Browsing Tag

Israel

Pyhän haudan kirkko – Voimakkaita tunteita Jerusalemissa

Jerusalem, Jerusalem. Maailmassa on kaupunkeja joiden taikaa ei vain pysty sanoilla kuvailemaan. Yksi näistä kaupungeista on mielestäni Jerusalem, kaupunki jossa uskonnot kohtaavat, kaupunki joka huokuu tuhansien vuosien historiaa. Jerusalem on kaupunki jonne olen halunnut aina matkustaa, enkä olisi voinut kuvitella sinne matkaa kenenkään muun kuin äitini kanssa. Vierailimme matkallamme Pyhän haudan kirkossa (Church of the Holy Sepulchre) joka herätti meissä monta erilaista tunnetta. En ollut oikein koskaan ajatellut miltä Pyhän haudan kirkko näyttää, sillä ajatus Jerusalemista on tuntunut aina niin saavuttamattomalta. Vähän kuin satukirjan sadulta johon ei ole koskaan realistista matkustaa – aika hassusti olen ajatellut sillä Jerusalemhan on aivan lyhyen matkan päässä.

Church of the Holy Sepulchre, Jerusalem

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunteet valloillaan heti sisäänkäynnin yhteydessä

Kirkko sijaitsee Via Dolorosan päässä, vanhan kaupungin muurien suojassa. Pyhän haudan kirkko on jaettu kuudelle eri uskontokunnalle, jotka jakavat kirkon hoitovastuun. Hoitovastuun jakavat uskontokunnat ovat roomalaiskatolinen, ortodoksinen, Armenian apostolinen kirkko, koptilainen kirkko ja Etiopian ortodoksinen kirkko. Jokaisen yhteisöllä on omat jumalanpalvelusajat ja -paikat. Kirkko herättää tunteita, jokaisella on oma käsityksensä historiasta. Siksi olikin erittäin mielenkiintoista vierailla Pyhän haudan kirkossa – ihmettelin, tunnustelin, kuuntelin.

Heti kirkon pääovien yhteydessä näet lattialla kiven, jonka uskotaan olevan Jeesuksen voitelukivi. Tälle paikalle Jeesus nostettiin voideltavaksi, ristiinnaulitsemisen jälkeen. Voitelukiven yläpuolella riippuvat lamput ovat lahjoittaneet armenialaiset, koptilaiset kreikkalaiset ja roomalaiset kristityt. Lasken katseeni alas voitelukiveen, näen naisen itkevän, koskettavan kiveä, laskevan päänsä kivelle. Toinen kaivaa laukustansa palan kangasta, alkaa sivelemään kiveä ja laittaa kankaan takaisin laukkuunsa. Kolmas hiljentyy rukoukseen. Olemme vasta kirkon alkupäässä ja näen jo näin paljon tunteita – mitähän vielä on luvassa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Golgata – en kuvitellut sen olevan kirkon sisällä

Olen elänyt jossain pienessä kuplassa ja ajatellut että Golgata on korkea, avonainen paikka. Nousemme voitelukiven jälkeen ylös jyrkkiä portaita pitkin, vanhan naisen perässä. Naisen askel on arka, hän horjuu mutta hän on päättänyt kiivetä Golgatalle. Golgata jää portaiden ja tasanteen alle, jossa viimein olemme. Tasanteella on sekä katolinen että ortodoksinen kappeli. Mielestäni oli vähän outoa ajatella että tässä me nyt sitten talsitaan, Golgatan päällä muiden ihmisten kanssa, kirkon sisässä.

Lattiassa on halkeama, reikä. Ihmiset jonottavat, koskettavat halkeamaa, kumartuvat sitä kohti, suutelevat sitä. Moni tuntuu olevan oikeasti täydellä sydämellään kirkossa kierroksella joten tutkiva katseeni nolottaa minua – en haluaisi seurata näin silmä kovana muita ihmisiä mutta minua hämmentää. Olen hämmentynyt tästä tunteiden määrästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jeesuksen haudalla

Olimme varautunut suuren ihmisjoukkoon. Onneksemme joulukuun alku ei jostain syystä houkutellutkaan suurta ihmismassaa paikalle joten saimme tutustua kirkkoon suht rauhallisissa merkeissä. Pisin jono muodostuu varmasti Jeeuksen haudalle, jota en sitäkään ollut kuvitellut aivan samanlaiseksi kuin se tämänhetkisessä muodossaan on. Halusimme käydä haudan sisässä ja jonotimme tänne vain 20 minutin ajan. Ajatuksemme kahden tunnin kauhujonosta sai siis väistyä. Odottaessamme vuoroamme Jeesuksen haudan ympärillä seurasimme ihmisiä jotka sytyttivät kynttilöitä, rukoilivat, itkivät. Kohdallemme ei osunut ihmisiä joista olisi huokunut paikan ”epäkunnoitus” pukeutumisellaan tai käytöksellään.

Jeesuksen hauta on pieni laatikkomainen ”huone” keskellä kirkkoa. Ulkopuolella on suitsukkeita, kynttilöitä, tauluja. Vaikka mitä. Haudalla käynti jää nopeaksi, sillä haudalla vartiovuorossa oleva pappi hoputtaa ihmisiä ulos, muidenkin on tänään päästävä haudalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sokkeloinen, suuri kirkko

Pydän haudan kirkko on paljon muutakin kuin nämä kolme etappia voitelukiveltä Golgatalle ja Jeesuksen haudalle. Kiersimme myös muualla kirkossa koska aikataulumme antoi myöten. Muualla tunteeet eivät kuitenkaan olleet niin pinnassa kuin näillä kolmella etapilla, joten halusin jakaa kokemukseni niiltä. Tuntuu todelta hassulta edelleen miettiä näitä tuntemuksia, sillä muiden ihmisten tunteet menivät tässä kirkossa luihin ja ytimiin. Pyhän haudan kirkosta voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletko vieraillut Pyhän haudan kirkossa? Millaisia tunteita sinulla heräsi vierailusi aikana?

Hyvää joulua blogin lukijoille ja ensimmäistä kertaa tänne eksyneille!

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Jerusalem ja Kuollutmeri

Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin; ”Olisihan se jo melkein rikollista vierailla Eilatissa, muttei näissä upeissa muissa kohteissa.”.  Jerusalem, Israel, historia – ihan käsittämätöntä. Tässä on varma matkakohde vaikka äiteelle, joka on sinulle pienenä lukenut iltasaduksi ikuisia kertomuksia. Tukikohtamme sijaitsi Eilatissa ja lähdimme sieltä vierailulle Jerusalemiin. Eilatissa on monia toimistoja jotka tarjoavat Jerusalemin retkeä mutta retken voi tehdä omatoimisestikin.

Omatoiminen retki vai järjestetty retkiohjelma?

Ihan kumman koet itsellesi parhaaksi. Omatoimisella olet itsesi herra, järjestetty on suunniteltu etukäteen mutta retkien järjestäjät osaavat hommansa ja tuskin jää tällöin mitään tärkeää huomaamatta! Onneksi olin pitänyt pari viestipalaveria ihmisen kanssa, joka on aivan menettänyt sydämensä Jerusalemille – liikkuminen ja paikkojen yhdistäminen oli huomattavasti helpompaa tietoiskun jälkeen. Israelissa on helppo liikkua ja omatoiminen liikkuminen eri kohteiden välillä onnistuu paremmin kuin hyvin. Myös valmiita retkiä Jerusalemiin ja Kuolleellemerelle tehdään paljon. Kuulin kehuttavan Mantis Toursia retkien perusteella, myös Aurinkomatkat järjestää retkiä kohteessa mikäli kaipaa opastusta kotoisalla kielellä. Mikäli mielit liikkua itsenäisesti Israelissa, on bussi hyvä vaihtoehto. Egged-bussit tunnistaa tummanvihreästä maalistaan ja x-merkistä. Meidän reissuamme vähän varjosti se että nettisivut olivat poissa käytöstä, mutta nyt sivut näyttävät toimivan taas! Bussiaikatauluja on helppo etsiä Eggedin nettisivuilta. Sapatin ja juhlapyhien aikaan liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen.

Mitä tehdä Kuollellamerellä?

Myönnetään se, etten keksinyt mitään parempaa otsikkoa – enkä osaa sitten yhtään paremmin vastatakaan. Kuolleellamerellä voi kellua, niin kuin viinipullonkorkki vedessä – aivan huikeeta! Vaikka joulukuun lämpötila eteläiselläkin Kuolleellamerellä näytti jotain alle 15c, merivesi on aina tasalämpöistä, n. 24 asteista. Tääkin vilukissa olisi voinut lillua meressä vaikka kuinka kauan, vaikka ensiksi kastautuminen tuntui ylitsepääsemättömältä ajatukselta viileässä ilmassa. Ohjeena on, että Kuolleessameressä saa kellua vain 15-20min kerrallaan. Ja se kelluminen on tosiaankin kokeilunarvoista. Suosittelen jättämään vesileikit vähemmälle, 33% suolapitoisuus tekee höpöä silmissä tai korvissa. Äitee yritti uida – lopputulosta ei voi edes uimiseksi kutsua. Yrittää toki voi, josko joku muu onnistuisi. Tämän vierailun jälkeen voi sanoa käyneensä maapallon matalimmalla paikalla.

Kuolleellamerellä on hotelleja ja spa-keskuksia. Mikäli mielit spa-lomalle, on Kuollutmeri ja sen ympäristö hyvä alue rentoon lomaan. Hipiä oli kyllä kunnossa kellunnan jälkeen, joten ei kannata jättää tätä välistä! Me pysähdyttiin uimaan Ein Bokekin hotellialueen lähellä, jossa matkailija voi ilmaiseksi nauttia Kuolleestamerestä. Näitä kohteita on varmasti useita, mutta olkoon tämä yhtenä vinkkinä siis budjettikärjellä matkaavalle. Ein Bokekin alue oli hiljainen ja Kuolleellamerellä näytti olevan suhteellisen paljon rakenteluja käynnissä, täällä ei rakentelu haitannut.

Matkalla Kuolleellemerelle törmää varmasti useaankin potaskatehtaaseen (kulkeeko ne sillä nimellä?) ne eivät näyttäneet omaan silmään kaikista kauneimmilta laitoksilta. (Kuvia alla)

P1012524 P1012565 P1012573 P1012587 P1012598P1012443 P1012445

Upea Jerusalem

Jerusalem, Jerusalem. Jälkeenpäin harmittaa ettei jääty pidemmäksi aikaa. Kaupunki on niin täynnä nähtävää ja historiaa että paikkoja kolutessa menisi varmaan halutessaan viikonpäivät. Vaikka en koe itseäni järin uskonnolliseksi ihmiseksi, niin Jerusalemiin saapuminen pysäytti mielen tavalla, jota ei osannut kuvailla. Täältä ne ovat lähtöisin, ne monet tarinat. Joku uskoo niihin, joku ei. Ennen kaupunkiin saapumista sivuilla avautui telttamajoituksia, karun näköisiä taloja, mikä on heidän tarinansa?  Miten he kokevat elämänsä telttamajassaan pyhällä maalla? Mikäli historia kiinnostaa, niin Jerusalemin vanhakaupunki on aivan ehdoton. Kaupunki on täynnä tarinoita, ja henkistä ilmapiiriä, juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhiä paikkoja. Kaupunginvalloitus kannattaa aloittaa Öljymäeltä ja ihailla maisemaa hetken – taidan olla edelleen vähän liiankin vaikuttunut.

Ensimmäinen asia, mikäli Jerusalemissa minua ihmetytti oli Pyhän Haudan kirkko, jota pidetään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen, hautaamisen ja ylösnousemuksen paikkana. Kirkko ei näytä millään tavalla hulppealta. Jos kirkkoa ei osaisi etsiä, en yhtään ihmettelisi jos tulisi vain käveltyä ohi ja ihailtua tuota normaalina vanhana rakennuksena. Pyhän Haudan kirkko sijaitsee paikan päällä, missä Golgatan ja Jeesuksen haudan uskotaan sijainneen. Olin aina kuvitellut Golgatan korkeana kukkulana – todellisuudessa Golgataa on louhittu ja se on tämän kirkon sisässä. Nouset jyrkät portaat ja saavut huoneeseen, missä uskottu ristiinnaulitsemispaikka on ja ihmiset jonottavat sitä koskettamaan. Kirkossa pystyy aistimaan paljon – joku itkee, joku kävelee kädet ristissä,hiljentyy rukoukseen. Lisää Pyhän haudan kirkosta täältä.

Nautimme lounasta Muslimikorttelissa, jonka jälkeen lähdimme kävelemään Juutalaiskortteliin. Eron kortteleiden välillä huomaa suht selkeästi. Jerusalemin vanhakaupunki jakautuu armenialaisten kortteliin, kristittyjen kortteliin, juutalaisten kortteliin ja muslimikortteliin. Oli mielenkiintoista seurata uskontokuntien edustajia ja katsoa kuinka he käyttäytyvät ja pukeutuvat. Äiti kävi jättämässä rukouksen Itkumuurille – lisää voimakkaita tunteita ja ihmisten käyttäytymisen seurantaa. Suurin juutalaisten hautausmaa aiheuttu myös mietteitä – jos jokainen juutalainen haluaisi tulla haudatuksi tuonne ja kaikki mahdollisimman ylös kukkulalle, kuka tai mikä määrittää sen, kuka saa tuonne viimeisen lepopaikkansa? Olisi mielenkiintoista tietää että onko uskonnollisuudella, mammonalla vai millä asiaa mitattu, kun joku saa hautansa korkeammalle kuin toinen. Jerusalem siis aiheutti minulle paljon kysymyksiä.

Viikon vinkki Jerusalemiin: Jos sinut pysäyttää pappi, joka haluaa sitoa käteesi punaisen nauhan ja rukoilla puolestasi – hän haluaa myös tästä maksun tapahtuman jälkeen. Jos siis haluat välttyä maksullisesta rukouksesta, kieltäydy kauniisti.

Joku haluaa kävellä Via Dolorosan, toinen shoppailla basaareissa – vanhassa kaupungissa tuntui olevan paljon ja enemmänkin. Pelkkään historiannälkään ei kaupunki anna eväitä, vaan myös modernimpi puoli kohtaa matkaajan Jerusalemissa.  Jerusalemin Jaffakadulla liikennöi moderni raitiovaunu ja miellyttävällä keskuskadulla voi aistia paikallista tunnelmaa. Nauti vaikka kahvi kahvilassa ja fiilistele historian ja nykyisen ajan kohtaamista. Suosittelen viipymään pidempään kuin pari päivää – aioin ainakin itse joskus palata takaisin.

P1012603 P1012620 P1012659 P1012667 P1012669 P1012675P1012692P1012701P1012726P1012779 P1012788 P1012803

Millaisia tunteita sinä olet kokenut Jerusalemissa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Eilat ja eteläinen Israel

Eteläinen Israel ja Eilat.. Aakeeta laakeeta. Poikaystävän sanoin; ”Vähän näyttää kuin olis Pohjanmaalla, muttei oo niin viheriää”. Onhan yleisnäkymä aika karu, erämaata erämään perään. Pientä vihreää jossain. Karuudesta huolimattaan, tykkäsin kovasti näkemästäni, kun aurinko laskee ja kaikki punertaa – wau! Selkeän eron huomasi Ovdasta Eilatin puolelle päästäessä, kun Kibbutzin taateliviljelmät näkyivät vihreänä ja Eilatin kaupunki avautui eteen.

1P1011795

Yleisfiilikset Eilatista

Olin kuulut Eilatista niin paljon ristiriitaisia asioita. Yksi sanoi, että se on kaunein paikka missä on koskaan käynyt, toinen sanoi että liian Vegas, kolmas ei kehunut, ei haukkunut, neljäs fiilisteli lapsuuden matkaansa. Voin kuvitella, että Eilat on ollut ”parhaassa hohdossaan” muutamat vuodet taaksepäin. Tuntui että kaupunki oli vähän repsahtanut, niin siellä hotellikomplekisen kuin paikallisasutuksen puolella, en siis kokenut itse aivan sellaista hohtoa ja Vegasmaisuutta kuin kuultujen kommenttien puolelta ajattelin aluksi. Paikalliset, joiden kanssa pääsin juttusille lomamme aikana totesivat moneen otteeseen että suomalaisia ei ole ollut täällä pariin vuoteen, eikä kauheasti muitakaan perinteisiä lomailijoita.. Olisiko siinä sitten se syy että ranta-alue tuntui välillä vähän tunkkaiselta? Vaikea sanoa ja vertailla, kun tämä kerta koko Israelissa oli itselleni ensimmäinen. Jos ranta-aluetta ajatellaan, ei se päässyt ykköskohteekseni. Hotelleja oli, turistin palveluita oli ja en päässyt oikein sellaiseen ”mahtia olla täällä-fiilikseen kiinni” – ennen kuin kävelimme rantaa pitkin lähemmäs Jordanian rajaa ja näin paikallisen kalastajan heittelevän siimaa pitkin Punaisenmeren pintaa, auringonlaskussa – ja kahden nuoren pojan lauleskelevan ja istuvan viltillä, ilman yhtään ylimääräistä härpäkettä vieressä – ihanan hiljaista, tämä hetki on kaunis.

Uskon, että Eilatin ranta-alue palvelee matkailijaa, joka haluaa majoittua tasokkaassa hotellissa ja nauttia auringonotosta omalla altaalla ja välillä myös nauttia meren aalloista. Iltamenoista en ottanut selvää, mutta näytti rannalla myös olevan härpäkkeitä vauhtihirmuille, sekä meressä perinteisiä moottoriurheiluun tarvittavia välineitä. Yleiskuva Eilatin ranta-alueesta oli omaan silmääni helppo rantalomakohde, sekä shoppailijalle sopiva kohde.  Ostoskeskuksia löytyi – ja nyt ”talven” tullen alennukset tuntuivat olevan hyviä – ja rusketus, se on varma! En voi edes käsittää miten olen saanut tällaisen brunan pintaan, koska oikeasti otin aurinkoa tasan kolmena päivänä, ja en edes mitenkään ”ammattimaisesti” kahminut aurinkoa altaalla.

Huomiotani kiinnitin siihen, ettemme nähneet sisäänheittäjiä ja kukaan ei huudellut peräämme. Törmäsimme yhteen mieheen, joka useana päivänä peräkkäin jakoi ravintolan mainoksia ja uskoi kun sanoimme ettemme tarvitse mainosta.

Eilatissa on helppo lähteä jeeppisafareille, aavikkosafareille, siellä on helppo sukeltaa. Merenalaista elämää pääsee myös näkemään meren alla, akvaariossa, jossa pääsee katselemaan Punaisenmeren meininkiä kirjaimellisesti. Akvariossa pääsee meren pinnan alle ihailemaan näkymiä suoraan Punaiseenmereen. Eli oikeasti eteesi avautuu tuo sama meri, missä olet uinut. Aktiviteetteja löytää siis varmasti.

P1012147

(Mietin juuri kuvia selatessani, että missä se repsahtaneisuus oikein on? Yllättävän hyvältähän nämä kuvissa näyttää. Ehkä en sitten keskittynyt kunnolla vangitsemaan roskia, repsottavia mainoksia ja muita silmiinpistävää)

P1011796 P1011810 P1011824 P1011849 P1011850P1012101

Omat suosikit Eilatissa

Paikallisasutuksen fiilis ja ruoka

Ei, Eilat ei jäänyt itselleni kohteeksi, johon on pakko päästä uudelleen. Tykästyin kuitenkin aavistuksen verran Eilatin ”toiseen puoleen”. Eilatin jakaa aika suuri maamerkki, nimittäin Eilatin lentokenttä. Majoituimme lentokentästä katsoen Jordanian puoleisessa Eilatissa, missä suuret hotellit seisoivat ylväinä. Toisella puolella lentokenttää oli taas ostoskeskuksia ja paikallisasutusta. Käytän miltei aina kulkuvälineenäni jalkoja, en koe näkeväni mitään taksin ikkunasta tai bussista. Eilatin paikallisasutus oli uudelta osioltaan pramea, toiselta puolelta rosoinen ja ihmiset olivat ihania. Kaikkialla minne meni, olivat ihmiset ystävällisiä.

Suosikikseni nousi ehdottomasti paikallisasutuksen rosoinen puoli ja tunnelman fiilistely. Useat pitkät kävelylenkkimme kruunasi herkulliset falafelit. En nyt tiedä, onko aina fiksuinta katsoa mahdollisimman epäilyttävimmän näköistä grillitönöä, mutta herranjestas tuo falafel oli hyvää – eikä vatsatautikaan yllättänyt. Olikohan se sitten vain super hyvä tuuri vai super hyvä vastustuskyky? Oikein hävettää myöntää, mutta ihastuin Israelin falafeleihin niin, että päätin testata niitä sitten melkein kaikkialla missä oli mahdollisuus niitä ostaa, vaikka onhan Israelissa myös useita muita upeita ruokia tarjolla. Falafelin hinta oli huomattavasti korkeampi rannalla ja Jerusalemissa. Eilatin ranta-alueen falafel; 23NIS, Eilatin paikallisasutuksen falafel; 17NIS, Jerusalemin muslimikorttelin falafel; 35NIS.

Perinteet

Pidin ehdottomasti siitä että ranta-alueen hotellit noudattavat suurimmaksi osaksi kosher-sääntöjä. Pidän siitä, että turismi ei muuta kaikkea perinteikästä. Kosher-sääntönnöt näkyivät suurimmaksi osaksi hotelleilla niin, että aamupalalla nautittiin maitotuotteita ja iltapalalla lihaa, näitä ei siis sekoiteta. Sapattina, perjantaista lauantaihin suurin asia aamupalalla oli se, että kahvimasiinat oli kiinni. Sähkölaitteita ei tulisi käyttää. Tämä tosin on luultavasti aika mahdoton välttää hotellin keittiössä, mutta ajatuksena tietysti hyvä – aamupalalla oli lämmintä croissanttia, pakkohan se on ollut jossain paistaa? Itseäni tosin ei olisi haitannut, jos olisin joutunut elämään pelkillä hedelmillä sapatin aikana – ne on herkkua!

Matkamme aikana alkoi Hanukka, jota oli mielenkiintoista seurata. Hotelleihin ilmestyi hanukkakynttelikköjä, hanukkamunkkeja ja paljon israelilaisia maan muista kolkista saapui viettämään lomaa Eilatiin. Perheet rukoilivat ja lauloivat yhdessä ja hiljentyivät ruokapöydän ääreen. Sapattina suositeltiin myös käymään Kibbutz Eilotin sapattiaterialla lauantai-iltana. Kibbutz on myös mielenkiintoinen nähtävyys. Niitä on Israelissa paljon, mutta Eilot on yksi, joka avaa oviansa myös suuremmille matkailijamäärille. Matkamuistoihin on vielä lisättävä, että Kibbutz Eilotilta saa ostettua herkullisia, tuoreita taateleita.

Eilatin kissat

En pidä kissoista, mutta kissojen työ Eilatissa ei ole huonon kuuloinen duuni. Ne tallustelevat vapaana ja ovat osa Eilatin puhtaanapitojärjestelmää. Eilatin vapaat kissat hävitettiin katukuvasta joitan vuosia sitten, mutta tämä toi tullessaan autiomaasta skorpioneja, käärmeitä ja hiiriä. Kaupungin päättäjien päätöksellä kissat tuotiin takaisin katukuvaan. Valtio kustantaa kissojen sterilointileikkaukset ja lahjoituksilla ylläpidetään kissojen elämää  leikkauksen jälkeen. Kun kissa on leikattu, se merkataan ja näin leikattu kissa saa jatkaa tallusteluaan ilman uutta vahingossa leikkauspöydälle joutumista. Eilat Loves Animals on lahjoituksista toimiva eläintensuojeluyhdistys, joka ylläpitää tätä kissojen elämää leikkauksen jälkeen. Yhdistys myös huolehtii loukkantuneista kissoista ja emon hylkäämistä kissanpennuista.

Herb And Spice Farm Eilat

Varmat matkamuistot saa hankittua maustefarmilta, matkalla Jordanian rajalle. Kierrätysmateriaalista rakennettu farmi jatkaa rosoista linjaa ja sisällä aukeaa oikea maustehullun taivas. Teetä, mausteriisiä, mausteita, kaikkea kivaa ja pientä. Ja jos haluat ostaa vain yhden teelusikallisen yhtä teelajia, se onnistuu. Lappaa pussiin sitä, mitä haluat ja niin paljon kuin haluat ja punnitukseen. Olisin halunnut ostaa tuolta vaikka mitä – ja juuri nyt lipittelen tätä kirjoittaessani granaattiomena-teetä.

Helppo liikkua

Pikainen tai pidempi käynti Jordaniassa, vierailu Egyptin puolella – suht helppoa. Eilatin vuoristoalueella on useita patikointireittejä, joissa autiomaan fiilistä pääsee seuraamaan. Kaupungin sisäinen bussiliikenne toimii. Eilatin kaupungin lentoasemalta useita Israelin sisäisiä lentoja, helppo lähteä käymään esimerkiksi Tel Aviviin ja Haifaan. Bussit liikkuvat myös tiuhaan, vaikka kilometrejä kertyy paljon, on todella helppoa päästä Tel Aviviin, Jerusalemiin, Beershevaan ja Kuollellemerelle. Olisihan se jo melkein rikollista vierailla Eilatissa, muttei näissä upeissa muissa kohteissa.

Upeat auringonlaskut

Tähän ei osaa sanoilla mitään rakentaa. Jordanian puolen vuoret hehkuvat punaisen monessa värissä, merenpinta hehkuu kultaisista auringonsäteistä… Kerrassaan upeaa. Lue lisää Israelista täältä.

P1011968 P1011977 P1011980 P1011993P1012026P1012003P1011855P1011862P1011866P1011869P1011874P1011882P1011887P1011908P1011927

Mielelläni lukisin teidän ajatuksianne Eilatista ennen vuotta 2015. Näyttääkö Eilat samalta kuin ennen ja onko se säilyttänyt loisteensa, vai onko jotain radikaalisti muuttunut?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Israel – Lennot ja rajamuodollisuudet

Todellisuudessa olemme jo palanneet Israelin pyörityksestä – loma on todellakin loma, kun unohtaa työpaikalla tarvittavat salasanat ja sähköpostissa on kymmenittäin avaamattomia sähköposteja. Nyt on siis nautittu! Moni tuttuni kyseli jo etukäteen Israelin rajamuodollisuuksista ja päivitteli lähtöämme kyseiseen maahan. Israelin rajamuodollisuudet olivat vähän erikoisia mutta niistäkin selviää. Alla kokemuksia Israelin rajamuodollisuuksista sekä Israel-Jordania-rajanylityksestä.

Saapuminen Israeliin

Näkymät oli laskeutuessa huikeat – aavikkoa, aavikkoa, vuoria. Odvan lentokenttä, jolle lensimme, on sotilaslentokenttä jossa kuvaaminen oli kiellettyä. Lennon laskeuduttua astelimme koneesta ulos ja pari virkapukuista henkilöä saattoivat meidät terminaaliin. Jos jossain on tuntenut fiilikset vähän ristiriitaiseksi, niin tuolla kentällä taas pitkästä aikaa – en tiedä, tunsinko oloni turvalliseksi vai turvattomaksi rynnäkkökiväärit olalla kävelevien tyyppien  kanssa.

Odotin mielenkiinnolla rajamuodollisuuksia, jotka osoittautuivat lennolta maahansaapuessa aika helpoiksi nakeiksi. Luukulla kysyttiin meiltä seuraavat asiat: ”Nimesi?” ”Oletko työ- vai lomamatkalla?” ja ”Missä hotellissa majoitutte?. Rajalla ei siis kysytty meiltä minkäänlaista hotellivahvistusta – huomasin kuitenkin että joltain henkilöiltä tuo pyydettiin, mutta en huomioinut kenenkään joutuvan tarkempaan syyniin. Kannattaa siis tulostaa hotellivahvistus mukaan.

P1013163

Lähteminen Israelista

Takaisin Suomeen lähtiessä tarkastukset olivat aavistuksen hiilostavammat. Ensimmäisenä jonotuksen jälkeen Odvan lentoasemalla on virkailijoita, jotka kysyvät passeja. Seuraava kysymys oli samassa matkaseurueessa matkustavien yhteys toisiinsa.  Vastatessani  minun ja äitini yhteyden, että hän on äitini ja minä hänen tyttärensä, virkailija mutristi kulmiaan ja kysyi tomerasti: ”Miksi teillä on eri sukunimi, jos olette äiti ja tytär?” Alkoipa siinä vähän hymyilttämään, kun äiti heilautti sormuksetonta vasenta nimetöntänsä. Virkailijan ilme ei tosin värähtänyt ollenkaan, mutta laittoi passimme kiinni ja pyysi meitä jatkamaan matkaa.

Seuraavat kysymykset rajamuodollisuuksissa olivat seuraavia ”Kuka pakkasi laukkunne?” ”Oliko laukkunne kenties vartioimatta jossain välissä lentokentälle tultaessa?” ”Onko mukananne pommia, aseita tai teräviä esineitä, esimerkiksi kynsiviilaa?” ”Saitteko keltään lahjoja vierailunne aikana?” ”Pyysikö joku teitä kuljettamaan jotain rajan yli”. Tämä keskustelu käytiin siis läpi virkailijan kanssa, joka meidät vaarattomaksi havaittuaan teippasi tarran matkalaukkuumme. Tämä tarra on merkki turvallisuusselvityksen läpäsystä mutta eihän muodollisuudet vielä tähän loppuneet. Tarroituksen jälkeen meidät ohjattiin matkatavaroiden läpivalaisuun. Meidän matkalaukkumme eivät selkeästi olleet epäilyttäviä, mutta edellä menevän pienet puiset kissapatsaat joutuivat koputteluun, heilutteluun ja läpivalaisuun. Läpivalaisusta selvittyämme saimme luukulta boarding passit käteemme, exit-leiman passiimme ja lopuksi laukkumme vielä punnittiin. Viimeisenä etappinamme oli vielä metallinpaljastin ja käsimatkatavaroiden läpivalaisu. Volaa, näin olimme selviytyneet varmaan elämäni mielenkiintoisimmasta rajamuodollisuudesta!

Vinkki: Mikäli englanti ei taivu, on Odvan lentoasemalla myös mahdollista saada turvaselvitys kysymykset suomeksi käännettynä. Tämä varmasti siksi että Ovdan kautta kulkee paljon matkustajia Eilatiin – joka on myös Suomalaisten suosiossa.

111111112359214_10207463012832066_1329019297_o

Israelin leima passissa

Olin aikaisemmin kuullut Israelin matkailun edustajalta, että passeja ei enää leimata Israelissa missään olosuhteissa. Tästä huolimatta minulla on ainakin nyt monen monta uutta leimaa passissa, kun en tajunnut erikseen mainita asiasta. Poistaako Israelin leima sitten mahdollisuuden vierailuun muissa maissa? Missä?  Alla pari otetta leimojen miettijöille:

”Arabiemiraattien liiton virallisen käytännön mukaan Israelin leima passissa estää maahanpääsyn. Käytännössä maahantulo on yleensä onnistunut Israelin leimasta huolimatta. Uuden passin hankkiminen jää matkustajan oman harkinnan varaan.” (Ulkominiesteriön matkustustiedote.)

”Arabimaihin (Egyptiä ja Jordaniaa lukuun ottamatta) Israelista jatkavan matkailijan on tärkeää pyytää, että Israelin leimaa ei lyödä passiin. Tästä tulee ilmoittaa virkailijalle ennen asiakirjan luovuttamista” (Israelin turistiministeriö.)

passijaleimat

Rajanylitys Israel-Jordania

Aravan raja-asema Jordanian ja Israelin välissä, ei kenenkään maalla sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä eteläisen Eilatin ydinkeskustasta. Samoin Taban raja-asema Egyptiin ei ole pitkän matkan päässä. Eilatista käsin on siis mahdollista bongata useampi maa samalla kertaa. Itse rajanylitys Israelin ja Jordanian välillä oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Rajalla seisoo hökkeleitä hökkelin perässä ja suljettuja luukkuja, sekä avoimia luukkuja. Paljon vartioita, jotka kantavat rynnäkkökivääreitä olallaan. Lähtö Israelin puolelta sujui kuitenkin vaivattomasti ja jo Israelin puolella sai vaihdettua Jordanian dinaareita kätevästi ensimmäiseltä luukulta. Kurssi ei ollut mikään loistavin, mutta hätäpäissään siinä käänsi pari kolikkoa uuteen paikalliseen valuuttaan. Israelin puolella kerrottiin järjestelmällisesti,  mihin pitää jatkaa edellisen luukun jälkeen. Poistuminen Israelista kustansi 101NIS/hlö. Mukaan sai rajanylityksestä pienen viivakoodilla varustetun paperilapun, jossa näkyi mm. kellonaika rajanylitykselle.

Sen jälkeen, kun luukulta luukulle-rumba Israelin puolelta saatiin selätettyä, lähdettiin kävelemään ei kenenkään maalla kohti ”Welcome to Jordan”-kylttiä.  Vastassa oli jälleen virkapukuinen, aseistautunut mies. Positiivisena yllätyksenä tuo karski äijä alkoi hymyilemään ja toivotti tervetulleeksi! Ensimmäinen etappi Jordanian puolella oli ohittaa metallinpaljastin. Mieli olisi niin tehnyt ottaa kuva tuosta metallinpaljastushuoneesta, se oli kyllä sellainen läävä, että oksat pois! Toinen etappi olikin sitten luukulla 5. Päästessämme luukulle, ei siellä ollut ketään. Hymyilevä, karski äijä tuhahti ja kävi patistamassa kahvitaukoaan pitävän rajavirkailijan luukulle, jonka virkana oli tarkisti (taas jälleen) passimme.  Seuraavaksi meiltä kysyttiin matkamme syytä, sekä majapaikkaamme. Kukaan ei ihmetellyt vastausta että tulemme vain päiväksi Aqabaan, vaan leima lyötiin passiin ja allekirjoitettiin passiinsuurempia kyselemättä. Luukkuvierailuja kertyi Jordanian puolella muistaakseni neljä, Israelista Jordaniaan mennessä.

 Rajanylitys Jordania-Israel

Paluu Jordaniasta Israeliin osoittautui vähän kuumottavammaksi. Jordanian puolella ei ohjattu aivan niin järjestelmällisesti seuraavalle luukulle kuin Israelissa. Seuraavan etapin luukku saattoikin olla suljettuna ja sitten joku jo huutelikin että tämä luukku jäi välistä, erittäin epätoimivaa siis. Jordaniasta poistuminen kustansi 10JOD/hlö. Jos valuuttaa ei ole enää poistumiseen jäljellä, voi valuuttaa vaihtaa rajan laidalla olevasta tönöstä jossa rennon näköinen äijä poltteli tupakkaa ja nautti elämästään. En edes muista monellako luulukka pyörimme Jordaniasta pois tultaessa. Tuntui siltä ettei Jordanian puolellakaan oltu ihan varmoja että missä luukulla tällä hetkellä päivysti kukakin virkailija ja rajamuodollisuudet olivat yhtä sekamelskaa.

Israelin puolella ensimmäinen passintarkastaja vain kurkkasi passiemme kuoret ”oo, Finland”, eikä hän edes ollut kiinnostunut passimme sisällöstä, kurkkasi vain nopeasti että naamat pitävät paikkansa. Metallinpaljastus, aseidenkantokysymys ja viimeiselle luukulle, luultiin siis pääsevämme helpolla. Viimeisen luukun täti olikin aavistuksen tomerampi kuin muut virkailijat, sillä hän ei ymmärtänyt, että majoitumme Caesar Premierissä useista yrityksistä huolimatta. Kuulin tuhahduksia ja kysymyksiä ”Missä sellainen hotelli muka on?” ”Mikä ihmeen Caesar”. Virkailijaa ei myöskään vakuuttanut puhelimessa oleva hotellivahvistukseni, mutta siinä vaiheessa kun tajusin viimein näyttää hotellimme huonekortteja, hän tuhahti ”Oo, Caesar Premier”. En ymmärrä olenko voinut lausua hotellimme nimen näin väärin vai mikä mammaa hiersi mutta pääsimme sentään takaisin Israeliin.

Rumban jälkeen sai onnellisena kaatua hotellihuoneen sänkyyn ja muistella esimerkiksi rajanylitystä Bosnian ja Montenegron välillä. Bussissa istuen, passit kerättynä kuskille, leima ilmestynyt passiin ja matka jatkukoon. Lähi-idässä on siis  vähän eri meininki.

Millaisia kokemuksia sinulla on Israelin tai Jordanian rajamuodollisuuksista?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä