Browsing Tag

Henkilökohtaista

Kolmen P-kirjaimen kesä – Pristina, Pietari ja Pariisi!

Kesä – sehän on aivan kohta täällä! Kevät kutittelee jo allergisen nenässä ja iholla tuntuva lämpö antaa lupauksen tulevista kauniista kesäpäivistä sekä upeista auringonlaskuista kesämökin laiturilla.

Pysähdyin muutama viikko sitten miettimään sitä, että minulla ei ole ollut koskaan täyttä kesälomaa. Olen ollut työelämässä n. 10 vuotta, ilman yhtään legendaarista 4 viikon kesälomaputkea. Tänäkään vuonna en nauti 4 viikon kesälomasta, mutta silti minulla on muutamia matkasuunnitelmia kesälle, sillä rajallisessakin ajassa ehtii nähdä ja kokea vaikka mitä! Suunnitelmissani on nimittäin kolmen P-kirjaimen kesä!

1. PRISTINA, KOSOVO

Kesäni alkaa virallisesti ensimmäisellä pienellä kesälomapätkälläni, jonka pidän toukokuun lopussa. Matkustan muutamaksi päiväksi Pristinaan sisareni kanssa. Mutta miksi? Mitään fiksua vastausta tälle ei ole, mutta jos haluat, niin kannattaa ottaa alla oleva matkakuumeilussa hyväksi havaittu matkakohteen valintamalli talteen.

Miten valitset matkakohteen, kun et oikein tiedä, minne haluaisit, mutta haluat kuitenkin jonnekin?

  • Avaa valitun lentoyhtiön reittivalikoima
  • Istahda alas matkakumppanin kanssa ja listatkaa reittivalikoimasta kaikki kohteet, missä teistä jompikumpi on jo ollut
  • Tee lista jäljelle jääneistä, molemmille uusista kohteista
  • Valitse kaikista jäljelle jääneistä kohteista se, missä et ole koskaan oikeastaan haaveillut käyväsi
  • Varaa lentoliput ja mieti lisää sitten

Näin Pristinasta tuli seuraava matkakohteemme. Olen matkustanut jonkin verran Balkanilla, mutta Kosovo on jäänyt koluamatta. Neljä päivää on vähän, mutta varmasti näin alkuun tarpeeksi, kun kyseessä on vain Pristinan tutkiminen. Vaikuttaa siltä, että kohteessa ei ole oikein mitään nähtävyyksiä, minkä perässä juosta vaan kaikki nähtävyydet, mm. maailman rumin kirjasto ja Kosovon itsenäisyyden kunniaksi rakennettu New Born -monumentti ovat vain muutamien satojen metrien päässä toisistaan. Tällä kertaa onkin ihanaa nauttia siitä, ettei vierailukohteessa ole mitään ikonista nähtävyyttä, vaan voimme keskittyä täysillä aistimaan kaupungin tunnelmaa. Pristinan ravintolatarjonta vaikuttaa erittäin hyvältä ja edulliselta. Uskon, että tällä lomalla tulee herkuteltua syntisen paljon.

2. PIETARI, VENÄJÄ

Pietari, oi Pietari, sinä suuri rakkauteni. Olen ollut heikkona pohjolan Venetsiaan siitä asti, kun vierailin siellä ensimmäisen kerran. Haluaisin, että Pietari kuuluisi jokaiseen kesääni. En tiedä mikä, mutta jokin vetää minua aina Pietariin, eikä rakkaudelleni löydy loppua. Onneksi kuuluisimmat nähtävyydet on jo koluttu Pietarin osalta, joten täälläkin voin keskittyä siihen olennaiseen asiaan, mitä rakastan matkailussa eli kaupungin fiiliksen aistimiseen.

Mitä Pietariin matkustaessa kannattaa muistaa?

  • Hanki viisumi hyvissä ajoin ennen matkaa
  • Mikäli vierailet kuuluisilla nähtävyyksillä, esim. Eremitaasissa, suunnittele vähän ensiksi, että mitä haluat nähdä
  • Älä suorita liikaa, vaan keskity kaupungin tunnelmaan – Pietari on valloittava metropoli täynnä tuhansia tarinoita, maukkaita ravintoloita ja hulppeita kattoterasseja

Matkakohde on valikoitu vain rakkaudesta Pietariin. Kun on löytänyt kaupungin, jonka fiiliksestä nauttii, on aina helppoa ja perusteltua palata takaisin. Pietari on lähellä, mutta silti aivan kuin toisesta maailmasta. Olen muuten kirjoitellut jonkin verran Pietarista aiemmin, joten kurkkaa täältä lisää, mikäli vinkit Pietariin ja Venäjän viisumin hankintaan kiinnostaa!

3. PARIISI, RANSKA

Olen käynyt kaksi kertaa Nizzassa, mutten koskaan Pariisissa! Tänä kesänä tilanne korjataan, sillä ystäväni Heli sai minut puhuttua ympäri Pariisin reissuun. Lähdemme siis rakkauden kaupunkiin dramaattisen ystäväni kanssa – katsotaan, mitä Pariisilla on kahdelle ystävälle tarjottavana.

Miltä rakkauden kaupunki voisi näyttää ystävän kanssa matkatessa?

  • Samppanjapiknikeiltä kesäauringossa
  • Auringonlaskuilta Sacré-Coeurin portailla
  • Hotellilta, jonka sijainti on kliseisesti Eiffelin lähellä
  • Syntisen hyviltä simpukoilta ja tuhansilta croissanteilta

Summa summarum. Vaikka Pariisia pidetään rakkauden kaupunkina, voi sinne hyvin matkustaa myös ystävän kanssa.  Pariisi valikoitui matkakohteekseni, koska ystäväni Heli sanoi, että kaupunki on kuin  minun tyylini, täynnä mustaa ja valkoista, eikä yhtään värejä. Kiitos vain. :–D

Koska tämä reissu Pariisiin on ensimmäiseni, haluan  elää loman semi kliseisesti ja pitää kyllä myöntää, että tässä lomassa saattaa olla vähän liiankin vaaleanpunaisia odotuksia Pariisin suhteen. Toivotaan kuitenkin, että vältyn Pariisi-syndroomalta, siis miltä?  Kyllä, tämä syndrooma on totta. Pariisi-syndrooma on lyhyesti turistille iskevä syndrooma, jonka korkeat odotukset kaupungista eivät täyty. Lue lisää Pariisi-syndroomasta täältä.

Mikäli reissussa iskee siis myös Pariisi-syndrooma, voinen kutsua kesääni neljän P-kirjaimen kesäksi. Kaikki tulevat matkat innostavat ja kutkuttavat mieltä, mutta ehkä eniten odotan sitä, miten ajatukseni ja mielikuvani Pariisista kohtaavat todellisuuden. Millaisia reissuja sinä olet tekemässä kesällä ja voiko niistä koitua syndroomia?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Kuukausikatsaus – ihan vain kuulumisia

Moikka tyypit! Ajattelin, että näin kuukauden hiljaiselon jälkeen on hyvä aloittaa uusi kuukausi ja uudet kujeet puhtaalla kuukausikatsauksella. Mitä tänne kuuluu ja mitä seuraavaksi?

Kuulumispostaukset ovat tuntuneet itsestäni vähän hassuilta, koska haluan pitää blogin mahdollisimman matkailupainotteisena, mutta nyt en vaan voi vastustaa kiusausta – sillä minun on aivan pakko jakaa tämä teidän lukijoiden kanssa. Meille on tullut vauva! Ja tässä hän on, olkaa hyvä!

Kyseessä on siis pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, hellittelynimeltään Tirriäinen, oikealta nimeltään Sava. Kyllä, Sava. Miksi ja mistä ihmeestä sellainen nimi?

Vaihto-opiskeluaikanani Sloveniassa tuli opittua ties millaisia sanoja ja niiden tarkoitusperiä sekä kierrettyä maata ympäri. Yksi sana kuulosti mielestäni heti todella kauniilta. Sava.  Ehkä myös vähän siksi, että sana esiintyi Petrin haaveilemassa kalastuspaikassa, joka on Sava Bohinjka. Kaikki merkit olivat kohdallaan ja kävimmekin heittämässä perhoa Savan virroissa.  Tuolloin, vuonna 2014 mielessäni alkoi kyteä ajatus siitä, että kun minulla joskus tulevaisuudessa on viimein se hartaasti odotettu koira, tulee hänen nimekseen Sava, joen mukaan. Sava Bohinjka on osa Savaa, joka on Tonavan sivujoki, jonka lähde on Slovenian Alpeilla. Sava kulkee Ljubljanasta Zagrebinin ja siitä edelleen Belgradiin, missä se yhtyy Tonavaan.

Sava saapui meille helmikuun alussa, juuri sopivasti Abu Dhabissa vietetyn löhöloman jälkeen. Toivottavasti Savasta tulee kalakaveri. Eikös nimen pitäisi olla enne?

Savan nimellä on myös minun ruusuisen sanamielikuvani lisäksi se ajatus taustalla, että hänestä halutaan kaveri kalareissuille. Minä olen vähän kärsimätön perhon seuraaja, mutta Savassa on potentiaalia. Toivottavasti nimi on enne ja Sava viihtyy hyvin jokien varsilla Petrin kanssa, kalasaalista narraten. Blogin sisältö tuskin tulee muuttumaan suuremmin Savan saapumisen myötä, mutta ehkä joukkoon mahtuu tulevaisuudessa muutama postaus Tirriäisen kanssa matkustamisesta. Savalla on muuten oma Instagram, joten jos tassujen tepsuttelu kiinnostaa, ota Sava seurantaan. Löydät hänet nimellä: SAVATHEDACHS.

Siinä oli siis Tirriäis-kuulumiset, mutta kuuluu sitä reissurintamallekin jotain! Prahan postaukset ovat tulossa, samoin ultimaattisen Abu Dhabin rentoutuimisloman postaukset.

Abu Dhabin loma oli erityinen, sillä testasimme ensimmäistä kertaa oikeaa 5-tähden hotellia. Loma oli myös erityinen siinä mielessä, että päätin vain olla ja lupasin itselleni, että nyt ei juosta joka ikisen nähtävyyden perässä. Tässä onnistuttiinkin ja todettiin, että joskus on vain hyvä olla ilman suorittamista edes sen viikon. En ole koskaan ollut näin rentoutunut loman jälkeen. Myös hotelli vaikutti todella paljon lopputulokseen, mutta hotellivalinnasta lisää hieman myöhemmin. Seuraava reissu on suunniteltu Pariisiin, jonne matkustan myös ensimmäistä kertaa ikinä. Vinkit ja neuvot ovat siis tarpeen, joten jaa minulle rohkeasti paras Pariisi-vinkkisi! <3

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Loistavin reissukaveri – ja lippuarvonta Matkamessuille!

Mietin muutama päivä sitten matkustustottumuksiani ja niitä kaikkia ihania tyyppejä, joiden kanssa tulee enemmän ja vähemmän matkustettua. Useimmiten matkustan mieheni tai sisareni kanssa, joiden kanssa reissaaminen on tuttua, turvallista ja ihanan tasapainoista. Useimmiten kanssani reissaavien, tasapainoisten tyyppien lisäksi on olemassa yksi ”villi kortti”, nimeltään Heli – joka on kieltämättä loistavin reissukaverini. Tämän tyypin kanssa ei koskaan tiedä, minne elämä vie.

Jos sinua ei kiinnosta lukea loistavasta reissukaveristani sen enempää, vaan haluat napata itsellesi vain liput Matkamessuille, napauta itsesi suoraan tämän postauksen alakulmaan (EDIT: arvonta on päättynyt). Suosittelen kuitenkin, että selvität, kuka tämä Heli on naisiaan – ja mihin kaikkeen olenkaan ajautunut hänen kanssaan.

Mistä löysin loistavimman reissukaverin ikinä?

Kaikki alkoi vaihto-opiskeluvuodesta 2014. Minä olin Sloveniassa ja Heli Irlannissa. Emme oikeastaan edes tunteneet toisiamme muuten kuin ammattikorkeakoulun penkiltä, mutta eipä sielläkään tullut hirveästi hengattua yhdessä. En tainnut edes koskaan ajatella, että meillä olisi kauheasti mitään yhteistä. Enkä ajatellut, että löytäisin enää ammattikorkeakoulusta mitään sielunsiskoa. Jostain se idea sitten kuitenkin lähti ja pian löysin itseni katselemasta öisen Portorozin kuumaisemaa, odotellen, että joku random AMK-tuttu tulee nukkumaan sohvalleni Sloveniaan.

Seuraavien päivien aikana löysinkin itseni syömästä rapusalaattia Piranissa, tutkailemasta uusia tuulenvireen mukana kantautuvia tuoksumaailmoja, istumasta Portorozin rakkailla rannoilla ja lipittelemästä halpaa slovenialaista viiniä muovimukista ja sparrailemasta elämää ja tulevaa ihmisen kanssa, jonka kanssa tulisin vielä kokemaan huikeita juttuja. Löysin tämän alla olevan kuvan tuolta ajalta ja nauroin katketakseni, että olisihan noin veikeestä ilmeestä jo pitänyt tietää, että tämän punapään kanssa ajautuu tulevina vuosina vaikka ja minne.

Ensimmäinen reissu: rinkka selkään ja Thaimaan lämpöön puolitutun kanssa!

En ole koskaan pitänyt itseäni reppureissaajana, enkä pidä edelleenkään. Olin kuitenkin paljastanut Helille, että haluaisin joskus lähteä vähäksi aikaa reppu selässä jonnekin, ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Eräänä talvisena päivänä Tampereella löysimme itsemme viestittelemästä toisillemme ja oikein sen suurempaa miettimättä varasimme lennot Bangkokiin. Mukaan houkuteltiin myös sisareni, jota Heli ei vielä tuntenut kuin nimeltä.

Tällä reissulla, tämän tyypin kanssa (tai takia)
  1. Löysin itseni hapuilemasta Istanbulin pimeiltä kujilta kebabin toivossa 20 tunnin välilaskulla. Maksoin hämärällä kujalla herkullisen kebabini kortilla, jonka jälkeen Facebookissani olikin kaveripyyntö ja viesti ravintolan tarjoilijalta. Tämä oli hieman creepyä. :–D
  2. Suututin Istanbul–Bangkok -lennolla saksalaisen rouvan ja Helin, koska sain koneen viimeisen kanaa sisältävän aterian. Sekä Heli, että saksalainen rouva olivat kiukkuisia. Heli piti kuitenkin raivon sisällänsä ja tyytyi pahannäköiseen annokseensa (vaikka tarjosin vaihtoa), mutta saksalaisen huuto lentoemännälle kaikuu edelleen korvissani: ”CHICKEN, I WANT CHICKEN!!!!”
  3. Jäin jumiin Hua Hinissä korokkeelle, keskelle katua. Saatiin sujahdettua tien puoleenväliin ennen pikkuista ruuhkaa, ja siellähän kökötettiin. Suojatiethän on vallan aliarvostettuja.
  4. Söin mitä kummallisimpia ruokia, ihan vain siitä hullutuksesta, että toinenkin söi.
  5. Nukuin siskonpedissä Pattayalla.
  6. Tingin karskilta thaimaalaiselta korsteerilta taksikyytiä paikasta a paikkaan b.
  7. Poltin suuni ylenpalttisella määrällä chiliä. Heli on hieman tulisuuteen tottuneempi. Olin jo syönyt oman annokseni, mutta päätin sitten toisen kehoituksesta maistaa myös hänen annostaan, jota oli maustettu hieman liikaa. Voi sitä tarjoilija raukkaa, joka juoksi paniikissa luokseni monen vesilitran kanssa – varmaan luuli, että nyt tuolta turistilta menee henki heidän raflassaan. :–D

Toinen reissu: pakettimatkahan on hyvä idea, kun vain katsoisi, minne sen matkan varasi!

Olin hädin tuskin palautunut henkisesti rinkkaseikkailustamme Aasiassa, mutta loistava reissukaverini oli jo minua edellä. Kun on saanut jonkun ylipuhuttua reppureissulle Thaimaahan, saahan sen tyypin puhuttua myös äkkilähtöön, eikös? No, niinhän siinä kävi, että löysin itseni taas selaamasta matkoja Helin kanssa. Tällä kertaa halusimme rentoutua ja päätimme napata oikein matkapaketin, niin halvalla kuin vain saa.

Bookkasimme matkan Haniaan, tai niin ainakin luulimme. Kohteeseen päästyämme ja lentokenttäbussiin hypättyämme nauroimme räkäistä naurua, mikä on tämä Platanias, minne saavuimme? Voisi seuraavalla kertaa vähän tosiaan katsoa, minne sitä oikeasti varasikaan matkan. Onhan Platanias Hanian lähellä ja mainio kohde rantalomailuun, mutta olimme oikeasti molemmat koko ajan siinä uskossa, että hotellimme on siellä Hanian kaupungissa. Nopeat liikkeet ja vähän toisella silmällä lukemiset on selkeesti näyttäviä.

Tällä reissulla, tämän tyypin kanssa (tai takia)
  1. En ensimmäistä kertaa tiennyt, minne olin siis oikeasti menossa.
  2. Lipittelin halpaa Apeliaa lomakylämme hotellin terassilla villasukat jalassa ja pelkäsin Helin terassikavereita (kissoja).
  3. Päädyin naapurihuoneistomme eläkeläispariskunnan loma-albumiin. Pariskunta oli kiinnittänyt huomiota huonoihin juttuihimme ja raikuvaan nauruumme terassillamme. Lopputuloksena oli muutama hieno yhteiskuva Tertun ja Raipen loma-albumiin, koska he halusivat ottaa yhteiskuvat kanssamme, tyttöjen, jotka eksyivät Plataniakseen. Mietin tänäkin päivänä, että mitähän Terttu ja Raipe miettivät, kun loma-albumiaan katselevat ja siellä on meidän naamat – ja kuinka paljon he juttujamme salakuuntelivatkaan.
  4. Huijasimme ravintolassa, että toisella meistä on syntymäpäivät, koska ajattelimme, että sen verukkeella voisimme pyytää hotellin herkullista balsamicoa mukaamme. Siinä vaiheessa, kun eteemme kiikutettiin ”pöydän alta” hankittu balsamico ja jäätävät jälkkärit tähtisädetikuilla syntymäpäivälauluineen, tunsin aikamoisen piston sydämessäni. En aio enää ikinä huijata tällaisessa asiassa. Myöhemmin ollaan kyllä naurettu, että mikähän idea tässäkin oli. Kaikkia päähänpistoja näemmä pitää testata loistavan reissukaverin kanssa.

Se erikoisempi reissu: sinisen munan perässä Lontoon tunnelmiin ja hostellimajoitukseen

Takana oli paljon pieniä ja suuria seikkailuja loistavan reissukaverin kanssa. Viime vuonna hän kuitenkin sai minut taas impulsiiviseen lentobookkauksen pariin. Heli rakastaa Lontoota ja MasterChef  Australia -sarjaa ja tämän reissun jälkeen rakastan minäkin. Heli aivopesi minut sinisellä munalla, joka oli pääsyy Lontoon matkaamme. Toinen syy oli se, että Heli halusi näyttää minulle, millaista on majoittua hostellissa – hänen mukaansa minun piti kokea se kerran elämässä.

Tällä reissulla, tämän tyypin kanssa (tai takia)
  1. Maksoin itseni kipeäksi Dinner by Hestonilla.
  2. Yövyin ensimmäistä kertaa hostellissa ja väistelin huonekaverimme kuivuvia sukkia.
  3.  Sain aikaiseksi lähteä ja nähdä Lontoon ensimmäistä kertaa.

Mitä seuraavaksi? Seuraavaksi lennämme yhdessä Pariisiin. Tällä kertaa vaadin majoitukselta enemmän ja halusin olla edes yhtenä päivänä super-turisti, joka majoittuu huoneessa, josta näkyy ihana, kamala Eiffel.

Seuraavan reissun muistoja odotellessa. En olisi ikipäivänä tajunnut, että voin vielä ammattikorkeakoulusta löytää täysin erilaisen tyypin, joka on kuitenkin niin samanlainen. Vaikka rakastan tasapainoisia juttuja, tylsyyttä ja tasapainoista elämää, on hauska myös väillä ”elää reunalla” ja lähteä seikkailemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa tietää tekevänsä vähän mukavuusalueensa ulkopuolisia juttuja, kuten vaikka hostellin bookkaamista lomalleen.  Onko sinulla tällaista reissukaveria kuin Heli on minulle?

Jos haluat tietää Helin seikkailusta enemmän, löydät hänen bloginsa täältä.

 

Voita lippu Matkamessuille! Kerro tämän postauksen kommenttikentässä, kuka on sinun loistavin reissukaverisi ja miksi juuri hän! Vastanneiden kesken arvotaan 1 x 2 kpl sähköisiä lippuja MATKA 2018 -messuille.

Ehkä pääsette suunnittelemaan juuri sun parhaan reissukaverin kanssa tulevia matkojanne!

Muistathan jättää myös toimivan sähköpostiosoitteen (osoite ei näy muille), jotta saan liput toimitettua oikeaan osoitteeseen! :–) Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 17.1.2018 klo 9.00 saakka.

LIPPU ON ARVOTTU JA VOITTAJA ON ALISA! SINULLE ON POSTIA :–)

Ryönä-Pirkon reissuvuosi 2017 – epäonnistuneet reissukuvat

Tänään 1.1 tulisi usein summattua reissuvuotta yhteen, kera nättien kuvien. Tässä jouluvatsapönötyksen vielä vaivatessa ja juuri lopetetun Taru Sormusten Herrasta -maratonin loputtua, ei tunnu yhtään siltä, että reissuvuotta 2017 saisi käärittyä pakettiin kauniilla kuvilla, niitä olette nähneet tarpeeksi jo Instaramissani ja täällä blogissa. Törmäsin vähän aikaa sitten ihanan Veera Piritan (Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -blogi) ja myöhemmin Inkan (Archie gone Lebanon -blogi) postauksiin, joissa summattiin reissuvuotta yhteen epäonnistuneilla kuvilla. Ideahan on ihan loistava, ja tartuinpa ideaan minäkin.

Alustan tässä vielä, että titteli ryönä-Pirkko tulee omassa sanavarastossani esiin silloin, kun  oma olo tuntuu äärettömän tunkkaiselta, jäätävältä, tiettekö, vähän ryönäiseltä, eikä oikein tunnu kauniilta ja freesiltä, vaan just sellaiselta reissun luomalta tunkkikselta. Tervetuloa siis seuraamaan epäonnisuneita kuvia  vuodelta – ja oppimaan näistä!

Rooma – täydellisten puitteiden kaupunki

Roomassa on upeat puitteet täydellisille valokuville. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä täydelliset puitteet on täynnä myös aataminasuisia patsaita – joten valokuvaajalle ja poseeraajalle muistutukseksi: Tarkista tausta, ellet sitten ihan oikeasti halua poseerata esim. paljaan pyllyn kanssa.

Taideteoksen nimi: ”Hehee, vilkaisimpas juuri vienosti tuon äijän peffaa ja nyt poseeraan tässä chillisti takapuoli pääni yläpuolella!” 

Lontoo – katutaiteen hurmaa

Lontoossakin on puitteet kohdillaan. Lontoossa on tosin se huono puoli, että ensikertalainen saa siellä helposti sellaisen reissuähkyn ja väsymyksen, että oksat pois. Pitäähän sitä nyt nähdä mahdollisimman paljon reissullaan ja tietysti ensimmäisenä päivänä, kun lento on lähtenyt jo kukonlaulun aikaan. Näistä kuvista 1/10 oli varustettu avoimin silmin.

Taideteoksen nimi: ”Väsyttää ihan sairaasti, mutta yritän pitää silmiä auki tai vähän vienosti sirillään, pakollisen kuvan ajan. Piristäisköhän viini?”

Nizza – viinilasillisia ja hauskoja juttuja

Nizzassa paheeni on rosé-viini ja sen myötä omasta mielestäni hervottoman hyvät jutut. Luulen muutenkin olevani liian hauska tyyppi ja sisarusten kanssa tämä vain eskaloituu, sillä me kaikki luullaan olevamme yltiöhauskoja ja nauretaan omille jutuillemme sata lasissa. Jos siis olet koko loman jo kutkutellut nauruhermojasi ylenpalttisen tyhmillä jutuilla, niin älä ainakaan yritä ottaa hyvää kuvaa itsestäsi naurunremakan ollessa vielä valloillaan. Lopputulos näyttää enemmän kauhunsekaiselta hulluusnaurulta, kuin viehkeältä hymyltä.

Taidetoksen nimi: ”Naatiskelin tuossa illallisen lomassa pari lasia roséta ja keksittiin samalla pari yltiöhauskaa läppää.”

Praha – epämääräisiä ruokia ja valokuvia

Uskokaa tai älkää, viihdyn usein enemmän kameran takana, kuin edessä. Olen yleensä se, joka hengaa kuvaajan asemassa ja napsii (ainakin omasta mielestään) ihan mahteja kuvia toisista. Sitten, kun välillä pyydän toista nappaamaan kuvan, lopputulos on vähintäänkin yhtä epämääräistä kuin tšekkiläinen ruoka. Tosin, eipä tuo poseeraus tässä kuvassa näytä yhtään sen paremmalta, joten ehkä parempi, ettei kuva tällä erää tarkentunut.

Taideteoksen nimi: ”Tšekkiläinen ruoka on hieman hämärää, mutta niin olen minäkin!”

Selfie – kun ajattelet vielä olevas semisti cool

Let’s face it – kaveriselfiet pahenee vain vuosi vuodelta. 15-kesäisenä, juuri selfien maailmaan oppineena ne onnistuivat aina ja näyttivätkin sopivasti hellyyttäviltä. Kaveriselfieitä napsittiin, eikä ne näyttänyt yhtään väkinäiseltä.  Nyt yli kymmenen vuotta siitä, kun luulee jo olevansa harjaantunut selfie-ammattilainen, niin todellisuus on toinen. Eihän tämä nyt hyvältä näytä, vaikka kuinka luulisi olevansa cool. Kiitos selfiestä Heli (Drama on the road -blogi).

Taideteoksen nimi: ”Yritetään näyttää tosi chilleiltä ja poseerataan silleen tosi luonnollisesti, sä voit takana vaikka tehdä käsilläs jotain niin tulee semmonen luonnollisempi viba!”

Drinkkikuvat – idea aina hyvä, toteutus sitten toinen

Jos joku osaa näyttää suhteellisen pölhöltä kuvissa, joissa juo jotain, niin se olen minä. Tässä esimerkki vuoden viimeiseltä reissulta Prahasta, josta kirjoittelen myöhemmin lisää. Mutta ihan oikeesti, drinksukuvat. Olen pari kertaa yrittänyt saada ikuistettua itseni siemailemassa viinilasista herkullista viiniä – lopputulos näyttää aivan siltä, että nyrpistäisin nenääni aromimaailmalle, enkä nauttisi ollenkaan. En tajua, miten joku osaa näyttää hyvältä viininlipittelykuvissa? Tässä kuitenkin nyt tunnelmia olutmuseosta.

Taidetoksen nimi: ”Yritän tässä casuaalisti poseerata kitkerän oluen kanssa, mutta näytän siltä että yritän hullunlailla flirttailla baaritiskin muovinuken kanssa.”

Tuulta ja viimaa – supermallivibat omassa päässään

Tässä tuleekin viimeinen pahuus, eli tuulinen sää. Meitsistä ei edes kannattaisi yrittää fotoa, kun tuuli piiskaa vasten kasvoja. Lopputuloksena on vain ei-niin-huippumallimainen tuulitukka ja kipeä kurkku kotiinpaluussa. Lisäksi meikällä on maailman herkimmät silmät, jotka siristelevät jo pelkästä ajatuksesta tuulisesta säästä tai kirkkaasta auringosta.

Taideteoksen nimi: ”Chilli poseeraus viimassa, onhan niillä huippumalleillakin tuulikoneet!”

Vuodelta 2018 toivon lisää ihania matkoja, onnistuneita ja epäonnistuneita kuvia

Eihän elämä olisi täydellistä, ettei välillä saisi naureskellä itselleen. Voiko joku siellä ruudun toisella puolella samaistua johonkin kuvaan, entä miltä teidän reissuvuotenne näyttäisi, jos se olisi koottu ”onnistunein” valokuvin?

Vuoden ensimmäinen matka suuntautuu muuten osaltani Abu Dhabiin, kaikkeja vinkkejä otetaan jo nyt vastaan! :–)

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Kun mies haluaa vain juoda kaljaa kotona, varaa lennot Prahaan!

Tässä yksi elämänviisaus, itse keksitty. Elämä on yksinkertaista, kun mies haluaa vain juoda kaljaa kotona, varaa lennot Prahaan! Ehkäpä tämä juttu kaipaa hieman alustusta?

Meidän taloudessa ei mieheltä kuule usein että hän haluaisi kitata olutta enempää kuin pullollisen. Eräänä päivänä istuimme sohvalla televisiota katsellen ja vierestäni kuului seuraavat sanat: ”mä vaan haluaisin jonain päivänä istua vaan kotona ja juoda hyvää olutta, testata kaikkia erilaisia oluita. Pitää semmoisen kalsarikänni-illan kotona, me ei olla koskaan tehty sellaista.” räjähdin nauruun ja niin mieskin. Totesin että loistava idea, pitää ostaa raidalliset pitkät kalsarit, niiden luulisi kuuluvan asiaan.

Tuon spontaanin lauseen sanottuaan, ei mies tiennyt mitä hän vielä edestään löytää. Seuraavana päivänä sähköpostissani oli uutiskirje Norwegianilta: lennot Prahaan 38 €/suunta. 

Koska olen suurella todennäköisyydellä yksi maailman spontaaneimmista shoppailijoista, ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun löysin jo varausvahvistuksen joulukuulle sähköpostistani. Ajatus oli selkeänä mielessäni: toinen haluaa juoda erilaisia, itselleen uusia oluita ja olla vaan. Mielessäni tähän kuului myös hotelli, jossa on oma amme, jossa voi vain lillua olut kädessä. Mikä olisikaan siihen parempi paikka kuin Praha, sieltähän saa kaljaa!? Ja on siellä varmaan kivoja hotellejakin?!  Ja tuossa joulukuullahan olisi myös meille mieleenjäänyt päivä! Tämähän on kohtalo! Alla myös pieni demostraatio siitä, mitä mies sanoo ja miten nainen sen tässä taloudessa kuulee:

Mähän sanoin että mä haluan olla KOTONA ja juoda olutta! Tästä reaktiosta olisi pitänyt ottaa video, sillä tuo hetki naurattaa vieläkin molempia. Ollaan usein kotona puhuttu näistä miten mies sanoo ja miten nainen sen kuulee. Tämä on tosiaankin yksi malliesimerkki tästä tyylistä meidän taloudessa.

Seuraavassa hetkessä löysimme itsemme jo selaamassa Prahan hotellivalikoimaa reissumme ajalle ja löysimmekin hotellin jossa pitäisi olla oma amme! Loistavaa! Nyt selvitetään onko Praha uhka vain mahdollisuus, tajusin tätä postausta rustaillessani, että meillä olikin tosiaan varattuna Junior Suite keskustan liepeillä sijaitsevasta hotellista 190 € hintaan, (paikallinen tähtiluokitus ****). Syteen tai saveen siis, katsotaan mitä sitä edestään löytää! Hinta kuulostaa ainakin aika hyvältä.

Praha, lunasta mielikuvalupauksesi, tuo eteemme hyvää olutta, tuo hotelliimme amme, luo eteemme joulutorien tunnelma ja anna meille mainio reissu. Samalla juhlistamme Prahassa sitä, että tanssimme miehen kanssa upseerikoulun kurssijuhlassa 7 vuotta sitten ensimmäisen valssimme, minä talloin toisen varpaille ja olin maailman kömpelöin ja olen sitä edelleen. Enpä tuolloin kurssijuhlassa osannut ajatella, että 7 vuotta näistä kekkereistä istun tuon tyypin kanssa meidän yhteisen kodin sohvalla ja selailen hänen kanssaan hotelleja Prahaan ja lähden hänen kanssaan matkaan hyvän oluen toivossa.

Vielä ehditte antamaan parhaat vinkit Prahaan, laittakaa kommenttiboksi laulamaan! :—)

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki