Browsing Tag

Italia

Lilium Hotel – pastellisävyjä Rooman sydämessä

Hotellin valinta matkalle – ongelmista suurin. Jos jokin tuottaa minulle harmaita hiuksia matkaa suunnitellessa, se on hotellivalinta. Kohde löytyy usein helppoakin helpommin, mutta auta armias, kun aloitan hotellivaihtoehtojen seilailun. Kohdalleni on osunut vaikka mitä kummallisuuksia hotellimajoitusten osalta ja vuosi vuodelta olen muuttunut hotellimajoittujana niin, etten halua enää jännittää sitä millainen paikka kohteessa odottaa. Tämä takia turvaudun nykyään yhä enemmän tuttujen tyyppien, sekä muiden matkabloggaajien hotellisuosituksiin.

 

Loputtomien vaihtoehtojen Rooma

Roomassa on niin paljon hotellivaihtoehtoja, että hotellivalinnassa meinasi iskeä pieni epätoivo. Pohdin ja pohdin, mutta en saanut mielestäni Lilium Hotellia, jonka sijainti oli hyvä ja huoneet niin ihanan ällöpastellisävyiset. Kävipä sitten niin, etten vain voinut vastustaa tätä pastellipläjäystä ja varasin majoituksen sieltä. Hotellin löysin Milja Köpsin opasroomaan.fi hotellivinkeistä ja hotelli oli juuri sellainen kuin Milja kuvaili. Ihanaa, että tiesi tismalleen mitä odottaa. Meidän huoneemme oli sininen peach blossom, jonka parvekkeella oli kukkia. Huone oli aika pieni, mutta juuri sopiva kahdelle. Remontoidusta kylpyhuoneesta löytyi kylpyamme.

 

Lilium Hotel:  Via Venti Settembre 58, Rome

 

Lilium Hotellin sijainti on vallan mainio, sillä kävelyetäisyydet hotellilta ovat esimerkiksi seuraavia: n. 1 km Terminin rautatiesemalle, 4,7 km Vatikaaniin, 1,6 km Fontana di Treville ja 2,3 km Colosseumille. Hyvän sijaintinsa sekä pastellinväristen huoneidensa lisäksi nostaisin huomion hotellin aamiaishuoneeseen. Olin kyllä yhdessä pastellikuplassa koko reissun ajan ja voisin väittää, että tuo pieni aamiaishuone oli yksi suloisimmista, missä olen koskaan syönyt aamupalaa. Itse aamiainen oli aika yksinkertainen mutta kahvin ystävän mieltä lämmitti erityisesti OIKEA, kunnon kahvi, joka tehtiin pyynnöstä. Ai että.

En osaa nukkua korvatulpat korvilla, enkä koskaan kanna sellaisia mukanani matkalla. Minua ei myös useinkaan häiritse äänet keskellä yötä, vaan nukun ihan onnellisena esimerkiksi maanjäristyksen aikana (kyllä, tämä on oikeasti tapahtunut – kaksi kertaa), mutta Lilium Hotellissa kaipasin korvatulppia ensimmäistä kertaa elämässäni! En tiedä, mistä tällä kertaa johtui se, että äänet kantautuivat yöllä korviini todella lujaa. Ensimmäisenä yönä heräsin moottoripyörän kiihdyttelyyn, toisena yönä yläkerran naapurin riehakkaaseen yhteislauluun ja kolmantena kadulla kävelevien tyyppien naurunremakkaan. Tämä toki olikin ensimmäinen kerta Roomassa, ovatko seinät siellä kuin paperia aina, vai oliko se vain Lilium?

Mielestäni hotelli oli kuitenkin eittäin hyvä hintaansa nähden. Kolme yötä Liliumissa kahdelle irtosi 234 € hintaan, hotellivarauksen tein 4 kk ennen lähtöä. Unettomat yöt tosin laskivat tunnelmaa, mutta ehkä seuraavalla kertaa otan ne korvatulpat mukaan.

 

Seuraava kerta Roomassa, mitä ottaisin huomioon hotellivalinnassa?

 

Uskon vahvasti, että lähden vielä joskus uudelleen kulkemaan Rooman romanttisille kaduille. Mikäli uusintareissu tapahtuu, ottaisin hotellivalinnoissani huomioon kolme seikkaa: 

  • Lyhyehköt kävelymatkat paikasta a paikkaan b. Julkinen liikenne toimii, mutta haluan mielummin kävellä ja aistia kaupungin ihanaa tunnelmaa.
  • Huone Rooman kattojen yläpuolella! Kaupunki on niin upea että omalta parvekkeelta katsotut auringonnousut ja -laskut olisivat ihan must, tai sitten hotellista löytyvä kattoterassi olisi must (vink, Mangostanian postaus jos etsit kattoterassellista hotellia).
  • Mikäli mahdollista, kurkkisin hotellia vähän hiljaisemmalta paikalta, mutta se taitaa olla mahdottomuus Roomassa. Eli korvatulpat mukaan ainakin, jos ei muuta.

 

Millaisia hotellivinkkejä sinulla on Roomaan?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Ensikertalaisen Rooma – viikonloppu kuvina

Rooma, ikuinen kaupunki. Kaupunki, jonne kaikki tiet vievät. Kaupunki, jossa aistii historian joka nurkalla – ja minä eksyin sinne nyt vasta ensimmäistä kertaa elämässäni. Luulin tietäväni paljon Roomasta ja siitä, millaiseen kaupunkiin matkustan – ja tiesinkin paperilla, mutta.. Millaisena se Rooma sitten näyttäytyikään ensikertalaiselle, mitä osasin odottaa ja mitä en? Näistä fiiliksistä kertoo pieni kuva- ja tajunnanvirtapäiväkirja.

 

 

Rooma oli vaaleanpunaisia auringonlaskuja

En osannut kuvitella, miltä Rooma näyttää auringonlaskun aikaan. Vanhat rakennukset imivät jokaisen auringonsäteen itseensä, orastavan auringonlaskun vaaleanpunaisuus vangitsi koko kaupungin. Oli vain pakko pysähtyä ja ihailla valon tanssimista rakennusten seinustalla ja taivaanrannassa.

 

Rooma oli kaunista katutaidetta

Vanhat rakennukset olivat välttyneet ei toivotulta katutaiteelta, miljööt olivat siistejä. Kun törmäsimme rakennusten seinissä ja ovissa oleviin teoksiin, ne jäivät mielenkiintoisena mieleen. Näitä oli pakko ikuistaa ja miettiä, kuinka mielenkiintoista jälkeä sitä saadaankaan aikaiseksi – taideteokset sopivat kaupunkiin, tiedä sitten olivatko ne toivottuja vai eivät.

 

Rooma oli täydellistä pizzaa kadunkulmissa ja valkoisilla pöytäliinoilla

Elokuussa moni ravintola oli sulkenut ovensa – ”palaamme syyskuussa”. Tästä huolimatta löysimme mainioita paikkoja ruokailuun. Vaikka pizza on (miltei) aina hyvää, ei se ole koskaan maistunut yhtä täydelliseltä kuin Roomassa, eikä makua muuttanut se seikka, nautimmeko pizzan valkoisen pöytäliinan kanssa vai seisten baaritiskiä vasten.

Rooma oli 25 kilometriä kävelyä päivässä

Otettiin melkein loman kannalta, tai sitten ei. Herätyskello soi joka aamu niin aikaisin, että ehdimme katselemaan Rooman auringonnousua parhaille paikoille. Yhtenä päivänä kävelimme Vatikaanin puolella ja palasimme hotellille aamupalalle. Rooma on mielenkiintoinen kaupunki ja aivan erinäköinen klo 5.00, kuin vaikka klo 15.00. Yhtenä päivänä kävelimme huomaamattamme kepeät 25 kilometriä ennen illallista – Rooma tempasi mukaansa.

Rooma oli valloittavia aamupalahetkiä

Hotellivalinta meni aivan nappiin – päädyimme pastellinsävyiseen kuplaan. Hotellimme aamupalahuone oli niin lumoava, että kehtaan väittää etten ole syönyt aamupalaa koskaan näin tunnelmallisessa paikassa. Nautin joka hetkestä ja siitä, kun sain siemaista tuoretta cappuccinoani ja katsella vasta heräilevää Roomaa.

Rooma oli täydellinen auringonlaskun aikaan

Suosikkiauringonlaskuni ovat usein sellaisia, jossa aurinko näyttää laskeutuvan mereen. Rooma muistutti, että auringonlasku voi olla täydellinen missä vain. Auringon ensimmäiset säteet olivat vaaleanpunaisia, viimeiset säteet kirkkaanpunaisia. Kun Rooman siluetti peittyi kirkkaanpunaiseen valoon, tunsi ensikertalainen Roomassa itsensä pieneksi – miten meidän maailma voikin olla näin upea?

 

Sanontaanko nyt näin, että olen tällä hetkellä aivan liian lumoutunut Roomasta – entä sinä?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Venetsian karnevaalit – mihin mennä kun massat ahdistaa?

Vuoden 2016 Venetsian karnevaalit ovat enää vain viikon ajan käynnissä. Onko joku teistä lähdössä vielä karnevaalihumuun?

Havahduin eilen karnevaaleihin, kun sain puhelun asiakkaalta jolle lähdettiin suunnittelemaan reissua Pohjois-Italiassa. Mieleni seikkaili puhelun ohessa paikoissa, joissa olin käynyt. Palasin mielessäni Venetsian karnevaaleihin ja vuoteen 2014 – kun olin ihan pihalla ja eksyksissä Venetsiassa. Miten niin ison, nähtävyyksiä pursuavan kaupungin voi nähdä kokonaisuudessaan? Paljon jäi näkemättä – mutta paljon tuli nähtyä.  Pyhän Markuksen kirkko, sen aukio, goldolit, Canal Grande, kaupunki jossa ei kuljeta autolla.. Nämähän ovat varmaan ensimmäisiä asioita mitä Venetsiasta tulee mieleen.

Venetsiasssa kannattaa toki kiertää upeat, kuuluisat nähtävyydet – mutta suosittelen tekemään nämä muuna aikana kuin Karnevaalihumussa tai kesällä. Travellerlover-blogissa olikin jo vähän vanhempi teksti, mutta hyvä teksi Venetsian ikonisista paikoista turistikauden ulkopuolella. Olen käynyt minäkin San Marcon aukiolla pyörimässä ja Pyhän markuksen kirkkoon jonottamassa ja yltiökalliilla pizzalla – pizzan puolituskin taisi kustantaa noin neljä euroa.

Kun alettiin muistella karnevaaleja, niin karnevaalien aikaan havahduin siihen että kaikesta ihmisryysiksestä huolimatta ihmiset olivat allekirjoittaneelle erittäin ystävällisiä – jotenkin kuvittelin että valtava turrepaljous saattaa vaikuttaa paikallisiin erilailla. Tai sitten en törmännyt oikeisiin paikallisiin ollenkaan! Nyt oikein huvittaa kun miettii kaikkia niitä upeita karnevaaliasuja, joita sain kuvattua. Silmistä huokui hymy, mutta mitähän nämä tyypit oikeasti miettivät turresta turren perään, joka kamerallaan tulee kuvaamaan..

Itse en ole koskaan ollut mikään nähtävyyksienperässäjuoksija. Tykkään fiilistellä tunnelmaa enemmän kuin jonottaa satojen metrien jonoissa.

Mitä sitten tehdä Venetsiassa, jos suurimpien nähtävyyksien ihmismassat alkaa ahdistamaan?

12695141_10207682672318914_1744851613_o12637039_10207682672438917_2136616247_o12516671_10207682674118959_1928886408_o

1.Liberia Acqua Alta In Venice

Kirjakauppa Liberia Acqua Alta In Venice. Matkamuistokrääsää keräävän paratiisi? Tämä kirjakauppa ei ollut käyntilistallamme, sillä löysimme tänne sattumalta. Kaupan takaosassa olivat todella rähjäiset kirjarappuset, jotka kehottivat kiipeämään ylös ja katsomaan upeaa näköalaa. Kaikesta Venetsian ruuhkaisuudesta huolimatta täällä oli hiljaista – aistin kiireettömyyttä. Katsoessani (likaista) kaunista pientä kanaalia näin yhden miehen purjehtivan gondolillaan ohi – hetki oli rauhaisa, hetki oli kaunis. Olin yllättänyt, sillä San Marcon aukio ei ollut kauhean kaukana.

Tuolta tuli muuten ostettua monet kortit – vaikka huomasi että kortteja oli montaa ja samanlaista, niin paikan rosoisuus teki tästä jotenkin veikeän, eikä yhtään niin perinteisen turistikaupan oloista. Selkeästi turistiakin lumoamaan tehty kauppa – konsepti onnistunut. Kukaan ei tullut nykimään hihasta tai myymään pakolla tuotteita. Ihan kuin olisi ollut jossain vanhassa, vanhassa Venetsialaisessa kirjakaupassa.

12674734_10207682824562720_1193961979_o12669921_10207682670118859_1122276561_o12696526_10207682824482718_504890133_o12666317_10207682670158860_1838318886_n

2. Yritä löytää Scala Contarini del Bovolo

Tässä saa kulumaan vähän aikaa. Vaikka Scala Contarini del Bovolo sijaitsee suhteellisen lähellä San Marcon aukiota, oli se aivan järkyttävän vaikea löytää. Tereza juoksi kartta kädessä: ”Mun on pakko löytää tämä”. Ennen näiden sanojen kirjoitusta googlasin ja myös Trip Advisorin käyttäjät olivat selkeästi sitä mieltä että ei ole mikään maailman helpoin rakennus löytää. Kun me saavuttiin karnevaalien humusta tänne, ei tuolla kujalla ollut ketään muuta katsomassa rakennusta – kaikki kaupungin melu ja karnevaalien äänet olivat poissa ja vain me neljä saatiin kuvata rakennusta rauhassa. Tätä etsiessä saattaa löytää vaikka mitä ihania paikkoja – jos on aikaa, niin lähde löytöretkelle!

12633370_10207682672358915_246001530_o

3. Osta Venetsialainen maski aukioiden ulkopuolelta

Tai yritäppä ensin löytää sellainen maski, jota ei myydä esimerkiksi Suomessa Pilailupuodissa. Matkakumppanit taisivat hermostua jo meikäläiseen kun mikään ei kelvannut. Silmikoita oli ja naamioita oli aukioilla ja suurissa liikkeissa vaikka ja kuinka. Emin päätti ostaa ensimmäisen vastaantulevan maskin San Marcon aukiolta. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja nyt harmittaa kun en tuon kaupan nimeä koskaan ottanut ylös. Vanha nainen maalasi maskeja pienessä liikkeessään ja merkitsi niitä – en sitten tiedä oliko tuo kaikki showta, vai olivatko oikeasti käsin tehtyjä. En toisaalta halua tietääkään sillä maksoin itseni kipeäksi tuosta ”täydellisestä” maskistani. Sisällä on kaunolla kirjoitettu nimimerkki ja luultavasti sarjanumero. En ikävä kyllä päässyt näillä kauppiaan jäljille että olisin voinut maskikaupan ilon jakaa. Tämä taitaa kuulua jälleen joukkoon ”Se vain löydetään eikä koskaan löydetä uudestaan.”

12656117_10207682824442717_1747039423_o

5. Nappaa itsestäsi kuva ilman kanssaturisteja Ponte di Chiodolla

Silta ilman kaiteita, Ponte di Chiodo sijaitsee Cannaregion kaupunginosassa. Jos on tottunut kulkemaans silloilla joissa on kaiteet, on tämä hyvä tapa testata kuinka hassulta tuntuu kun ei ole mitään mihin nojata tai ottaa tukea. Silta on pieni, eikä mitenkään korkea mutta silti allekirjoittanutta kuumotti ajatus siitä että tipahdan veteen. Hassua miten turvallisuudentunne katoaa tällaisella pikkusillalla. Täällä voi pitää kunnon poseeraussessiot ja ottaa itsestään ja kanssasystävistään kuvia reissulta – ei ainakaan ollut pelkoa että joku photobombaisi kuvassa.

12665791_10207682670238862_1330781571_n

5. Käy kahvilla ja pizzalla San Marcon kaupunginosan ulkopuolella

Taas paikkoja jotka löytää eikä niihin löydä enää koskaan takaisin. Tämä kahvila löydettiin jokin aika Ponte di Chiodon jälkeen, eli uskoisin meidän seikkailleen edelleen Cannaregion kaupunginosassa. Tässä oli jo hurja aspekti esimerkiksi San Marcon aukioon, jossa joutui laskemaan kahvilan terassin pöytiä neljän käden sormilla. Tässä kahvilassa pöytiä oli ulkona kolme ja koreiden gondolien puolesta vedessä olivat paikallisten pienet moottoripaatit. Erittäin ihanaa oli huomata, että muutamien askeleiden päässä odotti aivan toisenlainen maailma. Löysin aikaisemmin hyviä ohjeita siihen, kuinka löytää ne parhaat ruokapaikat Venetsiasta ja voin todellakin ohjeet allekirjoittaa oman kokemuksen pohjalta: Ravintolan oven päällä lukee yleensä “taverna” eikä “ristorante”, turistico-menu sisäänkäynnin vieressä näytillä,   kielitaitoinen henkilökunta ja klassinen sisäänheittäjä. Vältä näitä, nauti jossain muualla.

12637069_10207682824402716_1491372758_o 12637199_10207682824522719_1349977394_o

6. Odota illan hämärtymistä

Mielestäni Venetsia oli kauneimmillaan kun päivä taittui iltaan. Moni oli jo kyllästynyt nähtävyyksillä juoksuun ja kaupupnki hiljeni. Karnevaalien maskit näyttivät entistä vaikuttavammilta ja rakennukset jylhemmiltä – koko kaupunki näytti salaperäisemmältä. Sellaiselta kuin olin aina Venetsian ajatuksissani kuvitellut. Toki vilinää ja melskettä vielä oli, mutta yleistunnelma oli aivan erilainen kuin päivän ollessa kirkkaimmillaan. Venetsia, tykkään sinusta enemmän illan hämärässä.

Ja ennen kuin joku sanoo, että ei ehkä kannata matkustaa jos ahdistaa – niin olen eri mieltä. Venetsian karnevaalit kannattaa käydä katsastamassa edes kerran elämässä.

12620669_10207683097289538_609736792_o 12656355_10207683097329539_2021601630_o12637026_10207682674078958_1590150591_o

Millaisia ajatuksia sinulla on Venetsiasta? Mitkä ovat paikat mihin ohjaisit ehdottomasti ystäväsi käymään?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä