Tänään on se koittaa. Kenties talven odotetuin päivä ja päivät, jolloin hiljentyä ja viettää aikaa perheen, suvun, rakkaan, parhaan ystävän kanssa. Joulu on minulle hetkiä elämäni ihmisten kanssa, järjetön määrä herkullisia juustolautasia, kynttilöitä joulusaunassa, sukulaisten luona vierailua ja pitkälle yöhön valvomista, harvinaisia lautapelihetkiä ja sitä fiilistä, ettei ole kiire minnekään. Koska nykyisin asun aavistuksen kauempana, ei tule ravattua kotikotona niin useaan otteeseen. Mummu ja useat sukulaiset on nähty viimeksi liian pitkä aika sitten ja matkoilta on tarttunut vaikka mitä tarinoita mukaan. Tarinat ulkomailta ovat parhaita, kun mummu pyörittelee päätään ja naureskelee kommelluksille.
Eihän vietetä joulua stressaten vaan nautitaan hetkestä?
Tänä joulun hankin kotimaiset lahjat. Vuosi vuodelta kyllästyn enemmän tajuttomaan materiaröykkiöön ja lahjojen merkitys muuttuu. Kävin ennen joulua Forumissa ja Kampissa, enkä osannut nauttia jouluosteluista yhtään. Onneksi Helsingin torikorttelit ja Tuomaan markkinat muuttivat fiilistä kertaheitolla – miksi olen vuodesta toiseen yrittänyt prameilla ja keksiä juuri sitä täydellisenkin täydellistä lahjaa, kun kaunista ja yksinkertaista tehdään niin lähellä. Samalla hetkellä muistin myös Ainakin yksi kotimainen joululahja-kamppanjan, joka pelasti myös ihmisväenpaljousahdistuneen maalaistytön joulun. Eventistä löytyi monia varteenotettavia sivuja. Itse bongasin Avoin Maaseutu-sivut, minkä verkkokaupasta löytyi hyvä määrä suomalaisten tuottajien tuotteita – ja kuinka ollakaan että löysin jokaiselle lahjansaajalle juuri heidän näköisensä lahjan – hassua, miten helpoksi etsiminen osoittautuikaan. Suunnittelen vakavasti tästä muodostuvan perinteen, suosimalla suomalaista. En ollut aikaisemmin törmännyt moniinkaan tekijöihin tai tuotteisiin joita loppupeleissä ostin. Tukeni sai myös yksi kivijalkamyymälä – toivotaan että kauppa kävi niissäkin verkkokaupan lisäksi.
Israelin rusketus pinnassa ja tarinat ulkomailta pakattu mukaan joululaukkuun – matkailuvuosipostaus täytyykin vielä toteuttaa vuoden lopuksi.
Olen muinoin valmistunut vaatetusalan artesaaniksi. Alaa en kokenutkaan omakseni, mutta halu tukea suomalaista työtä on säilynyt. Fiilis on hyvä – toivotaan, etteivät lahjansaajat vahingossakaan avaa tätä postausta ennen iltaa.
Nuorimmalle, taiteilijasisarelle Rakulan yltiösuloinen lammaspannunalusta. Rakula on keramiikkapaja, jonka tuotanto on pääasiassa käsinrakennettua käyttö- ja koristekeramiikkaa. Avasin pakkauksen kuvauksen ajaksi ja koko pakkaus tuoksui sellaiselle lapsuuskesän viljapelloille – vähemmästäkin alkoi hymyilyttään!
Uusi tuttavuus, Arctic Warriors. Sisarella on hapkidossa 1. dan mustavyö, ja eikös pohjoisen taistelijan täydy saada välillä energiaa? Katsotaan, mitä lahjansaaja sanoo, mutta pelkkä ulkoasu näissä johti mun ostopäätöstä – ihan mahtavia!
Jos äidin nimi on Paula ja lempiväri violetti, niin ei tätä tarvitse enää paremmin selittää. Valmistaja Paulanka.
Eikös suomalaiset aina rakasta kaikkea saunaan liittyvää? Ainakin näin stereotyyppisesti. Pieni ja edullinen – ajatus on tärkein. Kummitädille kotikodin lähimaastosta saunahunajaa.
Mummun joulusaunan saa kruunata nyt Lapuan Kankureiden pesukinnas, sekä Osmian turvesaippua.
Jos sydämen on vienyt kokkaava poika pohjanmaalta, niin eipä ole hälle varmaan kotoisampaa kuin perinneruokia täynnä oleva kirja. Ihanasti kirjootettu Pohojanmaan murtehella!
–
Olen yrittänyt löytää vaihtoehtoja perinteisille lahjapapereille ja lahjanaruille. Pakkauksissakin on siis pidetty teemaan sopivaa fiilistä yllä. Ennen saatoin lotrata näyttäviin paketteihin järjettömät määrät lahjanarua ja -paperia. Tänä jouluna testattiin sanomalehtien tarjontaa ja kuinka ollakaan – jokainen lahja löysi juuri sopivan mainoksen tai sanomalehtisivun ympärilleen. Oikein aate- ja hifisteljoulu – haha! Tiesithän, että lahjapaperi ei kuulu keräyspaperin joukkoon. Energiajätesäiliö on oikea osoite, tai sitten vaihtoehtoisesti sekajäte. Sama pätee lahjanaruun.
Voin vain kuvitella mun pohojalaasen tuskan, kun suurin osa paketointitarpeista on källitty jätkän perhonsidontalootasta.. (Joudun kuulemma palauttamaan materiaalit). Kuinka kätevää materiaalia sieltä perhokalastajan laatikosta löytyykään! Vinkkivinkkinä kaikille askarteluhirmuille ja kalastajan vaimoille!
Onko sinun joulukäyttäytymisesi muuttunut vuosien varrella? Miten?
Missä maassa sinä vietät joulua tänä vuonna?
–
Rauhaisaa joulua jokaiselle,
Terveisin,
Miraorvokki
