Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ranskalainen tietotekniikka

Ranska ja tietotekniikka. Niin, miten sen nyt parhaiten ilmaisisi… Ne eivät sovellu kovin hyvin saman katon alle, ainakaan vielä nykyisessä tilanteessa. Asian kanssa tehdään kyllä kovasti töitä, mutta hyvin pienin askelin. Työsarkaa on jäljellä vielä vaikka kuinka niin teknisesti kuin asenteellisestikin… Tässä blogissa esille tulevat asiat perustuvat vain omiin havaintoihini ja kuulemiini asioihin, eli niitä ei voi käyttää välttämättä minään yksioikoisena todellisuutena. Varmasti eri yritysten välillä on suuriakin eroja ja osa yrityksistä saattaa olla jo hyvinkin edelläkävijä, mutta se yritys vain ei ole sattunut kohdalleni. Mennään siis kurkistamaan havaintoihini, joita olen viime vuosien aikana tehnyt.

Lähdetään liikkeelle koulumaailmasta. Koulumaailma on lasteni kautta tällä hetkellä koko ajan jonkinlaisen tarkkailun alla, joten samalla tulee tähän tietotekniikkapuoleenkin katsahdettua. Seuraavaksi elävä esimerkki asiasta. Eilen aamuna koululta tuli puhelu klo:07:45, että tarhaikäisen lapseni opettaja on sairaana eikä lapsellani täten olisi koulua. Sijaista ei ole mahdollista järjestää, puhelimessa kerrottiin. Lapsellani olisi täten ”ylimääräinen vapaapäivä” koulutyöskentelystä. Tähän puheluun loppui meidän perheen kiireinen aamu. Tai no kiirettä riitti vielä sen verran, että esikoinen piti saada koululle ennen klo:8.00. Onneksi esikoinen oli tänä tiistaisena aamuna ajoissa aamupalalla ja kouluvaatteetkin oli niskassa jo puoli kahdeksan tienoilla. Ei siis paniikkia. Painetta tässä aamuisessa tilanteessa loi lähinnä se, että minun piti soittaa oppilaslistassa seuraavana olevan lapsen vanhemmille ja kertoa tieto opettajan sairastumisesta eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Koululla on käytössä puhelinlista, jota käytetään tällaisissa sairastapauksissa ja jokainen soittaa vuorollaan yhden lapsen vanhemmille. Tieto kulkee omaa tahtiaan eikä aina ehdi tavoittaa kaikkien lasten vanhempia ajoissa. Niin tänäkin aamuna, osa lapsista oli jo koululla tietämättä asiasta yhtään mitään. Osalle lasten vanhemmista tämä aiheuttaa tietysti vaikean tilanteen, jos suuntana on työpaikka koulupyrähdyksen jälkeen. Vanhanaikainen tapa, joka toimii ja ei toimi, riippuen soittolistan sen aamun toimivuudesta ja vanhempien henkilökohtaisista työvuoroista tai tilanteesta yleensäkin! Tietotekniikkaa ei hyödynnetä tiedottamiseen muutenkaan, vaan tiedot kulkevat koulun ja oppilaiden vanhempien välillä lähinnä reppuvihkojen välityksellä.

 

Tietotekniikan hyödyntäminen on kasvamassa, mutta hidasta tahtia. Hiljaa hyvä tulee…

 

Työpaikoilla tietotekniikka on monin paikoin jo suhteellisen hyvällä mallilla, erilaisia ohjelmia ja järjestelmiä on aktiivisessa käytössä. Myös asenteita tietotekniikkaa kohtaan ollaan saatu nostettua hyvässä tahdissa. Tosin nyt korona-aikana on hassua tai oikeammin sanoen ikävää huomata, että monissa yrityksissä ei etätyöhön anneta mahdollisuutta! Valtion puolelta etätyötä kyllä toivotaan ja paljon näkee tekstejä, että etätyöhön tulisi kannustaa! Ensimmäisen lockdownin aikana monille järjestyi pakon sanelemana mahdollisuus etätyöhön, mutta nyt toisen lockdownin aikana tilanne näyttää olevan jo aivan toinen. Lienekö kyse asenteista. Kaikki meidänkin naapuruston asukkaat ovat toimistoillaan normaaliin tapaan töissä eikä ketään näe etätyössä. Tämä tuntuu todella ristiriitaiselta ottaen huomioon nykyisen koronatilanteen maassa. Toimistoilla on maskit käytössä ja sen uskotaan riittävän, eikä täten etätyöhön edes tarjota mahdollisuutta. Joillekin toimistoille on asennettu myös erilaisia pleksilaseja turvaamaan työntekijöiden terveyttä. Monissa työpaikoissa ei siis haluta noudattaa valtion puolelta esitettyä toivetta! Tässä lienee vielä paljon parannettavaa. Asenteita ei ilmeisesti ole niin helppo muuttaa edes tällaisessa poikkeustilassa kuin tämä koronatilanne on. Onko ajatuksissa ehkä se, että työntekijä jota ei toimistolla fyysisesti näy ei tee töitä normaaliin tapaan??

Valtion suosittelee etätyötä. Lähde: www.facebook.com/gouvernement.fr/photos

 

Ranskalle on ollut tyypillistä vielä viime vuosiin saakka, että parhaiten palvelua saa menemällä itse paikan päälle. Tämä koskee niin verotoimistoja, yrittäjyyteen liittyviä kommervenkkejä ja monia muita niin sanottuja virallisia asioita. Puhelimitse ei joka asiassa pääse välttämättä edes langan päähän, eikä internetistä löydä oikeita tai täydellisiä tietoja asioiden hoitamista varten. Monet paperit pitää allekirjoittaa henkilökohtaisesti eikä esimerkiksi sähköistä allekirjoitusta tunneta. Toki näissä asioissa ollaan ihan viime vuosien aikana edetty huimaa vauhtia, mutta paljon on vielä kesken. Monien asioiden hoitaminen vie edelleen aikaa ja aukioloaikoja on kytättävä huolella, jos asiansa aikoo hoitaa ajallaan. Maahan kannattaa ehdottomasti saapua mukanaan mahdollisimman pitkä pinna sekä kasa erilaisia syvähengitysharjoituksia. 😉 😉 Toki oikealla asenteella pääsee jo pitkälle, maassa maan tavalla  -ajatus toimii tässä asiassa ihan hyvin. 😉

En ole mikään tietotekniikka-fanaatikko, enkä edes suuri tietotekniikan puolestapuhuja. Silti osa paikallisista tavoista tuntuu joskus hieman vanhahtavilta. Ehkä asian käsittelyyn ja asenteiden muokkaamiseen vaan menee oma aikansa. Tottakai osa tietotekniikan kehityksestä vaatii myös suurempaa rahallista panosta, joka ei joka paikassa ole edes mahdollista. Jäämme siis odottelemaan tilanteen positiivista kehitystä ja jatkamme papereiden täyttämistä ja puhelinluurin käyttämistä. 😉 😉

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Värikäs syysloma

Ranskassa on vietetty koulujen syyslomia viimeiset kaksi viikkoa. Koko maassa koululaiset ovat olleet syyslomalla samaan aikaan. Syysloma on ollut täynnä värikkäitä tapahtumia, niin positiivisessa kuin valitettavasti negatiivisessakin mielessä. Aloitetaan ensin niillä positiivisilla ja kurkistetaan sitten niihin negatiivisiinkin, kun ne kuitenkin sekoittavat tavallista päiväjärjestystä koko maassa.

Meillä on vietetty värikästä syyslomaa lasten kanssa. Lasten kanssa ei ole koskaan tylsää, vaan aina on tarjolla värikästä menoa ja monenlaista touhua. Aika ei koskaan käy pitkäksi ja tunnit menevät päivässä ohi kuin lentämällä. Vuosi sitten olimme syyslomalla Suomessa, se tuli heti mieleen loman alussa. Myös sosiaalinen media muistutti valokuvillaan viime vuoden lomareissusta kauniiseen synnyinmaahani. 🙂 Esikoiseni myös tiedusteli, että eikö jo voitaisi suunnata pohjoiseen?? Niin. Tänä vuonna loma meni Alsacessa, emme edes suunnitelleet mitään matkaa tämän alueen ulkopuolelle. Emme halunneet ottaa riskiä tässä nykyisessä tilanteessa, että jäisimme mahdollisesti johonkin jumiin tai kotiinpaluu vaikeutuisi jollain muulla tapaa. Päätimme siis nauttia paikallisista jutuista ja tunnelmista.

Lomaan on mahtunut jalkapalloa niin jalkapalloseuran puitteissa kuin kotipihassakin. Pallo on lentänyt lukemattomia tunteja näiden kahden viikon aikana ja nappikengät ovat ehtineet pesukoneen uumeniin jo useamman kerran. Trampoliinin jouset ovat myös saaneet kyytiä näiden viikkojen aikana varmasti koko kahden viikon tarpeiksi asti. Trampoliinilla ovat olleet niin omat lapset kuin kourallinen kavereitakin, sopivasti jaoteltuina ottaen huomioon koronatodellisuuden. Koripallo on ollut tauolla koko syysloman ajan, ei harjoituksia tai pelejä. Loma on ollut niin aurinkoinen kuin sateinenkin, siis tyypillinen syyssää. Syksyiset värit ovat vallanneet metsät ja puistot. Värit ovat olleet todella kauniit ja olemme niitä käyneet ihailemassa pariin otteeseen lähimetsissä ja linnojen raunioilla hieman pidemmillä vaelluksilla (näistä vaelluksista myöhemmin toisessa blogissa lisää). Tässä lähistöllä on onneksi paljon lapsillekin sopivia vaellusmaastoja, joten luonnosta pääsee halutessaan nauttimaan monella tapaa. Toki syysloma ei ole ollut pelkkää urheilua ja vaeltelua, vaan mukaan on mahtunut lego-juttuja, hammaslääkärikäyntejä, lautapelejä, lukuhetkiä ja tottakai ihan pelkkää löhöämistäkin. En siis voi valittaa syysloman sisällöstä laisinkaan, ennemminkin saan olla iloinen sen hyvin hyvin värikkäästä sisällöstä. 🙂

 

Syksyinen trampoliini.

 

Jalkapalloharjoitukset.

Mennään sitten hetkeksi niihin negatiivisiinkin ilmiöihin ja tapahtumiin mitä viimeisten kahden viikon aikana on tapahtunut… Korona jyllää kovalla vauhdilla eteenpäin ja tartuttaa enemmän ja enemmän ihmisiä, niin kuin joka puolella maailmaa. Ranskassa ollaan ylitetty jo 50.000 tartuntatapausta päivässä. Luvut ovat jo aivan hirveällä tasolla ja talvikuukaudet ovat vasta tulossa. Sairaalat ovat jo täynnä ja sairaalahenkilökunta tekee arvokasta työtään jo todella äärirajoilla. Koronarajoituksia on viimeisten kahden viikon aikana päivitetty pariinkin kertaan. Ensin otettiin voimaan yöllinen ulkonaliikkumiskielto, tässä on ollut myös hieman alueellisia eroja. Meidän alueella ulkonaliikkumista rajoitettiin ensin klo:21-06 välillä, tuolloin vain välttämätön oli mahdollista tarkoittaen työssäkäyntiä ja mahdollisia lääkärivisiittejä. Jos sattui astumaan kotiovesta sisään liian myöhään ja sen joku kontrolloi, on postitse lähitulevaisuudessa odotettavissa 135 euron (per henkilö) rikesakko! Suurin osa populaatiosta lienee kotiutuneet ajoissa iltamenoiltaan ja hyvä niin!

Tämän viikon keskiviikkona koronatilastoja ja muutenkin tilannetta katsottiin maassa uudelleen. Maan presidentti Macron piti televisiopuheen ja kertoi uusista koronatoimista. Koko maahan on nyt asetettu ulkonaliikkumiskielto, kielto on voimassa aina (vähintään) joulukuun alkuun asti. Nyt siis pitäisi pysytellä kotioloissa mahdollisimman paljon. Töissä saa käydä ja koulut avataan huomenna koko maassa. Elintarvikekaupassa ja apteekissa saa käydä. Päivittäin saa ulkoilla tunnin ajan 1 km säteellä kotiosoitteestaan. Kotoapoistumista varten on täytettävä niin sanottu lupalappu, josta selviää henkilön perustiedot, poistumisen syy ja poistumisaika. Poistumisia kontrolloidaan eri paikkakunnilla hieman eri tavalla ja eri volyymeilla. Nyt vaan toivotaan, että koronatilanne rauhoittuisi taas näiden uusien toimien ansiosta. Monet tosin epäilevät toimien myöhäistä ajankohtaa… ja politiikkaa. Niin, nämä ovat todella vaikeita asioita, talous ja korona, mitä tästä kaikesta vielä seuraa… se jää nähtäväksi. Voimme vain toivoa parasta ja odotella rauhassa tilanteen kehittymistä.

Ranskassa kuohuu muutenkin, todella valitettavan negatiivisesti. Kauheita väkivaltaisia tapahtumia on mahtunut näihin syyslomaviikkoihin, asioita on vaikea ymmärtää ja käsittää. Ranska on ollut suomalaistenkin lehtien palstoilla isoin otsikoin ja tottakai koko maailman lehtien palstoilla. Mieluummin sulkisin uutiset ja silmäni näiltä järkyttäviltä koulumaailmaakin koskevilta tapahtumilta, vaikka samaan aikaan eihän niitä voi ohittaa vain olkapäitään kohauttamalla. 🙁 Nyt toivotaan tilanteen rauhoittumista…

Koulut jatkuvat koko maassa huomenna hieman jännittynein tuntein. Kaikille alakoululaisille on määrätty maskipakko, joten nämä pienet alakoululaiset opettelevat nyt maskin käyttöä, osa ensimmäistä kertaa tämän pandemian aikana. Toivotaan paljon rauhallisuutta ja voimia pienille koululaisille tähän uuteen tilanteeseen. Tarhakoululaiset saavat käydä koulua vielä ilman maskia. Tarhakouluissa vain henkilökunnalla on maskit käytössä kuten tähänkin asti.

Syyslomasta jäi siis monenlaisia makuja. Päällimmäisenä ajatuksena koitan pitää ajatusta värikkäästä lomasta lasten ja koko perheen parissa. Myös kauniit syysvärit yritän pitää mielessäni, luonto on todella kaunis juuri nyt. Lopuksi toivon, että uudet koronarajoitukset purevat tähän uuteen virukseen!!!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Pysytään terveinä! Käytetään maskeja ohjeiden mukaan! 🙂

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Syksy ja haalarit

Syksy on tullut kohinalla. Tai oikeastaan kuumista keleistä hypättiin tänä vuonna suoraan viileän koleisiin tunnelmiin. Lämpötilat muuttuivat iltapäivän 30 asteesta suoraan aamujen alle 10 asteen lämpöihin. Syksy on näyttäytynyt suhteellisen sateisena ja tuulisena, tunteena lähinnä siltä, että nyt on saatava vaatteita päälle useampikin kerros. Myös kauniit vuoret ovat peittyneet pilviin, eikä niitä näe kokonaisuudessaan enää päivittäin. Pakkasia ei sentään ole vielä koettu, mutta välillä iltaisin tuoksuu jo melkein pakkaselta…ainakin omaan suomalaiseen nenääni. 😉


Tänä kesänä kun emme päässeet Suomeen lomalle, jäi myös ihanien ”Suomi-vaatteiden” hankinta itseltäni tekemättä. Suomi-vaatteilla tarkoitan tässä tapauksessa lähinnä ulkovaatteita. Onneksi tähän suureen vaateongelmaan löytyi kuitenkin hyvä ja käytännöllinen ratkaisu. Saimme nimittäin suuremmoista apua mummulasta! Mummu ja pappa kävivät puolestamme lastenvaateostoksilla ja löysivät lapsille ihanan värikkäitä juttuja! 🙂 Ei sillä etteikö Ranskasta vaatteita löytyisi, mutta jotenkin nämä Suomesta löytyvät lasten ulkovaatteet vaan ovat käytännöllisempiä ja VÄRIKKÄÄMPIÄ, kuin nämä paikalliset sievät ja siveelliset vaatekappaleet. 🙂 Tai ehkä se on vain tunneasia …. joka on jäänyt itselleni päälle. 😉 Joka tapauksessa Suomi-vaatteet ovat olleet mieleisiä lapsillemme jo ihan pienestä pitäen. Yhtenä vakihankintana ovat pysyneet vuodesta toiseen haalarit! Haalareista nimenomaa ne niin kutsutut välikausihaalarit, jotka soveltuvat näihin alsacelaisiin sääolosuhteisiin täydellisesti! Välikausihaalari ei ole liian kylmä eikä liian kuuma, suojaa kosteudelta, tuulelta ja lialta sekä on yksinkertaisesti käytännöllinen. Kura ja lika ei näin kulkeudu joka paikkaan.

Haalari, kuten olen ennenkin useamman kerran maininnut, on vaan todella kätevä juttu. Suomalaisille se tottakai on ihan päivänselvä juttu, mutta täällä Ranskassa asia ei ole samalla tavalla. Suomalaisista saattaa tuntua hassulta edes lukea blogia pelkästään haalareista. Täällä Ranskan Alsacessa haalarit saavat kuitenkin ihmetystä osakseen. Nämä ihmetyksen kommentit koen joka vuosi useamman kerran! Itseäni asia lähinnä naurattaa, miksi yhdestä vaatekappaleesta syntyykin niin paljon keskustelua tai yleensä kommentteja ja mielipiteitä. 🙂 Tarhakouluun tai alakouluun tätä vaatekappaletta ei saa pukea, kuten olen aikaisemmassa blogissani kertonut. Tätä vaatetta käytetään meidän perheessä siis vain ja ainoastaan vapaa-ajalla. Toki alle kouluikäisellä se on päivittäinen juttu syksyisin ja talvisin.

Tänä vuonna sain kommentteja jo heti ”haalarikauden” alettua syyskuun loppupuoliskolla. Alle kouluikäinen lapseni tallusteli koulun piha-alueella kirkkaanvihreä haalari päällään tyytyväisenä ja hieman vanhempi rouva tuli jakamaan näkemyksensä asiaan… Vanhempi rouva totesi, että onpa lapsesi tukevasti puettu, tuolla varustuksella varmasti pärjää enemmän kuin paremmin.. 🙂 Haalari koetaan täällä lähinnä Ranskan Alpeille sopivaksi vaatetukseksi ja sielläkin vain ja ainoastaan lumikinosten keskelle! Totesin vain tälle rouvalle, että haalarin kirkkaan värin ansiosta tunnistan lapseni ihmisten joukosta paremmin ja keskustelu kääntyi samalla yleiseen säätilaan ja globaaliin ilmastonmuutokseen. PS. Tällä samaisella rouvalla oli yllään toppi ja puolipitkä hame. Lämpötila oli alle 10 astetta ja tuulta oli enemmän kuin muutama metri sekunnissa. Tosin hän oli tullut koululle autollaan. Me olimme liikkeellä vanhanaikaisesti apostolinkyydillä, eli tämä ehkä selittänee tilanne-eroa pukeutumisen osalta.. Tai ehkä pukeutuminen on korvien välissä oleva tunne tai ehkä ei. Tämä oikeasti ystävällinen rouva liikkuu myös talvella ilman takkia, joten emme ehkä ole hyvä keskustelupari muutenkaan keskustelemaan ainakaan vaatetuspuolesta. 🙂

 

Pilvet roikkuvat usein alhaalla tähän vuodenaikaan.

Haalareita on kommentoitu myös lapsieni koulukavereiden vanhempien taholta. Aina kommentti alkaa tähän tyyliin: ” onpa lapsellasi lämmin vaatetus…” ja jatkuu sitten erilaisten ihmetysten kera. Niin, kai nämä ovat sellaisia pienen pieniä kulttuurieroja vai voisiko paremmin sanoa tottumuskysymyksiä, ei kai haalareihin oikein ”kulttuuria” sen suuremmassa merkityksessä voi oikein liittää?? Joka tapauksessa jään odottamaan tulevia keskusteluja haalareiden osalta, niitä on varmasti tiedossa heti jo seuraavalla leikkikenttäreissulla. 🙂

Mukavaa syksyistä viikonloppua! 🙂

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Ensimmäinen kouluviikko takana – millainen se sitten oli?

Ensimmäinen kouluviikko on nyt takana. Tai oikeammin jo reilu viikko, oma kirjoitustahtini on vain ollut hieman liian hidasta.. 😉 Ensimmäinen kouluviikko oli aamuisin raikkaan syksyinen ja iltapäivisin kesäisen kuuma. Hyvä yhdistelmä siis syysflunssien syntyyn. Ei vaan, oikeasti sää oli oikein nautinnollinen ja mukava. Lapset saattoivat ulkoilla koulun jälkeenkin vielä pari tuntia ihan T-paidoissa! Toki niitä flunssiakin tuntui kouluissa jo ehtineen syntyä useampaa eri sorttia, niin kuin joka syksy. Tästä se taas lähtee…

Syksy ja nenien huuhtelut alkavat.

Tänä vuonna koulujen ensimmäisen viikon tarkasteluun kuuluu valitettavasti muutakin kuin ne perusflunssat. Se kaikkien korvia kuumottava puheenaihe: korona. Päivälehdistä saattoi viime viikolla lukea suuria otsikoita koronasta, kuten tietysti joka puolella maailmaa näin koulujen alun tienoilla. Koronaluvut pompahtivat heti ylös koulujen alettua, kuten jo ennalta saattoi arvata. Uusia tapauksia on Ranskassa koko maan tasolla ollut nyt vajaa 9.000 per päivä. Ennen koulujen alkua luvut olivat noin 6.000 per päivä. Luvut ovat siis kasvaneet hurjaa vauhtia pienellä aikaa. Ranskassa on jo 28 departementtia, joissa alue on luokiteltu punaiseksi. Myös me Pohjois-Alsacessa kuulumme valitettavasti punaiseen alueeseen. Punaiseksi alueeksi luetaan ne alueet, jossa viruksen liikkeet ovat todella aktiivisia. Suurimpiin kaupunkeihin on täällä Alsacessa tullut myös maskipakot voimaan, maskia tulisi siis käyttää aina ulkona liikuttaessa. Tästä maskipakosta tosin on valitettu ja maskipakkoa mahdollisesti lievennetään ihan lähitulevaisuudessa. Maskia tulee joka tapauksessa käyttää kaikkialla kaupoissa, virastoissa, markkinoilla (vaikka olisivat ulkona), julkisessa liikenteessä, ravintoloissa (sisätiloissa), kahviloissa (sisätiloissa) ja paikoissa, joissa on paljon ihmisiä. Tämä maskipakko jatkunee hamaan tulevaisuuteen. Toki niitä maskittomiakin ihmisiä kuljeskelee siellä sun täällä ja varmasti myös näin hamaan tulevaisuuteen asti, asummehan maassa jossa ei asioita purematta niellä… 😉 ihan periaatteesta. 😉

 

Lähde: https://www.francebleu.fr/infos/

 

Ensimmäinen kouluviikko sujui suhteellisen mukavasti, kun alkujännityksestä selvittiin. Koronasäännöt ja -rajoitukset ovat nyt suhteellisen selvät kaikille. Koko koulun henkilökunta käyttää työssään maskia. Tarha- ja alakouluissa lapset eivät käytä maskia, maskipakko alkaa vasta 11 ikävuodesta ylöspäin. Vanhemmilla ei ole mitään asiaa koulun tiloihin. Tarhakoululaiset jätetään koulun ovelle, jossa opettaja on vastaanottamassa lapset yksitellen eli mitään joukkoryntäystä ei ole luvassa. Lapset menevät naulakon kautta sitten käsienpesulle ja luokkahuoneeseen leikkimään tai tekemään pieniä tehtäviä. Kun lapset on saatu tarhakouluun sisälle, ei tarhakoulussa itse asiassa ole kovin suuren suuria rajoitteita. Lapset syövät pienen välipalan yhdessä ja juovat mukeistaan vettä silloin kuin siltä tuntuu. Omia vesipulloja ei esimerkiksi kouluun tarvitse viedä. Lasten leikkejä ei ole rajoitettu juuri mitenkään, vaan koko luokka on samassa tilassa koko ajan. Lapsia oman lapseni tarhakoululuokalla on 18, eli suhteellisen hyvä määrä jos lukua vertaa suuriin kaupunkeihin Ranskassa.

Alakoululaiset saa saattaa korkeintaan koulun portille, niin kuin tähänkin asti. Alakoululaiset menevät luokkiin jonossa kuten ennenkin. Koulun oven eteen asetutaan parijonoon, joissa välimatkat joka suuntaan ovat yhden metrin mittaiset. Luokkiin ei siis rynnätä eikä kyynärpää-taktiikkaa ole lupa käyttää. Tämä sopii toki ohjeeksi ihan ilman koronaakin. 🙂 Nyt lapset sen tosin varmaan ottavat entistä totisemmin todeksi. 😉 Luokkiin mennään siis täten rauhalliseen tahtiin. Ennen siirtymistä omille paikoille pestään kädet, jonka jälkeen on sitten lupa siirtyä oman työpöydän ääreen. Välitunnilla saa leikkiä lähes kuten ennen korona-aikaa, ohjelmassa voi olla hippaa, jalkapalloa ja monia muita leikkejä. Välitunneilla ei tarvitse noudattaa metrin turvavälejä, kuten toive oli ennen kesälomien alkua. Nyt ollaan siis rennommin, vaikka korona jyllääkin aktiivisena. Järkevää?? Tiedä sitä sitten, se kai jää nähtäväksi. Vielä ei onneksi koululla ole koronatapauksia ilmennyt, mutta kai se on vain ajan kysymys, koska se ensimmäinen tapaus sitten ilmenee. Toivottavasti olen väärässä!

Matka koululle taittuu auringonpaisteessa.

Koulun alueella liikkuu paljon vanhempia, isovanhempia ja lastenhoitajia päivän aikana. Suhteellisen harva käyttää maskia. Olisin luullut, että maski kuuluu tällä hetkellä automaattisesti varustukseen, kun liikutaan alueella, jossa on ”suhteellisen” paljon ihmisiä samaan aikaan. Ehkä ajatuskantani on tässä asiassa hyvin suomalaisvetoinen, tyyliin ”mieluummin ihan pilkun tarkasti kuin ilman pilkkuja”. Monet vanhemmat tuntuvat täällä siis olevan aika rennosti asian kanssa, eivätkä täten ota maskia edes mukaan koululle. Tai no, osalla maski kulkee ranteessa mukana, mutta ei ehdi naamalle asti. Toki, onhan kyse pienestä kylästä ja täten oletuksena lienee, ettei se virus tänne asti ennätä. Toivotaan, että näin on. Itse käytän maskia koululla käydessäni. Maskin käyttö ei mielestäni tunnu lainkaan hankalalta, onhan maski naamalla vain hetken aikaa ja sen jälkeen voi taas hengittää raikasta syysilmaa ilman esteitä.

Terveys ennen kaikkea. Maski ei menoa haittaa. Tästä jatketaan kouluviikkoja…toivottavasti vielä pitkään hyvällä menestyksellä. 🙂Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail