Browsing Tag

Viro

Peipsimaa – Viron autenttinen aarre kuiskii tarinoita menneestä

Lehdistömatka, järjestäjänä Visit Peipsi.

Euroopan neljänneksi suurimman järven rannoilla tuulee lempeästi. Elokuun sipulisato on kerätty. Samovaarit porisevat ja moniväristen talojen edustalle on kerääntynyt iloista väkeä maistelemaan satokauden herkkuja. Olen päätynyt Viron ja Venäjän rajamaille, jossa aika lipuu hiljakseen eteenpäin. Sipulitie vie kulkijan matkalle Viron paikallishistoriaan ja autenttisten makujen äärelle.

Mutta mikä on Peipsimaa ja mikä on sen alueella kiemurteleva Sipulitie? Peipsimaa on mielenkiintoinen alue Viron eteläisessä osassa, joka on sekoitus monista kulttuureista. Peipsin alueella ovat asustaneet niin satoja vuosia sinne muuttaneet vanhauskoiset, kartanoita rakentaneet baltiansaksalaiset kuin maata viljelleet eestiläiset. Peipsimaalla historia ja perinteet ovat vahvasti läsnä, sillä täällä on viljelty sipulia jo satoja vuosia. Usealla suvulla onkin oma sipulilajikkeensa, jonka eteen on tehty töitä useiden sukupolvien ajan. Toivon, että aika ei koskaan aja Peipsimaan yli, vaan se pysyisi juuri näin upeana ja kiireettömänä kuin se tänäkin päivänä on.

Olen lämmennyt tässä vuosien aikana hitaasti, mutta varmasti Virolle matkailumaana, mutta nyt viime elokuussa rakastuin maahan täysin Peipsin ja Setumaan ansiosta. Matkan reitti kulki Setumaalla, Peipsimaalla sekä Tartossa ja seuraavissa jutuissa haluankin vähän syventää sitä, miksi Viro vei minut mennessään tämän matkan jälkeen. Ensi kesänä meillä on suunnitelmissa lähteä kiertämään Viroa autolla ja haluan edottomasti esitellä myös tätä seutua matkaseuralleni, sillä olen edelleenkin hieman hämmentynyt ja onnellinen siitä, miten näin lähellä voi olla jotain näin autenttista. Peipsimaalla aika ja kiire pysähtyy. Tässä postauksessa keskityn Peipsimaahan ja erityisesti Sipulitiehen, joka on Peipsimaan makujen aarreaitta.

Jossain kaukana horisontissa siintää Venäjän maaperä. Täällä Venäjältä tulleen kulttuurin tuntee olevan vahvasti läsnä. Iäkäs nainen nyökkää minulle Peipsin kirpsakkaa sipulia notkuvasta kojustaan ja tervehtii minua venäjäksi. Hän ei puhu lainkaan viroa tai englantia. Aluksi jännitän, että onko kielitaitoni ollenkaan riittävä, mutta saan asioitua hänen kanssaan onnistuneesti. Hymy nousee kasvoilleni – tämä, jos jokin on autenttista.

Peipsimaan Sipulitie on matkailuverkosto, johon kuuluu noin parikymmentä pienyrittäjää Peipsin alueelta. Sipulitiellä tehdään aluetta ja sen perinteitä tunnetuksi. Peipsimaan Sipulitie palvelee matkailijaa ympäri vuoden, mutta parhaimmillaan alue on elo-syyskuussa, jolloin sipulisato on juuri kypsynyt, sipuliletit tehty myyntiin ja paikalliskulttuuri näyttää parhaat puolensa. Sipulitie kattaa seuraavat kaupungit ja kylät: Varan, Koosan, Välgin, Kokoran, Alatskiven, Varnja-Kasepään, Kolkjan, Ninan, Rootsikülan, Kallasten, Palan ja Rannan.

Sipulitie on oikea lähiruoan ystävän paratiisi. Olin yllättynyt siitä, että kuinka omavarainen joku alue näin lähellä voikaan olla. En nähnyt isoja marketteja, en aasialaisia ravintoloita, en fuusiokeittiöitä. Ilmassa leijaili vain kesäisen maaseudun ja ruoan tuoksu. Ensin ajattelin hieman sokeasti, että Sipulitie on täynnä pelkkää sipulia, mutta olin väärässä, sillä Peipsimaa on myös kalastajien ja näin ollen myös kalaruoan ystävän paratiisi, sillä Viron ja Venäjän rajalla sijaisevassa Peipsijärvessä elää yhteensä 37 erilaista kalalajia. Peipsimaa on siis takuuvarma sipulin ja kalaruokien lähde, mutta alueella on tarjottavanaan myös muuta mielenkiintoista, kuten esimerkiksi kotiviiniä. Täällä viinit koostuvat jännittävistä makuyhdistelmistä, jotka ovat täynnä marjoja, hedelmiä ja jopa rikkaruohoja. Vaikka en ole kummoinen kotiviinien ystävä, yllätyin siitä, kuinka hyvältä ne maistuivatkaan paikallisten ruokien äärellä, valmistajansa läsnäollessan. Mikä onkaan parempaa kuin se, että voit saada ruokasi ja juomasi tekjälle kasvot? Mikä onkaan parempaa kuin se, että kuulet tarinoita suvun reseptien ja viljelyn historiasta? Mikä onkaan parempaa kuin se, että moderni, kiireinen maailma ei ole vielä yltänyt kaikkialle?

Matka Peipsiäären maakuntaan taittui luonnon helmassa. Isot tiet jäivät taakse ja ympärillä näkyi vain vehreää maaseutua ja Peipsijärvi. Kun nousimme maalta pieneen laivaan, joka kuljetti meidät Viron ja Venäjän rajavesillä kohti määränpäätämme, mieleni valtasi jokin sanoinkuvaamaton tunne. Täällä minä olen, kahden maan rajavesillä, kaukana kaikesta siitä kiireestä, mikä kotosalla on ollut. Suljin silmät hetkeksi ja annoin hiusten heilua tuulessa. Otin hetken vain itselleni. Meidän määränpäämme oli Sipulitien ravintolapäivä, joka kruunaa Peipsimaan sipulikauden.

Sipulitien kesäkauden kohokohta on Sipulitien ravintolapäivä, jossa parikymmentä ravintolaa ja kahvilaa tarjoilee vierailijalleen Peipsimaan paikallisia herkkuja. Olisipa meillä ollut aikaa vierailla aivan kaikissa ravintolapäivän ravintoloissa, sillä näissä suloisissa koteihin rakennetuissa ravintoloissa ja kahviloissa olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään hyvien ruokien äärellä.

Sipulitien jokaisella ravintolalla oli oma tarinansa, omat sipulilajikkeensa ja omat herkulliset annoksensa. Ravintolapäivän aikana tuli syötyä mm. savulahnaa, borssikeittoa, kuhakeittoa, sipulikeirroa, sipulipiirakkaa ja viiriäistä. Siputien ravintolapäivän ravintoloista jäivät erityisesti mieleeni Mäng & Muusikajossa paikallinen trubaduuri soitti sulosointuja ja säilötyt valkosipulinvarret maistuivat taivaallisilta, Voronja Galeriijossa söin aivan taivaallisen makuista tomaattikeittoa raparperiviinin kera, Vaino Dvor’i, jossa borchkeitto ja savustettu lahna maistui paremmalta kuin koskaan ja Veinikeldri puhvet, jossa rakkaudella ja tarkasti valmistetut kotiviinit yllättivät makuaistin. Kirsikkana kakun päällä pitää myös mainita Mesi tare kodumaja, jonka virheiden seinien sisällä haluan ehdottomasti majoittua ensi kesänä.

Seuraavan kerran Sipulitien ravintolapäivä järjestetään 14.9.2019 ja mukana olevat ravintolat julkaistaan lähempänä syyskuuta. Lisätietoja ensi syyskuun ohjelmasta löydät täältä.

Kuten jo ehkä tästä tunnelmoinnista huomaattekin, niin tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tämä oli ensimmäinen kertani Peipsijärven rannoilla, muttei todellakaan viimeinen. Vasta täällä ymmärsin täysin sen, kuinka monimuotoinen Viro onkaan ja millainen matkailullinen aarrearkku sijaitsee näin lyhyen matkan päässä.

Suosittelen ehdottomasti lähtemään Peipsimaalle autolla, sillä julkista liikennettä ei käsittääkseni suuremmin ole. Alueeseen kannattaa tutustua edes vähän etukäteen, sillä paikan päällä saattaa kohdata vähän kielimuureja, eikä Google Mapsin aukioloajat ja muut jutut palvele niin hyvin. Ravintoloilla on vähän surkeasti mitään verkkosivuja, mutta kyllä jotain tietoa kaivelemalla löytyy. Tämä ehkä tekeekin mielestäni Peipsimaasta mielenkiintoisen. Kerrankin joutuu oikeasti vähän tekemään hommia sen eteen, että löytää ne kohteen parhaat palat, eikä kukaan ole niitä arvostellut TripAdvisoriin.

Peipsimaa on pala kauneinta Viroa. Käykää ihmiset katsomassa ja kokemassa omin silmin. Alla vielä reitti, jota Peipsimaalla kuljimme. Seuraavassa postauksessa mennään vielä vähän etelämpään ja katsotaan, miltä Viron toinen helmi, eli Setumaa näyttää.

Mihin kohteeseen sinä olet ihastunut Tallinnan ulkopuolella?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Ravintolasuositus Tallinnaan – hehkutettu Rataskaevu 16

Tallinna on pullollaan ihania ravintoloita ja makuelämyksiä. Testasimme viime lauantaina Tallinnassa erästä kehuttua ravintolaa, jonka nimi sekä osoite on helppo muistaa. Kyseessä on siis Rataskaevu 16, joka sijaitsee osoitteessa Rataskaevu 16. Voin jo tässä vaiheessa luvata, että tämä ravintola saa varmasti aistisi kihelmöimään – niin yksinkertaista, niin maukasta, niin kaunista, eikä hintakaan huimaa päätä. Ravintola on nostanut hintojaan hieman verrattuna menneisiin vuosiin, muttei edelleenkään ole mielestäni mitenkään kallis. Juhlistimme Petrin syntymäpäivää Rataskaevussa.

Tee pöytävaraus ajoissa – ja nauti illasta

Aloitetaan siitä, että tähän ravintolaan kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin. Ravintola on maukas ja edullinen, joten se vetää puoleensa niin turisteja kuin paikallista väkeä. Luulen, että ravintolan 10 000 Facebook-tykkääjää eivät myöskään ole väärässä ja ravintola on varmasti jokaisen tykkäyksen arvoinen – plus aina täynnä. Kuten kuka tahansa hyvä tyttöystävä, olin aloittanut ravintolan miettimisen vähän liian myöhäan enkä edes tajunnut ettei kukaan ollut kuitannut vastausta sähköpostiini, jossa utelin pöytävarausta lauantaille. Sen enempää miettimättä, nälän jo kurniessa, kellon lähestyessä puoli seitsemää, marssimme Rataskaevu 16:sta kysäisemään pöytää. Tupa oli jo yllättävän täynnä, mutta saimme kuin saimmekin ravintolasta vapaan pöydän. Tarjoilija antoi meille aluksi tunnin aikaa syödä, mutta tämä aikamääre muuttui jo ennen tilaustamme. Peruutuksen takia saimme armahduksen ajankäyttöön – ja saimme syödä kolme ruokalajia, aivan kuten olimme suunnitelleet. Meillä oli siis onnea matkassa pöytävarauksen osalta.

Alkupaloiksi valikoituivat tuoresuolattu lohi (7,80 €), sekä kurpitsakeitto (5,00 €). Maut olivat simppeleitä ja tuoreita. Alkupalojen kyytipojaksi pöytään tuotiin myös talon leipää, joka on muuten aivan järjettömän hyvää. Kalastaja kehui lohiannostaan, joten tämä ei mennyt ollenkaan vikaan.

Pääruoan kautta jälkiruokaan – ja yllätyksiin

Pääruoaksi valikoitui naudan sisäfilee (17,50 €), sekä uunilohi (15,50 €). Simppeli linja jatkui ja ruokien esillepano oli myös kaunis. Olimme molemmat vähän ruokakateellisia toisillemme, sillä annokset näyttivät niin hyviltä. Ruoan lisäksi huomio kiinnittyi jatkuvasti tarjoilijoiden palveluasenteeseen ja hymyyn – täällä on asiakkaan ja työntekijän hyvä olla. Hyvä ruoka ja hyvä palvelu takaavat onnistuneen asiakaskokemuksen.

Pääruoan jälkeen sain viitottua tarjoilijan paikalle ja tilattua Petrille syntymäpäivän kunniaksi vielä suklaakakun. Mitäs lähti puuteroimaan nenäänsä. Yritin olla salamyhkäinen ja odotella suklaakakkua hiljakseen, mutta pienessä hetkessä salin täyttikin hymy, nauru, sekä laulu kun kuusi tarjoilijaa ja koko ravintola ryhtyi laulamaan Petrille syntymäpäivälaulua. Kakun päällä oli pieni kynttilä ja mansikkahillosydäme. Kaiken lisäksi lautasliinaan oli rustattu pieni tsemppiviesti tulevaan vuoteen. Apua kuinka ihana yllätys!

Koko komeus kahdella alkupalalla, kahdella pääruoalla, jaetulla suklaakakulla, tummalla oluella ja 16 cl valkoviinillä kustansi siis yhteensä 60,30 €. Tunnelmaa, hymyä ja asiakaskokemusta ei voi rahalla (ainakaan aina) saada, vaan asiakaskokemus ja hymy kumpuaa henkilökunnasta ja heidän fiiliksestään. Henkilökunnasta huomasi että he nauttivat työstään ja heidän työyhteisössään on hauskaa. On ilo olla asiakkaana tällaisessa paikassa.

Lisää Tallinan ravintolasuosituksia löydät muuten blogistani Tallinnan ravintolat-tägin alta. Muita Tallinnan tarinoita löytyy Tallinna-tägin alta.

Oletko sinä käynyt tässä hehkutetussa ravintolassa? Onko ravintola mielestäsi maineensa arvoinen?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Panimokierros Kochi Aidadissa – Matkapoikien matkassa

Matkustimme joulukuussa Tallinnaan testiryhmän kanssa. Matka tapahtui arpaonnen siivittämänä ja lähdimme serkkuvoimalla Tallinnaan Matkapoikien matkassa. Testiryhmämme sai testata muutaman uuden Matkapoikien valikoimaan tulevan tekemisen Tallinnassa ja yllätyinkin näistä tekemisistä positiivisesti, sillä Tallinnan tekemiset ovat vielä itselleni vähän tuntemattomampia. Olen alkanut tutustua Tallinnaan paremmin vasta kesän 2015 jälkeen ja kaikki uudet jutut naapurimaassa ovat tervetulleita. Ensimmäinen etappi oli Kochi Aidadin panimolla, osoitteessa Lootsi 10, 10151 Tallinn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Panimokierros ja olutmaistelu Kochi Aidadissa

En ole koskaan aiemmin vieraillut panimokierroksella mutta tällä reissulla tuli sitten sekin koettua. Kochi Aidad on monelle varmasti tuttu sijaintinsa vuoksi, sillä se sijaitsee lähellä yhtä suosittua alkoholikauppaa. Olenkin tyhmyyttäni leimannut Kochi Aidadin vain paikaksi, jossa käydään juomahakureissulla vetämässä mättöruoat ja juostaan takaisin laivaan pääasiassa sijainnin takia, enkä ole sitten koskaan paremmin tutustunut kyseiseen paikkaan. Kierroksella kuitenkin selvisi että Kochi Aidadin rakennuksen historia ulottuu jopa 1800-luvun puolelle ja ravintolakokonaisuus on rakennettu alkuperäisten seinien suojaan, sen päätehtävä ei siis olekaan ollut palvella juomahakureissuasiakkaita vaan paikassa on tarjolla paljon muutakin. Rakennuksessa sijaitsee panimon ja ravintolan lisäksi myös kaunis kahvila.

Panimokierroksen vetäjä saapui paikalle ja kierros alkoi. Kierroksen vetäjällä oli heti homma hallussa ja hän kertoi kierroksen onnistuvan sekä suomeksi että englanniksi. Mukana oli henkilöitä joille olutsanasto oli vieraampaa ja päätimmekin pyytää kierroksen suomeksi, joka osoittauti erittäin hyväksi valinnaksi. Englanninkielistä olutsanastoa pelkäävälle tämä suomenkielinen opastus on siis loistojuttu!

Ensimmäiseksi nousimme rappuset, jotka johtivat ravintolan yläparvelle. Oluttynyreitä ei ole piilotettu vaan ne näkyvät lasiseinien läpi ravintolan puolelle. Kierroksen vetäjä kertoi että he ovat ylpeitä oluistaan ja haluavat innostaa ravintolavieraita tutkimaan olutkulttuuria. Panimo on pieni, eikä tuota suuria määriä olutta vuosittain mutta sydämen asia oluenvalmistukseen huokui kierroksen vetäjän sanoista.

Kiersimme panimon kokonaisuudessaan ja kuulimme oluenvalmistuksen kulun alusta loppuun. Saimme myös maistaa kahta erilaista mallasta – lopputulos odotti sitten kierroksen jälkeen ruokapöydässä. Kierroksen loppupuolella saimme myös testata Kochin uutuusolutta suoraan tynnyristä – olutta joka ei vielä ole myynnissä. Kierros siis toi oluen ihan uudelle tasolle myös niille joille olut on vain sitä keskikaljaa ruokakaupasta – joku sanoi ettei ollut edes ajatellut oluen voivan olla näin monimuotoista. Kierros oli lyhyt mutta juuri sopivan pituinen, mikäli mielisi yhdistää lyhyeen päiväristeilyyn mukavaa aktiviteettia ystävien kesken.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olutmaistelu panimokierroksen jälkeen

Kierroksen jälkeen meille oli katettu pitkä pöydä Kochi Aidadin ravintolassa. Tarjolla oli kuutta erilaista Kochin olutta ja niihin sopivia snack-lautasia. Panimokierroksen vetäjä vetäytyi tässä vaiheessa sivummalle, eikä olutopastusta ollut enää tarjolla. Mikäli oli unohtanut tiedot jostain tietystä oluesta kierroksen aikana, ei siitä tarvinnut murehtia sillä perustiedot tarjolla olevista oluista löytyi lautasen alle asetellusta pöytätabletista.

Panimokierros, olutmaistelu ja ruokailu kestivät yheensä pari tuntia ja tämä paketti on erittäin helppo yhdistää Tallinnanristeilyyn, vaikka ihan päiväristeilyyn. Panimon oluita voi ostaa myös kierroksen jälkeen mukaansa. En löytänyt kierrosta vielä Matkapoikien sivulta, mutta eiköhän tämä sinne pian ilmaannu. Kokonaiskustannus oli muutaman kymmenen euron luokkaa, sisältäen panimokierroksen, olutmaistelun ja snack-lautaset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletko sinä ollut panimokierroksella Tallinnassa?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Ravintola Nipernaadi – hitaampi ruokailukokemus Tallinnassa

Aluksi pahoittelut blogihiljaisuudesta. Tässä muutaman viikon aikana ollaan ennätetty reissulle Pietariin ja majoittamaan ystäviä Turkista sekä Ranskasta, sekä vierailemaan kotikonnuilla – aikamoista haipakkaa siis! Vielä viimeinen Tallinnapostaus ravintolaillasta, joka ei mennyt ihan putkeen.

Kotoisaa tunnelmaa Nipernaadissa

Koska sinulle on viimeksi käynyt niin että olet odottanut jotain ruokakokemusta aika paljon ja olet joutunut pettymään vähän liiaksi? Meikäläisille kävi näin Tallinnassa, lomamme viimeisenä iltana.

Majoitumme hotelli Kreutzwaldissa, jonka yhteydessä sijaitsee Ravintola Nipernaadi. Metsästin ennen reissuamme potentiaalisia ravintoloita Tallinnasta ja tämä päätyi yhdeksi testattavaksi. Olen heti ihan myyty kun ravintolaa myydään jotenkin näin: ”Ravintola Nipernaadi tarjoilee herkullista ruokaa paikallisista tuoreista kauden mauista ja raaka-aineista eri puolilta Viroa.”  Taikasana minulle on siis paikallinen, tuore sekä kauden maut, eikä tuo TripAdvisorin neljä tähteä haitannut vaikkei arvosteluja niin paljoa ollut. Hieman harmitti kun tarjusi että illallisravintola tosiaankin sijaitsee tismalleen samassa tilassa kuin aamupalahuone. Onneksi aamupala oli kuitenkin niin hyvä, ettei illallinen voi olla huonompi.. Eihän? Ravintola sijaitsee hotelli Kreutzwaldin kanssa samoissa tiloissa, joten vähän laiskempikin reissaaja ennättää sen testaamaan. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Ravintola Nipernaadin tilat ovat ihanan kodikkaat ja henkivät aavistuksen maalaisromantiikkaa. Lapsille on ravintolassa pieni leikkinurkkaus. Ravintola sijaitsee maatason alla, joten kauniita maisemia täältä ei pääse katselemaan. Kellarissa on kuitenkin mukava tunnelma. Illan hämärtyessä tästä tulee vielä kotoisampi. Ravintolassa on pieniä kivoja yksityiskohtia joka puolella. Erittäin mielenkiintoiset ovat kattolamput, joiden kuvut on tehty kuppikakkuvuoista.

P1016390 P1016393 P1016394

Koputellen keittiön ovea

Aina pitäisi luottaa intuitioon. Ennen illallista pohdin, kannattaisiko pöytävaraus tehdä etukäteen  ja meidän tapauksessamme se olisi kannattanut! Pöytävarauksen johdosta ravintolan puolelta oltaisiin ehkä tajuttu että joku on todellakin tulossa syömään ravintolaan.  Saapuessamme ravintolaan oli tila ihan autio. Ennätimme jo ajatella että koko paikka on kiinni vaikkakin ovet olivat avoinna. Ajatuksissani ehdotin jo kääntymistä toisen ruokapaikan puoleen mutta samassa tuo ronski pohojalaanen kävi koputtamassa keittiön ovea. Sieltäpä asteli nainen joka oli todella hämmentyneen näköinen ja totesi:”Pöytä kahdelle, vai?”. Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo tajuta että nyt on aika peruuttaa mutta uteliaisuus vei voiton, sillä paikkaa oli kehuttu.. Vai muistinkohan ihan väärin, ajattelin. Istahdimme siis pöytään ja meille tuotiin ruokalistat.

Alkuun saimme lämpimiä, uunituoreita sämpylöitä. Huomasin heti sämpylöiden olevan samoja kuin aamiaisella mutta illalla nämä olivat rutkasti tuoreeman makuisia ja tulihan niitä sitten popsittua nassuun suurimmassa nälässä. Onko täällä joku muukin, joka ei osaa pitää näppejään erossa alkuun tarjottavista leivistä? (Vähän kyllä epäilen että olivat marketin vakuumipakattuja mutta ei voi tuomita kun ei varmaksi tiedä.) Voi oli laitettu esille ravintolan näköisesti ja näytti erittäin nätiltä esillepanossaan.

Ruokavalikoima ja annokset kuulostivat paperilla hyviltä. Juomavalikoima oli myös paperilla runsas ja herkullinen mutta todellisuus oli vähän toinen. Tumman oluen ystävällä oli vaikeuksia tilauksessa, sillä yllättäen kattavalta olutlistalta löytyi vain kolme vaihtoehtoa kun kaikki muut olivat loppu ja tummaa olutta ei valitettavasti ollut yhtään kappaletta varastossa, eli valitseppas siinä sitten. Jotain mukamas korvaavaa löydettiin ja  kaiken oluthäslingin kruunasi tuo korea vaahtokukka. Leipien ja ruokajuomien jälkeen tarjoilija kipitti takaisin keittiöön.

P1016399 P1016403

Ei tainnut maistua?

En ajatellut sanoa mitään palvelun hitaudest, sillä tarjoilija selkeästi yritti saada vierailumme onnistumaan. En ole varma kokkasikohan myös tarjoilun lisäksi, sillä emme nähneet tiloissa ketään muuta missään vaiheessa. Jouduimme odottelemaan ruokaa tovin ja nälkä ainakin kasvoi. Onneksi olimme ottaneet vain pääruoan näin aluksi, meillähän olisi mennyt koko yö pidemmän kaavan ruokailulla. Puolisen tuntia siinä taisi venähtää ja olut väljähtää, mutta onnekseni oma annokseni oli maultaan yllättävän onnistunut. Petrin tosin, noh.. Vähän samanlainen ulkonäöltään ja maultaan kuin joku huoltsikan annos, ei jatkoon.

Testiin pääsivät:

”Miehekäs kaksikerroksinen Nipernaadi sämpylä Viron sisäfileellä, runsaalla salaatilla ja piparjuurikastikkeella, tarjoiltuna ranskalaisilla perunoilla” (16€) sekä ”Kanafilee pestorouhella ja paistetuilla vihanneksilla sinappi-valkoviini kastikkeessa” (16€)

Annokseni osoittautui yllättävän täyttäväksi enkä jaksanut aivan kaikkea ahtaa vatsaani. Koko ravintolaillan kruunasi tarjoilijan kommentti lautasia noutaessaan ja se oli: ”Voi ei, ruoka ei tainnut maistua teille?”. Yritin puolustaa annokseni makua mutta tarjoilija näytti siltä että oli jo tehnyt päätöksenä mielessään siitä, ettei minulle ruoka maistunut. Sepä sitten siitä, ei tilattu tällä kertaa jälkiruokaa. Mielestäni vallan hassu lähestymistapa kysyä etteikö ruoka maistunut, mielestäni aina parempi kysyä aina että ”Maistuiko ruoka?”.  Ikävää että tarjoilija lyttäsi aterian heti.

P1016408 P1016411

Tämän kokemuksen perusteella ravintola ei mene omassa hierarkiassani jatkoon. Onko muilla parempaa kokemusta kyseisestä ravintolasta? Entä mitä mieltä olette, kannattaako mielestänne heikolle ravintolasuositukselle antaa joskus uusi mahdollisuus ja millaisessa tilanteessa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

 

Ravintola MEKK – loistava illallinen Modern Estonian Cuisinessa

Ravintola MEKK – Modern Estonian Cuisine tarjoilee herkullisia virolaisia perinneruokia modernilla otteella.  Tarkoituksenamme oli syödä ainakin yhtenä iltana pidemmällä kaavalla kesäkuisella Tallinnan matkallamme ja ravintolan piti mieluusti olla sellainen, jossa pääsee maistamaan oikeita virolaisen keittiön antimia, sillä virolaisen keittiön tuntemus oli meillä molemmilla ihan nollassa. Olin miettinyt monien eri ravintolojen välillä mutta mieleni palasi aina ravintola MEKKiin – eikä kaduta ollenkaan. Mielestäni moderni virolainen keittiö oli juuri sitä mitä lupasi.

Osoite: Suur-Karja 17, Tallinn

Aukioloajat: maanantai – lauantai: 17.00 – 23.00

P1016109P1016106

Ystävien kanssa viininmaistajaisiin tai rakkaan kanssa romanttiselle dinnerille

Ravintola MEKK tuntui tarjoavan jokaiselle jotain. Kävimme ravintolassa lauantai-iltana ja samaan aikaan kanssamme oli ruokailemassa muutama muu pariskunta, kahden pöydän japanilaisseurue ja kuuden hengen suomalaisseurue. Neljä paikallista ystävystä nauttivat nurkkapöydässä alkupaloja ja pruuvasivat viinejä. Paikka ei ole mitenkään liian fiini, mutta en lähtisi tänne kuitenkaan syömään shortseissa. Ravintola on loistava paikka monelle seurueelle.

P1016054 P1016061

Tarjolla kokin menu ja alkupalayllätyksiä

Ravintolassa on kausittain vaihtuva kokin menu, jossa on neljä ruokalajia. Menu ilman juomia maksaa 40€, toki hinta voi muuttua menun vaihtuessa. Tällä erää päädyimme kuitenkin nauttimaan alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan ravintolan menulta, emmekä ottaneet kokin menua, vaikka se olisi minua vähän houkutellutkin. Ruokailustamme tuli kuitenkin loppupeleissä se neljän ruokalajin menu, sillä emme pystyneet pitämään näppejämme erossa herkullisesta talon leivästä. Kaiken lisäksi kokki yllätti meidät pikkuisella alkusnackilla, joka näkyy ylempänä kuvassa. Ravintola MEKKin menut ja drinkit löytyvät täältä.

Alkupalat

Alkupaloiksi nautimme savustettua ankeriasta ja kuivatettua naudanlihaa. Alkumaljana Pares Balta Cava Brutia ja tuntuikin että Pares Balta oli tarjoilijan suosikki – kyseisen valmistajan viinit olisivat käyneet kaikkeen.

”Smoked eel, asparagus cream, horseradish and white radish salad”

”Salted herring, crispy potato, herring roe, sauteed butter, marinated beetroot and sour cream”

P1016066P1016074 P1016076

Pääruoat

Pääruoassakaan ei oltu yksimielisiä, vaan päädyimme jälleen toisistaan poikkeaviin annoksiin. Petrin valinta juomaksi oli perinteisen mutkattomasti Saku Tume. Minä taas en osannut sanoa tarjoilijan Pares Balta-rakkaudelle ei, vaan menin tilaamaan sitä 16 cl verran. Tämä viini ei ollut vielä listalla, vaan oli tullut juuri heille varastoon.

”Roasted lamb fillet roll with fresh herbs, spinach, crispy potatoes, lentils and goat cheese and rosemary sauce”

”Crispy pike-perch with egg butter sauce, roasted cauliflower, garlic cream, fresh cabbage salad with spring onions”

P1016093 P1016099

Jälkiruoka

Erittäin herkullista – niin herkullista että kuvamateriaali unohtui tyystin.

”Homemade sea-buckthorn ice-cream with crunchy chocolate bisquit and caramel sauce with salt crystals”

Fiksulla hinnalla mahtavia makuelämyksiä ja loistavia kokonaisuuksia

Jos haluat panostaa johonkin illalliseen Tallinnassa, vahva suositukseni on MEKK. Kaksi henkilöä söi ja joi yllä olevan menun 102,50 € yhteishintaan. Pöytävarauksen Ravintola MEKKiin voi tehdä kätevästi täällä. Ravintolan lisäksi samassa rakannuksessa toimii myös Bar MEKK, jonka herkullisen menun löydät täältä.

En ole asiantuntija viron keittiön antimien osalta. Kokonaisuudet olivat kuitenkin niin maistuvia että uskallan paikkaa suositella, mikäli haluaa kokea jotain parempaa Tallinnassa ja maistella Viron makuja.

Miltä ravintola mielestäsi kuulostaa, vai oletko jo vieraillut täällä?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Olevisten kirkko – tornivierailu saa sykkeen nousemaan

Kiehtooko sinua kirkot ja huikeat ja korkeat maisemat? Olevisten kirkko Tallinnassa on oiva retkikohde jos haluat pistää matkailukuntosi kehiin hetkellisesti. Oleviste kirik on pyhitetty Norjan kuninkaalle Pyhälle Olaville. Varhaisimmat merkinnät kirkosta löytyvät 1200-luvulta, mutta kirkon nykyinen ulkoasu on peräisin  1500-luvulta, sekä sisustus 1830-luvulta. Hulppeimpina aikoinaan 1549–1625, jolloin kirkko oli maailman korkein rakennus, on sen torni ollut 159 m korkea. Nykyisin torni on ”vain” 124 metriä, mutta silti se päihittää pituudessa useimmat Tallinnan rakennukset. Kirkko on nähnyt ja kokenut paljon, sillä korkeutensa puolesta torni  on toiminut aikamoisena ukkosenjohdattimena. Salama on iskenyt kirkkoon monta kertaa ja salamasta syttynyt tulipalo on murjonut  kirkkoa kolme kertaa.

P1015938 P1015939

Ilmainen sisäänpääsy kirkkoon

Mikäli halua vain  tutustua Olevisten kirkkoon ilman tornivierailua, ei se kustanna mitään. Kirkko on auki maanantaista sunnuntaihin 10-18. Otathan huomioon että jumalanpalvelus on sunnuntaisin klo 10.00 ja 12.00.  Kirkossa on tarkkaan rajattu mihin saa koskea ja mihin ei, eli et varmaan onnistu vahingossakaan tekemään mitään väärin.

Päätähuimaavat askeleet kirkon torniin

2 € maksulla pääset tutustumaan kirkon torniin. Lasten lippu (7-14-vuotiaat) kustantaa 1 €. Varaa mukaan kengät, jotka ovat hyvät jalkaan, äläkä lähde kipuamaan huipulle painavien kantamusten kanssa. Allekirjoitaneen kultaiset balleriinat olisi ehkä voinut jättää hotellille ja laittaa jalkaan jotkut toiset kengät, mutta puolessa välissä ei enää antanut luonne periksi takaisinkääntymiselle. Rappuset ovat ajoittain aika kuumottavat ja jos on taipumusta yhtään tällaiseen sohvaperunan luonteeseen kuin minulla, niin uskon että joudut haukkomaan vähän  henkeäsi samalla kuin kiipeät tornin huipulle. Kätevä tapa yhdistää siis porrastreeni ja historiannälkä.

P1015944P1015998 P1016001P1015994P1015988

Huipulla odottaa huimat maisemat

Huipulta näkee ympäri kauniin Tallinnan. Näköalatasanteella ei ollut tunkua pilvisenä päivänä. Mikäli sinulla on taipumusta korkeanpaikankammoon tai normaalin nykyaikaisen kerrostalon rappuset tuottavat sinulle vaikeuksia kävellä, en suosittele paikkaa vierailtavaksi muuta kuin kirkon osalta. Torni ei tule kysymykseen. Sillä naisella, joka päivystää päivittäin tornin ylätasanteella on varmasti rautainen kunto.

P1015961P1015966P1015982

Oletko vieraillut Oleviesten kirkossa, entä sen tornissa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Bastionin tunnelit – mielenkiintoinen vierailukohde Tallinnassa

Bastionin tunnelit ovat muutama vuosi takaperin avattu nähtävyys Tallinnassa. Onko Tallinna mielestäsi jo aivan nähty? Haluaisitko kurkistaa syvemmälle Tallinnan historiaan? Jos vastasit jompaan kumpaan kyllä, niin Bastionin tunnelit ovat oiva vierailukohde. Ne tuovat varmasti erilaista aspektia Tallinnan historiaan ja todistavat ettei kaupunki ole vielä aivan täysin nähty. Sisäänpääsy tunneleihin tapahtuu Kiek in de Kökin juurelta.Viroksi tunneleiden nimi on Bastioni käigud.

Osoite: Komandandi tee 2, Tallinn

P1016131

 Varaa kierros Bastionin tunneleihin etukäteen

Tunneleihin pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla ja kierros tulee varata etukäteen numerosta (+372) 644 6686, sähköpostitse [email protected] tai museon tiskiltä. Ryhmän maksimikoko on 20 henkilöä ja opastus on pääasiassa englanniksi ja venäjäksi. Erillisestä sopimuksesta kierroksen saa myös suomeksi tai kreikaksi.

Kierroksen aluksi vierailijoille näytetään noin 10 min kestoinen animaatio Tallinnan historiasta. Video varmasti jakaa mielipiteitä.  Mielestäni tämä animaatio oli samaan aikaan mielenkiintoisen faktapohjainen ja samalla vähän ehkä häiriintynyt. Videolla seikkailee siis joku menneisyyden menninkäinen joka kertoo historiasta omanlaisella tyylillään.

Edullinen kierros Tallinnan historiaan

Bastionin tunneleissa ei hinta huimaa päätä. Aikuisen hinta kierrokselle on 6 €, opiskelijalle 3,5 €. Perhelipun saa lunastettua 12 € hintaan ja se sisältää 2 aikuista ja max 4 alle 18-vuotiasta lasta kierrokselle samalla lipulla. Voit myös ostaa sisäänpääsyn Kiek in de Kökiin, sekä Bastionin tunneleihin 9 € yhteishintaan.  Tallinn Cardilla tämäkin lysti on ilmaista. Muista pitää etukäteen ostetusta lipustasi hyvää huolta, mikäli ostat lipun tiskiltä. Alla kuvassa olevat keltaiset pallurat eivät ehkä olleet parhaat näin tallessapidon kannalta. Olin varma että hukataan nämä heti ensitöiksemme.

P1016139

Osaava opas ja mielenkiintoiset faktat

Bastionin tunnelien juuret juontavat jo 1600-luvulle, jolloin tunneleita on käytetty sotatarkoituksissa. Aikojen saatossa Bastionin tunnelit ovat toimineet pommisuojina maailmansotien aikaan, niissä on harjoiteltu esimerkiksi kaasuhyökkäysten varalle, niissä  ovat majoittuneet punkkarit ja kodittomat… Tunneli on toiminut myös vankilana muutamalle rikolliselle. Tunneleiden historia on siis monivivahteinen ja tunnelit ovat nähneet monta tarinaa. Kierros jatkuu metri metriltä syvemmälle historiaan, syvälle Tallinnan historian uumeniin. Kierroksella näytetään myös karu video Tallinnan pommituksesta. Kierros on suunniteltu tarkoin videoineen, äänitehosteineen ja mielenkiintoisine yksityiskohtineen. En ollut osannut odottaa tällaisia kylmiä väreitä ja tunnekuohuja tällaisella retkellä – joten kierros todellakin yllätti!

Kuulet tarkemmin mielenkiintoisesta historiasta osaavan oppaan opastuksella. Uskaltaisin väittää että tämä tiivis paketti laittaa sinut ajattelemaan lisää Tallinnan historiaa, sillä Tallinna on paljon muutakin kuin pintapuolin osaa ajatella.

P1016145 P1016146 P1016151 P1016153 P1016158

Pukeudu lämpimästi ja laita hyvät kengät jalkaan

Opas ei suotta mainitse viltistä kierroksen aluksi. Viltti ei paljoa paina kierroksella, joten suosittelen sen nappaamaan mukaan. Kierroksen päätteeksi jätät viltin koriin, eikä sinun tarvitse kävellä takaisin palauttamaan sitä paikalleen. Aivan shortsipaikka tämä ei ole, sillä tunnelien lämpötila on vain 7-10 °C. Vanhat tunnelit ja kivet ovat myös paikoittain vähän haastavampia kävellä, joten korkokengissä en suosittele kierrosta tekemään. Perus ballerinoilla sai vähän katsoa askeltaan mutta onneksi pärjäsi hyvin. Lisää Tallinna-tarinoita tulossa, ne ja menneet tarinat löytää Tallinna-tagin alta.

Olisiko tässä seuraava vierailukohteesi Tallinnan kaupungissa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Suunnitelma : Viikonloppu Tallinnassa

Kirjoittelinkin viime kesänä paristakin Tallinnan pikareissusta. Ystäväni sai viime kesänä idean pitkästä päivästä Tallinnassa ja tästä tuli oma ensimmäinen päiväni Tallinnassa. Muutama päiväreissu on tehty syömisen ja ihmettelyn siivittävänä Tallinnaan tuon idean jälkeen. Virallisesti ”tutustuin” siis Tallinnaan vasta viime kesänä, sillä ainoat kerrat kun olin kaupungissa käynyt, oli vain kauttakulkureitti pidemmälle Viroon. Voitteko kuvitella? Viime kesän Tallinna-ihastuksestani löytyy lisää tästä postauksesta.

Matkakuume, tuo pieni ja viheliäs kuume joka jälleen kolkutteli pienen matkailijan mieltä vie meidät tulevana viikonloppuna taas kesäiseen Tallinnaan. Tuleva viikonloppu oli sopivasti kalenterissa vapaana ja mahdollisuus lähteä jonnekin on aivan käsin kosketeltavissa, sillä tämä ja reissusta seuraava viikonloppu ovat työn täytteisiä. Selasin siis vapaapäivien ratoksi kaikki mahdolliset hakukoneet läpi ja yritin etsiä jotan mukavaa weekend getawayta Euroopan sykkeeseen. Kuten olettaa saattaa, näin lähellä lähtöä hinnat olivat reittilennolla niin korkeita että spontaani miniloma lentäen jäi haaveeksi. Olisi pitänyt taas ennakoida matkakuumettaan! Kuinka moni voi samaistua?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tallinna on aina hyvä idea?

.. No nyt se nähdään! Koska minun Tallinnani on rajoittunut vain muutamaan päiväkäyntiin, asia korjataan nyt oikein kunnolla, viettämällä siellä öitä oikein kaksin kappalein. Reittimatka varattiin Eckerö Linelta ja hotelliksi valikoitui Kreutzwald Hotel Tallinn. Majoitumme ZEN huoneessa, jossa on oma poreamme. (Se siitä Tallinnan näkemisestä kun tyyppi lilluu vaan poreissa kaksi päivää?). Hotelli vaikuttaa kokonaisuudessaan loistavalta vaihtoehdolta. Mieli tekisi myös ehtiä hotellin kylpylään.

Innostauduttiin varaamaan laivalla pääsy loungeen, joka kustantaa Eckerö Linella etukäteen varattuna 18€/hlö suuntaansa. Pitää jo tässä vaiheessa nostaa peukkuja Eckerölle nopeasta asiakaspalvelusta. Varauksen jälkeisenä päivänä alkoi lounge houkuttamaan, enkä löytänyt enää mistään paikkaa mistä lisätä sitä varaukselle jälkikäteen. Koska matkaan oli vielä aikaa, lähestyin asiakaspalvelua sähköpostitse lisätäkseni loungen varaukselle. Selvisi että olin katsonut ihan oikein, eli varausta ei saanut hallinnoitua itse jälkeenpäin. Tämä tietysti vähän harmi, mutta mikäs siinä kun sähköposti osoittautuikin yllättävän nopeaksi. Lähetin sähköpostin lauantaina klo 8:43, vastaus ja päivitetty varausvahvistus tuli  samana aamuna klo 09:05.

Tähän asti Tallinna vaikuttaa erittäinkin hyvältä idealta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitkä nähtävyydet kiinnostavat?

Oleviste kirik – mielestäni tämä kirkko hallitsee suuresti Tallinnan katukuvaa ja tällä erää on pakko päästä katsomaan kirkkoa sisältä ja kavuta myös torniin katsomaan maisemaa. Kirkon nykyinen ulkoasu on 1500-luvulta.

Dominikaaniluostari – 1200-luvulla toiminut luostari. Jo pelkästään vuosien kaukaisuus kiehtoo tätä matkaajaa.

Raadinapteekki – vuodesta 1422 yhtäjaksoisesti toiminut apteekki kiehtoo. Ehkä sorrun turistikrääsään ja ostan jotain ”vanhaa” rohtoa täältä.

Kadriorgin palatsi – Pietari Suuren tilauksesta valmistunut barokkipalatsi vuodelta 1718 joka toimii nykyisin ulkomaisen taiteen museona. Aika överi lahja vaimolle. Katsotaan kelpaisiko allekirjoittaneellekin.

Tätä reissua on nyt alettu suunnitella oikein toden teolla. En halua että Tallinna jää pelkäksi päättömäksi hapuiluksi tällä kertaa vaan katsotaan oikeasti mitä meidän etelänaapurilla on tarjottavana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitkä ravintolat kiinnostavat?

Moodne Eesti Köögi Kunst (MEKK) – virolaista ruokaa uudella tavalla

Nipernaadi  -annokset kootaan virolaisista raaka-aineista. Listalla myös virolaisten pientuottajien marjaviinejä, olutta ja vodkaa. Ravintola näyttää sijaitsevan samassa osoitteessa kuin hotellimme, joten tämä pitäisi olla helposti saavutettavissa.

Maiasmokk – Tallinnan vanhin kahvila. Nyt taitaa olla joku vanhan ja kiinnostavan aikakausi täällä?

Viinivintti Veinipööning  – koitetaan jotain muuta kuin viinikellaria, jos aikataulu antaa myöten.

Yritetään siis ottaa selvää, millaista on se virolainen ruokakulttuuri.

Miltä suunnitelma mielestänne kuulostaa?

Ehdotuksia näkemisestä ja tekemisestä otetaan kokeneemmilta matkustajilta vastaan mielellään! Puntaroidaan myös ostaakko Tallinn Card vai eikö ostaa. Olin laskevani ettei välttämättä saataisi näin pienellä virailumäärällä vastinetta kortin hinnalle mutta lista voi vielä kasvaa paljon ennen viikonloppua.

Nähdään Tallinnassa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA