Suomen suurin matkablogiyhteisö

Seikkailu kauniiseen luontoon

Eilinen sunnuntai oli mukavan kirkas päivä. Päätin käyttää säätilaa hyväkseni ja lähteä lasten kanssa patikoimaan. Tarkoituksena oli mennä katsomaan kaunista vesiputousta ja nousta vielä mahdollisesti yhdelle linnalle. Siitäkös lapset riemastuivat, he kun tykkäävät linnoista ja metsistä. Tarhaikäinen lapseni tiedusteli myös, josko pyörän voisi ottaa reitille mukaan. Sain hänet onneksi ylipuhuttua ja pyörä jäi kotiin.

Meidän lähellä sijaitsee putous nimeltä Cascade du Nideck. Tämän putouksen lähellä on myös linna tai lähinnä rauniot. Paikka on hyvin suosittu vaelluskohde paikallisille ja myös hieman kauempaa tuleville. Tämä vaellusreitti oli pitkään suljettuna, koska putouksella oli tippunut kiviä! Täten emme ole ennen käyneetkään kyseisellä reitillä.

Lähdimme matkaan hieman liian myöhään. Kuten niin usein lasten kanssa, lähtö ei onnistu ihan salamannopeasti, puuttuu sitä ja unohtuu tätä.. Pääsimme kuitenkin matkaan. Ensin ajoimme vajaan puoli tuntia aika mutkaista tietä korkeille kukkuloille. Aivan mahtavat maisemat pilkistelivät mutkien takaa. En tosin ehtinyt maisemiin sen suuremmin keskittyä, oli pakko keskittyä mäkiin ja mutkiin.

 

            

 

Jätimme auton parkkipaikalle. Ja sitten menoksi! Valittavana oli kaksi eri reittiä, joista päädyimme lyhyempään vaihtoehtoon. Vaellusreitti lähti heti laskemaan portaita alas kohti metsää. Reitti oli täynnä kauniita syksyisiä lehtiä, jotka olivat tosin kosteita. Tarkkana sai siis olla ettei jalka livahda! Vaellusreittejä meni kahdessa tasossa. Reittiä oli tosi mukava kulkea, alusta oli ihanan pehmeä jalalle. Onneksi lapset olivat myös kuuliaisia ja suostuivat kulkemaan aina reitin metsän puolella eivätkä sen suuremmin lähteneet kurkkimaan tai pelleilemään toiselle reunalle!

Vaellettuamme sellaisen puolituntisen, pääsimme kauniille näköalatasanteelle! Oi, näköalat olivat upeat! Mutta, eihän niitä näköaloja saa kuviin laisinkaan mahtumaan. Tai edes sitä tunnetta, luonnon kauneutta! Aurinko alkoi myös pikku hiljaa laskea, joka vaikeutti kuvien ottoa. Tasanteella täytyi myös olla hyvin tarkkana, ettei jalka lipeä kiviltä. Tasanne on kyllä hyvin aidattu kauttaaltaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä.. Keskittymiseni menikin hyvin pitkälti lasten seuraamiseen ja huolehtimiseen, ettei tapahtuisi mitään vahinkoja.

 

       

 

Illan alkaessa jo hämärtää, päätimme lähteä takaisin autolle. Linna jäi myös näkemättä tällä kertaa. Tai no näimme linnan kaukaa, mutta emme mistään hyvästä valokuvauksellisesta kuvakulmasta, joten en siksi viitsi tähän postata kuvaa.

Luulen, että seuraavan kerran menen vaeltamaan tämän koko reitin kuitenkin yksin tai jonkun toisen aikuisen kanssa. Täytyy todeta, että pienten lasten kanssa ei ihan putoukselle asti uskalla edes kyllä lähteä! Portaat ovat sen verran jyrkät ja askelmia on paljon, kuten kuvastakin voi päätellä (kuva alla)! Seuraavaa vaellusta odotellessa siis! Koska reitti ei ole kaukana kotoamme, on sinne helppo palata uudelleen ja uudelleen! 🙂 Ja lasten kanssa voi vaeltaa sillä välin pienempiä, vaikka vähemmän haastavia reittejä, niitähän tältä alueelta onneksi löytyy! Kaikilla oli eilen tosi mukava iltapäivä ja se on kaikkein tärkein juttu se!! 🙂

         

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply