Browsing Tag

Kotimaanmatkailu

Minä, surkea kotimaanmatkailija – bucket list kaikille syntisille

Disclaimer: osallistun tällä postauksella kirjoituskilpailuun, mutta juttu on kirjoitettu käsi sydämellä.

Myönnän sen. Olen surkea kotimaanmatkailija. Joka vuosi ajattelen, että nyt minä kannan korteni kekoon kotimaanmatkailun kanssa ja tänä vuonna minä tutkin oikeasti tätä upeaa kotimaatani, enkä anna kaukokaipuun nostaa päätään.

Yeah, right – se onkin meikäläiselle aina helpommin sanottu kuin tehty.

Myönnän olevani syntinen kotimaanmatkailun saralla. Teen kyllä viikonloppureissuja, mutta useimmiten matkani suuntautuvat kotikonnuille vanhempien tykö Parkanoon, ystävien luokse Jyväskylään, tai sisaren ja ystävien luo Tampereelle. Nämä kolme kaupunkia: Parkano, Jyväskylä ja Tampere ovat olleet ainoat kotimaanmatkailuni kulmakivet. Muuta ei ole tullut paljoakaan harrastettua, vaikka matkailu kotimaassa on järjettömän helppoa (ja kaiken lisäksi suht ekologista) hyvien juna- ja bussiyhteyksien takia.

Istuin eilen Sokos Hotel Flamingossa Rantapallon blogi-illassa kuuntelemassa juttuja vastuullisesta matkailusta sekä matkailusta kotimaassa ja mietin taas kerran, että mihin se kova tarmoni matkailuun kotimaassa katosi uudenvuoden päivän jälkeen.

En ole tosin ollut täysin mätä, sillä olen tänä vuonna jo onnistunut viettämään ihanan staycation-syntymäpäivän Helsingissä ja parin viikon päästä minua kutsuu Turku. En voinut kuitenkaan olla ajattelematta sitä faktaa, että matkailu kotimaassa on ollut mulle se ”kyllä sitä vielä joskus ehtii” – mutta entä, jos en ehdikään?

Istuin hetken omien ajatusteni vankina ja mietin, että kävin kerran melkein Rovaniemellä. Se oli Finnairin A350 testilento. Emme kuitenkaan laskeutuneet, vaan kone vedettiin takaisin korkeuksiin alustavan laskeutumisen jälkeen ja palasimme takaisin Helsinki-Vantaalle. Näin kuitenkin jo Rovaniemen maaperän. Olin jo melkein nuuhkimassa Lapin syksyä. Olin niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Pian Lapista muistutti enää A350 -koneen katossa loimuavat koneelliset revontulet. Sitten tajusin, että minun pitää kirjoittaa kotimaanmatkailusta bucket list itselleni sekä kaikille muille syntisille, jotka eivät osaa vielä matkailla kotimaassa. Jos jotain sanoo ääneen, niin se toteutuu – ehkä sama pätee myös kirjoittamiseen. Tänä vuonna on pakko toteuttaa tältä bucket listiltä jotain.

Tämä postaus johdattaa teidät 6 x matkalle kotimaahan. Olen nostanut listalle kohteita, josta kokisin itse nauttivani, sekä asioita, mitä haluaisin oikeasti kokea kerran elämässä.

Tarkoitus on, että kohteet ovat suht helposti tavoitettavissa maateitse, koska lentäminen kotimaassa tuntuu itsestäni vähän hassulta, sillä kotimaan verkosto on mielestäni maateitse hyvin kattava. Maateitse matkustamisen lisäksi haluan myös, että valintani auttavat kotimaan matkailuyrittäjiä pitämään yrityksensä pystyssä ja tukemaan paikallista. Haluan uskaltautua maistamaan perinteisiä suomalaisia ruokia ja tukea suomalaista kulttuuriperintöä.

Staycationit ovat nostaneet päätään ja ovat nyt muodissa. Itse ajattelin pitkään staycationia todella marginaalisesti ja sellaisena lomana, mikä on pakko tehdä kotikaupungissa tai max. 30 min matkan päästä kotoa. Nyt, kun mietin asiaa vähän pidemmälle tulin siihen tulokseen, että voihan se oman elämänsä staycation olla ihan vaikka missä täällä kotimaassa, sillä kotimaassa matkaillessa jalat eivät nouse ilmaan kiitoradalla. Täällähän me pysytään, samalla maaperällä, lähdettiin sitten 30 min tai 13 tunnin matkan päähän junan tai auton kyydissä.

Mutta mitäs sanot, lähdetäänkö sitten unelmien staycation sekä bucket list -matkalle Suomeen?

Kotimaan kohde 1: Suomen itäisin piste ja Jerusalemi

Meikäläisen veri on aina vetänyt itään. Enemmän tosin Venäjän-matkoille, Itä-Eurooppaan ja Aasian suuntaan kuin Suomen itään, mutta ehkä se veren vetäminen itään on yksi niistä jutuista, miksi Suomen itäisin piste kiehtoo meikäläistä jo pelkästään nimenä. Suomen itäisin piste sijaitsee Ilomantsissa ja on 70 kilometriä idempänä kuin itselleni tuttu ja turvallinen Pietari. Itäisimmän pisteen rajamerkistä pohjoiseen oleva rajaosuus on Stolbovan rauhassa Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille määritettyä rajaa ja rajamerkistä etelään oleva rajaosuus on taas talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa määritettyä valtakunnan rajaa.

Haluan ehdottomasti joskus vielä vierailla Suomen itäisimmällä pisteellä. Samalla reissulla haluaisin myös käydä niin myös Ilomantsissa sijaitsevassa Jerusalemissa, ihan vain nimen takia ja sellaisella pienellä tutkimusmatkalla Suomen itään, sillä ei tämä lännestä kotoisin oleva flikka oikeasti tunne idän kulttuuria, murretta, tapoja ja asioita melkein ollenkaan. Suomen itäisintä pistettä lähinnä oleva juna-asemallinen kaupunki on muuten Joensuu, josta autolla itäisimmälle pisteelle menee noin 2 tuntia. Tähän haaveeseen saisi yhdistettyä siis luontomatkailua, historiaa ja Joensuun, jossa en ole vielä koskaan käynyt.

Suomen ja Euroopan Unionin mantereen itäisin piste sijaitsee Ilomantsin kunnan Hattuvaaran kylän Virmajärvellä. Paikka sijaitsee saaressa, jossa Suomen ja Venäjän valtakunnan raja tekee 54 asteen mutkan. Rajan ylimalkainen kulku muuttuu koillisesta luoteeseen. Itäpisteen katselupaikalla voi vierailla ilman rajavyöhykelupaa.” – Rajavartiolaitos

 

Kotimaan kohde 2: Imatrankoski

Käsi pystyyn, jos olet käynyt Imatrankoskella. Minä en taaskaan voi kättäni tälle nostaa, siksi siis tämä päätyy bucket listille. Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys, joten se fakta, ettei ole koskaan käynyt paikan päällä on hieman syntistä. Jos tänne matkustettiin jo 1700-luvulla, pitäisi yhden pienen Viitasalonkin onnistua siinä 2000-luvulla. Sanomattakin on selvää, että Imatralla pakollinen valokuvauskohde olisi Imatrankosken lisäksi ehdottomasti Valtionhotelli, joka on seissyt ylväänä Imatralla jo vuodesta 1903. Majoitukseksi valitsisin kuitenkin jonkun ihanan luonnon lähellä olevan vaihtoehdon Saimaan rannalla, esimerkiksi teltan, laavun, aitan tai kesähotellin. Jotenkin se kesäinen Saimaa ja sen luonnon lähellä yöpyminen olisi mielestäni juuri se oikea juttu. Talvella tosin teltassa voisi tulla vähän vilpoinen.

”Venäjän keisarinna Katariina II:n vierailun jälkeen Imatran ”löysivät” muutkin Pietarin aateliset ja Suomen suuriruhtinaskunnan ylhäistö. Kirjailijat, taiteilijat ja säveltäjät eri puolilta Eurooppaa kävivät hakemassa inspiraatiota Imatran partaalta. Kosken kuohuissa saattoi myös ”muodikkaasti” päättää päivänsä. 1900-luvun alussa Imatra oli niin suosittu, että sinne tuli päivittäin 14 junavuoroa Pietarista ja yhdessä Imatran Valtionhotellin kanssa ne muodostivat yhden Suomen ensimmäisistä matkailukohteista.” – GoSaimaa

 

Kotimaan kohde 3: Kolin kansallismaisemat

Taas yksi paikka, missä en ole vielä koskaan ollut. Koli on aina kiehtonut meikäläistä maisemillaan ja rauhoittavalla olemuksellaan. Kaikki ystäväni, jotka ovat viettäneet lomaa Kolilla, ovat kehuneet paikkaa yllin kyllin. Koli profiloituu mielestäni erityisesti rauhoittavana paikkana, luonnollisena ja aitona. Sellaisena paikkana, jossa ei ole kiire mihinkään. Ystäväni Veera on muuten tituleerannut Break Sokos Hotel Kolin suosikkihotellikseen Suomessa. Ehkä meikäläisten pitää pian käydä kurkkimassa, pitääkö ystävän suositus paikkaansa. Kolilla minua kiinnostaa erityisesti patikointi, luonnossa viihtyminen sekä Sokos Hotel Kolin Uumen-tapahtumat, sillä jos energia siellä kohoaa oikeasti Pielisen Karjalan mytologiasta, niin haluan kokea sen. Karjala kiinnostaa itseäni muutenkin, juuri ehkä sellaisessa tarunomaisessa perspektiivissä.

”Uumen on vastakohta kaikelle pinnalliselle. Uumen on tuore sekä ikiaikainen, oma sekä yleismaailmallinen, abstrakti sekä käsin kosketeltava. Tekemisestä, kokemisesta, syvälle kolahtavista oivalluksista ja Pielisen Karjalan mytologisesta energiasta kumpuava uudistava voima, joka johdattaa meidät kohtaamaan itsemme ja ylittämään omat rajamme. Uumen vastaa kaikilla elämänalueilla vahvasti nousevaan hyvinvointitrendiin tarjoamalla rauhoittumista, muutosta ja vaikuttavia kokemuksia kaipaaville ihmisille helppoja sekä inspiroivia polkuja itsensä kehittämiseen.” – Sokos Hotels


Kuva lainattu: Bengtskärin Majakka

Kohde 4: Suomen eteläisin matkakohde ja Bengtskärin majakka

Bengtskär sijaitsee Suomenlahden edustalla ja sinne on matkaa n. 30 kilometriä Hangosta. Majakan historia ulottuu yli 100 vuoden taa ja täällä pääsee majoittumaan entisten majakanvartioiden huoneissa. Bonushan on tietysti se, että majakan jokaisessa huoneessa on merinäköala. Koska asumme aivan juna-aseman nurkilla, meikäläisten olisi helppo hypätä junaan, tehdä yksi vaihto ja körötellä Hankoon valtion rautateiden kyydissä. Hangosta saarelle täytyisi ottaa vene. Tämä olisi ehdottomasti yksi sellainen kerran elämässä -kokemus, joka on pakko toteuttaa joskus. Yö majakassa kuulostaa vain niin houkuttelevalta. Tämän haaveen juuret osaan muuten tunnistaa. Tämä haave vie minut aikamatkalle yli 20 vuoden taakse, kun istuin juuri valmistuneen omakotitalon parkettilattialla Parkanossa ja katselin Muumit ja majakanvartija -jaksoa uuden kodin uudesta televisiosta. Kotona kaikki oli niin uutta, mutta televisiossa oleva majakka mielestäni useiden vuosien takaa.

”Merimatka avomerelle on itsessään elämys. Horisontissa näkyy aluksi vain merta ja pieneltä näyttävä majakka. Majakan ääriviivojen seuraamisen voi aloittaa jo kaukaa, ja sitä mukaa kun matka edistyy, torni näyttää yhä suuremmalta. Kun laiva vihdoin kiinnittyy laituriin, ei voi muuta kuin hämmästellä rakennuksen mahtavuutta ja tornin korkeutta.” – Bengtskärin majakka

 

Kotimaan kohde 5: Rovaniemi, se melkein saavutettu Rovaniemi

Listan neljäs kohde on Rovaniemi, joka oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Uskotteko, etten ole koskaan nähnyt revontulia? Vaikka olen asunut Parkanossa koko nuoruuteni, on minulta jäänyt revontulet näkemättä. Kotikoti on suht pohjoisessa näin Vantaalta katsoen ja tiedän, että sielläkin on joskus revontulia päästy todistamaan, mutta ei, minä en ole niitä koskaan nähnyt. Jos ja kun joskus päädyn Rovaniemelle, haluaisin ehdottomasti lähteä bongailemaan revontulia kelluen kylmässä vedessä lämpöpuku päällä. Se olisi kokemuksien kokemus. Toivottavasti myös revontulet näyttäytyisivät, siitä kun ei voi olla varma.

Rovaniemi olisi juuri se kohde, mihin haluaisin matkustaa junalla. Hypätä junaan Tikkurilasta, ihailla maisemia koko pitkän junamatkan ja nousta pois Rovaniemellä. Yöjuna olisi varmasti fiksuin valinta, mutta palaisin halusta matkustaa Rovaniemelle päiväjunalla, jotta näkisin, miten Suomi muuttuu matkalla etelästä pohjoiseen.

”Rovaniemellä voit kokea taianomaiset revontulet monella tapaa revontuliretkellä. Osallistu revontulten valokuvausretkelle, katsele niitä erämaajärvessä kelluen lämpöpuku päällä, tai metsästä revontulia moottorikelkalla tai poroilla. Voit myös yhdistää revontulten metsästyksen saunan kanssa.” – Visit Rovaniemi

 

Kotimaan kohde 6: Vantaa, jonka katuja tässä päivittäin tallaan

Tämä olisi todellakin staycation sanan oikeassa muodossa. Me ollaan asuttu Vantaalla vuodesta 2015 saakka, mutta tunnen loppupeleissä Vantaata järjettömän vähän, mikä on aika hassua. Tokihan tässä on tullut ravattua Jumbossa, lentoasemalla, Tikkurilan juna-asemalla ja Tikkuraitilla, mutta en voisi oikeasti sanoa, että tietäisin, mitä on Vantaa ja vantaalaisuus.

Jos lähtisin unelmien staycationille Vantaalle, niin selvittäisin sen, mitä kaikkea muuta Vantaalla onkaan kuin isoja teitä, hyvät kulkuyhteydet ja suuret varastot ja shoppailumahdollisuudet. Kävisin syömässä jossain Vantaan kauniissa kartanoissa, uskaltautuisin talvella avantoon ja nauttisin savusaunasta Kuusijärvellä ja palaisin kotiin rentoutuneena. Pakko kyllä myös myöntää, että olen tämän lisäksi jonkin aikaa haaveillut Vantaan Flamingon vain aikuisille -teemasta, eli majoituksesta Sokos Hotel Flamingon Harmony -huoneissa ja sen yhdistämistä Flamingo Span vain aikuisille -kylpylään. Ihan vain sillä, etten muista, koska olisin viimeksi ollut kylpylässä ja aivan oikeasti vain rentoutumassa itseni kanssa.

”Vantaa on vastakohtia, jotka mahtuvat samaan kaupunkiin. Vantaa on kansainvälinen ja silti paikallinen. Vantaa on pääkaupunkiseutua, kiinteästi yhteydessä muuhun Suomeen ja maailmaan. Vantaa on moderni ja aina perinteikäs. Vantaalla on teollisuutta, mutta myös luontoa. Siellä on lentokenttä ja 61 omanlaistaan kaupunginosaa. Siellä on ihmisiä ja tilaa. Suuren kaupungin sykettä ja silti aikaa vain olla.” – Visit Vantaa

Bonus: Miksi ja miten matkailla kotimaassa? – ideoita kaikille syntisille

Vaikka olenkin surkea kotimaanmatkailija niin pieni ääni sisälläni kyllä osaa kertoa, miksi minunkin pitäisi matkailla kotimaassa. Minun pitäisi matkailla kotimaassa siksi, että tukisin kotimaamme matkailuelinkeinoa ja jättäisin kolikoita paikallisten yrittäjien laariin. Minun pitäisi matkailla kotimaassa siksi, että tietoisuuteni kotimaasta lisääntyisi ja siksi, että oppisin lisää suomalaisesta kulttuuriperinteestä, nykypäivästä, tavoista ja taruista. On absurdia, että minäkin karkaan useimmiten ulkomaille elämään ja hengittämään tarinoita maailmalta, mutta unohdan, että kotimaakin on täynnä niitä.

Minun pitäisi matkailla kotimaassa siksi, että se on helppoa, vastuullista ja ekologista. Matkailuyrittäjien, kulttuurin ja paikallisten tukeminen jo itsessään vastuullista, mutta Suomi saa bonusta myös siitä, että meillä ollaan oikeasti tietoisia ja osaavia monella saralla. Meillä on Green Key -hotelleja, Luomumatkailuyhdistystä, kestävän matkailun linjauksia, Reilun matkailun yhdistystä ja paljon muuta. Tärkeää on myös muistaa, että meillä on oikeasti neljä upeaa vuodenaikaa, jolloin voimme matkustaa Suomessa ja jokaisen ei ole pakko rynnätä tiettynä sesonkina kuluttamaan tiettyjä paikkoja, vaan matkailua voi tehdä tasaiseesti eri vuodenaikoina. Näin myös ympäristö kiittää ja paikkakuntien yrittäjät. En tiedä olenko se vain minä, mutta mielestäni on mukavempi saada tuloja tasaisesti ympäri vuoden kuin yhtenä suurena piikkinä ja sitten nollatuloilla tietyn ajan eteenpäin.

Minun pitäisi matkailla kotimassa siksi, koska maailma ansaitsee sen. En lupaa, että tulen lopettamaan lentomatkustamista täysin, enkä lupaa sitä, että pystyisin tukahduttamaan kaukokaipuuni. Voin kuitenkin luvata sen, että katselen Suomea aivan uusin silmin. Teen paikallisia valintoja, valitsen matkalla hotelleja ja majoituspaikkoja, joista rahat jää Suomeen. Teen valintoja ruokailuni osalta, suosin matkoillani lähituottajien ruokia, uskallan maistaa sitä outoakin perinneruokaa ja avaan silmiäni uudelleen. Ja yksi tärkeä key point näin peltojen keskellä varttuneena pönden flikkana: älkää heittäkö roskia luontoon ja autojen ikkunoista pellon pientareille.

 

Millaisia vinkkejä sinulla on matkailuun kotimaassa ja mitkä ovat kotimaan unelmakohteesi? Kiinnitätkö samoihin asioihin huomiota kun matkailet kotimaassa ja ulkomailla?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Yö Vaakunan sviitissä – joskus on OK olla tekemättä yhtään mitään

Viime viikonloppuna testattiin meille harvinaisempaa herkkua – sviittiyötä. Voitin muutama viikko sitten Instagram -arvonnassa yön Sokos Hotel Vaakunan Junior Suitessa ja ajattelin, että tämän herkun voisi käyttää nyt heti – sillä kerrankin saisi olla tekemättä yhtään mitään. Hyppäsin kesäkuun alussa työstä toiseen yhden vapaapäivän varoitusajalla ja tämä musersi (taas) pidempiaikaiset kesälomasuunnitelmani. Pieni irtiotto tuli siis vallan tarpeeseen!

Vastaanoton kautta laiskottelemaan Helsingin kattojen ylle

Olen yleensä se tyyppi, joka ei osaa pysyä paikallaan. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin että näin harvinaisesta herkusta pitää nauttia ihan hissukseen. Lähdimme siis kohti hotelliyötä tällä mentaliteetilla. Vastaanotossa meitä oli vastassa kesätrainee, joka pienen, ymmärretävän käsitärinän kautta hoiti homman mallikkaasti maaliin ja toivotti meidät tervetulleeksi Vaakunaan ja kertoi että huoneemme löytyy yhdeksännestä kerroksesta.

Vaakunan Junior Suite 907 on mielestäni mukavasti rakennuksen kulmassa. Sviitti oli Forumin suuntaan ja sieltä näki makoisasti Helsingin pääpiirteet  – Tuomiokirkon ja Tornin välimaaston sekä Kampin puolta. Sijainti oli siis vallan mainio, ei valittamista. Ennätimme ihailla hetken aurinkoista Helsinkiä, kunnes oveemme koputettiin ja meille kiikutettiin pullo kuohuviiniä, jonka kanssa saimme nautittavaksi suklaata ja mansikoita – mikä täydellinen aloitus laiskalle päivälle. Istuimme parvekkeelle ihailemaan Helsinkiä ja istuimme auringon lämmössä ihan rauhassa – kerrankin se kuuluisa kesäpäivä osui omalle kohdalle, jes!

Kuohuvan jälkeen etsin käsiini kylpyvaahdon ja laitoin ammeeseen lämpimän veden. Miten rentoa, miten makoisaa. En edes keskittynyt huonekuviin, ne voitte tutkia hotellin sivuilta, täältä. Yhden jutun voin kuitenkin sanoa; Vaakunsta tuli kertaheitolla yksi suosikkimajapaikka pelkkään laiskotteluun Helsingissä – aivan kuin olisit kaupungin ytimen vilskeessä, mutta olet samalla kaukana siitä. Hotelli on valmistunut uoden 1952 Olympialaisiin ja se on sivujensa ukaana funkistyylinen hotelli, jossa koet urbaanin ja nostalgisen elämyksen. Tämä on vallan totta, hotelli henkii menneiden ajan tunnelmia, eikä sen ole tarkoituskaan olla yltiömoderni, uutukainen hotelli – vaan juuri tällainen, oman tarinansa toteuttaja.

 

Illallinen ravintola Loisteessa

 

Koska en olisi halunnut tehdä yhtään mitään ja halusin vain olla ultimaattinen laiskamato, haaveenani oli illallistilauksen tekeminen huonepalvelusta – ensimmäistä kertaa elämässäni. Tämä haave kuitenkin kariutui, sillä toinen halusi olla sporttivartti ja kavuta kerroksen ylöspäin ravintola Loisteeseen. Ehkä sitten seuraavalla laiskamatokerralla testataan huonepalvelua. Aterian tuonti huoneeseen olisi kustantanut 1 x 14 € lisämaksun, joka ei olisi ollut yhtään paha hinta tämän ultimaattisen laiskamadon mielestä.

Kapusimme siis kerroksen ylemmäs ravintola Loisteeseen. Koska olen kaiken laiskuuteni lisäksi myös harvinaisen usein ruokakateellinen, tilasin saman hampurilaisen kuin Petri. Laiskamadon perjantaihin Loisteen hampurilainen rotuhärän hampurilaispihvillä ja briossisämpylällä, sekä rucolan, punasipulin, Loisteen savumajoneesin ja bataattiranskalaisien kyyditsemänä oli vallan mainio vaihtoehto  – yksinkertaista ja laadukasta, nam! Niin, ja kyllä me aamiaisellekin kavuttiin Loisteen tiloihin, mutta joskus olisi mukaisan makoisaa testata tässäkin kohtaa huonepalvelua. Aamiainen huoneeseen olisi kustantanut 14 €/hlö. Mitä mieltä olette, kannattaako hotelliaamiaisen tilaaminen huoneeseen?

 

Green Key -hotelli ja allergisen ystävähotelli

 

Koska matkailussa tuntuu nykyään yhä entistä enemmän painavan eettisyys, haluaisin nostaa esiin sen seikan, että Sokos Hotel Vaakuna on Green Key-hotelli. Kiinnitän itsekin matkailijana entistä enemmän huomiota kestävään matkailuun, joten kaikki mitä matkaillessa tehdään ympäristön hyväksi on mielestäni vain plussaa.  Green Key on kansainvälinen ympäristömerkki, joka edistää kestävää matkailua. Green Key -hotellissa majoittuessaan matkustajilla on entistä paremmat mahdollisuudet tehdä ympäristön kannalta kestäviä valintoja sekä pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Tämä näkyy hotelleissa mm. luomu- ja lähiruoan, ympäristöystävällisisten pesuaineiden, jätteiden tarkan lajittelun, sekä energiasäästön muodossa.

Itselleni erittäin tärkeä asia on myös allergisten huomiointi, koska itse olen allerginen ties mille. Tiesitkö, että Sokos Hotelleilla on myös (ensimmäisenä majoitusyrityksenä Suomessa) Allergia- ja astmaliiton Allergiatunnuksen käyttöoikeus? Lisää Green Key -ympäristöohjelmasta voi lukea täältä ja allergiatunnuksesta täältä. Vuodenajasta toiseen nuuskuttava nunanenä kiittää.

Olipa ihanaa, kun kerrankin otti rennosti eikä tehnyt yhtään mitään. Tällaisia irtiottoja pitäisi tehdä useammin ja antaa itsellensä aikaa lepoon – vai mitä olette mieltä?

 

Milloin viimeksi olit hotellissa niin rennoissa tunnelmissa, ettet tehnyt yhtään mitään?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Ruokamatkailua Tampereella – kolme ravintolavinkkiä

 

Taisin vuodenvaihteessa lupailla ryhdistyväni kotimaanmatkailun kanssa – ja näin olenkin tehnyt, ehkä enimmäkseen ruokamatkailun saralla. Viimeisimmät herkkulöydöt on bongattu Tampereelta. Nyt ei tosin syödä perinteistä mustaamakkaraa, vaan ihan jotain muuta. Tästä postauksesta löytyy kolme ravintolavinkkiä Tampereen valloittavaan kesään. Suosituksina ovat seuraavat; herkullinen brunssipaikka, lauantai-illan rento sisäpiha sekä piiitkän illan näköalapaikka.

Brunssille; Bisto 14 – tarjolla hyviä hetkiä

 

Osoite; Rautatienkatu 14, Tampere

Tutustuin vähän aikaa sitten Tampereen uutuuteen, joka kulkee nimellä Bistro 14. Tämä viehättävä bistro sijaitsee keskeisellä paikalla, aivan Tampereen rautatieaseman kupeessa. Tutkimme Tampereen brunssivalikoimaa ja jonkin ajan kuluttua tulimme siihen tulokseen ettemme yksinkertaisesti halua kuluttaa 25-30 €/hlö brunssista, vaikka nämä hitaat sunnuntaimässäilyt erittäin ihania ovatkin. Pienen selailun jälkeen nenämme eteen osui löytö; brunssi hintaan 12,50 €/hlö. Sanomattakin oli selvää, ettemme voineet jättää tätä paikkaa testaamatta. Päädyimme siis Bistro 14:sta brunssille – eikä tämä valinta harmita yhtään. Tuo 12,50 € on todella oiva hinta brunssista, joka oli valikoimaltaan aika pieni mutta laadukas ja oikeasti maistuva.

Uskon kuitenkin, että paikan vahvin osaaminen ei ole ihanassa brunssissa. Aion vielä joskus palata tänne illalliselle, sillä ruokalista näytti erittäin houkuttelevalta. Herkullinen, pieni ja idyllinen Bistro 14 saa minulta ja Tampereen vahvistukselta sydämelliset suositukset.

Bistro 14:sta brunssiin kuuluu esimerkiksi: kokin munakas, päivän keitto, puuro, sämplyä ja tuoreet lisukkeet, croissant, mysli, jogurtti, marjat, homejuusto, vaihtuva jälkiruoka, tuoremehut, kahvi ja tee.

 

Värikkäälle kesälounaalle; Muusa – ruokaa, juomaa ja läsnäoloa

 

Osoite; Satakunnankatu 10, Tampere

Jos minulta kysyttäisiin tämän kesän suloisinta sisäpihaa, sanoisin sen olevan Ravintola Muusan sisäpiha. Siinä teille siis vaikkei kukaan kysynytkään! Ravintola Muusa on vain niin suloinen, etten löydä sanoja. Värikkäät seinät virkistävät harmaankin päivän, pienet lamput luovat viehkeää tunnelmaa ja annokset – kuin kaikki maailman värit olisivat räjähtäneet keittössä, luoden koko ravintolan henkilökunnalle onnea ja iloa työpäiviin. Täältä löytyy melkeinpä jokaiselle jotain, täällä saa olla sekaani ja vegaani.

Muusassa viettää pidemmänkin ajan. Lasit talon kuohuviiniä eteen ja ruoat tilaukseen. Täällä istuu onnellisena vaikka myöhäisestä lounaasta iltaan asti. Pääruoat keikkuvat 15-27 € välissä, jälkiruoat 8 € kieppeillä. Kysynpä muuten vielä; voisitko kieltäytyä kemuista kulhossa tai basilika-valkosuklaakakusta? Joo, en minäkään. Katsokaa nyt näitä ruokia alla, mä en kestä. Haluan jo takaisin Tampereelle ja muusan kulhokemuille.

Testiin pääsivät siis kemut kulhossa, inkiväärikana, sekä basilika-valkosuklaakakku.

 

Illallinen korkeuksissa: Ravintola Näsinneula – arjen yläpuolella

 

Osoite; Laiturikatu 1, Tampere

Tampereen paras näköalapaikka on ehdottomasti Ravintola Näsinneulassa. Tuntuu siltä, etten kyllästy tähän ravintolaan koskaan. Näsinneulaan kannattaa varata kunnolla aikaa, täältä ei halua kiirehtiä pois. Menut vaihtuvat sesonkien mukaan. Kävimme täällä viimeksi juhannuksena koko perheen voimin, jolloin menu oli vähän aikaa sitten vaihtunut kesämenuksi. Itse valitsen useimmiten Finlandia-menun, joka kattaa viisi ruokalajia.  Tämä menu on n. 65 € hintaluokassa. Finlandia-menu natsaa useimmiten omiin makunystyröihini parhaiten. Annoksia saa myös yksittäin, tarjolla on myös kasvisvaihtoehto ja pidempi 9 ruokalajin maistelumenu.

Suosittelen varaamaan pöydän juuri ennen illan hämärtymistä. Näsijärvi näyttää lumoavalta, kun oranssi aurinko laskeutuu horisonttiin.

Kokin tervehdys

Paahdetulla purjolla maustettua lohta

Kaldoaivin poronvasaa, juuripersiljaa ja vadelmaa. (Tämän jälkeen tulivat kotimaiset juustot-annos, joka katosi ennen kuin muistin napata kuvaa, liiankin houkuttelevaa juuston ystävälle siis.)

Maitosuklaata ja raparperia

 

Mitkä ovat sinun tämän hetken suosikkiravintoloitasi Tampereella?

 

Mitä vinkkejä sinulla on Tampereen kesään?

 

Tampereella on vietetty tänä kesänä paljon aikaa muidenkin matkabloggaajien keskuudessa. Ei tehrä tästä ny numeroo, mut Tampereessa on taikaa, totesi Syö Matkusta Rakasta-blogin Meri. Lanttimatkat listasi Tampereesta Paikallisten vinkit ulkopaikkakuntalaiselle videon muodossa, Kohteena Maailma-blogin Rami rustasi 10 vinkkiä kotikaupunkiinsa ja Mutkia Matkassa-blogi löysi Pupukahvilan – Tampereen parhaan kahvilan. Meitsin entisessä kotikaupungissa on siis vaikka ja mitä, lähreppä reissuun!

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Yö Sokos Hotel Presidentissä – Omaa aikaa Talvimyrskyssä

Tein tammikuun viimeisenä viikonloppuna jotain ennenkuulumatonta – vietin yön yksin hotellissa sekä bonuksena kävin illallisella yksin, kerta se ensimmäinenkin. Petri piti viikonloppuna poikien tuparit ja väistyin karkeloiden tietä viettämään omaa viikonloppua Sokos Hotel Presidenttiin, uudistettuun Talvimyrsky-huoneeseen, kylpypallot ja kasvonaamiot laukussa. Postaus on toteutettu yhteistyössä Sokos Hotel Presidentin kanssa. *

Nyt olet tullut talvimyrskyyn. Pohjoisen ainutlaatuiseen talveen. Pakkanen narisee, lumihiutaleet leijailevat, jossain saattaa tuulikin tuivertaa. Väki hiihtää metsissä ja katsoo mäkihyppyä kotisohvalla. Karhut nukkuvat talviunta. Mitä sinä rakastat talvessa?

presidentti5presidentti4

Uudistetussa Presidentissä huoneet kertovat tarinaa

Sokos Hotel Presidentti uudistuu huone huoneelta alkusyksyyn 2018 mennessä ja jokaiseen kerrokseen tulee oma teemamaailmansa. Teemoina toimivat juhannus, talvimyrsky, hiljaisuus, satumetsä, joista majoituin Talvimyrsky-teemaisessa huoneessa. Talvimyrsky oli erittäin toimiva valinta Helsingin loskaiseen tammikuuhun ja huone ihastutti yksityiskohdillaan, suihkun lasissa oli lumihiutaleita ja tyynyillä hiihtäjiä. Mielestäni uudistus oli vallan tervetullutta sillä rakastan tarinallisia hotellihuoneita – eikä uudistus ole koskaan pahasta. Talvimyrskyssä minua odotti keväinen kuohuva ja makeat alkupalat ja talvimyrskyn hirvi oli erittäin hyvä selfie-kaveri yksinäisenä iltana.

Vaikka Talvimyrsky oli erittäin ihana, mieleeni hiipi jo ajatus tulevasta kesästä jolloin olisi mielenkiintoista testata satumetsä- tai juhannusteemaista huonetta. Huone oli miellyttävä ja rauhaista, mielekäs huone nukkua ja viettää rauhallista iltaa itsekseen. Talvimyrskyssä tuntui siltä että ulkona olisi paukkuva pakkanen, vaikka oikeasti ikkunoiden takaa löytyi loskainen Helsinki. Huoneessa on siis hyvä ”huijata itseään” sään osalta. Lue lisää uudistuksesta ja huoneteemoista täältä.

Erityismaininnan antaisin sille että suosikkiteetäni, Clipperiä löytyi hotellihuoneesta vihreänä ja valkoisena – aika hauska sattuma sillä olin jokin aika sitten marmattanut ainaisista Liptonin Earl Grey-teepusseista, joita tuntuu olevan tarjolla kaikkialla. Onko täällä muita ketkä ei voi sietää niitä ainaisia Liptoneita? Pieni juttu varmaan monelle mutta suuri juttu iltateen suurkuluttajalle.
presidentti1presidentti2presidentti6

Oiva paikka rentoutumiseen

En olisi uskonut kuinka paljon tarvitsin omaa aikaa – enkä olisi uskonut kuinka paljon nautin ajasta yksin. Hotelli on aivan Helsingin ytimessä mutta en kaivannut huoneesta pois ollenkaan. Avasin television, laitoin ammeeseen veden ja heitin kylpypallon ammeeseen. Levitin mutanaamion kasvoille ja laskeudun ammeeseen – ai että! Vaikka hotelli oli uudistuksen alla ei ylimääräistä hälyä kuulunut mistään, eikä uudistamisen työmaat näkyneet reiteilläni. Töitä uudistuksen osalta ei tehdä viikonloppuisin lainkaan ja viikollakin päiväseltään.  Vahva suositus oman ajan ottamiselle Presidentissä. Vaikka hotellin ulkopuolella odotti koko Helsinki, ei allekirjoittanutta kiinnostanut nousta huoneesta (ammeesta) pois ollenkaan.

Aamiainen nautitaan Presidentti-salissa. Olen tosi huono kokoamaan hotelliaamupalasta suloista kokonaisuutta mutta jälleen kerran on mainittava suosikkiteen ilmestymisestä aamiaistarjoiluun – ai että tää tyyppi oli vallan onnellinen niinkin pienestä asiasta kuin teestä.

presidentti8ppp

Sevillassa ei tarvitse pelätä illallistamista yksin

En ole koskaan illallistanut yksin ja kieltämättä jännitin ensimmäistä yksin nautittua illallistani aika paljon. Presidentin kanssa samassa rakennuksessa toimii ravintola Sevilla, joka vie asiakkaan makumatkalle Espanjaan, pohjoismaisen ruokamaailman twistillä. Olin liikkeellä aikaisin, jo seitsemän jälkeen joten illallistamassa oli vain muutama lapsiperhe lisäkseni. Ravintolassa oli rento ote tarjoiluun eikä yksin illallistaminen ei tuntunut täällä yhtään huonolta vaihtoehdolta. Nautin yllättävän paljon yksin istumisesta ja oman ajan fiilistelystä ja vielä tuohon aikaan hiljaisessa ravintolassa oman ajan otto toimi yllättävän hyvin. Suosittelen lähtemään liikkeelle siis aikaisin, mikäli yksin illallistaminen jännittää – en ainakaan kohdannut ihmetteleviä katseita ja Sevillassa letkeä espanjalaistunnelma auttoi vain asiaa, ei nääs tuntunut siltä että olisi pitänyt pokkuroida.  :–) Pieni ihmetys mainittakoon siitä että tarjoilija ei tarjonnut minulle viinilistaa tai viiniehdotusta ollenkaan, vaikka ilmaisin kyllä haluni punaviinilasiin. Sain siis punaviinin pöytääni, ilman mitään saatesanoja. Ehkä tämä oli sitä espanjalaista letkeyttä?

Söin karitsan sisäfileetä, sherrykastikeella, juurespyreellä ja puolukkasiirapilla. Tarjoilija ehdotti ensin kausiblinejä joista pidän aivan hirveästi, mutta teen blinejä kotona niin usein että en enää ravintolassa ala niitä syömään. Karitsa oli erittäin hyvä kokonaisuus ja kaikki maut toimivat yhteen todella hyvin. Tulin niin täyteen pelkästä pääruoasta ettei minulla ollut jälkiruokiin enää mitään asiaa. Tätä postausta kirjoittaessa iski nälkä, sillä tuo annos oli kyllä omaan makuun niin toimiva – vahva suositus letkeälle ilalle.

presidentti3pp
* Postaus on toteutettu yhteistyössä Sokos Hotel Presidentin kanssa, huone ja illallinen on tarjottu Sokos Hotel Presidentin puolesta. Kiitos Sokos Hotel Presidentti ja Ravintola Sevilla!

Tämä onkin ensimmäinen täysin puhelinkuvilla toteutettu postaus sillä kameran muistikortti kadotti kaikki kameralaatuiset kuvat syövereistään – voiko enää pahempaa olla? iPhonen kuvanlaatu kyllä yllätti mutta jatkossa mennään kuitenkin taas ihan tutulla ja turvallisella Olympuksella :–)

Milloin sinä olet viimeksi ottanut omaa aikaa itsellesi hotellissa?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

 

Yö Helsingin kattojen yllä – Clarion Hotel Helsinki

Maailman surkein matkabloggaaja täällä moikka! Ajattelin ryhdistäytyä kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen ja alkaa taas kokoamaan elämää. En ole blogia hyljännyt vaan syynä kuukauden hiljaisuuteen on ollut kovalla aikataululla tullut remontti ja työnkuvan muutos – nyt on kuukausi vierähtänyt, uuteen työnkuvaan opittu ja asunto on lattiasta kattoon rempattu. Me ollaan nyt siis virallisesti tyyppejä Tikkurilasta. Lupaan kirjoittaa teille pienen postauksen matkailijan uudesta kodista kun tavarat on saatu paikalleen.

Juhlistimme uutta asuntoa hotelliyön merkeissä, uudessa Clarion Hotel Helsingissä. Olin virittäytynyt Clarionin tunnelmiin jo 10. marraskuuta jolloin juhlittiin hotellin avajaisia. Avajaisista ei puuttunut menoa tai meininkiä ja avajaiset lupasivat vain hulppeaa menoa ja kulpivaa fiilistä – tätä lähdettiin siis myös hotelliyöltä hakemaan. Alla kännykkäkuva avajaisten ilotulitteesta – huikea ilta, kiitos Clarion!

clarionavajaiset

Check-in sujuisi muttei sujunut

Olimme kärkkymässä hotellilla heti check-inin alettua sillä halusimme mahdollisimman pian karistaa remonttipölyt mielestämme. Yömme osui vähän surkeaan saumaan, sillä rennon ja helpon yön kanssa osui kohdalle monta kommervenkkiä. Check-in jono oli valehtelematta koko aulan täyttävä, sillä hotellin järjestelmä oli kaatunut eivätkä mitkään koneet keskustelleet keskenään. Vastaanottovirkailijat joutuivat juoksemaan takahuoneessa ennen huonenumeron antamista ja tuntui että kaikilla oli kiire ja kriisi päällä. Ymmärrettäväähän tuo, jos järjestelmä kaatuu juuri avatussa hotellissa, ei ole rutiineita vielä ehtinyt muodostua ja tällainen sekottaa pakan aivan täysin. Meille osunut vastaanottovirkailija muisti kuitenkin hymyillä ja palvella, eikä ollut kireänä tilanteesta. Toivoimme huonetta ylimmistä kerroksista ja saimmekin huoneen kerroksesta 11. Kiitos siis Clarionin vastaanottoon!

Haluatteko kurkata meidän huoneseen?

No sehän onnistuu! Kirjaimellisesti. Olimme varanneet standard-tason huoneen. Huone oli aika pieni eikä tuonut ainakaan meille minkäänlaista WAU!-efektiä eikä huone tuonut mielestämme mitään uutta Helsingin hotellitarjontaan. Maisemakaan ei ollut päätä huimaava muuten kuin siten että huoneestamme näkyi suoraan hisseille ja käytävään – ja hisseiltä ja käytävältä meidän huoneeseen. Koska check-in jono huima, emme lähteneet huonetta vaihtamaan, mutta varoituksen sana: Jos saatte omalla vierailullanne huoneen 1110, varautukaa siihen että kaikki 11. kerroksessa asuvat näkevät huoneeseenne tai sitten vietätte koko vierailun ajan verhot kiinni, niin kuin me tehtiin. Alla havaintokuva Petrin takaraivosta ja upeasta näkymästä huoneeseemme – ilmankos hissien matossa luki ”view included”?

1-P10133711-P10133561-P1013367

 Pieniä ja isoja juttuja

Huoneessa oli pieniä kivoja yksityiskohtia. ”Clarion loves you”-kylppärissä, ”You look good in this”-henkareissa. Kypyhuone oli erittäin mukava ja ihanan valkoinen ja Marimekon kahvikupit olivat mukava yksityiskohta, olisin kuitenkin kaivannut huoneeseen jotain enemmän. Olin jättänyt varauksen suunnittelun vähän viime tippaan ja lähestyin muutaman päivän varoitusajalla myyntipalvelua sähköpostilla, sillä halusin yllättää Petrin ostamalla samppanjan huoneeseen. Sain vastauksen sähköpostiini vasta yömme jälkeen seuraavalla viikolla mutta onneksi yllätyksen sai hoidettua muuta kautta. Huoneen minibaarissa on muuten pieni pullo Moët & Chandonia, jolla voi sitten kilistää jos muut yllätykset jää hankkimatta. Olin kuullut että ilmastointi humisee huoneissa häiritsevästi – meidän huoneessa ilmastointia ei edes huomannut.

16. kerroksen uima-altaalla on tunnelmaa

Lähdimme varhain lauantai-iltana testaamaan 16. kerroksen uima-allasta ja saunaa. Halusimme käväistä ylhäällä ennen pöytävaraustamme alakerran ravintolaan. Mielestäni tämän tasoisessa hotellissa kuuluisi olla tossut ja kylpytakit joka huoneessa tai vuokrattavana lisämaksusta, vaan niinpä ei ole. Standard-tason huoneeseen ei kuulu tossuja ja kylpytakkia, joten suosittelen ottamaan omat mukaan tai sitten vain bookkaamaan itsensä parempaan huoneeseen. Olisi mahtavaa että vastaanotossa mainittaisiin asiasta siinä yhteydessä kun kerrotaan kuinka allas on auki. Kipitimme siis yläkerran saunatiloihin Suomen sateisesta talvesta ruskettuneet ulkokengät jalassa. Käyntimme oli lyhyt, sillä altaalla tuuli todella lujaa ja vaikka meillä oli pipot päässä meni tuo tuuli luihin ja ytimiin. Allas on varmasti huikean kiva kesällä ja paremmalla säällä. Illalla tuuli ja aamu-uinnilla alkoi satamaan heti kuvan jälkeen – eli ilman kattoa oleva allastila ei toimi aivan täysin Suomen säässä. Ota vinkki talteen ja nappaa pipo mukaan kun lähdet uimaan, se helpottaa reissua huimasti!

Saunasta oli kaunis näkymä Helsingin valoihin. Sauna oli enemmän rentoutumiseen kuin koviin löylyihin mutta minua se ei haitannut – sillä rentoutumaan tänne oltiin tultukin. Pukutiloissa ei ole minkäänlaisia kaappeja, joten suuren laukun kanssa altaalle ja saunaan ei kannata lähteä. Kuntosali löytyy altaan vierestä ja samasta kerroksesta löytyy Sky Bar. Altaalle, saunatiloihin ja kuntosalille pääsee vain huoneen avainkortilla.

1-P1013456 1-P1013460 1-P1013466

Illallinen Kitchen & Table-ravintolassa

Olimme varanneet pöydän hotellin Kitchen & Table-ravintolasta jonka ruokalistaa kurkimme jo huoneessa joten tiesimme ravintolaan astuessamme mitä aiomme syödä. Järjestelmän kaatuminen yllätti meidät jälleen eikä meille ollut yhtään vapaata pöytää vaikka pöytävarauksestamme oli tiedossa ja se löytyi tulostetulta lapulta. Eiolisi tullut kuuloonkaan että lähtisimme enää Helsingin tuuleen ja sateeseen coctkailmekossa ja pikkutakissa, ja löysimmekin tarjoilijan kanssa yhteisen sävelen. Meidät istutettiin ”social tableen”, joka on siis vähän baaripöytämäinen, pitkä ja korkea pöytä. Pääsimme sentään istumaan kasvot vastakkain ja meille tuotiin kynttilä luomaan tunnelmaa. Kompensaationa tästä sotkusta saimmea lkupaloiksi sitä suunniteltua Moëtiä, jolla pääsimme kilistämään meille, uudelle asunnolle ja ”onnistuneelle” illalle vähän jo naurun saattelemana.

Suunnitelmasta poiketen siirrymmekin suoraan pääruoan tilaukseen ja tilasimme Kimchi Burgerit (18 €/kpl) ja Chimichurri Veggiesit (5,5€) jotka maistuvat meille molemmille ja olimme aivan täynnä tämän annoksen jälkeen – alkuruoka olisi siis ollut aivan turha tilaus. Tarjoilijamme piti meistä hyvän huolen koko ruokailumme ajan ja oli selkeästi pahoillaan järjestelmän kaatumisesta ja pöydästämme – mutta kuka nyt ei olisi vähän onnellinen siitä että kunnon pöytä korvattiin sentään aidolla samppanjalla? En lähtisi varta vasten enää uudelleen burgerille Kitchen & Tableen mutta hotellin ravintolana tämä toimi erittäin hyvin – muita annoksia voisin toki lähteä vielä uudelleen testaamaan ja muita annoksia voi kuolata täältä. Viinivalikoima on hyvä ja niissä tuli vähän valinnan vaikeutta, Itävallan Riesling maistui onneksi täydelliseltä.

1-P1013419 1-P1013431

Aamupala on kirsikka kakun päällä

En ole hyvä aamupalapöydissä – en tunnu koskaan löytävän niistä mitään vaikka aamupalapöydät aina notkuvat herkuista. Clarionin aamiainen sai itseni ihastumaan seuraavilla asioilla: juustoystävän juustopöytä (joo, tiedän että tämä on erittäin terveellinen aamupala) sekä tilauksesta paistettu omeletti, me like! Jos hotellissa on tilauksesta paistettua omelettia tarjolla, tartun aina tilaisuuteen. Tarjolla oli kolmea eri omelettia ja valitsin kasvisomeletin missä oli ainakin sipulia, tomaattia ja muistaakseni basilikaa. Aamupala tarjoillaan Kitchen & Table-ravintolan tiloissa ja oli mielestäni suht toimiva kokonaisuus.

1-P1013539 1-P1013547

Clarion kärsii siis vielä lastentaudeista ja pienoisesta suunnittelemattomuudesta. Voisin palata joskus hotelliin uudelleen, paremmassa huoneluokassa ja testata miltä hotelli tuntuu toimivien järjestelmien kanssa. Nyt hotellista jäi hieman sekava fiilis kaikin puolin. Puitteet hotellissa olisi kuitenkin kunnossa, joten toivotaan Clarionin näyttävän vielä toiset kasvonsa kun homma pääsee kunnolla käyntiin.

1-P1013529 1-P1013533

Oletko jo vieraillut Clarion Hotel Helsingissä, entä Airportissa? Millaiset fiilikset sinulle jäi vierailusta?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Rukan ympärysreitti ja Ruka Safaris apunamme

Laitetaan vielä viimeinen Ruka-postaus blogiin ja sitten siirrytään kesäisempiin aiheisiin! Tänään käydään testaamassa tuore Frans & Amelie – eli entinen Fransmanni Helsingin keskustassa. Sieltä se kesä vaan pompahti – ihan yllättäen! Mutta sitten asiaan..

Ensikertalainen Rukalla – mitä aktiviteetteja kannattaa kokeilla?

Jos laskettelu ja hiihto ei välttämättä tunnu niin omalta, mitä tehdä? Tällaisia mietteitä minulla oli kun istuttiin bussissa kohti Rukaa. Onneksi pian selkeni että aktiviteetejahan on vaikka millä mitalla. Lumikenkäily jäi välistä ajanpuutteen takia, mutta sitä olisi ollut mukava pitkästä aikaa kokeilla.  Oltaisiin haluttu testata myös koskikelluntaa mutta ikävä kyllä huhtikuu oli jo sen verran hiljaisempi että lomamme aikana ei saatu minimikokoista ryhmää kasaan. Tämä sama ongelma osoittautui esteeksi kaikissa paikoissa joissa koskikelluntaa kysyimme. Seuraavalla kerralla aion todellakin testata koskikelluntaa. Pituutenikin juuri riittäisi – muistaakseni minimipituusraja oli maaginen 160 cm, eli tällä varrella (161cm) pääsee juuri ja juuri osallistumaan! Yes!

Sama ei oo-ongelma osui kohdallemme myös ohjeistettujen moottorikelkkasafarien osalta. Ei sitten millään löydetty retkeä johon olisi osallistujia tarpeeksi. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin ajanut kelkalla niin koettiin että tarvittaisiin vähän peräänkatsojaa tämän ajoneuvon ohjaksissa. Viimeisenä soitin Ruka Safaris-seikkailutoimistoon kyselläkseni edelleen retkiasiaa. Heilläkin ryhmän minimikoko on neljä henkeä. Harmikseni retkelle ei ollut ketään muita ilmoittautuneena joten ei oota myytiin. Ilokseni pirtsakka naisääni kuitenkin tokaisi: ”Mutta onhan meillä näitä kelkkoja täällä ja reitit vielä hyvässä kunnossa. Tulkaapa vuokraamaan – kyllä me opastetaan käyttö!”. Ruka Safaris oli muutaman kilometrin päässä majoituksestamme, eli aivan kävelymatkan päässä.

EDIT: Meillä oli kelkka neljäksi tunniksi. Aika alkoi startista, eli briiffiä ei laskettu mukaan aikaan – onneksi! Kelkkana meillä oli SKI-DOO Sport Touring 550 (kahden istuttava kelkka), neljän tunnin hinta oli 110 €. Lisää vuokratietoja löydät täältä.

P1014769

Ruka Safaris – asiantuntevaa ohjeistusta untuvikoille

En voisi olla enää enempää onnellinen Ruka Safarisilta saamastamme preppauksesta. Kaikki käytiin läpi yksityiskohtaisesti ja rauhallisesti. Kaiken jälkeen katsottiin vielä karttaa ja tämä ihana naisihminen antoi omat suosituksensa ruokailuun reitin varrella. Mahtava tunne kun sai lähteä outoon ympäristöön turvallisin fiiliksin. Vaatetuksestakaan ei tarvinnut huolehtia, koska kokonaisuus tuli Ruka Safarisin puolelta. Parasta oli että jopa villasukat sai lainata, menin tosin omillani. Vaikka kukaan ei kulkenut vierellä opastamassa niin reissu meni siitä huolimatta paremmin kuin hyvin. Ruka Safarisille siis vahva suositus täältä. Heillä oli myös juuri tullut käyttöön kulttuuri- ja liikuntasetelit, eli jos siellä taskunpohjalla polttelee käyttämättömiä seteleitä niin kannattaa käyttää ne näillä ohjatuilla retkillä! Palvelu on asiantuntevaa eikä harmita laittaa roposiaan tähän yritykseen. Monet muutkin Rukalla soittojani saaneet yritykset kertoivat että kulttuurisetelit ovat työn alla tai juuri käyttöönotettuja, eli nyt vain etsimään uusia aktiviteetteja ja tuhlaamaan seteleitä!

Rukan ympärysreitti

 Helppo, hyvin merkitty reitti joka sopii mainiosti myös aloittelijoille. Reitin varrella on kahviloita ja laavuja. Reittiä tuntui huhtikuussakin ajelevan moni, joten jos menisi sormi suuhun kelkan kanssa niin varmasti saisi apua kokeneemmilta. Reitti oli sopivan vaihteleva ja pääsi ihailemaan maisemia. Käytiin myös vähän kääntymässä muilla reiteillä koska vuokra-aikamme oli niin pitkä. Vahva suositus, ei tarvitse ainakaan jännittää että hukkaisi itsensä tälle reitille.

P1014700 P1014783

Pysähtymissuositus: Kahvila Lammintupa

Pidempi pysähdys reitillämme tehtiin Kahvila Lammintuvalla. Opasteet olivat tuvalle hyvät, eli selvittiin aivan ilman karttaa paikan päälle. Lammintupa ei ole pelkkä kahvila vaan se tarjoaa myös husky- ja poroajeluita. Lammintuvalle pääsee kätevästi myös hiihtäen ja monta lapsiperhettä oli ihailemassa poroja saapuessamme. Luin, että Lammintupa olisi yksi suosituin pystähtymispaikka, enkä ihmettele yhtään. Tunnelma on ihana. Ihastuin tuvan sisustaan täysin. Hintataso oli mielestäni edukas. Ulkona paistettiin myös lettuja. Omia eväitä sai myös syödä mutta tästä perittiin maksu. Tuvalla oli myös matkamuistoja joita sai ostaa mukaansa. Mikäli haluaa pitää pidemmän tauon kelkkailun tai hiihdon lomassa, niin se varmasti täällä onnistuu. Ei huono pysähtymisvaihtoehto laisinkaan kuvien perusteella, eihän?

P1014737 P1014744 P1014756 P1014757 P1014762

Pääsinpä myös minäkin bongaamaan niitä poroja….

P1014720

Missä sinä haluaisit pysähtyä kelkkailun lomassa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Wild Food Kuusamo testissä – Rukan Kuksa

Laitetaan heti perään seuraava julkaisua odottanut postaus. Kesähän on ihan nurkalla, ehkä tämä Ruka ei nyt ole niin ajankohtaista mutta julkaistaan mitä kirjoitettu on!

Tulipa myös minun vuoroni päättää ravintolasta. Olin jo loman alussa iskenyt silmäni Ravintola Rukan Kuksaan ja allekirjoittaneen oli p-a-k-k-o päästä sinne. Puhdasta, paikallista lähiruokaa – kuulosti juuri siltä mistä tykkään. Kuksassa nautittiin Rukareissumme viimeinen illallinen ja haluttiin varata pöytä etukäteen. Rakastan ikkunapöytiä ja kysäisin varatessani että olisiko mahdollista saada pöydää ikkunan vierestä. Tunnelmaa latisti se seikka että kaikki ikkunapöydät ovat kuulemma vähintään kuuden hengen pöytiä – no se sitten siitä. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa on myös kahdelle hengelle ikkunapaikkoja.

Miran valinta:

Rukan Kuksa

Testiin pääsi erämaajärven hiillostettu siika (palsternakkapyrèe, nokkosvoisoosia, paahdettua punajuurta) ja äijälankku (naudan entrecote 250g, hirvimakkara, karitsawursti, lohkoperunoita, karamellisoitua sipulia, portersoosia). Siinähän sitten päättelette kumpi söi kumpaa! Jälkkäriksi naposteltiin retrohelmeä – eli uunijäätelöä (Huuskolan vaniljajäätelöä, keksimurua, marjoja ja mesiangervomarenkia)

kuksa kuksa1 kuksa3 kuksa4 kuksa5

Miljöö oli mielestäni aivan mahtava – ja ruoka, oi ruoka. En kestä kuinka hyvä allekirjoittaneen annos oli. Yksinkertaista ja herkullista. Äijänälkä lähti myös, onko ihmekään tuollaisella jättiannoksella? Vahva suositus- nämä ovat omistautuneita asialleen.

kuksa6 kuksa7

Mikä on sinun suosikkiravintolasi Rukalla?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Wild Food Kuusamo testissä – Ravintola Kaltiokivi

Pidän siitä ideasta että suositaan paikallista ja syödään sesonkien mukaan. Kolme yötä Rukalla tuntui liian lyhyeltä kun äkkäsi että nythän niitä pääsisi maistelemaan – eli Wild Food Kuusamo Laplandin herkkuja. Meillä kun tuon toisen puoliskon kanssa ei aina sovi ruokatottumukset yhteen oli paikan päättäminen sitten niin vaikeaa. Päädyttiin sitten että käydään kahdella villiruoalla ja molemmat saa päättää yhden ravintolan – ja toinen ei nyrpistä nenäänsä! Petrin valinta oli:

Ravintola Kaltiokivi

Ravintola Kaltiokivi on Rantasipi Rukahovin yhteydessä toimiva ravintola. Petri oli vahvasti sitä mieltä että näin korkealla ollessa pitää minun testata poronkäristystä tai jotain poroa edes. Suunnattiin siis Kaliokiveen joka sijaitsi muutaman metrin päässä meidän majasta, RukaVillagesta.  Kaltiokivi ei ole kokonaan omistautunut villiruoalle mutta menulla oli siitä huolimatta laaja valikoima villiruokaa. Petri nappasi sen legendaarisen poronkäristyksen (Poronkäristystä, maustekurkkua, puolukkahilloa ja perunamuusia, ei villiruokamerkkiä) ja minä lähdin testaamaan villiruokamerkillä merkittyä kärypaistosta (Poronkäristystä, kermaista metsäsienikastiketta, valkosipuliperunaa, gratinointijuustoa, maustekurkkua ja puolukkahilloa). Palanpainikkeena yksinkertaisuudessaan tummaa alea ja argentiinalaista punaista. En kyllä ollut yhtään varma millaisen viinin kanssa lähteä testaamaan tällaista sekamelskaa – nyt luotettiin tarjoilijaan.

rukahovi

Pitäisi aina osata sanoa että älkää nyt jestas sentäs tuoko sitä leipää – vaikkei tee yhtään mieli niin silti sorrun aina. Onko siellä samanlaisia ahmatteja?

rukahovi1 rukahovi3 rukahovi4

Siinä ne on, porot lautasella. Valmistustapa on esittelyn mukaan mutkatonta ja sitä se olikin ainakin näissä annoksissa – olin semisti pettynyt siitä että oma ateriani oli vaan yhtenä soosina lautasella. En erottanut sienikastiketta mutta valkosipulin maistoi kyllä. Ehkä ei noussut omaksi suosikikseni mutta Petri kehui omaa annostansa. Varmasti loisto ravintola jos etsii suurta annosta eikä liikaa hifistelyä esillepanon suhteen.

rukahovi5

Ps. Tuo mustikkasorbetti oli herkkua.

Löydättekö aina matkakumppanin kanssa yhteisen sävelen, vai tuottaako ruokapaikan valinta vaikeuksia?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä