielä on, eikä tunnu edes mihinkään lähtevän, niin parasta on pyrkiä välttelemään tungoksia!

                  

Penkki keskellä metsää maisemien ihailuun. 🙂

Suomalaisena kaipaan välillä järvenrantaa. Ihanan viileää järveä, johon kastaa ainakin jalat. Järviä ei tässä ihan meidän lähistöllä ole, mutta joki sentään löytyy. Pienen pieni joki, joka tosin kasvattaa olemustaan aina syksyä kohti mentäessä. Talvisaikaan joki saattaa jopa nousta vaarallisiin lukemiin, jos sadetta on kovasti ollut sääkartoilla. Joki liplattaa mukavasti ja se kuuluu mukavasti terassillemme. Joen ääntä on mukava kuunnella. Joki hoitakoon siis vesimaisemien kaipuuta tänä kesänä, ihan koko kesän ajan. 🙂 Jokeen tosin ei voi pulahtaa, ainakaan tässä kotimme vieressä. Vettä on liian vähän ja tässä kohtaa joki toimii enemmänkin koirien virkistyspaikkana kuin ihmisille tarkoitettuun virkistäytymiseen. Jotain kotimaan tuntua joki silti tuo, vesi on aina vesi ja tärkeä elementti meille suomalaisille.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply