Browsing Tag

Pietari

Pietarin yöt – lumoavat yöt

Pietarissa on vain sitä jotain, mikä menee minun ihoni alle. Pietari on värikästä arkkitehtuuria, monipuolista kulttuuria, loputonta ihmisvilinää, vivahteikasta historiaa ja pehmeän pimeyden laskeutumista tuhansien valojen ylle. Pietari on yksi suosikkikohteistani, eikä rakkauttani kaupunkiin saa tukahdettu koskaan. Seuraavaksi kerronkin teille, millainen on rakastamani Pietari.

Rakastamani Pietari on upea päivällä, mutta vielä kauniimpi yön hämärtyessä. Pietarin kattojen yläpuolella, auringon laskiessa kaupunki herää uudelleen eloon.

Olen seurannut useasti Pietarin piemenevää yötä, mutta parasta sitä on seurata Pietarin kattojen yläpuolelta. Kuvittele itsesi istumaan kattoterasille pehmeän pimeään iltaan, seuraa tuhansien valojen tuikketta ja ihaile historiallisten katedraalien siluetteja taivaanrannassa. Tämä on minun Pietarini.

Rakastamani Pietari johdattaa kävelylle Nevski Prospektille perjantaiyönä. Pääkatu on täyttyy askelista ja lukuisista tarinoista.

Voisin tunnelmoida tunti tolkulla Nevski Prospektin tunnelmaa. Kadulla kävellessä törmää moniin tarinoihin ja tunnelmiin. Näet ohilipuvia autoja, kuulet naurua ja trubaduurien musiikin sointuja. Tämä on minun Pietarini.

Rakastamani Pietari kutsuu ihailemaan arkkitehtuuriaan iltavaloissa ja tunnelmoimaan siltojen läheisyyteen.

Voiko oikeasti olla enää kauniimpaa, kuin valaistu suurkaupunki? Pohjolan Venetsia on mielestäni upeampi, kuin itse Venetsia. Koko kaupunki on niin upea yövaloissaan, ettei sitä voi käsittää muuten, kuin itse näkemällä. Tämä on minun Pietarini.

Rakastamani Pietari kutsuu valkeisiin öihinsä ja siltojen avaukseen limusiinin kyydissä.

Pietarissa valkeat, yöttömät yöt lumoavat toukokuun lopusta heinäkuun puoliväliin. Kesällä järjestettävän Museoiden yö-tapahtuman aikana museot pitävät ovensa auki aamun pikkutunneille asti. Mikä olisikaan viehättävämpää, kuin nauttia musiikkiesityksistä ja oopperasta valkeissa öissä? Valkeat yöt kutsuvat myös Nevan rannoille katsomaan, kuinka sillat nostetaan ylös puoli kahdelta yöaikaan. Itse koin ensimmäisen kerran Pietarin yön 19-kesäisenä, limusiinin kyydissä, siltojen nostoja katsellen. Se oli hauskaa, ehkä ultimaattisen turrea, mutta niin hauskaa! Tämä on minun Pietarini.

Tällainen on minun Pietarini. Täynnä tunnetta ja tunnelmaa, tuhansia tarinoita ja valkeita öitä.

En tiedä, miksi Pietari on lumonnut minut joka kerta näin. Tuntuu, etten saa kaupungista koskaan tarpeekseni. Pietarissa on jotain, jota ei vain voi pukea sanoiksi – täällä tunnen olevani aina kotonani.

Mikä kaupunki menee sinun ihosi alle yön hämärtyessä?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

32 kommenttia
sunnuntai, syyskuu 11, 2016 by miraorvokki

Gruusialainen keittiö Pietarissa – Хинкальная на Неве

Aluksi pahoittelen pientä blogihiljaisuutta. Pietarin reissusta on vielä pari juttua kirjoittamatta. Hiljaisuuden aikana ollaan vietetty muun muassa kesälomaa Maltalla miehen kanssa, sukulaisen upeita häitä Suomen loppukesässä ja huomenna lentokone nousee taas ilmaan ja suuntanamme on Turkin Dalyan sisareni kanssa. Työtaipaleeni matka-asiantuntijana on päättynyt ja uudet työhaasteet odottavat minua syyskuun lopussa – aikamoista hulinaa on siis ollut.

Jollei totuus blogista unohtuisi, haluaisin palata Pietariin ja aivan huikeaan gruusialaiseen ravintolaan, jonka löysimme sattumalta ilman sen tarkempaa suunnittelua. Vahvaa ravintolasuositusta pukkaa siis jälleen. Paikkana Хинкальная на Неве (Näin itsenäisesti suomennettuna Taverna Nevalla?), jonka löydät osoitteesta Sadovaya Street 13, St. Petersburg.

Gruusialainen keittiö, niin että mikä?

Gruusialainen, eli georgialainen keittiö nousi vahvasti yhdeksi uudeksi suosikikseni. Missä tämä keittiö onkaan lymyillyt kaikki nämä vuodet ja miksi en ole testannut tätä aikaisemmin? Luin ennen matkaa että venäläinen keittiö on saanut jonkin verran vaikutteita gruusialaisesta keittiöstä ja bongattuani hyvän näköisen gruusialaisen ravintolan ajattelin että tuonne on pakko päästä, vaikken oikeasti edes tiedä mitä gruusialainen ruoka on. Venäjä-seuran sivut pelastivat ja kertoivat seuraavaa:

”Perinteisesti ruuat paistetaan avotulella, vehnäleivät taas andoori-tyyppisessä, maahan upotetussa uunissa. Ruuilla on yleensä hapan, hedelmämehusta tai matsonista (bulgarian jogurtti) tullut maku. Myös etikkaa, granaattiomenoista tehtyä mehua, happomarjoja ja happamia luumuja käytetään yleisesti. Kastikkeilla annetaan erilaisia makuvariaatioita lihalle ja kalalle. Lähes kaikkiin ruokiin lisätään valkosipulia, mutta se ei ole perusraaka-aine. Mausteiden tarkoitus ei ole tehdä ruuasta polttavaa, vaan antaa aromia, piristävää lisämakua.”

Esimerkkejä gruusialaisen keittiön antimista ovat hartso (tulinen naudanlihakeitto), lobio (pavuista valmistettu kasvisruoka), tsahohbili (lammas-vihannespasta), tkemali (hapan luumukastike) satsivi (kanaa pähkinäkastikkeessa), adzika (vahva kasvishöyste), badrizan (mukakoisorullat) ja meidän porukan suosikiksi noussut hatsapuri (juustotäytteinen piiras). Keittiö tarjoaa hyvän määrän antimia myös kasvissyöjille.

Alla gruusialainen juustolautanen joka sisälsi Imeretian juustoa, suolattua suluguni-juustoa ja savustettua suluguni-juustoa, satsivi eli kylmää kanaa pähkinäkastikkeessa sekä kanapata vihanneksilla ja yrteillä, chakhokhbili.

Hyvää palvelua ja huikeita makuelämyksiä

Saavuimme ravintolaan matkalaukkujemme kanssa. Olimme luovuttaneet asunnon avaimet ja meillä oli aikaa kolme tuntia ennen junan lähtöä. Gruusialainen ravintola pääsi siis kruunaamaan viimeisen reissupäivämme. Tarjoilija selkeästi huomasi että olimme vähän hukassa venäjänkielisten ruokalistojen ja annosten sisällön kanssa joten hän parhaansa mukaan yritti meille selittää mitä mikäkin ruoka sisältää. Menulla oli muutamia kuvia, joten se auttoi valintaa. En kyllä ikinä unohda tarjoilijan katsetta kun latasimme tulemaan kaikki ruokalajit mitä halusimme testata.. Eikä kyllä ollut nälkä valehtelematta pariin päivään – ruokaähky oli taattu!

Testasimme ylempänä mainittujen lisäksi vielä munakoisorullat eli aiemmin mainitut badrizanit, chashushulin, eli lihapadan ja jokainen otti oman, yksinkertaisen mutta niin hyvän hatsapurin joka on siis juustotäytteinen piiras, jonka taikina on valmistettu jogurtista tai hapankermasta, sen täytteeseen käytetään suolajuustoja, kananmunia ja voita. Ruokien mausteina näytetään selkeästi paljon korianteria sekä granaattiomenaa ja ne ovatkin omia suosikkejani. Joten, korianterin ja granaattiomenan ystävät, tämä keittiö voi olla teidän juttunne!

Kokonaisuudessaan tämä ruokalysti maksoi kolmelta yhteensä noin 5  600 ruplaa. Hintaan on otettu mukaan kolme lasia viiniä ja iso vesipullo. Hinta on siis euroissa noin 80 € luokkaa, ei yhtään paha loppuhuipennus lomalle. Päivittynyt menu löytyy täältä. Mikäli sikäli suuntanasi on Pietari ja haluat kokeilla jotain uutta, voisi Taverna Nevalla olla loistava vaihtoehto. Tämä postaus sai nälän yltymään.. Pitääkin Turkin jälkeen ottaa vierailun kohteeksi Helsingissä sijaitseva Georgian House, kuka lähtee mukaan?

Mikä on sinun viimeisin keittiöihastuksesi, johon olet törmännyt matkoillasi?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

15 kommenttia
keskiviikko, syyskuu 7, 2016 by miraorvokki

Pietarin Eremitaaši – Täysi sokkelo ilman suunnitelmaa

Tein elämäni toisen vierailun Eremitaašiin heinäkuussa. Edellisellä kerralla minulla ei ollut mitään suunnitelmaa mitä nähdä siellä ja yllätys yllätys, tämä toinenkin kerta mentiin ihan vain pällistellessä, erona tosin se että tällä kertaa oli mukana Pietarissa nuoruusvuosinaan asunut ”paikallinen” eli tällä vierailulla irtosi tästä kompleksista vähän enemmän mutta ei varmasti vieläkään tarpeeksi.

Eremitaaši on mielestäni vähän liian iso kokonaisuus hallittavaksi ilman kunnollista opastusta tai tutustumista etukäteen. Josko kolmas kerta sanoisi toden ja bookkaisin opastetun kierroksen ja ottaisin oikeasti irti enemmän tästä hulppeasta kokonaisuudesta. Tässä kuitenkin vinkkejä Eremitaašiin, toivottavasti näistä löytyisi pieni apu kulttuuriähkyyn. Hulppean Eremitaašin löydät osoitteesta Dvortsovaja Naberezhnaja 34, sisäänkäynti tapahtuu Palatsinaukiolta (kuvassa alla).

Mikä on Pietarin Eremitaaši?

Pietarin Eremitaaši on Venäjän suurin ja yksi koko maailman suurimmista taide- ja kulttuurihistoriallisista museoista ja sen kokoelmissa on noin kolme miljoonaa teosta ja kulttuurihistoriallista näyttelyesinettä. Eremitaašissa ei siis esineet lopu heti kesken, eikä matkaa nopeuta upeat huoneetkaan. Itse jäin pällistelemään jokaista kattokruunua ja krumeluuria. Jos kulkisit teokselta toiselle yötä päivää ja katsoisit jokaista teosta muutaman sekuntin, menisi sinulla museon kiertämiseen kolmisen kuukautta.

Eremitaaši-museo on hyvin monimuotoinen ja sen perusti Katariina II Suuri vuonna 1764 Talvipalatsin yhteyteen, jolloin kokoelmassa oli ”vain” 255 taulua. Moni varmaankin tunnistaa ulkoasultaan tämän vihertävän Talvipalatsin (kuvassa ylhäällä), joka oli muuten myös Venäjän vallankumoukseen asti tsaariperheen residenssi. Talvipalatsissa asuttiin talvisin ja se toimi Venäjän hallitsijaperheen asuin- ja edustuspalatsina yli 150 vuotta. Eremitaašin osia ovat Talvipalatsin (1754-1762) lisäksi Pieni Eremitaaši, Vanha Eremitaaši, Uusi Eremitaaši ja viimeiseksi rakennettu Eremitaašin teatteri (1783-1787). Lisäksi tähän kompleksiin kuuluu Pääesikunnan rakennus, Menšikovin palatsi ja Keisarillisen posliinitehtaan museo. Eremitaaši kätkee sisäänsä mm. Leonardo da Vincin, Raffaellon, El Crecon, Goyan ja Picasson teoksia.

Hinnat ja aukioloajat

Eremitaaši on suljettu maanantaisin. Muutoin museo on auki 10:30 – 18:00 ja keskiviikkoisin 13:30 – 21:00. 1. tammikuuta ja 9. toukokuuta museo on suljettu. Lippujen hinnat vaihtelevat 300 ruplan ja 600 ruplan välillä. Lippuja voi ostaa Talvipalatsin edustalta olevista automaateista kortilla tai käteisellä. Muistaakseni vielä 2010 näitä automaatteja ei ollut, tai sitten olen kävellyt ihan laput silmillä. Lipun voi myös tilata täältä, samalla sivulla on myös lippujen hintatiedot tarkemmin. Ensikertalaisen kannattaa suunnitella retkensä paremmin kuin minun ja se onnistuu täällä, Eremitaašin omalla kierrossuunnitteluohjelmalla. Opastettuja kierroksia löytyy mm. Eremitaašin omilta sivulta.

Penninvenyttäjälle tiedoksi: Kuukauden ensimmäisenä torstaina Eremitaašiin on vapaa pääsy kaikille yksittäisille vierailijoille, eli tämä tarjous ei koske ryhmiä. Ppiskelijat ja koululaiset pääsevät Eremitaašiin ilmaiseksi mutta tajusin sen vasta lipun ostettuani, opiskelijakortti olisi vielä kuukauden voimassa. Hyvin menee mutta menköön!

Suosikkini Talvipalatsissa

Mikäli haluat pällistellä tsaarien upeita huoneita ja eurooppalaisten taiteilijoiden töitä, suosittelen suuntaamaan Talvipalatsin toiseen kerrokseen. Lumoudun ainakin itse toisesta kerroksesta eniten, huoneet ovat aivan liian eeppisiä. Aloita matkasi Jordanin portaikosta (ylhäällä kuvassa), joka saa sinut heti alkuun haukkomaan henkeäsi. Portaikko on yksi suosikkini tästä kompleksista. Jordanin portaiden nimi tulee loppiaisjuhlasta, jolloin muisteltiin Jeesuksen kastetta . Tsaari perheineen laskeutui alas portaita pitkin Nevalle, symboloiden Jeesuksen kastetta Jordan-virrassa. Heti portaikon jälkeen alkaa ”käytävä” jossa on esillä Romanov-suvun muotokuvia.

Paviljonkisali (kuvassa alla) on yksi myös suosikeistani pelkästään tuon hulppeutensa takia, salin numero 204. Paviljonki-salissa on James Coxin riikinkukkokello, jonka juuret juontaa 1700-luvulle. Tämä Riikinkukkokello toimii edelleen ja ilahduttaa museovierailijoita talvikeskiviikkoisin klo 17, kesäsesongista löysin tiedon että kello herää henkiin kesäkeskiviikkoisin klo 19. Riikinkukko pöyhistelee höyheniänsä ja vieressä oleva kukko laulaa. Kaksi alempaa kuvaa ovat Paviljonkisalista 6 vuotta sitten, tällä kertaa en vain pystynyt päivittämään riikinkukosta kuvaa sillä kaksi isoa ryhmää veivät puolet paviljonkisalin tilasta.

Voi vain ihmetellä Katariina II Suuren mielitekoja, kenellä tulee edes mieleen että juuri tällaisen kellon minä haluan?

Rafaelin loggiat

Rafaelin Loggiat (244) ovat jälleen hämmentävä Katariina II Suuren idea, mielihalu, mitä näitä nyt on. Katariina halusi täydentää taidekokoelmaansa ja määräsi taiteilijoita jäljentämään Rafaelin freskoja kankaalle, jonka jälkeen ne sijoitettiin Eremitaašin Rafaelin Loggiaan. Käytävä on siis täysi kopio Vatikaanissa sijaitsevasta Rafaelin Loggiasta. Rafael oli tehnyt Vatikaaniin freskoja, joiden raamatullisia aiheita joukko taiteilijoita jäljensi Eremitaašin Rafaelin Loggian holveihin. Kopio tai ei, tämäkin käytävä saa pienen ihmisen haukkomaan henkeään.

Päässä soi Anastasian Once Upon a December

Oletko katsonut joskus piirretyn Anastasian, jossa soi Once Upon a December? Jos se ei ala soimaan päässäsi Pietarin salissa (alla ylempi kuva) niin viimeistään Suuressa valtaistuinsalissa (198), eli Pyhän Yrjön salissa (alempi kuva). Leffa oli yksi allekirjoittaneen suosikeista ja miten hölmöltä se kuulostaakin, sound track soi päässäni koko vierailun ajan. Voiko kukaan samaistua?

Summa summarum: Tee edes jokin suunnitelma ennen vierailua Eremitaašiin niin pääset miljoona kertaa helpommalla.

Mitkä ovat sinun täsmävinkkisi Eremitaašin valloitukseen?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

19 kommenttia
perjantai, elokuu 19, 2016 by miraorvokki

Avtovon metroasema – edullinen matkavinkki Pietariin

Ennusteena sadetta yhdelle Pietaripäivälle? Etsitkö muuten vain viileää, ehkä edukasta nähtävää Pietarissa? Saanen ehdottaa punaisen linjan metroa ja vierailua Avtovon metroasemalle!

Venäjän metro on yksi maailman syvimmistä metroista ja sen ensimmäinen linja, Kirovin-Viipurin linja (Кировско-Выборгская) avattiin 15. marraskuuta 1955 hulppeine metroasemineen. Pietarin metro kulkee keskimäärin 60 metrin syvyydessä ja syvin kohta metrolla on peräti 110 metriä. Olin kuullut aikaisemmin punaisen linjan metrosta ja sain hokuteltua koko matkaseurueen metrorundille. Otimme suunnaksi alkuperäinen punaisen metrolinja, joka kulki Ploštšad Vosstanijan metroasemalta Avtovoon.

Edullista matkustamista yhdellä poletilla

Ennen metroon pääsyä sinun tulee ostaa aseman automaatista metrokolikko. Maksusuorituksen voi tehdä kortilla tai käteisellä automaattiin. Metrokolikot maksavat tällä hetkellä 35 ruplaa, eli noin 50 snt. Yksi poletti oikeuttaa matkustamaan metrolla niin kauan kunnes nouset maanpinnalle, eli metrolinjoja voi vaihtaa rajattomasti ja ostettavana on vain yhden laatuista polettia. Matkustusta helpottaa myös se että nykyisin metron asemat ovat luettavissa kyrillisten aakkosten lisäksi latinalaisilla aakkosilla, joten no worries mikäli kyrilliset aakkoset eivät ole aivan hallussa. Kätevää näin turistin näkökulmasta!

Metroon on mahdollista ostaa myös monen kerran lippuja mutta näiden toiminnasta en tiedä tarkemmin. Lisätietoa monikertalipuista löydät täältä.

Upeita metroasemia Pietarin alla

Matkaan lähden! Pietarin metro on mielestäni näkemisen arvoinen. Täällä on vähän erilainen meininki kuin Helsingin metrossa. Alkuperäinen 1955 avattu metrolinja kulki väliä Ploštšad Vosstanija – Vladimirskaja – Tehnologitšeski institut – Baltiskaja – Narvskaya – Kirovski zavod (kuvassa alla) – Avtovo. Jokainen asema oli mielestäni todella kaunis ja hieman erilainen nähtävyys. Viikon vinkkinä se että sunnuntaina metro oli yllättävän hiljainen kanssamatkustajien osalta ja asemia sai pällistellä ihan rauhassa.

Avtovo on yksi maailman kauneimmista metroasemista

Tämä metroasema on täynnä lasipylväitä ja marmoria. Koko Pietarin metro on itsessään nähtävyys, mutta täsmävierailu kauneimmilla asemilla kruunaa kyllä kokonaisuuden. Avtovo, olet kaunis.

Tiesitkö muuten, että vielä muutama vuosi sitten Pietarin metrossa kuvaaminen oli kiellettyä. Kuvaamisesta metrossa rapsahti 100 ruplan sakko. Tänä päivänä kuvaamista ei tarvitse pelätä, eli kamera valmiuteen ja metroseikkailuun!

Oletko käynyt Pietarin metrossa tutustumassa 1955 avattuun metrolinjaan?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

12 kommenttia
keskiviikko, elokuu 17, 2016 by miraorvokki

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali – Vierailu Verikirkossa

Pietarissa on vaikka mitä nähtävää. Yksi kaupunkikuvaa hallitseva rakennus on Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, jota kutsutaan myös Kirkoksi veren päällä sekä Verikirkoksi. Venäjäksi nimi on Собор Воскресения Христова, eli Sobor Voskresenija Hristova. Olen nähnyt tämän kirkon edellisellä reissulla kuitenkaan käymättä sisällä, nyt asiaan tehtiin korjausliike – ja tutustuttiin samalla kirkon historiaan.

Osoite: Naberezhnaja kanala Gribojedova 2B, Saint-Petersburg

Hulppea muistomerkki

Kirkko veren päällä on todellakin kirkko veren päällä, sillä kyseinen kirkko rakennettiin 1883–1907 Aleksanteri III:n sille paikalle, jolla hänen isänsä Aleksanteri II salamurhattiin vuonna 1881. Kirkko sijaitsee Gribojedovin kanavan varrella ja tänä päivänä kirkko on yksi Pietarin suosituimmista nähtävyyksistä. Viimeisellä viisumivapaalla reissulla kirkko jäi välistä pitkien jonojen takia ja tällä kertaa päätin illan hämärtyessä suunnata kirkon sisätiloihin. Kirkon seiniä on verhottu marmorilla, graniitilla ja mosaiikeilla. Kellotornia koristavat 144 vaakunaa ja ne edustavat Venäjän valtakunnan alueita ja kaupunkeja, sekä kansakunnan tsaarin kuolemasta tuntemaa surua. Kuvat kätkevät taaksensa monia tarinoita. Kirkon sisällä on 20 marmorilaattaa ja ne kertovat Aleksanteri II:n 30 vuoden hallintokaudesta, jonka aikana tsaari teki monia uudistuksia, kuten lopetti maaorjuuden. Kirkon sisällä on Aleksanteri II:n loukkaauntumispaikalle rakennettu pyhäkkö, joka on koristeltu puolijalokivillä, muun muassa topaaseilla. Pyhäkön lattialla näkyvät edelleen mukulakivet, jolle tsaarin veri roiskui. Mietinpä tässä samalla sitä tuntimäärää, mikä on mennyt kirkon rakentamiseen ja mosaiikeilla verhoamiseen, onhan kirkossa mosaiikkia siis 7500 neliömetrin verran..

Vierailun hinta nousee iltaa kohden

Ajattelinpa että onpas kätevää käydä pikaisella visiitillä kuuden jälkeen illalla kun suurimmat turistimassat ovat jo käyneet kirkon kurkkaamassa. Ideahan oli vallan loistava eikä sisäänpääsy ollut päätä huimaava, vain 250 ruplaa. Todellisuus olikin toinen. Turistimassat olivat kyllä hälvennet ja lipun hinta ponnahtanut 18.00 jälkeen 400 ruplaan. En kuitenkaan jaksanut enää kääntyä takaisin, antoi sitten mennä sen 400 ruplaa. Olisi pitänyt lukea vähän tarkemmin ne taulut. Kirkossa vierailu osoittautui kyllä hyväksi ajaksi tuolloin 18 jälkeen, sillä kirkkoa sai pällistellä aika rauhallisissa merkeissä mutta maksoihan siitä sitten tuplahinnan. Eli jos olet budjettimatkalla, tarkkaile hinnastoja!

Hinnasto ja aukioloajat

Kirkko on auki päivittäin 10:30 – 18:00, lukuuntotamatta keskiviikkoa jolloin kirkko on kiinni. Iltavierailu on mahdollista kesäkaudella, eli aikavälillä 1.5-30.9, jolloin kirkko on aui 18-22.30, lukuunottamatta sitä keskiviikkoa. Aukioloajat löydät vielä täältä.

Sisäänpääsymaksu on 250 ruplaa, ISIC-opiskelijakorttilla 150 ruplaa, 7-18 kesäisiltä vain 50 ruplaa. Iltahinnaksi oli mainittu vain tuo 400 ruplaa. Hinnasto löytyy täältä. Jos haluat saada lisää vierailusta irti, oli vuokrattavata myös kuulokkeita ja muita opastekokonaisuuksia.

Mielestäni kirkko oli vallan upea kokonaisuus ja olen onnellinen että olen sen kerran elämässäni nähnyt. Minulle ei kuitenkaan jäänyt mitään pakottavaa paloa siihen että kävisin kirkkoa katselemassa uudelleen. Suosittelen sen kuitenkin kurkkaamaan, sillä se on mielestäni must-see nähtävyys Pietarissa ja jos historia kiinnostaa niin kiinnostaa kirkkokin vielä varmasti enemmän.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali avasi ovensa matkailijoille 1997 ja tästä vuodesta lähtien kirkko ei ole enää virallisesi ollut kirkko, vaan toimii virallisesti mosaiikkimuseona. Sisällä ei ole kirkon penkkejä vaan mosaikit ovat todellakin pääpainona täällä.

Mikä on sinun suosikkikirkkosi Pietarissa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

24 kommenttia
sunnuntai, elokuu 14, 2016 by miraorvokki

Ginza Project Terassa – llalliselta näkymiä yli upean Pietarin

Ensimmäinen iltamme Pietarissa saapui ja samoin saapui nälkä. Ensimmäiseksi ravintolakokeiluksemme osui Terassa, jonka terassilta ovat upeat näkymät Pietarin yli. Tässä siis oiva ravintolavinkki Pietariin, ota talteen!

Ravintola Terassa on Ginza Projectin ravintola ja heillä näyttääkin olevan useampia eri konsepteilla toimivia ravintoloita ympäri Venäjää. Homma toimi ainakin täällä. Ginzan Terassan löydät osoiteesta 3, Kazanskaya st, Saint–Petersburg.

Kansainvälisiä ja paikallisia herkkuja samalla menulla

Aluksi olin hieman skeptinen ruokalistaa kohtaan, sillä ravintolan listalla oli vaikka ja mitä keittiöitä listattuna. Esimerkkinä nyt mainittakoon fuusio-, eurooppalainen-, italialainen-, japanilainen-, singaporeralinen-, aasialainen-, ranskalainen-, ja venäläinen keittiö. Mitä enemmän keittöitä, sen enemmän allekirjoittanutta kuumottaa ruoan laatu. Mainittakoon vielä tässä, että ravintolassa oli myös kattava vegemenu. Oli outoa ajatella että kaikki nämä ruokalajit taidettaisiin kunnolla ja ontumatta. Positiivisena yllätyksenä jokaisen neljän ruoka toimi hyvin, eikä kukaan sanonut pahaa sanaa annoksistaan. Testiin pääsi siis venäläistä, italialaista, eurooppalaista ja ranskalaista keittiötä. Olisin ehkä kaivannut stroganoffiini enemmän jotain makumaailman räjäyttävää mutta en tiedä onko stroganoffin tarkoitus makumaailmaa räjäyttää, sillä en ollut koskaan aiemmin kyseistä ruokalajia maistanut. Viinilista oli kattava eivätkä drinkitkään ole unohtuneet täällä. Tarjolla oli viinin osalta edullisia paikallisia, sekä myös kalliimpia tunnettuja tuotemerkkejä.

Oiva paikka illalliselle tai drinksuille – näkymät yli Pietarin ovat lumoavat

Ravintola sijaisee hieman Pietarin pääkadun, Nevski Prospektin ulkopuolella. Ravintolan terassilta on hieno näkymä kaupungin ytimeen ja maisemaa hallitsee Kazanin katedraali. Tämä ravintola on oiva paikka drinkille Pietarin hämärtyvässä illassa. Ravintolassa on myös omat vesipiippuasiantuntijansa jolta piipun voi ostaa ja piipun saa ilokseen niin pitkäksi aikaa kuin haluaa, hiiltä täytetään piippuun niin kauan kuin asiakas terassilla päättää istua. Vesipiippu tuntui olevan trendikäs illanistujaisasuste ainakin tällä terassilla ja piiputkin oli ulkonäöltään aika prameita.

Hotelli on määrittänyt aterioinnin keskihinnakseen 2500 ruplaa (n 34.85€) ja tämä pitää varmasti aika hyvin paikkansa. Ravintola ei ole Pietarin edullisimmasta päästä muttei välttämättä ole Pietarin kalleimpiakaan. Hyvää, tasokasta ruokaa ja hyvää palvelua huikeilla maisemilla mutta älä lähde tänne suurelle mättöaterialle. Vahva suositus suuremmallekin ryhmälle joilla ei välttämättä osu maut yhteen. Täällä on tarjolla montaa keittötä eikä ruoankaan pitäisi olla pettymys. Lähtisin uudelleenkin.

Mikä on sinun täsmäsuosituksesi Pietarin kattavasta ravintolavalikoimasta?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

16 kommenttia
lauantai, elokuu 13, 2016 by miraorvokki

Allegro-juna Pietariin – Voiko matkustus enää helpommaksi mennä?

Heinäkuu, mikä oiva syy lähteä miljoonakaupungin pyörteisiin – niinkin lähelle kuin Pietariin. Kun Allegro-juna otettiin käyttöön, uhosin että lähden oitis Pietariin. Todellisuus olikin sitten toinen ja monta vuotta siinä vierähti ennen kuin istuin kyseisen Allegro-junan kyytiin. Aina ei vain saa aikaiseksi.

En tajua, miksi olin odottanut niin pitkään ennen Allegron testaamista sillä tällä hetkellä en voisi ajatella mukavampaa matkustustapaa. Mielessäni siintää jo Venäjän monikertaviisumi ensi kesäksi.

Pietariin kolmessa ja puolessa tunnissa, mukavasti junalla

Jos miettii matkustamista Pietariin on Allegro aivan vertaansa vailla. Lentokone ja laiva ovat varmasti mahtavat vaihtoehdot mutta juna sai minulta pisteet 5/5. Ei pelkoa turbulenssista, ei laivan keikkumisesta ja matkapahoinvoinnista, ei jonotusta lentokentän turvatarkastuksissa tai satamassa. Allegro oli mielestäni huomattavasti mukavampi kuin normaalit kaukojunat. Jokaisella paikalla oli PC-pistokkeet, istuimet olivat sopivan väljät ja jokaisessa vaunussa oli vesipiste joka on lähes täydellisyyttä tällaiselle vedenkittaajalle. Junassa toimii wifi sekä Suomen että Venäjän puolella. Vaunussa numero seitsemän on lapsille leikkinurkkaus. Vessat olivat ihan yltiösiistit verrattuna moniin kaukoliikenteen juniin joilla tulee usein kuljettua. Jos valuutanvaihto unohtui ja haluat vaihtaa valuttaa vähän ennen kohteeseen saapumista, onnistuu sekin junassa valuutanvaihtopisteessä.. Joskus pitää testata myös ykkösluokkaa mielenkiinnosta ja nähdä, kuinka siellä toimii omalle paikalle tarjoiltava välipala. Allegro matkaa Pietariin ja takaisin Pietarista Helsinkiin neljä kertaa päivässä. Aikataulut löydät täältä.

Allegron ravintolapalvelut, tämähän sujuu hyvin!

Allegron ravintolapalvelut yllättivät allekirjoittaneen. En ole mikään suurin ravintolafani mitä tulee junamatkustamiseen mutta Allegrossa palvelu pelasi ja matka sujui todella mukavasti myös ravintolavaunussa. Testiin pääsi kana caesar-salaatti, jonka hinta oli 8,90€. Annokset tarjoillaan pöytiin kunnon lautasista, eikä muovilautasia tarvitse odotella eteensä. Meillä oli paikat eri suunnissa junaa, joten ravintolavaunu oli hyvä kohtaamispaikka. Mikäli istutte vierekkäin ja haluatte juhlistaa matkanne alkua vaikka lasillisella kuohuvaa, onnistuu se omalla paikalla sillä koko Allegro on anniskelualuetta. Ravintola suljetaan rajanylityksen ajaksi, joten vierailua ei kannata ajoittaa juuri ennen rajalle saapumista.

Rajamuodollisuudet, hyvinhän nekin sujuu!

Itseäni pisti vähän huvittamaan se, kuinka jokaisen virkapukuisen tyypin kohdalla aloin kaivamaan passia esiin. Eipä sitä passia nyt jokaiselle tosiaan tarvitse esitellä, ellei sitä kysytä. Junalippua ei ole välttämätöntä kantaa mukana, sillä passin tarkastuksen yhteydessä tarkastaja näkee että sinulla on lippu junaan. Passin tiedot annetaan junavarauksen yhteydessä ja junalippusi on ”sidottu” passiisi. Saat Suomen puolella passintarkastuksessa kaksi pientä lomaketta, jotka sinun tulee täyttää. Lomakkeet ovat siis maahantulo ja maasta poistumislomakkeet, tarkkaa nimeä en lomakkeelle tiedä. Näihin lomakkeisiin täytetään pääasiassa samat tiedot kuin viisumissasi ja toinen puoli lomakkeesta kerätään pois takaisin Suomen puolelle matkustaessasi – älä siis hukkaa tätä pikkuruista lomaketta. Viisumi ja passi tarkistetaan raja-asemalla uudemman kerran, jolloin saat maahantuloleiman passiisi. Sinun tulee istua omalla paikallasi raja-asemalla tehdyn passintarkastuksen ajan.

Saapuminen Pietariin ja sieltä takaisin lähteminen

Juna saapuu raiteelle yksi, Suomen asemalle Pietarissa. Lähin metroasema on nimeltään Ploshad Lenina ja sen sisäänkäynti sijaitsee Suomen aseman pääsisäänkäynnin yhteydessä, aivan siis Allegron saapumispaikan ”vieressä”. Käänny siis heti Suomen aseman ovilta vasemmalle ja kävele rakennuksen päähän, jossa onkin metron sisäänkäynti. Pietari.infolla oli hyvä kartta metron sijainnista. Sitten vain seikkailemaan ja tutkimaan Pietaria!

Oletko käyttänyt Allegroa ja sen palveluita, mitä mieltä olet konseptista?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

26 kommenttia
sunnuntai, elokuu 7, 2016 by miraorvokki

Mistä ja miten hankkia Venäjän viisumi? Sehän onnistuu helposti!

Heinäkuussa suuntasimme neljän päivän reissulle Pietariin ja kulku sinne tapahtui junalla, joten viisumin hankinta tuli ajankohtaiseksi. Olin käynyt viimeksi viisumivapaalla risteilyllä kuusi vuotta sitten, joten edellisestä reissusta Venäjälle olikin jo vierähtänyt runsaasti aikaa.

Tällä kertaa puhutaan siis puhtaasti vain Venäjän viisumista, jonka haun kuvittelin olevan todella vaikea ja kivinen. Onneksi todellisuus näytti, että Venäjän viisumin hakeminen ja saaminen onkin aika helppoa näin loppupeleissä.

Huolettomasti matkatoimiston kautta vai omatoimisesti? It’s up to you!

Venäjän viisumin voi hankkia omatoimisesti tai matkatoimiston kautta joka hoitaa käsittelyt puolestasi. Meidän matka vahvistui sen verran ”myöhässä” etten uskaltanut hakea viisumia omatoimisesti, sillä viisumikäsittelyn kerrottiin huonolla tuurilla kestävän 2-3 viikkoa omatoimisella haulla ja matkatoimiston tai viisumitoimiston kautta viisumin saa noin viikossa. Löysin suosituksen Neva Tours-matkatoimistosta ja päädyinkin heidän asiakkaakseen viisumini osalta. Palvelu oli huikeaa, asiointi helppoa ja apu oli aina saatavana. Kaiken kukkuraksi viisumini valmistui alle viikossa. Avun saannista mainittakoon sen että sain aluksi vakuutusyhtiöltäni vääränlaisen vakuutustodistuksen. Mikäli kukaan ei olisi osannut minua auttaa, olisin lähettänyt vääränlaisen vakuutustodistuksen konsulaattiin ja luultavammin viisumin haku olisi mennyt uusiksi, eli tässä ei olisi säästynyt aikaa eikä oikeastaan edes rahaa.

Mitä tarvitset viisumin hakemiseen? Onko kaikki täytettävä orjallisen tarkasti, voinko käyttää samaa kuvaa kuin 3 vuotta vanhassa passissani?

Viisumin hakuun tarvitaan tarkkuutta, hakemuksen kanssa ei kannata hätiköidä, ettei se tule bumerangina takaisin. Tähän väliin kertaviisumin hintaesimerkki: 77 ,00 € (Neva Tours) 35,00 € Venäjän Suurlähetystö Suomessa. Hinta saattaa vaihdella matkatoimistoittain. Nopealla Googlauksella löytyykin huima määrä matkatoimistoja ja viisumipalveluita, joiden avulla viisumin hankinta koituu vaivattomasti. Sieltä vain valitsemaan mieluisin, mikäli valintasi on viisumi matkatoimiston kautta. Esimerkiksi Visumservicellä on verkkosivuillaan kertalaakista selkeät ohjeet, mitä hakemukseen tarvitaan. Viisumin hakuohjeet kannattaa lukea huolella, että säästyy suuremmalta pään raapimiselta. Tässä lyhyesti, mitä hakuun tarvitaan:

Passi. Tarvitset viisumin hakuun passin, joka on voimassa vähintään 6kk matkan jälkeen ja siinä on oltava ainakin kaksi tyhjää sivua, sillä viisumi liimataan kiinni passiin.
Passikuva. Hakemuksen mukaan täytyy liittää tuore passikuva, joka ei saa olla 6 kk vanhempi (tarkista ettei yli 6kk vanhassa passissasi ole samaa kuvaa kuin uuteen viisumihakemukseesi liitetyssä kuvassa), lisäksi kuvan tulee olla värillinen.
Viisumihakemuslomake. Lomake tulee täyttää Venäjän federaation virallisilla sivuilla, eli täällä. Lisäksi lomake tulee tulostaa ja allekirjoittaa kuulakärkikynällä.
Viisumipuolto. Liitteeksi hakemukseen tarvitaan viisumipuolto, eli Venäjällä valtuutetun matkatoimiston tai hotellin leimaama ja allekirjoittama matkavahvistus matkallesi.
Vakuutustodistus. Lisäksi tarvitset vakuutustodistuksen, josta on käytävä vakuutetun koko nimen ja syntymäajan lisäksi ilmi, että vakuutus on voimassa koko Venäjän matkan ajan. Lisäksi vakuutustodistuksessa on käytävä ilmi, että vakuutuksen voimassaoloalue sisältää Venäjän, ja se kattaa hoitokulut ja kuolemantapauksessa kuljetuksen kotimaahan. Todistuksessa on oltava vakuutusvirkailijan nimi, allekirjoitus sekä puhelinnumero tai virkailijan nimi, allekirjoitus sekä yhtiön leima.

Mistä maksan kun hoidan viisumin hakemisen matkatoimiston kautta?

Suurimmat erot hinnan lisäksi omatoimisen viisumin hakemisen ja matkatoimiston avun välillä on se että hankit omatoimisesti majoituspuollon, sekä varaat ajan viisumihakemukseen Venäjän Suurlähetystöstä, jolloin voit jättää yhden viisumihakemuksen tarvittavine asiakirjoineen. Suurlähetystö ei ota vastaan postitse lähetettyjä hakemuksia. Ajanvaraus viisumihakemuksen jättöön tulee tehdä täällä. Itselleni nousi suurena plussana viisumitoimiston apu siinä, että aluksi saamani vakuutustodistus oli vääränlainen ja viisumitoimisto ennätti huomauttamaan siitä, ennen viisumihakemuksen jättämistä. Uskomatonta että vakuutusyhtiöstä voi edes saada vääränlaisen vakuutustodistuksen, luulisi tämän olevan ihan peruskauraa heille, varsinkin kun ilmoitin tarvitsevani sitä Venäjän viisumin hakuun.

Viisumihakemus olisi varmasti ollut muikeaa tehdä omatoimisesti ja pitää sitä taas kasvattavana kokemuksena mutta meidän apartmentin vuokraaja ei edes vastannut viestiin kun kysyttiin viisumipuollosta, eikä suurlähetystössä ollut aikatauluuni sopivia aikoja. Valinta kääntyä matkatoimiston puoleen oli siis selkeä mutta jos haluaa tehdä viisumin haun pienemmällä budjetilla, omatoiminen haku on varmasti myös aivan loistava vaihtoehto! Itse liputan kyllä helppoutensa takia matkatoimistolle tai viisumipalvelutoimistolle, eikä tuo hintaero mielestäni ole näin suuresta avusta päätähuimaava ja maksan mielelläni hyvästä palvelusta.

Ja ei muuta kuin reissuun! Venäjän viisumi vie kokonaisuudessaan yhden sivun passistasi ja toinen sivu on varattu saapumisleimalle. Kertaviisumilla voi nimensä mukaan matkustaa vai kerran, monikertaviisumi on tarina erikseen. Lähtiessäsi Venäjältä viisumisi päälle lyödään leima poistumisen merkiksi.

Mikäli viisumirulianssi ei houkuta, muistathan että meillä on mahdollisuus myös viisumivapaaseen risteilyyn, josta mainitsinkin jo ylempänä. Viisumivapaa risteily antaa sinulle oikeuden vierailla Pietarissa 72 tunnin ajan. Lue lisää esimerkiksi St. Peterlinen sivuilta. Lisää Pietari-tarinoita tulossa pian! Erityiskiitos Neva Toursille avusta ja viisumista – käytän varmasti palveluitanne toistekin. Huomioithan, että tämä postaus on tehty alunperin elokuussa 2016 ja viisumimääräyksiin on saattanut tulla muutoksia. Yritän päivittää postausta kuitenkin parhaani mukaan ajan tasalle.