Haikara – Elsassin oma lintu

Monella maalla ja osalla eri maiden maakuntiakin on niin kutsuttu ”oma lintu”. Täällä Ranskan Elsassissakin näin on. Tämän alueen lintu on HAIKARA.

Haikaroita näkee tällä alueella lähes päivittäin, ainakin maaseudulla. Lintuja on pelloilla, suurilla kosteilla aukioalueilla, vanhojen talojen piipujen päällä, puistoissa ja vaikka missä. Kotipihammekin yläpuolella näitä suuria pitkäkinttuisia lintuja lentelee tuon tuosta. Joku niistä istahtaa joskus jopa pihaamme katselemaan ja ihmettelemään. Olenkin jo useaan kertaan yrittänyt saada näitä otuksia valokuvaan siis aivan lähikuvaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Aina ne ehtivät pyrähtämään liikkeelle, juuri ennen kuin olen saanut kameran valmiusasemiin. Ehkä he säpsähtävät liikehdintääni ja lentävät heti tiehensä. Jatkan näiden lintujen kyttäämistä kyllä siihen asti kunnes onnistun saamaan kunnon kuvan! 😉

Lintu on hyvin kaunis (ainakin omasta mielestäni 🙂 ), suurikokoinen, hoikka, pitkänokkainen ja pitkäsäärinen rimppakinttu. Sen ääni puolestaan ei ole kovin mairitteleva, ainakaan omasta mielestäni. Ääntely on nimittäin aika kovaäänistä kailotusta ja se sisältää kovia rääkäisyjä! Vaikka mielelläni näitä lintuja seurailen, en siis välttämättä kuitenkaan toivo, että se tekisi pesäänsä ihan makuuhuoneeni ikkunan läheisyyteen tai edes taloni katolle! 😉 Haikarat rakentavat tyypillisesti suuria ja leveitä pesiä, rakennusaineena on erilaisia ja -mittaisia risuja, pehmikkeenä kenties naavaa ja ruohoa. Pesiä löytyy usein vankkarunkoisten puiden vankoilta oksilta (tasaisilta kohdilta), savupiippujen päältä tai vain jostain korkealta tasaiselta paikalta.

 

       

Haikaraa tai siis paremminkin haikaran kuvia käytetään tällä alueella paljon markkinointitarkoituksiin. Matkamuistoliikkeistä ja myös ihan paikallisista sekatavarakaupoista voi löytää jos mitä haikara-tavaraa; pehmoleluja, kasseja, tauluja, esiliinoja, astioita, jne jne. Listaa voisi jatkaa ihan loputtomiin! Meillekin haikara-tavaraa on ehtinyt jo kertyä. Tarhaikäisen lapseni lempipehmolelu on juurikin tämä alapuolella kuvassa näkyvä haikara. Tutti korvaantui jossain vaiheessa haikaran nokalla! Kuten kuvastakin voi nähdä, on haikaran nokka ehtinyt jo hieman kärsiä.. enää haikaraa ei tosin käytetä tuttina vaan se on jo melkein ehtinyt unohtua nurkkaan tai lelukoppaan. Satunnaisesti haikara tosin vielä lentää tyynylle yöunia odottelemaan. No, aika aikaansa kutakin. 😉

 

     

Strasbourgissa, suhteellisen lähellä kaupungin keskustaa, on puistoalue jossa haikaroita on nähtävänä suuressa määrin. Puistoalue on nimeltään Parc de l’Orangerie ja siellä on pieni eläintarha nimeltään Zoo de l’Orangerie. Linnut ovat siellä suurelta osin tosin aitauksen takana. Osa kyllä lentelee vapaanakin ja tekee pesiään lähimaastoon. Kaksi mahtavaa pesää löytyy myös suuren ja muhkean rakennuksen ”Le pavillon Joséphine” katolta (kuva alla). Mahtava näky! Täytyy tässä samalla todeta, että tämä lintu on vapaana paljon ihastuttavampi näky kuin aitauksen sisässä! Tietysti aitauksen takaa pääsee seuraamaan ja tutustumaan linnun yksityiskohtiin tarkemmin. Myös lapset ehtivät ja pääsevät paremmin ihailemaan tätä rimppakinttua verkon takaa. Ymmärrän pointin, mutta en silti välttämättä hyväksy sitä..

Joka tapauksessa, tämä lintu on yksi suosikeistani ja jatkan niiden seuraamista ja ihailua jatkossakin, vaikka sitten korvatulpat korvissa, jos liian lähelle sattuu. 🙂

 

     

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply