Browsing Tag

Ranska

Pariisilainen salakapakka – seikkailu pesulaan

”Teidänhän kannattaisi mennä ja testata tässä lähellä sijaitseva vaatepesula, joka on kyllä pesula, mutta myös salakapakka! Kävelette vain sinne sisään ja kurkistatte pesukoneiden taakse, niin eteenne avautuukin pesulan sijasta baari!”

Tällaiset lausahdukset ovat sellaisia, että pitää oikein jäsennellä kuulemaansa ja miettiä, onko sittenkin lipittänyt viiniä liian nopeasti. Kuulinko oikein? Vaatepesula, joka onkin salakapakka? Kuulostaapa jotenkin ihanan pariisilaiselta ja onhan tuollainen nyt pakko kurkata, kun nurkilla on.

Mutta.. miten löysimme tänne ja miten kaikki sitten alkoi?

Tarinamme pariisilaisen salakapakan löytämisestä juontaa juurensa Pariisin Saint-Martinin kanaalin lähistöllä sijaitsevaan israelilaiseen ravintolaan. Söimme kahden ruokalajin illallisen ja nautimme ranskalaisesta viinistä. Lähellä sijaitsevan hotellimme henkilökunta oli antanut meille hotellin ylimmän kerroksen huoneen, jonka pienistä ikkunoista avautui kaunis maisema Pariisin ylle. Ystäväni heitti vitsillä, että ikkunasta olisi vielä loman aikana pakko napata joku kiva viinilasikuva.

Israelilaisessa ravintolassa ystäväni heitto alkoi muodostua todellisuudeksii, kun eteemme tuotiin viini ja lasit. Joimme viiniä kauniin pyöreästä lasista, joka olisi ystäväni mielestään ollut täydellinen hänen maalailemaansa kuvaan viinistä Pariisin kattojen yllä. Yhtäkkiä ystäväni avasi suunsa, kysyi viinilasia lainaan ja ennen kuin olin ennättänyt edes naurahtamaan, oli israelilaisen ravintolan tarjoilija luvannut meille lasin käyttöömme, kunhan tuomme sen viimeistään sunnuntaina takaisin, sillä maanantaina tarjoilija on lomalla, eikä hän tiedä, uskaltaako kertoa viinilasin seikkailusta kellekään.

 

”Menkää nopeasti, sillä en tiedä, tykkääkö pomoni siitä, että lainaan sitä teille!”

Lähdimme sukkelasti ravintolasta ja saavuimme hotellillemme puolijuoksua, viinilasi puoliksi piilotettuna huivin alla. Saimme myös napattua miettimämme kuvat seuraavana päivänä ja läksimme palauttamaan lasia. Lasin lainannut tarjoilija oli paikalla ja israelilaisen ravintolan avokeittiöstä alkoi  kuulua naurua. Tajusimme heti, että tarjoilija oli jäänyt kiinni tai sitten hän ei tohtinut pitää salaisuuttamme, vaan paljasti sen heti lähdettyämme. Pian avokeittiöstä kuului huudahdus.

 

”Tehän palasitte! Mutta tärkein kysymys on, että toitteko sen viinilasin takaisin?”

Onneksi tarjoilijan pomo ei ollut vihainen. Viinilasista oli tullut muutamassa päivässä ravintolassa mielenkiintoinen aihe, sillä kaikki miettivät, että palauttavatkohan ne suomalaiset sitä koskaan? Ja kyllä, me palautettiin ja jäätiin vielä lounastamaan, kun edellinen illallinen oli ollut niin hyvä. Lounaan jälkeen tarjoilija ojensi viinilasin meille takaisin ja ravintolan pääkokki tuli juttusillemme.

 

”Meistä tämä oli niin erikoinen juttu, että haluamme lahjoittaa lasin teille. Saatte pitää sen, toivottavasti siitä on hyötyä myös tulevilla matkoillanne. Olitte myös ilmeisesti miettineet ravintoloita, joihin mennä? Minulla olisi teille muutama idea!”

Tässä vaiheessa meille jaettiin sähköpostitse täydellinen lista Pariisin ravintolatarjontaan liittyen. Kokki myös paljasti listalta omat henkilökohtaiset suosikkinsa, joista yksi oli pesula, joka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä hotellistamme. Ajatus pariisilaisesta salakapakasta kiehtoi niin, että meidän oli pakko lähteä katsomaan sitä, joten lähdimme matkaan kävellen auringonlaskun aikaan, juuri samalla hetkellä. Kävellessämme auringonlasku alkoi. Pariisi, elokuu, auringonlaskun punaama taivas.. ihan mahtavaa!

Saavuimme pesulalle, jonka seinissä oli turkoosit pesulahinnastot. Ovella oli portsari, joka nosti hieman kaulustansa ja lausui kaulukseen piilotettuun mikrofoniin jotain ranskaksi. Pian meille avattiinkin pesulan lasiovet ja saavuimme pieneen pesuhuoneeseen, jossa oli muutama korkea pesukone ja vain yksi valkoinen ovi. Portsari laittoi lasioven kiinni vain yhden lauseen sanoen.

 

Painakaa vain kaikkia nappeja mitä löydätte, sillä ovi kyllä aukeaa, jos niin on tarkoitettu.

Pieni hetki tuntui ikuisuudelta. Mitä jos emme löydä oikeaa nappia tarpeeksi nopeasti ja portsari heittää meidät pihalle, kun ei jaksa odottaa? Onneksi huoli osoittautui pian turhaksi, sillä yhtäkkiä ystäväni huudahti ja pesukone avautui raolleen.

Tää pesukone! Tää pitää jotain kummallista ääntä! Nyt me päästään sisään!

Pesukoneen takaa eteemme avautui pimeä portaikko, jota pitkin lähdimme nousemaan ylös pesulan pieneen yläkertaan. Yläkerrassa soi musiikki, nauru raikasi ja meille tuotiin pesulan menut pöytään. Turkoosit menut oli koristeltu pesuohjemerkein. Tarjolla oli erilaisia drinkkejä, viiniä ja pikkusuolaista. Ihmiset istuivat pesuaineboksien päällä ja jotkut heiluivat keinuissa. Vapautui se keinu meillekin pienen drinkkihetken ajaksi ja saimme napattua siinä mainiot salakapakkamuistot kuvina. Pariisilainen salakapakka toi mukanaan hauskoja muistoja. Eipä ole tullut ennen kavuttua baariin pesukoneen kautta.

Ja kyllä, tämän salakapakan löytää suht helposti googlailemalla, mutta itse emme ainakaan olisi tällaista tajunneet googlata. Yllätyimme siitä, että paikka oli niin pieni, eikä sinne ollut ainakaan meidän iltanamme tunkua. Meille tämä salakapakka on varmaan aina vain pariisilainen pesula, sillä se nimi jäi meille elämään. Itse pesulan yläkerta on hieman rosoinen ja rappioromanttinen, jossa tuoksahtaa pariisilaisittain pieni tupakan tuoksu, joten muista varautua näihin, jos lähdet etsimään pesulaa Pariisin yöstä. Drinkit olivat n. 10 € luokkaa ja pienet suolaiset n. 8 € / annos luokkaa.

 

Pesulan löydät osoitteesta 30 Rue René Boulanger, 75010 Pariisi. Täällä turkoosien ulkoseinien, ”7 kg = 3,5 €” ja ”16 kg = 7,50 €” -kylttien takaa avautuukin aivan uusi maailma.

Millaisia salakapakoita sinä olet löytänyt maailmalta?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Pariisi – rakkauslaulu kaupungille ja vinkkejä ensikertalaiselle

Merci, Paris. Viikko sitten saavuin Pariisin ilmatilaan. Istuin rivin 14 ikkunapaikalla ja siellä se avautui edessäni: Pariisin ikoninen siluetti Eiffel-torneineen. En meinannut uskoa silmiäni – siellä se nyt häämöttää, rakkauden kaupunki, jonne matkustamista olen vain siirtänyt ja siirtänyt.

Jokin kutitteli vatsanpohjassani. Tuntui aivan siltä, että nyt on tiedossa jotain hyvää. En voinut mitään sille, että seuraavassa hetkessä puin verkkokalvoilleni vaaleanpunaiset filtterit ja katselin Pariisia korviaan myöten ihastuneen silmin. Olin ennen matkaa ollut hieman pessimistinen, sillä olin kuullut paljon tarinoita pariisilaisesta töykeydestä ja siitä, kuinka tämä kaupunki yleensä tarvitsee vielä uuden kohtaamisen, sillä ensimmäinen saattaa olla surkea. Kuinka ollakaan, jokainen kuulemani tarina osoittautui kohdallani vääräksi, enkä kokenut matkallani törkeyttä, en tarvetta Pariisin toiselle mahdollisuudelle, eikä taksikuskitkaan yrittäneet huijata, vaikka niistäkin peloteltiin.

Tämä postaus on rakkauslaulu Pariisille. Ensikertalainen, ota tästä muutama vinkki talteen!

Hotel Garden Saint Martinin 6. kerroksesta avautui huikea näkymä Pariisin kattojen ylle. Viinilasi saatiin lainaan viereisestä ravintolasta.

1. Saat pelätä Pariisi-syndroomaa

On ihan OK pelätä, ettei Pariisi täytä lupauksiaan täydellisenä rakkauden kaupunkina, jossa nojaillaan rakastuneena Seinen siltaan eväskori kädessä. Itse pelkäsin juurikin sitä, että olin romantisoinut Pariisia liikaa päässäni kaikki nämä vuodet ja se auttoi varmasti siinä, että osasin vielä ennen matkaa realisoida itselleni että ei, siellä ei sitten hengailla baskeri päässä, vaan Pariisi on oikeasti miljoonakaupunki, jossa on en samat ruuhkat ja kiireet kuin muuallakin maailman suurissa kaupungeissa. Yritä välttyä Pariisi-syndroomalta, äläkä maalaa liian ruusuisia kuvia Pariisista ennakkoon, sillä saat ne kyllä maalattua matkan aikana. Pariisi vie sydämen.

Pariisi-syndrooman sanotaan johtuvan siitä, että korkeiden odotusten jälkeen kaupungin todellisuus, töykeät tarjoilijat ja likaiset kadut tuottavat karvaan pettymyksen.

2. Mieti hotellin lokaatio hyvin

Me olimme matkalla melkein viikon, joten tuossa ajassa ehdimme testaamaan kahta eri hotellia kahdella eri lokaatiolla. Toinen hotelleistamme, Hotel Garden Saint Martin sijaitsi Canal Saint-Martinin vieressä, n. 2,9 km päässä Notre Damelta ja 6 km Eiffeliltä. Toinen hotellimme, Hotel Mercure Paris Centre Tour Eiffel sijaitsi taas alle 500 metrin päässä Eiffelistä. Oma empiirinen tutkimukseni sanoo, että Eiffelin alue on kyllä maisemiltaan ihan jees, mutta hotelli siellä kannattaa jättää väliin, sillä matkat ovat suht pitkät kaikkialle muualle, eikä tornin läheisyydessä ole niin suloista ja kodinomaista tunnelmaa. Saint-Martinin alue taas hurmasi olemuksellaan ja toimi itselleni paremmin.

Jos varaisin nyt uutta lomaa Pariisiin, katselisin hotellia ehkäpä Sorbonnen alueelta, jos haluaisin liikkua kävellen ja maisemia ihaillen helposti moniin vierailukohteisiin. Jos taas vierailukohteet ei kiinnosta tai ne on jo nähty, suuntaisin Montmartren alueelle fiilistelemään Pariisin valloittavaa tunnelmaa tai tuonne ihanaan Saint-Martiniin, jossa hotellit ja ravintolat olivat huomattavasti edullisempia kuin vaikka Eiffelin liepeillä. Saint-Martin nousi kyllä yhdeksi suosikikseni, se oli pieni ja kompakti alue, jossa miljoonakaupungin vilinä ei hypännyt vasten kasvoja.

Tästä tilannekuvasta tuli heittämällä uusi suosikkikuvani. Nauru raikasi risteilyllä ja hymy oli herkässä. Kello on saatu Aarni Woodilta.

3. Pariisissa ei ole pakko syödä pelkkää croissanttia ja patonkia

Yllätyyyys! Meistä ehdittiin jo huolestua parissa viestissä, kun Instagramin stoorit olivat täyttyneet ihan muusta kuin ranskalaisesta ruoasta. Rakastan ranskalaista keittiötä, mutta ranskalainen aamupala ei taas lukeudu omiin suosikkeihini. En syö oikeastaan koskaan mitään makeaa ja näin ollen esim. ranskalaisen aamupalan Pain au Chocolat ei lukeudu suosikkeihini, ei sitten ollenkaan. Positiivista on kuitenkin se, että Pariisi on pullollaan erilaisia ravintoloita, jotka tarjoavat toki klassista ranskalaista ruokaa, mutta myös muita vaihtoehtoja. 

Ranskalainen ruoka osaa ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta Pariisissa taidetaan myös monien muiden maiden keittiöt. Itse kävimme lomalla ranskalaisten ravintoloiden lisäksi mm. israelilaisessa, meksikolaisessa ja thaimaalaisessa ravintolassa. Näistä lisää myöhemmin. Ruoka, se on ihanaa ja Pariisissa se tuntui olevan vielä ihanampaa.

Ranskalainen aamiainen on ihana, mutta itse en pysty syömään croissantteja äärettömästi. Onneksi Pariisissa on aamupalapaikkoja vaikka kuinka ja samoin vaihtoehtoja croissanteille ja Pain au chocolatille.

4. Takseilla kulkeminen on helppoa ja edullista

Pariisin joukkoliikenne toimii varmasti hyvin, mutta me oltiin tällä erää niin mukavuudenhaluisia, että kuljettiin koko reissu takseilla, kun muuta kulkuvälinettä jalkojen lisäksi kaivattiin. Kuljimme taksilla myös lentokentältä keskustaan ja takaisin. Muistan monet varoittelut pariisilaisista takseista, mutta täytyy sanoa, että yhtään huijausyritystä ei kyllä koettu. Ja ne hinnat? No, mielestäni aika edulliset.

Norwegian lentää Orlyn lentoaseman S-terminaaliin, josta on helppo napata taksi keskustaan. Orlyn lentoasemalta on kiinteä hinta keskustaan ja se on 35 € ja sama myös keskustasta. Charles de Gaullen lentoasemalta kiinteä hinta on 55 €.  Lentoasemalle olisi saanut myös Uberin, mutta hintaero oli vain n. 5 € luokkaa ja taksin sai nopeammin. Käytimme taksia mennessä ja tullessa, toki ensin kuskilta varmistaen, että hinta on varmasti tuo 35 €, eikä yllätyksiä tullut. On myös tärkeää kurkata, että ottamassaan taksissa on takaikkunassa hintatarrat (joissa on merkitty mm. tuo kiinteä hinta sekä taksin rekisterinumero), näin voit olla varma, ettet istu pimeässä taksissa.

Pariisissa nappasimme muutamaan otteeseen taksin suoraan hotellin edestä ja mm. kättä heilauttaen Pariisin katakombien edestä. Kaikki taksit laittoivat automaattisesti mittarin päälle (aloitustaksa muistaakseni 2,90 €) ja matka paikasta A paikkaan B taittui mutkitta.  Esimerkkinä matka katakombeilta Eiffel-tornin juurella sijaitsevalle hotellillemme (n. 5 km matka) oli 11 € luokkaa. Kaikki taksit eivät kuitenkaan olleet varustautuneet korttikoneella, eli muista varmistaa kuskilta kortin käyminen, mikäli käteistä ei ole mukana. Omaan kokemukseemme pohjaten joka toisella taksikuskilla oli mukanaan korttikone.

 

5. Varaa liput nähtävyyksille ennakkoon

Joku varmaan naurahtaa siellä, että tämähän nyt on ihan selvä, mutta epäilen, että se olisi kaikille selkeää, kun katseli nähtävyyksien jonoja. Me ei tosin tällä reissulla käyty muualla kuin katakombeissa, Sacré-Coeurilla ja Notre Damella (ja yhdellä lounasristeilyllä, siitäkin lisää myöhemmin).

Katakombeille olimme varanneet jonon ohi -liput viikkoja ennen matkaamme. Ennätin jo miettiä, että onkohan tarpeen maksaa 33 € / hlö noista lipuista, mutta nähdessäni sen järjettömän ilman ennakkolippua -jonon katakombien edustalla huokaisin helpotuksesta – onneksi olimme varanneet liput ennakkoon! Päästyämme katakombien sisäänpääsyn läheisyyteen, marssimme vain muutaman kilometrin mittaisen jonon ohi toiseen jonoon ja pysähdyimme ennakkolipun ostaneiden jonon neljänneksi. Muutamassa minuutissa olimmekin jo kadonneet alas Pariisin syövereihin ja muut jatkoivat jonottamistaan. Katakombeistakin pitääkin tehdä oma postauksensa pian, eli jääkää kuulolle.

6. Ei sitä ranskaa ole pakko osata, mutta hyötyä siitä voi olla

Ei, en osaa ranskaa oikeastaan ollenkaan, enkä ole sitä koskaan opiskellut. Jotakin perusfraaseja ja tervehdyksiä vain on tullut lueskeltua netin syövereistä. Olen kuullut pelotteluja siitä, että Ranskassa on pakko osata ranskan kieltä, mutta tälläkin kertaa väite osoittautui vääräksi. Nizzassa pärjättiin ja niin Pariisissakin. Totta on, että monikaan kohtaamamme henkilö ei oikeasti osannut englantia, mutta missään vaiheessa ei ollut kyse siitä, etteivät he olisi halunneet palvella. Elekieli tuli siis tutuksi ja jokaisella kerralla saimme oikeat annokset. Ainoa paikka, jossa meinasi epätoivo iskeä, oli meksikolainen ravintola, mutta onneksi tajusin avata suuni ja kysyä, josko joku puhuisi espanjaa, jota osaan paremmin kuin ranskaa ja ongelma oli sillä ratkaistu. Kannattaa siis koittaa myös muita kieliä kuin ranskaa tai englantia, voit yllättyä. :–D

Yleensä opiskelen muutamat perussanat ennen matkaa ja kyselen ääntämisopit joltain, joka puhuu kieltä. Tervehdin myös aina paikallisella kielellä. En tiedä, onko sillä mitään merkitystä, mutta ainakin itselleni siitä tulee parempi fiilis. Mielestäni on ihanaa, kun ei tarvitse aina aloittaa englanniksi ja on hauska yrittää tilatakin ruokaa ranskaksi, se on itseasiassa onnistunut pari kertaa!

Kaiken kaikkiaan  Pariisi hurmasi minut ensi kohtaamisella ja hurmaava tunnelma jaksoi kantaa koko matkan. Yllätyin tästä vähän itsekin ja mietinkin, että miten ihmeessä meidän kokemus oli  näin hyvä, kun olin kuullut paljon myös huonoa. En osaa sanoa mitään yhtä tekijää, mutta veikkaan, että suuri tekijä oli myös elokuulla (mm. pariisilaisten lomakausi) jolloin kaupunki oli varmasti hiljaisempi kuin kesä-heinäkuussa ja arkistressi oli haihtunut kaupungista. Olen vieläkin ihmeissäni siitä, että Pariisi tuntui niin ihanalta ja kodinomaiselta.

 

Miten on, rakastako sinä Pariisia vai pitäisikö sinun vielä antaa sille uusi mahdollisuus? Vai oletko jo antanut uuden mahdollisuuden, eikä liekki syttynyt siltikään?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Hôtel Brice Garden Nice – Suloinen hotelli Nizzan ytimessä

Nizzassa riittää hotellitarjontaa joka makuun ja hotellisuosituksia Nizzaan on vaikka millä mitalla. Tehdään tästä hotellista siis yksi suositus lisää. Viimeisimmällä Nizzan matkallamme päädyimme varaamaan huoneen Hôtel Brice Garden Nicestä, jonka sijainti vaikutti viikonloppumme tarpeisiin erittäin sopivalta. Hotelli sijaitsee juuri sopivasti rautatieasema Gare de Nice-Villen ja Promenade des Anglaisin välissä, eli liikkuminen hotellilta suuntaan kuin suuntaan on varsin vaivatonta.

Sijainnin lisäksi hotellin valintaan vaikuttivat edullinen hinta, neljän hengen huone sekä se seikka että hotellin sisustus oli matkan syntymäpäiväsankarin, eli äitimme lempivärillä vuorattu. Kun näin hotellin kuvissa violetit oleskelutilat ja huoneet, olin aivan varma että tästä meidän sankari tykkää. Helmikuu ei selkeästi ole halutuinta hotellimajoitusaikaa Nizzassa, sillä neljän hengen huone kolmelle päivälle irtosi 183,58 € hintaan, sisältäen aamiaisen.

Osoite: 44 Rue du Maréchal Joffre, 06000 Nizza, Ranska

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllättävää asiakaspalvelua – myös omalla kotimaisella

Koska kyseessä oli äitimme syntymäpäivämatka, halusin varmistaa violetin huoneen. Lähetin hotelliin sähköpostia etukäteen huonetoiveesta ja iloiseksi yllätykseksi he vastasivatkin jo saman päivän aikana että yrittävät parhaansa mukaan täyttää toiveen. Yllätyin siis positiivisesti, sillä edellisellä Nizzan reissullamme mikään ei hotellin osalta mennyt putkeen. Ikävä kyllä emme kuitenkaan saaneet tätä violettia huonetta mutta eipä saadun huoneen kellertävä sisustus ollut yhtään sen huonompi valinta.

Saapuessamme hotellille yllätyimme asiakaspalvelusta uudelleen ja tämä yllätys oli ainakin englantia ei niin hyvin taitavalle äidillemme todella mieluinen. Vastaanotossa työskentelevä ranskalainen mies heristi korviaan kuullessamme saapumisemme ja tervehti meitä suomeksi, vahvalla ranskalaisella aksentilla. Häneltä sujui kieli niin loistavasti että oli pakko kysyä missä hän on näin hyvin kielen oppinut.

Selvisi että vastaanotossa työskentelevän miehen tyttär asuu Suomessa ja mies on oppinut kielen ”siinä sivussa”. Ja me kun ajateltiin että Ranskassa pärjää surkeasti ilman ranskan osaamista mutta näemmä ainakin Hôtel Brice Garden Nice on poikkeus sääntöön. Mies puhui selkeästi paljon mielummin suomea kuin englantia ja keskustelimme kävivät siis suomeksi koko matkan ajan. Vaikka pidän englannista ja haluan puhua sitä mahdollisimman paljon aina kuin mahdollista, oli kieltämättä ihanan stressivapaata kysyä ravintolasuosituksia ja muita neuvoja ihan omalla kotimaisella.

Miellyttävät huoneet –  ja näkymät

Neljän hengen huone oli erittäin miellyttävä. Huonetta myydään perhehuoneena mutta sinne saa majoittua myös neljä yli 18-vuotiasta. En löytänyt tietoa siitä koska huoneet on uusittu mutta remontista ei voi olla hirveän pitkä aika. Huone ei ollut kauhean iso, eikä tilaa oltu jaettu muuten kuin muutamalla portaalla sänkyjen välillä. Eli en suosittele niille, jotka eivät jaksa toisten kuorsaamista, puhelimessa roikkumista tai muuta tekemistä. Me ollaan vähän liiankin tututtu toistemme outoihinkin maneereihin.

Huoneista avautui aivan täydelliset näkymät kauniiseen Nizzaan. Toisesta ikkunasta näkyi hotellin oma puutarha ja toisesta ikkunasta aukesi näkymä kaunista vierusrakennusta kohti. Ai että. Kaunis olet, Ranska.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamiaisella tarjolla oman puutarhan hedelmiä ja perinteistä ranskalaista

Helmikuu oli selkeästi appelsiinien paras sesonki. En ole koskaan maistanut niin hyviä appelsiineja kuin tämän hotellin aamupalalla. Oikein harmitti palata kotiin kun tiesi ettei omalla takapihalla kasva appelsiineja.

Aamupala oli aika ranskalainen, croissanntteja, patonkeja, mitä kaikkea voisi ranskalaiselta aamupalalta löytyvän. Parasta oli kuitenkin jo mainitsemani appelsiinit, jotka tuotiin aamupalalle suoraan hotellin appelsiinipuista ja aamun viileydessä poimitut appelsiinit olivat, ah, niin raikkaita ja niin mehukkaita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikä on sinun täsmäsuosituksesi muille Nizzan suuresta hotellivalikoimasta?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Kolme illallisravintolaa Nizzassa – Paikalliseen tapaan

”Pitkä viikonloppu” Nizzassa oli erittäin onnistunut myös ruokailun osalta. Illallistimme kolmessa vallan mainiossa nizzalaisessa ravintolassa, joista haluan mainita myös tänne blogin puolelle. Hyvä illallinen on oleellinen osa matkaani ja pistäisihän sellainen kismittämään ettei hyvää ravintolaa löytyisi koko reissun ajalta. Käsite hyvästä ravintolasta on jokaisella erilainen ja minulle se tarkoittaa maistuvan ruoan lisäksi tunnelmallista, autenttista fiilistä herättävää, rennon ja pokkuroivan yhdistävää, jotain tämän tyylistä ympäristöä. Olin tutkinut ravintolatarjontaa ja pistänyt kehuttujen paikkojen nimiä muistiin ennen reissua mutta kuinka ollakaan, mihinkään näistä ravintoloista ei päädytty. Meillä oli onnea matkassa ja nam mitä makuelämyksiä saatiinkaan mukaamme Nizzasta. Tässä siis kolme hyvää ravintolaa Nizzassa, ainakin minun ja matkakumppanien makuun sopivia!

L’Octopussy Restaurant 

Osoite: 11 Rue Meyerbeer, 06000 Nice, Ranska

L’Octopussy Restaurant pisti silmääni, se sijaitsi muutaman sadan metrin päässä hotellistamme ja näytti todella miellyttävältä paikalta. Kysyimme hotellimme vastaanottovirkailijalta ravintolasuositusta aivan mielenkiinnosta ja hän mainitsikin juuri L’Octopussyn, aika mielenkiintoinen sattuma!

Saimme pienestä ravintolasta viimeisen vapaan pöydän, sillä muut pöydät olivat varattuja ja hetkessä kaikkiin tyhjiin pöytiin oli saapunut seurue jos toinenkin. Ruokalistaa ei ollut englanniksi mutta tarjoilija kaivoi iPadin, avasi ravintolan menun ja antoi kääntäjän laulaa. Tarjoilija ihmetteli, miksi olemme tulleet Nizzaan helmikuussa ja oli todella ystävällinen. Paikallisetkin kuuntelivat korva tarkkana jutusteluamme tarjoilijan kanssa, tuntui kuin olisimme olleet keskellä nizzalaista saippuasarjaa.

Ruoka oli erittäin maittavaa. Annoksia ei ollut monia mutta ne olivat sitäkin houkuttelevamman kuuloisia. Kaksi testasi ankkaa, yksi hampurilaista ja minä tattirisottoa. Keväinen keli ja risotto suorastaan huutavat rosé-viiniä kaverikseen. Pöytään tuotu lasillinen oli todella maukas, hieman kepeä, juuri sopiva tähän hetkeen. Viinit olivat listan mukaan laadukkaita ja listalta löytyi monia tuttuja nimiä. Pääruoka ja juoma-yhdistelmällä illallisesta nautti keskimäärin 20-30€/hlö. Vahva suositus koko kokonaisuuden osalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Le Bistro Dalpozzo

Osoite: 10 Rue Dalpozzo, 06000 Nice, Ranska

Le Bistro Dalpozzo osui kohdallemme sattumalta. Olin aluksi skeptinen sillä jokin ravintolassa ei vain osunut ulkopuolelta katsottuna meikäläiseen. Onneksi kuitenkin astuimme sisään ravintolaan yhden vatsan sietämättömästi kurniessa, sillä söin täällä aivan järjettömän hyvät simpukat. Ai että, nyt tuli muuten nälkä.

Ravintola oli todella pieni, vähän hämyinen. Meidän lisäksemme illallistamassa oli muutama pariskunta ja yksi lapsiperhe. Perheen lapsi olisi kovasti halunnut tehdä tuttavuutta kanssamme, harmi että meillä oli vain sopivan pieni kielimuuri tiellämme. Ranskalaisten puheensorina raikasi ihanasti koko illan ja nautimme tunnelmasta. Kuten jo mainitsinkin, simpukkani osuivat aivan nappiin. Kaksi tilasi lihapataa, ulkonäkö ei ollut mikään säväyttävin, maku oli kuitenkin hyvä. Yksi tilasi sitruunapastan ja ehkä vähän yllättyi sitruunan läpipuskevuudesta. Mutkatonta, maukasta ruokaa fiksuun hintaan. Ravintolassa oli rento ote mutta viini maistatettiin erittäin tarkalla silmällä. Pääruoka ja juoma-ydistelmällä illallisen hinta oli noin 20 €/hlö. Ihana tunnelma!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Chez Davia

Osoite: 11Bis Rue Grimaldi, 06000 Nice, Ranska

Chez Davia oli reissun villikortti. Emme tienneet, oliko ravintola edes auki kun jäimme kurkkaamaan ruokalistaa. Verhot olivat kiinni, ovi muutaman sentin raollaan. Sisareni uskalsi raottaa ovea ja kuinka ollakaan, olihan se suloinen ravintola auki. Ruokalista oli käsin kirjoitettu, ranskaksi tietenkin – aivan ihana yksityiskohta vaikken tajunnut listasta melkein mitään. Kolmen ruokalajin menu oli 25 euroa, eli jännityksellä jäimme odottamaan mitä saamme nenämme eteen. 

Meistä jokainen söi erilaisen yhdistelmän. Oma yhdistelmäni oli nizzalaiset kasvikset – pestopasta ja juustolautanen. Muut yhdistelmät olivat ranskalainen sipulikeitto – kukkoa punaviinissä ja Davianin leivos, maalaispatee – kukkoa punaviinissä – Davianin leivos, sekä ranskalainen sipulikeitto – pestopasta ja Davianin leivos. Menun sai siis koota itse, joistain ruokalajeista lisättiin muutama euro menun hintaan, esimerkiksi simpukat olisivat nostaneet hintaa 3 eurolla.

Keittiössä hääräsi ranskalainen mummu nuoren miehen kanssa. Tämä mummu oli aivan uskomattoman sympaattinen. Hän kävi juttelemassa vieraille, toi välillä vieraille viiniäkin ja vaikkei häneltä mikään muu taipunut, kysyi hän ”Good?” mihin vastasimme ylistävin lausein. Paikka ei todellakaan ole mikään fine dining-paikka vaan juuri sellainen aito paikallinen, mihin voisi mennä tunnelman ja kotiruoan takia uudelleen ja uudelleen. Hintahaarukka oli monimuotoinen, kolmen ruokalajin illallinen kustansi 25 €, lisäksi hintaan tuli juomat sekä mahdolliset ”parempien annosten lisät”. Tämä paikka kruunasi koko reissun, en muista missä viimeksi olisin kokenut näin aitoa ja kodinomaista tunnelmaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nizzasta jäi tällä reissulla muistoihin kodikkaat ravintolat, joissa häärää huikean positiiviset ihmiset. Tuntui että toukokuussa palvelu oli paljon surkeampaa kuin helmikuussa, ehkä silloin jo ravintoloitsijoilla on turistiähky. Talvella uudelleen Nizzaan? No todellakin!

Mitkä ovat sinun suosikkiravintolasi Nizzassa?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Rakastuin sittenkin Nizzaan – Aluksi tie oli kivinen

Vierailimme helmikuun alussa ah, niin ihanassa Nizzassa. Vierailin ensimmäisen kerran Nizzassa vuonna 2015 mutta kaupunki ei tuolloin sytyttänyt minua niin kuin olisin toivonut, vaikka kaupungin puitteet olivatkin kunnossa. Hotellimme kanssa oli ongelmia, ravintolavalinnat oli järjettömän surkeita, me ranskantaidottomat oltiin välillä aivan ulapalla, mitähän muuta.. En ole tainnut kertoakaan miten kivikkoinen matka menikään toukokuussa 2015?

1-17015513_10211415023749869_748839292_o

Kivinen alku Nizzarakkauteen vuonna 2015

Edellisen reissun koettelemukset alkoivat heti siitä kun Norwegianin lentomme oli nelisen tuntia myöhässä. Laitoimme varmuuden vuoksi hotelliimme sähköpostia, sillä emme löytäneet puhelinnumeroa kyseiseen hotelliin ja kerroimme lentomme olevan myöhässä mutta olemme saapumassa Nizzaan heti kun se on mahdollista – ei siis mitään hätää.. Eipä!

Saavuimme viimein Nizzaan ja hotellille. Ainoa, sopivasti pieni ongelma oli vain se että meidät ja respan erotti pieni rautainen aita. Onneksemme aidan vieressä oli kuitenkin lappu joka kehotti soittamaan matkapuhelinnumeroon, mikäli ovet eivät ole auki. Mehän sitten soitettiin ja kuultiin puhelimen soivan siellä rautaisen aidan takana, pienessä kopissa. Soitettiin toisen, kolmannen ja neljännen kerran vain varmistaaksemme että se himputin puhelin tosiaankin vain soi siellä kopissa, ilman ajatustakaan siitä että kukaan vastaisi siihen. Ystävällinen vanhempi rouva pysähtyi kohdallemme, yritti kertoa meille jotain ranskaksi ja siinä sitä sitten oltiin, hämärtyvässä illassa ilman mitään edistystä majapaikan osalta. ”Nyt äkkiä Wifi jostain, kukaan ei tule meille ovea avaamaan tänään.”

Lähdimme kävelemään ärtyneenä ja bonuksena pikkuisen nälkäisenä, joka ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Marssimme ensimmäiseen hotelliin joka tuli vastaan ja pyysimme wifin salasanaa, samalla kysyimme olisiko heillä huoneita vapaana. Kaikki huoneet olivat varattuja sillä Cannesissa oli samaan aikaan elokuvafestivaalit – oltiin siis valittu erittäin toimiva viikonloppu tällaiseen majahäsläykseen. Yritimme epätoivoisesti löytää pätkivän wifin varassa uutta hotellia ja se onneksi löydettiinkin, ylihintaan Boulevard Cambettalta, joka oli kuitenkin ainoa kohtuuhintainen majoitus tähän hätään. Varasimme saman tien tämän hotellin koko matkamme ajaksi, koska olin aivan hermoraunio. Hotellin luokitus taisi olla kaksi tähteä, neliöitä oli parisängyn verran ja viereisen asuinhuoneiston teinit osoitteli laservalolla huoneeseen mutta mitäs pienistä. Onneksi varasimme huoneen tästä hotellista, sillä alkuperäinen majapaikkamme ei avannut oviaan koko aikana kun olimme Nizzassa!

1-16990895_10211414979548764_910035203_o

Surkeiden sattumusten sarja jatkui monilla huonoilla ravintolavalinnoilla, sekä omalla tietämättömyydellä. Me eletään aivan eri ajassa Nizzan kanssa, sillä ravintolat ovat auki noin 13-14 asti ja avaavat ovensa vasta 19-20 maissa ja tuossa välissä on uskomattoman vaikeaa löytää mitään huikopalaa. Eli, jos et tiennyt niin pistä muistiin! Terveisin tyyppi jonka lounasnälkä on aina 13 jälkeen.

Ranskaakin olisi pitänyt opetella enemmän, sillä olimme koko ajan aivan pihalla – varsinkin junalippua ostaessa. Emme ymmärtäneet ranskankielisestä junalippuaparaatista yhtään mitään ja tottakai palvelutiskit olivat tuona viikonloppuna kiinni. Joku ystävällinen ranskalainen ei tietenkään voinut auttaa turreja junalippuautomaatilla, vaan päätyi huokailemaan takanamme ja tömistelemään jalkojaan lattiaan. ;–) Yritettiin me joiltain kysyä apuakin pariin otteeseen, muustakin kuin junalippuaparaateista mutta saimme osaksemme vain mulkoilua. Rakkautta vain, Ranska!

Minua harmitti, sillä olisin halunnut ihastua Nizzaan. Nizza oli kaunis, juuri sellainen lyhyen matkan päässä oleva söpöliini jonka luokse olisi helppo karata uudelleen. Taisin kuitenkin matkan päätteeksi sanoa että heti ei tule kyllä lähdettyä uudestaan vaikka maksettaisiin.

1-16930531_10211414991549064_1670044291_o

 

Ja kuinkas sitten kävikään vuonna 2017?

Annoin Nizzalle kuitenkin uuden mahdollisuuden, never say never! Hankimme hetken mielijohteesta (Lue: Norwegianin Cyber Mondayn 38€/meno-paluu johdosta) lentoliput Nizzaan sisarieni kanssa ja veimme äitimme juhlistamaan helmikuussa saapuvia syntymäpäiviään Rivieran talviaurinkoon. Äitini oli joskus sanonut että haluaisi myös Nizzaan ja Monacoon eli tässähän ne tuli, molemmat samalla reissulla! Annoin Nizzalle ja samalla Norwegianille uuden mahdollisuuden ja toivoin että Nizza näyttää minulle uudet rakastettavat kasvonsa, samalla myös toivoin että Norwegian olisi tällä kertaa ajoissa.

Lopputulos oli se että kaikki meni niin putkeen! Osaksi varmasti sen takia että edellinen kerta oli mennyt niin huonosti kuin olla voi. Tällä kertaa tutustuin etukäteen ravintolavaihtoehtoihin, tein tarkkaa hotellisyynäystä ja luin paljon matkablogeja joissa oltiin seikkailtu Nizzassa. Vaikka hotellimme ei tullut vastaan yhdessäkään blogissa, eikä loppujen lopuksi käymämme ravintolatkaan, olivat valinnat silti erittäin onnistuneita. Norwegian lähti myös vähän etuajassa, eli reissun pisteiksi pamahtaa aivan 6/5. Riski kannattaa välillä. Seuraavat postaukset käsittelevätkin näin ollen helmikuista Nizzaa ja Monacoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En pelkästään ihastunut Nizzaan vaan taisin myös vähän rakastua Nizzaan. Olen varma että tulen varmasti nappaamaan seuraavallakin kertaa lennot tänne, mikäli haluan viikonlopuksi karkuun Suomen talvea. Helmikuun alussa mittarissa oli +16 astetta ja aavistus keväästä leijaili ilmassa. Rosé lasiin ja risotto kylkeen – Nizza, olet hurmaava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko sinulla käynyt jonkun kohteen kanssa samanlainen viha-rakkaustarina?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki