Browsing Tag

Turkki

Ensimuistoja Turkista ja Matkamessulippujen voittajan julkistus!

Matkamessut ovat aivan pian! Matkamessujen vuoden 2017 partnerimaa on Turkki, joka on ollut itselleni todella ristiriitainen matkailukohde. En ollut koskaan kiinnostunut Turkista, enkä koskaan kokenut matkustavani sinne, sillä en kokenut Turkin olevan minua varten. Yksi työmatka kuitenkin muutti suunnan ja Turkki on kutsunut minua useammin kuin olisin koskaan kuvitellut. Turkki on siis yllättänyt allekirjoittaneen positiivisesti, enkä yhtään ihmettele että Turkki on monen matkaajan suosiossa. Lisää Matkamessujen ohjelmasta Turkin osalta löydät täältä.

Halusinkin koota Matkamessujen kunniaksi omia muistojani Matkamessujen partnerimaasta Turkista, sillä Turkki on ollut monessa ensikerrassani mukana..

..Turkki oli ensimmäinen työmatkakohteeni – vähän voi pieni ihminen olla iloinen ensimmäisestä työmatkastaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 .. Turkin Alanya oli ensimmäinen paikka jossa aallokko pilaili kuvattavan kustannuksella – koko vaatekerta oli hetkessä läpimärkänä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 .. Turkki ja ensimmäinen All Inclusive-kokemus joka johti tarjoilijan nauramiseen – tarjosin viinilasin tilattua pankkikorttiani ja vastaus oli: ”Lady, you are in All Inclusive-hotel!”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 .. Turkki ja ensimmäinen tuorepuristettu granaattiomenamehu – olen edelleen koukussa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

.. Ensimmäinen jälleennäkeminen sitten vaihto-opiskelun. Jälleennäkeminen turkkilaisen ystäväni kanssa hänen kotikaupungissaan Turkin Antalyassa – kansanlauluja ja trubaduureja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

.. Ensimmäinen ”DOCTOR FISH!” – ja saakin olla sitten  viimeinen, kauhea kutituspaniikki! 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

.. Turkki oli ensimmäinen blogimatkakohteeni – ja jostain syystä samalla reissulla joku antoi minun ohjata moottorivenettänsä. Ensimmäistä kertaa siis ruorissa ja vielä ilman haaksirikkoa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

.. Turkki oli ensimmäisen ”long haul”-lentoni pysähdyspaikka, samoin ensimmäisen pitkän matkan lennon lentoyhtiö oli turkkilainen – enkä keksi yhtään pahaa sanaa!

1-DSC00504

Ja sitten, rumpujen pärinää! Kaksi kappaletta matkamessulippuja meni tänä vuonna yhdelle onnekkaalle ja hän on Markus B! Liput lähtevät postilla Markukselle. Toivottavasti MATKA2017 tuo tullessan paljon matkaideoita voittajalle ja jokaiselle kisaan osallistuneelle.

Millaisia ensikokemuksia sinulla on Turkista?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Alp Pasa Boutique Hotel – Antalyan ihastuttava helmi

Turkki on maa jonne en koskaan kuvitellut reissaavani. En oikein osaa kertoa miksi – jollain asteella tuo maa ei koskaan sykäyttänyt minua, eikä päässyt matkalistalleni. Emme lapsenakaan reissanneet Turkkiin vanhempien kanssa, suunta oli aivan toinen. Nyt kahden vuoden sisällä olen löytänyt itseni Turkista useampaan otteeseen ja olen vieraillut kuudessa eri kaupungissa, toisaalta työn ja toisaalta omatoimisen reissun puitteissa. Turkki on päässyt yllättämään minut ja viimeisellä Dalyanin matkalla ihastuin paikkaan aivan täysillä. Huomasin että blogiini on löydetty useampaan otteeseen, kun on haettu tietoa Belekin Gloria Resorteista. Olen käynyt näissä kaikissa nopealla visiitillä  mutta en ole koskaan paikoista kirjoitellut blogiin, sillä ne eivät olleet lähelläkään omaa matkustus tyyliä, ainakaan tällä hetkellä. Vaihtoehtoisesti palataankin ajassa vuosi taaksepäin, Antalyan matkaan jossa ihastuin Alp Pasa Boutique-hotelliin, jonka aion ehdottomasti valita jälleen majapaikaksi, mikäli uusi reissu Antalyaan alkaa innostamaan. Postaus hotellista on uinunut luonnoksena ja nyt tämän on aika viimeinkin nähdä päivänvalo.

Osoite: Barbaros Mah., Hesapcı Sok. 30, Kaleici (Old Town), 07100 Antalya, Turkki

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhankaupungin tunnelmaa ja yllättävää historiaa

Alp Pasa sijaitsee Antalyan vanhassa kaupungissa. Hotellikokonaisuus rakentuu kuudesta itsenäisestä talosta, jotka sulautuvat kauniisti yhteen kivimuurien suojassa. Nämä talot on alunperin rakennettu 1800-luvulla ja ovat silloin kuuluneet paikalliselle kauppiassuvulle. Hotelli huokuu historiaa ja joka puolella voi nähdä pieniä hauskoja yksityiskohtia. Huoneita ja taloja on restauroitu harkiten, hyvällä maulla ja yhdessä niistä muodostuu tämä suloinen hotelli – ihailtavaa että vanhaa kunnioitetaan näin ja otetaan siitä kaikki hyöty irti.

Hotellissa on otettu huomioon ottomaanien aikakauden sisustustyylejä, eikä hotellissa ole unohdettu mainita sitä, miltä aikakaudelta mikäkin kivi on peräisin. Huoneet ovat nimetty myös ottomaanien mukaan, esimerkiksi standard-huoneen nimi on ”Fabulously Ottoman”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uniikkeja huoneita ja hiljaista harmoniaa

Yksikään huone ei ole Alp Pasassa täysin samanlainen ja jälleen kerran ottomaanit ovat läsnä. Kurkistetaanpa siis Ottoman Pasha Suiteen, joka tarjoaa makeat yöunet ja ripauksen luksusta matkaan. Harmi etten ollut tajunnut tutustua tarkemmin kaikkiin historian tarinoihin ennen matkaa, sillä se olisi tuonut paikan päällä vielä huimasti lisäarvoa. Ottoman Pasha Suitea on kuvailtu hotellin omilla sivuilla näin:

”Lie back and imagine you are an Ottoman Pasha or Merchant, for this is where they would have stayed. With original Ottoman wooden furnishings and ceiling, this expansive suite, with some refined modern additions, is a luxurious and authentic example of Ottoman living.” ­
 ­ ­
Autenttisuutta ja luksusta samassa paketissa – voisi ehkä sanoa että tämä hotelli on yksi omantyylisimmisistä hotelleista, jossa olen koskaan ollut. Maisemaa on hotellissa tarjolla moneen suuntaan. Kun  tästä huoneesta astui ulos, oli vastassa näkymä hotellin sisäpihalle. Ihanaa että kaupunkihotelliin oli saatu mahtumaan pieni hiljainen uima-allasalue, joka näyttää ihan pieneltä keitaalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sijainti täydellinen – mutta tarvitseeko täältä lähteä ulos?

Hotellin sijainti on mielestäni aivan täydellinen – mikäli haluaa majoittua Antalyan vanhankaupungin ytimessä. Heti hotellista ulos astuttuasi pääset seikkailemaan pienille ja isoille kujille, tutkimaan kaupungin tunnelmaa. Yllä kuvan näkymässä oleva punainen talo on jo Antalyan vanhaakaupunkia, rakennus ei siis kuulu hotelliin, ainakin näin muistelisin. Mikäli kuitenkin haluat välillä hengähtää vanhastakaupungista, niin Antalyan uudempaan osaan huristaa nopeasti.

Alp Pasa on sellainen hotelli, jossa voisin vain olla, olla ja olla. Hotellissa on kolme pientä ravintolaa ja kaksi pientä baaria, joissa tarjoillaan ruokia turkkilaiseen- sekä välimerelliseen tapaan, ottomaanien ruokakulttuuria unohtamatta. Hotellissa on myös oma Spa ja Hamam. Henkilökunta on erittäin ystävällistä ja hotellissa panostetaan täysillä vieraanvaraisuuteen. En ole tainnut koskaan aikaisemmin elämässäni edes ajatella lomaa, jossa makaan viikon hotellissa sen palveluita käyttäen. Alp Pasa kuitenkin on poikkeus sääntöön, viihtyisin täällä varmasti koko viikon tekemättä yhtään mitään. Uskon että Alp Pasa on ensimmäinen hotellirakkauteni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletko reissuillasi törmännyt hotelliin, missä voisit vain lojua koko viikon? Mikä teki siitä niin mahtavan?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Dalyanin kilpikonnasairaala – kontrasteja Iztuzulla

Matkalla (ja kotona) pitäisi sen seikan olla itsestäänselvyys ettei luontoa roskata. Harmillista kyllä, näin ei selkeästi aina toimita. Vierailimme lomamme ohessa Dalyanissa sijaitsevassa kilpikonnasairaalassa The Kaptan June Foundationissa jonka tehtävänä on suojella kilpikonnia, auttaa haavoittuneita yksilöitä paranemaan ja siirtymään takaisin mereen. Sisareni on pienestä asti pitänyt kilpikonnista ja reissu Iztuzun kilpikonnasairaalle oli siis ”pakollinen”. The Kaptan June Foundation sijaitsee Iztuzun rannan eteläpäässä, jonne pääsee Dalyanin keskustasta Dolmus-bussilla. Dolmus-bussin lähtöpaikka on Atatürk Blv ja Gülpinar cd teiden risteyksessä ja matka kustantaa suuntaansa 7 TL/hlö. Bussin reitti kulkee ohi kauniiden vuoristo- ja maalaismaisemien, jatkuen Iztuzun rannalle. Bussit kulkevat n. 30 min välein.

Iztuzun ranta on valekarettikilpikonnien pesimisaluetta ja ranta on myös ihmisten suosiossa. Alueella onkin tarkat rajat siitä missä saa ottaa aurinkoa, kilpikonnien munintapaikat on merkitty ja rannalla saa oleskella vain klo. 8-20 välisenä aikana. Kierrätystä ei ole myöskään rannalla unohdettu sillä tasaisin välimatkoin näkyy roskakoreja paperille, lasille ja muoville.

1-P1012512

1-P1012319

”Varoituksen sana että siellä tulee vain surulliseksi”

Halusimme viettää rentoa ja huoletonta lomaa mutta halusimme vierailla kilpikonnasairaalassa, piittaamatta siitä että saimme paikallisilta vain varoituksia loman pilaamisesta surullisilla tarinoilla.  Sairaala onkin todella surullinen ja vaikuttava mutta ei se pilaa lomaa Dalyanissa. Sairaalalla pääsee katsomaan kilpikonnien lisäksi videota joka kertoo kilpikonnien elämästä vesistöissä. Sairaala on auki päivittäin klo. 10-18.

1-P10123341-P1012389

Lahjoituksilla tehdään hyvää

Kilpikonnien eteen tehdään paljon töitä ja sairaala toimii pääasiassa lahjoituksilla.  The Kaptan Junelle voi tehdä lahjoituksen verkossa tai lahjoittaa viemällä rahan paikanpäälle lahjoituslippaaseen. Sairaalasa työskentelee vapaaehtoisia, jotka ovat useimmiten paikallisia. Matkailijakin voi kantaa oman kortensa kekoon apukäsien muodossa niin halutessaan. Sairaalatoiminnan lisäksi The Kaptan June Foundation jakaa ympäristötietoutta aikuisille ja lapsille. Ympäristötietoutta opetetaan esimerkiksi lapsille kouluissa, aikuisille esimerkiksi veneretkillä ja paikallisille kalastajille tietoilloilla.

 Sairaalan jokaisen altaan yläpuolella on kyltti, joka kertoo altaassa olevasta kilpikonnasta lisää. Tekstissä mainitaan muunmuassa kilpikonnan ikä ja asia, jonka takia kilpikonna on tähän sairaalaan joutunut. Sairaalassa oli vierailumme aikana aivan uusia maailmaantulleita yksilöitä sekä ”vanhuksia”, kilpikonnia siis laidasta laitaan eikä yhtään allasta ollut vapaana uusille tulokkaille.  Jokaisessa altaassa on yksi kilpikonna kerrallaan ja mielestäni oli miellyttävää nähdä se, kuinka kilpikonnien kotiutus mereen tapahtuu. Altaat syvenevät asteittain ja kilpikonna pääsee aina eteenpäin syvempään altaaseen kun sen kunto antaa myöten.

1-P1012337

Kauniin, suositun rannan kontrastiksi sairaala sopii todella hyvin, sillä kauniillakin on toinen puolensa.  Toivottavasti jokainen matkaaja ottaisi tästä sairaalasta mukaansa ajatuksia ja veisi päivän aikana luomansa roskat Iztuzulla sijaitseviin roskakoreihin joita on rannalla säännöllisin välimatkoin – ja jatkaisi tätä roskakorinkäyttöä arkena sekä tulevilla reissuilla..

.. Luulisi näiden tietoiskujen jälkeen roskaaminen unohtuvan, eikös?

1-P1012372 1-P1012435

 Tämä oli ensimmäinen kerta kun vierailin eläinsairaalassa. En tule varmaan koskaan unohtamaan tuota muovipussi versus medusa-kylttiä joka on mielestäni aika vaikuttava. Muistetaan olla roskaamatta, ollaan sitten kotona tai reissussa.

Mikä on viimeisin vaikuttava ympäristön hyvinvointiin liittyvä kyltti tai lause, johon olet törmännyt matkoillasi?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Veneilyä upealla Dalyanjoella – tyyli on vapaa

Merisairainkin heltyy veneilyyn kun on kyseessä veneretki Dalyanissa. Näin kävi ainakin allekirjoittaneelle joka jännittää veneilyä aina ajasta ja paikasta riippumatta. Pienikin laineiden heilutus saa kasvoni valahtamaan valkoiseksi. Dalyanissa tuli sitten todistettua ettei pieni keikkuminen haittaa kun on paljon niin upeita juttuja ympärillä ja aika menee vain huokailuun.

1-P1011825

Matka Dalyaniin ei ole mitään ilman veneilyä

Ainakin minä väitän näin! Pelkästään Dalyanin sijainti huutaa veneretkeä Dalyanjoella, eivätkä maisemat jätä matkailijaa kylmäksi. Dalyanjokea pitkin pääsee Välimerelle tai sisemmäksi Turkkiin, esimerkiksi Köyceğizin kaupunkiin. Matkalla voi pysähtyä järville ja nauttia hiljaisuudesta.

Vaikein osuus on sitten päättää että mitä kautta sen veneretken ja kulkemisen ottaa, sillä Dalyanissa on satoja veneitä joiden mukaan hypätä. Retket voi pääasiassa varata joen varrelta, esimerkisi Sevgi Yolu Sokak-kadun varrelta jossa veneretkien myyjiä on pilvin pimein. Yritimme testata myös nettivarausta, joka ei kyllä onnistunut. Helpoin siis  marssia suoraan joelle. Paikallisen yksityisyrittäjän mukaan co-operative veneitä on Dalyanissa päälle 200 ja yksityisiä veneitä voi myös mitata sadoissa. Sopiva määrä veneitä siis pieneen kylään?

1-P1011843

Co-operativella edullisesti ja omatoimisesti

Suuri osa Dalyanin joen varrella lipuvista veneistä ovat co-operative eivätkä retkien hinnat poikkea toisistaan, myös retkien sisällöt ovat miltein samat, tosin kulkeminen paikoista toiseen tapahtuu toisistaan poikkeavasta järjestyksestä, riippuen veneestä. Veneiden lounaspaikat myös vaihtelevat veneestä riippuen. Olimme liikkeellä aamutuimaan ajattelimme että nappaamme vain ensimmäisen aamuveneen siitä, missä nyt on retkiä tarjolla. Näin ollen eksyimme Kardak Turizmin paattiin (josta muuten on jäätävät varoittelut ja negatiiviset palautteet netissä näin jälkeenpäin katsoen) ja onneksi eksyimme, sillä meille retki oli aivan mahtava! Maksoimme 35 liiraa per henkilö retkestä, jonka nimi ”oli Dalyan Classic Boat Trip”. Periaatteessa tällä retkellä näkee ”kaiken” Dalyanista, vaikkakin nopealla aikataululla. En koe että n. 12 euroa retkestä oli millään tavalla ylihintaa. Meidän reissulle osui huikea opas, N joka osasi kertoa vaikka mitä historian kiemuroita englanniksi. Vähän toki työllistettiin kaveria, sillä oltiin ainoat englantia puhuvat henkilöt koko reissulla. Muut veneilijät olivat Turkista. Retkeen kuului kuljetukset Iztuzulle, lounas, kuljetus mutakylvyille, kuljetus läheiselle järvelle ja opastus.

Kardak Turizm kuljetti meidät aluksi katsomaan temppelihautoja, jonka jälkeen suuntasimme Iztuzun rannalle. Saimme viettää muutaman tunnin rannalla omatoimisesti. Iztuzulla ei ole hirmuisesti tekemistä ellei ole auringonpalvoja, sillä ranta on miltei luonnontilassaan ja liikkuminen rajattua. Ranta on valekarettikilpikonnien pesintäalue. Co-operative veneet kulkevat Iztuzun pohjoiseen päähän ja esimerkiksi siellä sijaitseva kilpikonnasairaala on toisessa päässä rantaa. Tästä sairaalasta lisää myöhemmin. Me istuskeltiin, pulahdettiin uimaan ja seurattiin rapujen juoksua rantahiekassa.

1-P10118851-P10119591-P1012031

Iztuzulla oleilun jälkeen nousimme takaisin veneeseen. Meitä odotti pöydässä Dalyanin erikoisuudet, eli ravut. Olimme ottaneet vain yhden ravun testiin josta maksoimme 15 TL sillä epäilimme annoksen laatua, eikä huono vitsini rapujen juoksusta rantahiekasta suoraan lautaselle auttanut asiaa. Long story short: Rapuannoksen maku ei ollut kummoinen mutta ainakin L ja N näyttivät saavan ravunsyönnistä hauskan muiston!

1-P10120871-P1012110

Veneretkien vetonaulana olivat ennen valekarettikilpikonnat, joita turistit pääsivät ruokkimaan veneistä. Tämä ruokkiminen on kielletty jokin aika sitten kilpikonnien hyvinvoinnin vuoksi. N kertoi tämän vähentäneen turistimääriä retkillä mutta tässähän ollaan vain hyvällä asialla kun ei ylensyötetä kilpikonnia ja ne saavat oleskella omissa oloissaan. Matka jatkui lounaalle joen toiselle puolelle ravintolaan jolle oli kekseliäästi annettu nimeksi ”The Other Side”. Lounas kuului veneretken hintaan eikä ollut mikään taideteos mutta nälän sillä sai sammutettua.

1-P1012185

Veneretki jatkui Dalyanin mutakylpylään. Emme innostuneet mudalla läträämisestä ja kysyimme, olisiko tässä vaiheessa mitään vaihtoehtoja mutkylvylle. N naurahti ja sanoi että eipä tässä osassa jokea oikein muuta tekemistä ole mutta tulkaa sisään kanssani, vältytte mutakylpylämaksulta joka ei kuulu retken hintaan ja pääsette katsomaan mikä on meininki – ja näin me tehtiin. Säästimme siis huiman 7 TL/hlö kun livahdimme sisään oppaan kanssa juoruilemaan ja katsomaan kun turistit läträsi mudalla helteessä.

Mutakylvyiltä siirryimme viimeiselle etapille, eli jokea pitkin järvelle johon saimme päivän päätteeksi pulahtaa vilvoittelemaan. N viittoi meidät matkalla veneen ohjaimiin, eikä ajettu venettä karille! Saatiin kaupanpäälle hauska kokemus veneen ohjaamisesta että vink vink vain isälle, meidät voi päästää ruoriin joskus!

Netin varoitteluista huolimatta Kardakille pisteet 5/5, meillä oli kivaa!

1-P1012240

Yksityisen kanssa juhlavammin

Emme olleet ajatelleet testata yksityistä venettä mutta monen sattuman kautta näin pääsi käymään, eikä tämä sattuma oikeastaan haittaa, sillä tässä sai hyvää vertailukohtaa ja taas yhden mahtavan matkakokemuksen. Retki ei ollut hinnalla pilattu koska tämä oli meille complimentary, ihan vain sen takia ettei tyypit muka olleet koskaan kyydinneet suomalaisia. Ikäväkseni hukkasin tyyppien käyntikortin ja samalla painui yrityksen nimi unholaan mutta numero ja myyntipaikan koordinaatit minulla on antaa, jos joku joskus haluaa nimenomaan tämän yrityksen kyytiin. Testasimme lyhyttä uintiretkeä Köyceğiz-järvelle ja pääsimme jälleen testaamaan veneilyä ihan kapteenina!

1-P1012658 1-P1012686 1-P1012796

Yksityisellä oli tietysti selkeä ajatus co-operative-veneistä ja sehän oli huono ja yksityiseltä saa aina parempaa. Retket eivät olleet täysin vertailukelpoisia mutta jotain osviittaa nämä kaksi retkeä antoivat yksityisen ja co-operativen eroista. Yksityisellä hinnat ovat korkeammat mutta veneet huomattavasti viihtyisämmät, sekä aikataulut ja muut helposti sumplittavissa. Veneisiin tulee muitakin henkilöitä myös yksityisellä ellei halua ostaa kokonaan omaa veneretkeään. Yksityisen hyväksi puoleksi nousee se että reitit paikat ovat paremmin suunniteltuja ja hiljaisempia kuin co-operativen veneillä, eli todellista luksusta. Näissä maisemissa kelpasi heittää tossut pois jaloista, kellua hiljaisuudessa ja sen jälkeen nousta takaisin veneeseen nauttimaan hedelmistä ja viinistä.

1-P1012753 1-P1012767

Dalyanjoella tyyli on vapaa

Mielestäni oikeaa tapaa retkeillä ei ole ja jokainen saa valita tilanteeseensa sopivamman retken. Yksityisellä veneellä saa mahtavan kokonaisuuden ja yksityiskohtia myöten mietityn retken ja taas co-operativella omatoimisemman, lompakkoystävällisemmän reissun. Tällä kertaa itselleni jäi kuitenkin parempi fiilis co-operativen retkestä sillä opastus oli paljon rennompaa ja meidän tyylisempää, ilman liikaa pokkurointia. Yksityisen puolella haluaisin joskus testata BBQ-iltaa, jossa veneillään järvelle grillaamaan. Haluan nähdä, miten yksityiset saa taiottua taivaalle ne ”miljoonat tähdet” jotka luvataan retken esittelyssä.. Dalyanin yleisimmistä retkistä saat tietoa täältä.

Millaisten retkien ystävä sinä olet?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Edullisten ravintoloiden Dalyan – rustiikkisuutta ja tunnelmaa

Rakastan ruokaa. Tämä fakta tuskin tulee kellekään yllätyksenä mikäli on blogiini aiemmin eksynyt.

Syyskuinen matka Dalyaniin kuumotteli aluksi, sillä olin vasta kymmenen päivää ennen Turkin reissua kotiutunut Maltalta, jossa rahaa paloi ruokaan vähän liikaa yli budjetin. Näin jo silmissäni kuinka Dalyanissa mennään purkkinuudelilla eteenpäin ja syödään banaania hotellihuoneessa illalliseksi. Onneksi Dalyan osoittautui erittäin budjettiystävälliseksi kohteeksi myös ruoan osalta. Kalliimpiakin ravintoloita löytyi mutta ihastuimme edullisiin, ”aavistuksen” rustiikkisiin ravintoloihin ja kahviloihin joissa olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan, seuraten ihmisten letkeitä päiviä ja iltoja. Yhdeksi suosikkipaikakseni nousi alla kuvassa oleva Istanbul Bar&Cafe, joka löytyy osoitteesta Dalyan Maraş Mah ja jossa olisin voinut istuskella illasta toiseen kuunnellen paikallisten puheensorinaa. Jokin sanoiksipukematon fiilis Dalyanissa teki kepposet ja sai meidät ihastumaan erittäinkin erikoisen oloisiin paikkoihin.

1-P1012860

 Kotiruokaa paikallisen perheen terassilla – Çiğdem’s Kitchen

Dalyanissa matkustaa selkeästi jonkin verran brittituristeja, sillä tälle kohderyhmälle löytyi aamiaista monesta ravintolasta. Pyrimme kuitenkin mahdollisuuksien mukaan välttämään selkeästi briteille suunnattuja paikkoja, sillä etsin kohteista enemmän niitä autenttisia kokemuksia. English breakfast tulee kyseeseen sitten aivan toisessa kohteessa kuin Turkissa.

Täydellinen ihastus Dalyanin ravintoihin tapahtui Çiğdem’s Kitchenin kohdalla, joka on paikallisen perheen talon yhteyteen rakennettu ravintola. Pöytiä on vain muutama ja ne ovat ulkona sympaattisella terassilla. Lounaan sai nauttia hintaan 12 TL ja illallinen nautittiin 15TL hintaan. Alkuun tarjoiltiin voimakkaasti maustettu linssikeitto, pääruoaksi sai valita köfteä (lihapullia) tai kanaa ja lisäksi saatiin vielä turkkilaista jogurttia. Iso pullo vettä toi lisähintaa 8 TL ja turkkilainen tee kuului hintaan.

Illallinen maksoi siis kahden menun ja ison veden osalta siis 38 TL, noin 13 euroa. Ruoassa maistui kunnon mausteet ja tunnelma oli ihanan kodikas. Englantia osasi parhaiten perheen 12-vuotias poika joka laitettiin meidän pöytään ottamaan tilausta vastaan kun muilta se ei onnistunut. Vallan ihana paikka, vahva suositus maanläheistä ja autenttista paikkaa hakevalle.

1-P1011576 1-P1011577 1-P10115841-DALYAN

Lapset ja (lapsenmieliset) pääsevät leipomaan omat leipänsä – Happy House

Auringossa vietetty aamupäivä sai pienen nälän yllättämään. Dalyanin ravintolat eivät ole aktiivisimmillaan 13-16 välisenä aikana mutta tästä huolimatta löysimme itsemme hiukopalalta Happy Housesta, osoitteesta Dalyan Mah Maras Cad 11/A. Napsimme suuhumme vain turkkilaista leipää mutta visiittimme oli hieman erilainen ja mieleenpainuva, sillä pääsimme leipomaan itse leipämme. Linda leipoi kokin avustuksella ja minä kuvasin. Lapsille ja lapsenmielisille vahva suositus. Leipä maksoi muistaakseni  8 TL, n. 2.75 euroa ja iso pullo vettä saman verran. Olimme varmasti aamun surkeimmat asiakkaat mutta palvelualttius ei mennyt miinukselle. Dalyan ja sen ihmiset ovat uskomattoman vieraanvaraisia. Happy House sijaitsee Dalyanjoen vieressä joten tässä on ehdottomasti potentiaalia myös illallispaikaksi, mikäli haluaa illastaa joen äärellä.

1-P1011560 1-P1011564 1-P1011571

Pidemmälläkin kaavalla edullisesti – Metin Pide

Kävelimme useaan otteeseen Metin Piden ohi ja jäimme tutkailemaan ruokalistaa pariinkin kertaan. Emme kumpikaan pidä erityisimmin sisäänheittäjistä ja paniikki meinaa iskeä kun joku hyökkää istuttamaan pöytään heti ruokalistaan vilkaistuamme. Tässä paikassa kukaan ei onneksi tullut rupattelemaan vaan saimme käydä ruokalistan läpi rauhassa. Pari päivää mietittyämme päädyimme tähän ravintolaan emmekä taaskaan joutuneet pettymään Dalyaniin. Tarjoilija totesi että oli nähnyt meidät muutaman kerran tarkkailemassa listaa, ihanaa että tulitte viimein käymään. Lautasellinen mezejä, lavash-leipä, kaksi pide-pizzaa, granaattiomenamehu ja lasi valkoviiniä tulikin reissumme kalleimmaksi aterioinniksi, hurjalla 55 TL hinnallaan, joka on siis euroissa noin 19 kolikkoa.

1-P1011700 1-P1011707 1-P1011711

Turkkilaista pannukakkua joenrannalla – Çınar Sahil Pansiyon

Minä olen suolaisen ystävä, sisareni taas makean. Mikäli mieli vetää välipalalle, nostaisin vielä samaan postaukseen ihanan Çınar Sahilin, joka löytyy osoitteesta Maras Mahallesi Yali sokak. No 14. Çınar Sahil on siis hotelli mutta he pyörittävät ravintolaa hotellin yhteydessä. Tämä selvisi minulle kyllä vasta paikan nimen googlattuani. Ravintola on erittäinkin sympaattinen pienten bungalowien kanssa, joissa saat syödä rauhassa ja rennosti istuskellen. Pannukakkuja on monessa maussa ja hintahaarukaltaan 8-15 TL välissä sisällöstä riippuen. Vahva suositus rentoon välipalahetkeen tai miksei illan hämärtyessä illanistujaisiin. Sijainti on Dalyanjoen varrella. Testiin pääsivät n. 30TL hinnalla makea banaani-hunaja-pannukakku ja balkanjuusto-peruna-pannukakku ja tuorepuristettu granaattiomenamehu, nam! Ei huono iltapäiväpala 10 eurolla.

1-P1012557 1-P1012616

Vierailemamme paikat eivät todellakaan olleet fine dining-paikkoja ja mielestäni Dalyanissa oli enemmän tällaisia maanläheisiä, hieman erilaisia ruokapaikkoja joten huimaavimmat fine dinning-elämykset kannattaa tässä kohteessa unohtaa. Ihastuin rustiikkiseen ravintolatarjontaan aivan täysin vaikka yleensä haenkin toisenlaisia ravintolaelämyksiä ravintolaan lähtiessäni. Vahva lisäbonus siitä että Dalyanissa ruoan päälle tarjoiltiin aina turkkilainen tee. Olen matkustanut monesti Kreikassa ja siellä useassa paikassa tarjottava Ouzo-snapsi ällöttää, sillä en juo väkeviä. Pelkäsin samanlaista Raki-tarjoilua illallisten päätteeksi, onneksi todellisuus oli toinen. Onko täällä muita jotka ei tavasta, jossa tarjotaan illallisen päälle snapsilasi? Oletteko törmänneet Turkissa tähän, vai onko se vain Kreikan tapa?

Matkamme Dalyaniin tapahtui yhteistyössä Aurinkomatkojen kanssa, ravintoloihin tutustuimme omaotimisesti.

Mikä on sinun kohdevinkkisi edullisten ruokaelämysten osalta?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Dalyan – ihastukseni Turkissa

Kuinka moni teistä on kuullut kaupungista nimeltä Dalyan?

Dalyan on hurmaava, pieni, noin 5000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Turkissa, Marmariksen ja Fethiyen välissä, Muğlan maakunnassa. Päädyimme sisareni kanssa Dalyaniin yhteistyössä Aurinkomatkojen kanssa.

1-P1011832

Aurinkomatkojen Dalyan

Tiesin perustiedot Dalyanista ennen matkaamme. Turkki ei ole aiemmmin noussut suosikkikohteekseni mutta tästä huolimatta lähdin matkaan odottavin ja innokkain mielin – enkä kadu hetkeäkään. Näin matkallamme aivan uuden ja erilaisen Turkin. Syyskuun alkuun osunut matka kuulosti liiankin hyvältä kun sen saa viettää kiireettömässä pikkukaupungissa, luonnon keskellä, huikean pikkusiskon kanssa. Aurinkomatkojen Dalyan kuuluu matkanjärjestäjän luokittelemiin lomakokoelmiin ”paikalliseen tapaan” sekä ”aikuiseen makuun” ja nämä kuvaukset ovat mielestäni enemmän kuin sopivia Dalyaniin. Lomakokoelmat auttavat juuri asiakkaalle sopivimman kohteen löytämistä. Alla ote lomakokoelmasta ”paikalliseen tapaan” ja siitä, mitä tuo lomakokoelman matka tarjoaa matkaajalle:

”Loma paikalliseen tapaan sopii sinulle, joka etsit aitoja kokemuksia, vinkkejä salaisista rannoista ja paikallisten suosimista pienistä ravintoloista. Avaa ovet paikallista tunnelmaa huokuviin hotellihelmiin tai rustiikkisiin huviloihin. Retkemme ovat aina kohteen kiinnostavimpia: opettele paikallisen keittiön salat kokkikurssilla perhehotellin isoäidin opastuksessa tai lähde seikkailuille, joista kerrotaan tarinoita vielä vuosien kuluttua.” – Aurinkomatkat

1-P1012675

Dalyan ihastutti ja sai nauramaan

Dalyan oli tämän kesän uutuuskohde ja oiva paikka omatoimisemmalle pakettimatkaajalle. Kohteessa ei tällä hetkellä ole opaspalveluita ja lähimmät oppaat ovat Marmariksessa. Tämä ei kuitenkaan haitannut lomailuamme millään tavalla ja jos kysyttävää olisi tullut, olisi oppaat olleet vain WhatsApp-viestin päässä. Kaupungissa puhuttiin kokonaisuudessaan todella hyvää englantia ja kielimuureilta vältyttiin koko loman ajan. Toivottavasti Dalyan pysyy valikoimassa ja pääsee ihastuttamaan muitakin matkailijoita tulevina vuosina. Toivon kuitenkin että paikka ei kasva turismin myötä liikaa vaan säilyttää tuon pienen, sympaattisen fiiliksensä. Suomalaiset matkailijat olivat kaupunkilaisten mielestä tervetullutta vaihtelua, tiesipä pari paikallinen esimerkiksi pääkaupunkimme Tukholman. *Naurahdus*

 Tutustuimme paikallisiin ja vietimme aikaa veneillä ja kiireettömissä ravintoloissa. Veimme lahjoituksen kilpikonnasairaallalle, seurasimme rapujen kipitystä rantahiekassa ja ihastelimme kaupunkia ympäröivää luontoa. Dalyan ihastutti, sai meidät nauramaan ja nauttimaan täysillä kiireettömästä lomasta – täällä ihmisellä ei ole kiire minnekään.

1-P10129051-P10119011-P1011926

Dalyanin tekemiset ja näkemiset

Pureudun Dalyanin tekemisiin ja näkemisiin tulevissa postauksissani syvällisemmin, sekä esittelen Boutique Hotel Montanan, joka toimi kotinamme viikon ajan. Lyhyesti summattuna Dalyan ei ole kohde, jonne kannattaa lähteä etsimään shoppailupaikkoja tai trendikkäitä klubeja. Dalyan on kohde, jonne kannattaa lähteä rauhoittumaan. Kohteen must-see-nähtävyydet kiertää viikossa helposti mutta lähtisin tästä huolimatta Dalyaniin myös uudelleen. En usko, että näimme kuitenkaan aivan kaikkea. Kohteen must-see-nähtävyyksia ovat Iztuzun ranta, joka on tunnettu valekarettikilpikonnien pesimisalueena. Samaisen rannan päässä on kilpikonnien sairaala, joka toimii vapaaehtoistyöllä. Sairaalassa hoidetaan lähialueelta löydettyjä, haavoittuneita kilpikonnia ja ne autetaan takaisin luontoon heti paranemisprosessin salliessa. Dalyanin joenranta on lumoava ja katse jää välillä väkisinkin kiinni  lyykialaisiin temppelihautoihin, jotka on hakattu kallioon 400 eaa. Vaikuttava nähtävyys on myös Kaunosin antiikin ajan rauniot, sekä luonnon muovaama mutakylpylä.

Matkaa dolmus-bussilla läpi upeiden maalaismaisemien ja saavu kilpikonnarannalle Iztuzulle. Mene aikaisin nukkumaan ja herää aikaisin aamulla, kävele kaupungin vielä hiljaisia ja tyhjiä katuja, nappaa aikaisin aamuvene ja lähde jokiristeilylle ja vietä siellä aikaa iltapäivään asti. Kävele Kaunosin raunioille. Testaa paikallisten kehumaa sinirapua. Fiilistele, nauti.
1-P10116071-P1011595

Maalaistyttöjen reissun maailman maaseuduille mahdollisti Aurinkomatkat. Ihastukseni Dalyaniin on aitoa ja välitöntä.

Oletko Sinä käynyt Dalyanissa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Neljä päivää Turkissa, neljässä kohteessa; yhteenveto

Aikaisemmat postaukseni käsittelivät neljää Turkin kohdetta, Alanyaa, Sideä, Belekiä ja Antalyaa. Neljän päivän matka kohteisiin tutustumisen merkeissä tehtiin lokakuussa. Postausten fiilistely ja kirjeet kohteille löytyy jokaisen kohteen omasta postauksesta. Ajattelin kuitenkin, että pienimuotoinen yhteenveto kohteista, omasta näkökulmasta voisi olla paikallaan. Klikkaamalla alaotsikoita pääsee kyseisen kohteen fiilistelypostaukseen. Oletteko samaa mieltä kohteista, jäikö jotain oleellista sanomatta?

Pöndekenkien yhteenveto alkaa nyt!

Alanya;

Vilkas yöelämä, menevämpikin porukka löytää tekemistä

Arempikin matkustaja pärjää, voisi olla hyvä ensireissukohde?

Gazipasan lentokenttä huomattavasti lähempänä kuin Antalyan kenttä

Vesipuisto ja leikkipuistoja – jos miettii lasten tekemistä

Historiaa, Damlatasin tippukiviluola, muut luolat, Kale-kukkula, Punainen torni

Oikea kaupunki, paikallisasutusta (n. 130 000 asukasta)

Matkavaluuttana käy eurot

Helppo, vaivaton kohde

P1010453

Side;

Pieni, kompaktin oloinen kohde (n. 10 000 asukasta)

Antiikinajan nähtävyydet ja rauniot (Roomalainen kylpylä ja teatteri)

Vanha kaupunki tarjoaa perinteisiä turisti-basaareja, mutta myös kiehtovia pieniä kujia.

Manavgatin vesiputoukset seitsemän kilometrin päässä; piknikille, lenkille?

Pieniä hotelleja sekä suuria resortinomaisia hotellialueita

Matkavaluuttana käy euro

Mainostetaan monessa paikassa lomakeitaana, istuessa kahvilassa fiilistelin kuitenkin sitä – että onkohan kohde ollut alkujaan kalastajakylä, ja onhan se ollut – sen pystyi aistimaan

 P1010602

Belek;

 Golf-matkustajille, suuret vehreät golf-kentät

Pieni kylä – suuret hotellit, kaikilla herkuilla (n. 5000 asukasta)

Matkusta tänne, jos haluat majoittua hyvätasoisessa resortissa ja rentoutua

Keskustassa lähinnä matkamuistoja, ravintoloita

Hotellien rannat siistissä kunnossa

Poistuminen hotellilta ei ole välttämätöntä – alueelta löytyy parhaassa tapauksessa kaikki ja enemmän

Erikoiset valaistukset keskustassa illalla (mielestäni neonvihreävalaistu minareetti on erikoinen)

IMG_1053

Antalya;

Kaupunkia ja rantalomaa (2,200 miljoonaa asukasta)

Lumoava vanhakaupunki

Modernimpaa lomaa etsivälle uudempi kaupunginosa

Antalya-museosta historiannälkäisille lisätutustumista

Suuren kaupungin sykettä

Vilkas yöelämä, vilkas katukuva, paljon paikallisia

Etsivälle matkustajalle, iso kaupunki tarjoaa varmasti elämyksiä

P1010859

 

Oma suosikkini oli ehdottomasti Antalya.  Ennen Turkin rannikko oli itselleni pelkkää samaa Alanyaa kohteesta toiseen. Fiksua tehdä ennakkoluuloja, kun en ollut kohteissa aikaisemmin vieraillut. Yllätyin Turkin monimuotoisuudesta. Onko sinulle käynyt samoin?

Neljä päivää Turkissa, neljässä kohteessa; Antalya

Alanyan, Siden ja Belekin jälkeen Turkin monimuotoisuus oli yllättänyt minut – jokainen kohde oli aivan omanlaisensa. Johtuuko matkaoppaat-sarjan tuomasta mielikuvasta, vai mistä, mutta olen jo jonkun aikaa ajatellut tuota Turkin rannikko-osaa piraattipaidassa kävelevien turistien mekkana, jotka laulavat karaokea Suomi-baarissa. En sano, että tämä todellakaan olisi mitenkään huono asia, en vain itse hae matkoiltani tällaisia kohteita. Onneksi reissu oli kaikin puolin positiivinen ja ymmärsin, että Turkin rannikko on paljon enemmän, kuin mielikuvani siitä. Belekistä lähtiessäni ajattelin vain sitä, mitä seuraava kohde toisi tullessaan? Antalyassa tutustuimme suurimmilta osin vanhaan kaupunkiin – ja se vanha kaupunki lumosi minut täysin. Vanha kaupunki oli vähän rosoinen – aidon tuntuinen.

Majoituimme hieman kauempana, noin kymmenen kilometriä keskustasta kartan mukaan. Ajatuksena oli lähteä myös kaupungille, mutta taisi uudemman kaupunginosan vierailu rajoittua vain viinituliaisten ostoon. Erittäin mielenkiintoinen viiniostos tarttuikin mukaani – kaupan vartijan suosittelema valkoviini. Enpä usein ota viinisuosituksia vastaan, vaan menen aika intuitiolla. Tuolla viinihyllyssä tuo odottelee turkkilaista ateriaa. Mutta, viinistä siihen itse kohteeseen. Antalya oli kyllä lumoava! Päivällä kiertelimme katuja ja kujia ja iltapäivän saapuessa kurkimme auringonlaskua meren horisonttiin. Törmäsimme myös suht sympaattiseen kauppiaaseen, jonka käyntikortin olen harmikseni kadottanut. Hänen kauppansa kylteissä luki ”hassle free shopping” – vähän skeptisenä kurkattiin sisään ja toden totta, kaupan tuotteissa oli kiinteät hinnat ja vanha kauppias totesi ”En jaksa väitellä, en pidä tinkaamisesta. Hinta on hyllyssä, helppoa molemmille osapuolille.” Miehen rehdistä tyylistä innostuin minäkin, neiti tarkkamatkamarkka ostamaan hamam-pyyheet. (Suosittelen muuten Turkki-tuliaiseksi jokaiselle! Loistavat pyyheet)

Ystäväni vaihtarivuodelta on paljasjalkainen antalyalainen ja kävimme hänen kanssaan piipahtamassa ”yössä”. Jossain päin vanhaa kaupunkia, pienen portin takaa aukesi lumoava sisäpiha, jossa turkkilainen trubaduuri soitti kitaraa – ei haitannut yhtään, että en ymmärtänyt sanoja, onneksi A toimi tulkkina. En olisi millään saanut hetkeä vanhgittua kameralle – tuo fiilis pysyy toivottavasti aina mielessäni – yöhön vaipuva Antalya ja roisoinen vanha kaupunki, josta katoan astumalla portista sisään, istuessani alkusyksyltä tuoksuvalle, lämpimälle sisäpihalle, trubaduurin soitaessa puun alla. Täydellistä!

Kirje Antalyalle;

Antalya, pieni pala sydäntäni taisi jäädä kaupunkiisi – tai sitten otin palan kaupunkisi fiiliksestä sydämeeni. Olin jo tosi väsynyt reissustamme maassasi, mutta väsymys maagisesti unohtui katsellessani horisonttiin auringon laskiessa. Katuja kulkiessani näin koiria nukkumassa talojen vierellä, miehiä pelaamassa lautapelejä. En nähnyt sinusta varmasti puoliakaan, mutta jäit syvästi mieleeni.

Istuimme vanhan kaupunkisi keskipisteessä kauniissa boutique-hotellissa, päivä oli lämmin. Iltapäivän rukouskutsu alkoi, kuuntelin sitä tarkkaan – vaikken sitä ymmärtänyt. Ostin kotiinviemisiksi pehmeät hamam-pyyheet, vanhan kaupunkisi vanha kauppiasmies oli mukava. Ilta hämäri ja hyppäsimme kaupunkisi taksiin. Taksissa soi turkkilainen radiokanava ja sympaattiset koristeet ja taksin penkkien kirjailu pisti hymyilyttämään. Jäimme kyydistä suurella kadullasi, joka vilisi ihmisiä. Laskeuduimme liukkaita kivikatuja pitkin alas satamaasi, josta jatkoimme määränpäätöntä kävelyä. Löysimme kauniin sisäpihan jossa trubaduuri soitti ja unohdin hetkeksi, että paluu toimistoarkeen koittaa taas maanantaina.

Kiitos Antalya, haluan vierailla kaupungissasi mahdollisesti joskus uudelleen.”

P1010865 P1010869 P1010872 P1010883 P1010921 P1010947 P1010952 P1010968 P1010973 P1011078 P1011115

Neljä päivää Turkissa, neljässä kohteessa; Belek

Ihmeteltyäni turkkilaisilta mausteilta tuoksuvan, kahden kohteen menoa, siirrytiin niistä aivan eri svääreihin. Kolmantena kohteenamme rannikolla oli Belek. Ei sillä – tuoksui mausteet täälläkin, mutta resortit veivät tämän pikkukaupungin tytön aivan silmienpyörittelyn partaalle. Aiheutin myös vähän huvitusta majoituksessamme, jossa meinasin viinilasin tilattuani maksaa viinin liiroilla. Baarimikko katsoi vähän oudosti ja totesi – ”Lady, you are in all inclusive hotel.” Ja toden totta – toistaan suurempien golfkenttien lomassa, suurien resortien keskellä tunsi pikkukaupungin tyttö itsensä vähän pieneksi. Puolustaudun sillä, että tämä oli ensimmäinen kertani all inclusive-hotellissa. Jossain bussimatkamme varrella näin horisontissa valkoisen resortin, jonka ovilla seisoi monien metrien korkuiset Pegasokset. Pienen Siden jälkeen Belek tuntui absurdilta. Miten voi muuttua maisema näin paljon, neljänkymmenen kilometrin matkalla?

Jos olisin golffaaja, urheilija, auringonpalvoja, rentoutumista spaassa hakeva, näitä kaikkia tai vain osaa näistä, suuntaisin ehdottomasti seuraavalla lomallani Belekiin. Kävimme tutustumassa Limak ja Gloria-hotelliketjujen hotelleihin. Gloria Golfissa oli jopa lapsille elokuvateatteri – ehkä tämä on normaali käytäntö suurissa resort-kohteissa, mutta itseäni suuret ja mahtavat resortit vähän hämmensivät Jos sinulla siintää jo ensi kesän helppo lomakohde mielessä, niin Belekin resorteissa unohtaa kyllä hetkeksi missä sitä oikein onkaan.

Kirje Belekille;

Belek, pyydän anteeksi että akkuni kamerassani oli huonossa hapessa. Kun lähestyimme sinua, alkoi silmissäni vilisemään loputtomat määrät golf-viheriöitä, urheilukenttiä ja suuria resortteja. Nukuin bussissa, heräsin, näin keskellä peltoa järjettömän suuren Pegasos-patsaan. Päästyämme määränpäähämme, hotellivierailullemme olin edelleen sanaton. Rantasi olivat kauniit. Halusin istahtaa kauniiseen pikku bungaloviin ja jäädä nauttimaan auringosta. Unohdin hetkeksi, missä maassa olen, millä valuutalla maksan. Mietin mielessäni, että oletko vain resorttia resortin perään.

Illalla lähdimme kaupungillesi. Kaupunkisi keskustan katu oli valkoista marmoria, tai ainakin se näytti siltä. Kaupunkisi keskustassa oli suihkulähde, jossa ui joutsenia, vähän elottomoa tosin, sillä ne olivat patsaita. Istahdimme keskustassa sijaitsevan ravintolasi ulkoterassille ja tilasimme lasit valkoviiniä – juoma maistui retsinalle. Poikkesimme keskustassasi mausteliikkeeseen, turkkilainen tee tuoksui. Huvituin myynnissä olevasta auringonpolttamasta kortista – se oli aivan kuin kahdeksankymmentäluvulta. Kaupungin muurisi näyttivät erilaisilta – kuulimme että ne eivät ole aivan aidointa ja vanhinta muuria. Olit mielenkiintoinen. Keskustassasi sijaitseva minareetti hohkasi vihreänä Belekin yössä – osa katulampuistasi oli valokukkia. En tiedä, näinkö sinusta kaikkia puolia tällä reissulla – haluaisin palata luoksesi kymmenen vuoden päästä ja nähdä, ovatko Pegasokset kasvaneet vieläkin suuremmiksi.”


P1010835 P1010838P1010832IMG_7795

Neljä päivää Turkissa, neljässä kohteessa; Side

Edellinen postaukseni oli kirje Alanyalle. Noin tunnin matkan päässä Alanyasta sijaitsee Side, hienohiekkainen, kompaktin oloinen kaupunki viehättävän vanhankaupungin tunnelmalla. Kaupunki vaikutti todella rauhaisalta, liekö sitten kyse lokakuusta, vai onko kaupunki aina näin tyyni ja suloinen? Yleiskuva kaupungista jäi mieleeni kohteena, joka sopii yksinmatkaaville etsijälle tai pariskunnille jotka haluavat seikkailla pienen vanhankaupungin kujilla, nähdä historiallisia raunioita ja tehdä päiväretkiä lähellä sijaitseviin kaupunkeihin ja maaseudulle. Tosin, myös lapsiperheet varmasti viihtyvät tässä kompaktissa kohteessa. Hotellivalikoima vaikutti monipuoliselta, hotelleja oli pienestä perhehotelleista suurempiin resort-omaisiin hotelleihin. Nautimme täydellisen lounaan Side Star Beachissä, joka sijaitsi rauhallisella paikalla rantakadun tuntumassa. Sopivasti vanhaa fiilistä ja aavistus luksusta hyvässä hotellissa. Rantakatua pitkin pääsi hotellista kävellen Siden vanhaankaupunkiin. Sidestä minulla ei ollut mitään ennakkoajatusta, se oli vain ajatuksissani samanlainen kohde muiden rannikon kohteisen joukossa. Ehkä joskus palaan tänne uudestaan, kuka tietää.

Kirje Sidelle;

En tiennyt sinusta juuri mitään ja tiesin, etten voi viettää pitkää aikaa luonasi. Astuin pois bussista vanhan kaupungin lähettyvillä, näytit söpöltä ja sympaattiselta. Keskellä kaupunkia oli selkeästi suurin ihmismassa, siirryimme sivukujillesi. Pienissä basaareissa tuoksui mausteet, tee ja koriste-esineet kilisivät hellässä tuulenvireessäsi. Miljöö oli rösöinen, mutta siisti. Taisin vähän ihastua sinuun. Jossain katujesi seassa rohkaistumme maistamaan granaattiomenoistasi puristettua mehua. Valuutta poltteli taskussa, halusin ostaa basaareistasi matkamuistoja. Raunioillasi oli lokakuusta huolimatta paljon ihmisiä ottamassa valokuvia. 

Sivummalla vanhasta kaupungistasi tein tuttavuutta yhteen suurimmista hotelleista, joissa olin siihen mennessä vieraillut. Siden tähti tarjosi nälkäisille matkalaisille täydellisen lounaan. Olin kuullut tutuiltani kaupunkisi ja maasi täydellisistä ruokalajeista, ne eivät todellakaan pettäneet makunystyröitä. Lounaan jälkeen olisi vain tehnyt mieli pyörähtää aurinkotuoliin ja kuunnella meren aaltoja. Kiersimme vielä vähän, istuimme satamassa kahvilla.

Ikävää, että istuin jo auringonlaskusi aikana bussissa. Olisin halunnut ostaa pullon viiniä, korillisen hedelmiä ja kävellä rantakatua pitkin, etsiä oman paikkani ja kauttia Välimeren tuulesta ja fiiliksestäsi.

Kiitos Side, nyt minulla on mielikuva sinusta.

P1010596 P1010598 P1010602 P1010603 P1010612 P1010615 P1010617 P1010619 P1010627 P1010629 P1010739 P1010749 P1010751