Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mont Sainte-Odile

Visiitti historialliseen Mont Sainte-Odile luostariin. Mitkä maisemat ja rakennukset ja se alue! Oi! Tämä kohde nousi ehdottomasti yhdeksi suosikikseni tällä alueella!

Teimme iltapäiväretken tähän AIVAN mahtavaan luostariin! Mukana minä ja tarhaikäinen lapseni. Muut jäivät kotiin joko päiväunille tai katsomaan tärkeää jalkapallo-ottelua. Keskimmäinen lapseni rakastaa linnoja ja erilaisia vanhoja rakennuksia, joten visiittejä koitetaan järjestää tuon tuosta erilaisiin kohteisiin. 😉 Ja, mikäs siinä, olen itsekin hyvin kiinnostunut niistä ja luonnosta linnojen/vanhojen rakennusten ympärillä!

Lähdimme kotoa autolla. Ajoimme ensin lyhyen pätkän moottoritietä ja sen jälkeen lähdimme kulkemaan pienien kylien läpi kohti vanhaa luostaria. Alhaalla laaksossa oli hyvin pilvistä, aurinko vain pilkisteli joistain kohtaa. Tämä luostari on hyvin korkealla, joten ajoimme serpentiinitietä pitkän matkaa! Lapseni välillä kyselikin, että emmekö jo ole perillä, vaikka olemmekin jo kääntyneet monesta mutkasta ja menneet vaan korkeammalle ja korkeammalle. Matka ylöspäin nousten kesti vajaan puoli tuntia. Ajoin rauhallisesti, koska oli niin sumuista. Reitin varrella tiellä ei myöskään ole kaiteita, joten rauhassa kannattaakin ajaa! Liukkaalla kelillä ei matkaan kannata lähteä ollenkaan, ainakaan omasta mielestäni! Kannattaa siis aina tarkistaa säätila etukäteen, ettei tule hukkareissua.

Vihdoin monien kiemurteluiden jälkeen olimme perillä. Jätimme auton suuren parkkipaikan alimmalle tasolle. Parkkipaikkoja on parissa eri tasossa sekä ihan luostarin vieressä. Parkkipaikalta lähdimme sitten nousemaan luostarille vielä pienen kävelymatkan. Kävellen voi mennä parkkipaikoilta luostarille kahta reittiä, joko autotien vartta tai sitten metsäpolkua pitkin. Me valitsimme metsäpolun, koska metsän värit näyttivät niin houkuttelevilta! Lapseni tykkää myös liikkua metsäreiteillä ja pomppia kivillä, joten valinta oli selkeä ilman keskusteluja. 🙂 Metsäpolku oli onneksi mukavan leveä ja helppokulkuinen. Välillä varoittelin lastani tosin, ettei menisi aivan reitin reunalle, koska pudotusta olisi ollut tiedossa useampi metri! Onneksi viestini meni kerrasta perille ja nautimme koko polun antimista luostarille saakka.

 

     

 

Polun varrella oli näköalatasanne, jonne päätimme poiketa. Kiviportaat johtivat tasanteelle. Kaiteista ei ollut tietoa, joten tarkkana sai olla! Varsinkin kamera kädessä kulkiessa. 😉 Matkan varrella näimme myös erilaisia uskonnollisia taideteoksia suuriin kiviin ”upotettuina”. Metsäreitti oli ehdottomasti parempi valinta kuin autotien varsi, tästä ei ole epäilystäkään, kysyi asiasta sitten minulta tai lapseltani. 😉

 

Sää oli mitä mahtavin!! Korkealla vuorella aurinko paistoi kirkkaansiniseltä pilvettömältä taivaalta, sumusta ei ollut enää tietoakaan. Pilvet olivat jääneet matkalla alapuolellemme! Olimme hyvin innoissamme visiitistä sään takia! Luostari sijaitsee siis korkealla kukkulalla, joka on 764 m merenpinnan yläpuolella. Kiersimme ensin luostarin ympäri, niin sanotusti sen alapuolelta. Otin valokuvia niska taaksepäin kallellaan, koitin olla kaatumatta ja samalla seurata lastani, vahinkojen välttämiseksi. En kaatunut ja lapsikin pysyi koko ajan vieressä, joten kaikki hyvin! Tosin kamera saisi tehdä parempia kuvia tai sitten kuvienottaja tarvitsee lisäharjoitusta. 😉

 

      

Luostarin alue on suuri. Aikaa kannattaa varata siis kunnolla tai sitten tehdä vaikka kaksi erillistä visiittiä. Lasten, varsinkin pienten lasten, kanssa on hieman haastavaa tutustua tähän luostariin ulkoa ja sisältä samalla visiittikerralla. Luostariin pääsee siis myös sisälle. Sisätilat on osaltaan modernisoitu. Tämä kompleksi koostuu monesta eri osasta. Alueelta löytyy muun muuassa toimiva hotelli, ravintola ja pieni myymäläputiikki. Rakennuksissa on tilaa myös järjestää seminaareja ja erilaisia kongresseja. Alueella on myös kaunis kirkko, jossa voi järjestää vaikka omat häänsä. Alue on kyllä huikea esimerkiksi juuri seminaarien pitoa varten!

 

Sisäänkäynti luostarin alueelle.

   

Me olimme melkein koko ajan pihalla, koska sää oli niin upea. Kävimme myös sisätiloissa, mutta vain pikaisesti. Täytyy jättää sisätiloihin tutustuminen toiseen kertaan, jotta kohteesta saa enemmän irti! Nyt ihailimme lähinnä mahtavia maisemia ja upeita rakennuksia, siinä riitti meille kahdelle ihan yhdeksi visiitiksi. 🙂

Saint-Odilen katollinen kirkko. Kirkko on edelleen aktiivisesti käytössä.

 

Pilvet näkyvät hienosti valkoisena mattona kukkulan alapuolella.

 

Visiitti luostarin alueelle on ilmainen. Sisätiloja pääsee myös ihailemaan ilmaiseksi. Jos visiitistä haluaa saada hieman enemmän irti, on opastettu kierros myös mahdollinen. Tämä luostari sijaitsee Ottrott -nimisessä kylässä. Matkaa Strasbourgista luostarille tulee reilut 40 km, ei siis pitkä matka, mutta kannattaa varautua, että serpentiinitietä on noustava ylös suhteellisen hitaasti.

Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka! Tänne me tulemme varmasti uudelleen ja silloin mennään sitten myös sisätiloihin tutustumaan ajan kanssa, sen voin taata! 🙂

 

**********************************************************************

Lisätietoja löytyy mm. täältä: http://www.mont-sainte-odile.com/

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Katriina sunnuntai, tammikuu 26, 2020 at 14:54

    Onpa hauskaa, että kerrot suomalaisille heille tuiki tuntemattomasta Elsassista. Asun nimittäin rajan toisella puolella Pfalzissa. Käytän saksankielisiä nimiä. Elsässich on kansan käyttämä alemannin murre. Reinin itäpuolella puhutaan myös alemannin murretta, kun taas Pfalzissa frankkilaista murretta. Ne ovat sukua nykyiselle saksan yleiskielelle.
    Elsassilaiset ovat nykyään rakkaita rajanaapureita eivätkä perivihollisia kuten sotaprobaganda ja sotakiihotus selitti vasta 1800- ja 1900-luvuilla. Rakkaus voittaa vihan, ja sovinnon eteen on jo 70 vuotta kannattanut nähdä vaivaa. Joskus tuntuu siltä, että eräät suomalaiset jopa kadehtivat tätä rajamaakuntien ja rajamaitten ystävyyttä. Poskipusuja on vaihdettu kerran jos toisenkin ja kai maailmalla näkyvimmin liittokasleri Merkel ja presedentti Sarkozy Reinin sillalla Rastattissa 2009.
    Hyvän taloudellisen ja poliittisen yhteistyön lisäksi ikivanhaa kulttuurillista ja kielellistä yhteyttä ja identiteettiäkin näköjään elvytetään Elsassissa. Vertaisin sitä meänkielen elvyttämiseen ja kanssakäymiseen Ruotsin kanssa Tornionjokilaaksossa.

    • Reply paivic tiistai, tammikuu 28, 2020 at 15:24

      Kiitos mukavasta ja mielenkiintoisesta viestistäsi. Juurikin näin: ”rakkaus voittaa vihan”. Tämä alue on mielestäni mielenkiintoinen juurikin sen historian tähden. Tietysti nähtävyydet ovat toinen iso juttu alueella. Saksa on itselleni myös tuttu, olen siellä asunut ennen Ranskaan muuttoa.

    Leave a Reply