Browsing Tag

Helsinki

Tony’s deli – herkulliset afterworkit Helsingissä

Kaupallinen yhteistyö: Tony’s deli

Suljen tietokoneeni Kampin toimistolla ja katson kelloa — pian lähden kävelemään Bulevardille. Olen varannut pöydän viideksi italialaiseen ravintolaan, jonne menen viettämään afterworkeja ystäväni kanssa ihan tavallisena keskiviikkona. Näen ystävääni hävyttömän harvoin, vain kerran tai pari vuodessa, vaikka asumme nykyään taas samassa kaupungissa.

Kun kävelen Bulevardille, on tunnelma kutkuttava. Onpa taas ihanaa herkutella toisen kanssa ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa, pitkän kaavan mukaan. Tänään ei ole kiire minnekään.

Koska emme olleet nähneet ystäväni kanssa aikoihin, oli tiedossa, että juteltavaa näillä aftereilla riittää. Näin ollen kolmen ruokalajin illallinen työpäivän jälkeen ei vaikuttanut yhtään huonolta idealta — kun kerrankin saadaan aikaiseksi lähteä, nautitaan nyt sitten kaikilla aisteilla klassisen Italian ja Veneton alueen makumaailmoista.

Kello viiden ruuhka ja Bulevardin hälinä jää taaksemme, kun astumme sisään punaseinäiseen ravintolaan. Ilmassa tuoksuu Italia, nurkasta kuuluu helisevää puhetta ja korviin kantautuu kuohuviinipullon korkin poksahdus.

Meidät ohjataan pöytään, jossa palaa kynttilä. Hetken mietin, että miksi en tee tällaista ystävieni kanssa useammin. Ihanaa, että pöydän toisella puolella on myös tyyppi, jonka tiedän tarvitsevan pientä breikkiä kiireisen syksyn keskelle. Ihanaa, että pöydän toisella puolella on myös tyyppi, joka arvostaa hyvää ruokaa ja juomaa, eikä hänelläkään ole tänään kiire minnekään.

Kuulen kysymyksen ”Ottaisitteko alkuun jotain herkullista juotavaa?”. Luotan tarjoilijan suositukseen ja löydän pian edestäni venetolaisista juuristaan tutun Bellinin. Nyt pitääkin miettiä, mitä haluamme syödä kolmen annoksen verran.

Avaamme menut hymyssä suin ja saan ilokseni kuulla tarjoilijaltamme, että valkoisen tryffelin aika on jälleen tullut. Vaikka muutkin listan annokset kuulostavat herkullisilta, en voi ohittaa Genovan ja Torinon välistä Suomeen tuotua saalista, eli Alban kaupungin tryffeleitä. Sesonki on aina sesonki ja nyt on paras aika maistaa annoksen päälle hitaasti tippuvaa valkoista kultaa, jonka tuoksua en voi vastustaa.

Hetken muistelen, että mistä rakkauteni tryffeleihin onkaan saanut alkunsa. Ehkäpä rakkaus juontaa juurensa aikaan, jolloin asuin Slovenian Portorožissa, josta oli niin lyhyt matka Italian puolelle, ettei italialaisilta herkuilta voinut välttyä. Nykyisin, jos vain kuulen sanat tryffeli ja sesonki, olen aivan myyty jo ennakkoon.

Menua lukiessani mietin, että on hienoa, että tryffeleitä arvostetaan myös meillä pohjolassa ja niiden ympärille on osattu rakentaa näin houkuttelevia kokonaisuuksia — ja kaiken kruunaa se, että tryffeleitä saa lisättyä kaikkiin haluamiinsa annoksiin. Päätän ottaa pääruoaksi sesonkimenulta löytyvän tryffelirisoton, sillä olen varma, että annos on taivaallinen. Alkupalaksi valitsen aina herkulliset gorgonzolalla kuorrutetut valkosipulietanat, ystäväni taivaalliset kampasimpukat ja jälkiruoaksi päätämme nauttia Taleggio D.O.P -juustoa grappasiirapilla sekä klassisen tiramisun.

Juomatarjonta on herkullinen, mutta yksi pullo houkuttelee minua ylitse muiden — Franciacorta, tuo italian samppanja, johon törmään ravintoloissa harvoin saa veden kielelleni. Ehdotan, josko herkuttelisimme sillä läpi aterian ja ehdotukseni menee läpi ystävälleni. Kun nostan ryhdikkään Franciacortan huulilleni voin kuvitella hetken, että olen oikeasti Italiassa, vaikka istunkin keskellä Helsinkiä sateisena arkipäivänä.

Nautimme viinistä, nautimme ruoasta. Puhumme arjesta, haaveilemme tulevasta. Taputtelemme vatsaamme ja naureskelemme, ettemme ole syöneet aikoihin näin hyvin. Olen niin onnellinen, että saimme nämä afterworkit aikaiseksi.

Tämä ilta tuli todellakin tarpeeseen. Hassua, miten yksi pieni ilta arjen keskellä voi tuoda näin paljon positiivista voimaa. Seura oli ehdottomasti loistavaa, mutta puitteet, palvelu ja ruoka kruunasi kaiken. Aion jatkossakin muistaa, että ystävien kanssa kannattaa lähteä töiden jälkeen syömään aina välillä, ettei vallan mökkihöperöidy arjen keskellä.

Ihmiset, käykää oikeasti välillä ottamassa pieni breikki arjesta, ottakaa vanhoja ystäviä mukaanne ja nauttikaa kiireettömästä illasta arjen keskellä. Olette kaikki sen ansainneet.

Koska sinä suuntasit viimeksi töiden jälkeen afterworkeille?

Tämä illallinen oli toteutettu yhteistyössä Tony’s delin kanssa. Yhteistyö oli erittäin onnistunut, sillä sain tästä illasta paljon puhtia harmaan syksyn keskelle ja voin suositella ravintolaa todella lämpimästi. Makumaailmat olivat kohdallaan ja palvelu oli ensiluokkaista. Ihastuin erityisesti kausittain vaihtuvan menu-ideaan ja siihen, että viinilistalla oli Franciacortaa, jonka perään kuolaan useasti. Italialaisen ruoan ystäville myös vinkiksi, että listalta saa paljon muutakin kuin klassisia italialaisia annoksia, sillä Tony’s delistä löytyy myös useita mainioita Veneton alueen herkkuja.

Aion jatkossakin muistaa, että pieni breikki arjesta on ihan sallittua ja suotavaa ja viikollakin voi herkutella ystävien kanssa. Meitsin puolesta koko ilta oli täysi kymppi. Ota sinäkin breikki arjesta ja tee pöytävaraus Tony’s deliin täältä.Tony’s deli sijaitsee osoitteessa Bulevardi 7, eli lokaatio on vallan mainio näin Vantaalla asuvankin näkökulmassa. Tony’s deliin pääsee helposti niin julkisilla kuin kävellen. Tryffeleitä on saatavilla sesongin mukaan, näillä näkymin joulukuulle saakka. Käy siis herkuttelemassa pian!

Radisson Blu Plaza – kun kaikki vaan toimii kuten pitää

Kun edellisenä viikonloppuna reissu on mennyt sopivasti pieleen, niin seuraavan viikonlopun osalta ei edes tiedä, mitä uskaltaa odottaa. Tallinnan jälkeen meillä oli tiedossa yö Helsingin sydämessä, Radisson Blu Plazassa, joka osoittautui erittäin toimivaksi hotelliksi. En ihmettele, että hotelli lukeutuu monien suosikkeihin.

En ollut aiemmin yöpynyt Plazassa, mutta olin kuullut monelta tutultani että Plazassa on Helsingin paras hotelliaamiainen ja jokainen huone on tasokas, oli sitten huonetyyppinä mikä vain. Majoituimme Radisson Blu Plazan standard -huonetyypissä ja huone oli juuri sellainen, kuin verkkosivuilla oli luvattu. Tämä ihan perustason huonekin huokui Plazamaista tyylikkyyttä. Kaikki tuntui olevan yksinkertaista, harkittua ja laadukasta. Olen muuten yksi maailman surkeimmista hotellihuoneiden kuvaajista, jokainen hotellihuonekuva näyttää mielestäni aivan jäätävältä räpellykseltä, kun meitsi yrittää kuvata hotellihuonetta, voiko joku samaistua tähän ongelmaan?

Plaza made room service great again! Koska edellisen viikonlopun huonepalvelusähellys Tallinnassa oli minulla turhan tuoreena mielessä, mietin pitkään uskaltaudunko tilamaan huonepalvelusta mitään. Aika kuitenkin ratkaisi tällä erää ja uskaltauduin soittamaan huonepalveluun.

Olin lähdössä illaksi ystäväni tupaantuliaisiin. Käytin iltapäivän sopivasti ylenpalttiseen ammeessa lillumiseen ja aika hurahti niin nopeasti, että tajusin ettei minulla ole aikaa enää lähteä keskustaan jonottelemaan ruokia. Nostin hieman kauhunsekaisin tuntein huoneen puhelimen luurin. Puheluuni vastattiin nopeasti.

”Hei! Kuinka voin palvella?”
”Hei! Onnistuisiko saada tuollainen Plazan Burger huoneeseen?”
”Tottakai! Rare, medium vai well done?”

Tässä kohtaa hämmennyin, täällähän mentiin suoraan asiaan, säätämättä mitään ylimääräistä. Meitsin taivas!

”Medium kiitos!”
”Mahtavaa! Ja varmistan vielä että huoneenne numero on xxx?”
”Kyllä.”
”Kiitos! Toimituksessa menee n. 30 min, tilauksia on jonkun verran jonossa. Hintaan lisätään huonepalvelumaksu.”
”Mahtavaa, juuri optimaalinen aika. Täällä odotetaan, kiitos!”

Näin sen homman kuuluu toimia, yksinkertaista, simppeliä, vaivatonta. 30 min päästä huoneen oveen koputettiin ja kuvun alta paljastui juuri se, mitä tilasin. Plazan Burgeri. Hassua, kuinka kahtena peräkkäisenä viikonloppuna koetut huonepalvelukokemukset voivat olla keskenään kuin yö ja päivä. Tallinnan Hiltonissa jouduin huonepalvelun perään soitellessani aina kertomaan itse huonenumeroni, ruoat mitä tilasin oli ihan mitä sattuu.. Ja Radisson, siellä homma vain toimi!

Kaikki te, jotka kerroitte Plazasta löytyvän Helsingin parhaan hotelliaamiaisen, uskaltaisin olla samaa mieltä kanssanne! Jo itse aamiaishuoneen puitteet ovat upeat, eikä aamupalapöytä jättänyt minua kylmäksi.

Olen todella pikkutarkka ja rakastan yksityiskohtia. Pienet asiat, kuten Morning Maryt, kahvin tuonti pöytään ja servieteissä olevat aamun mietelauseet.. ihan parhautta! Nämä ovat varmasti monelle perusjuttuja, mutta monesti olen ollut hotellissa, jossa palvelu loistaa olemattomuudellaan, eikä aamiaisella ole kuin pakolliset jutut ja vähän marmeladia leivän päälle. Pienet asiat voivat nostaa asiakaskokemuksen ihan uudelle tasolle, täällä oli juuri sopivasti pieniä ihania juttuja meitsin makuun.

Tiesitkö, että Plazan aamiaisella sinun on mahdollista tilata kokilta omeletti ja vohveli ilman lisäkuluja? Taas yksi pieni mahtava juttu, jota kaipaan aina aamiaisella. Liian harvoin saa kokin valmistamaa omelettia eteensä. Tällä kertaa päätin sitten testata aivan kaiken ja pyöriä onnellisena vielä kylpyyn aamiaisen jälkeen  – Plazasta ei ollut kiire minnekään.

Virtuaalinen samppanjalasinkilistys Plazalle, viikonloppuni pelastajalle! Jos edellisen viikonlopun reissulla sekoiltiin vähän kaikkea check-inistä aamupalaan asti, oli tämän viikonlopun reissu aivan toista maata.

Jos edellisenä viikonloppuna check-inissä sekoiltiin huonekarttojen kanssa, unohdettiin kertoa span käyttöoikeudesta ja tarjoamalla tarjottiin 100 € sviittiupgradea, tänä viikonloppuna check-in sujui kuin valssi. Varaus löytyi heti, vastaanotossa ei maalailtu mitään ylenpalttisia korulauseita, vaan tässä mentiin suoraan asiaan, arvokkaalla otteella. Ei siinä nokka kauaa tuhissut, kun meille oltiin jo kerrottu aamupalan ajat, kysytty tarvitsemmeko avainta saunaan ja kehotettu soittamaan, mikäli haluammekin myöhäisemmän check-outin, tai ihan mitä vain muuta. Edellisen viikonlopun sekoilusta Tallinnassa voit lukea täältä.

Näin arkisemmilla sanoilla, Plaza on ihan 6/5! Tästä kokemuksesta jäi niin hyvä maku suuhun, että aion jatkossakin tarkistaa mahdollisuudet majoittua Radissonissa, kun mietin tulevia reissujani.

Onko teillä muilla mahtavia kokemuksia Radissonista, ja mistä? Mielläni kävisin testaamassa jossain reissun päällä ollessani jonkun Radissonin tulevaisuudessa. :—)

Majoituin Radisson Blu Plazassa ja vierailin bloggaajakollegani Jerryn tupaantuliaisissa. Pako arjesta -blogista löytyy kattavasti juttuja Plazasta, kurkkaa vaikka täältä.

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Yö Vaakunan sviitissä – joskus on OK olla tekemättä yhtään mitään

Viime viikonloppuna testattiin meille harvinaisempaa herkkua – sviittiyötä. Voitin muutama viikko sitten Instagram -arvonnassa yön Sokos Hotel Vaakunan Junior Suitessa ja ajattelin, että tämän herkun voisi käyttää nyt heti – sillä kerrankin saisi olla tekemättä yhtään mitään. Hyppäsin kesäkuun alussa työstä toiseen yhden vapaapäivän varoitusajalla ja tämä musersi (taas) pidempiaikaiset kesälomasuunnitelmani. Pieni irtiotto tuli siis vallan tarpeeseen!

Vastaanoton kautta laiskottelemaan Helsingin kattojen ylle

Olen yleensä se tyyppi, joka ei osaa pysyä paikallaan. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin että näin harvinaisesta herkusta pitää nauttia ihan hissukseen. Lähdimme siis kohti hotelliyötä tällä mentaliteetilla. Vastaanotossa meitä oli vastassa kesätrainee, joka pienen, ymmärretävän käsitärinän kautta hoiti homman mallikkaasti maaliin ja toivotti meidät tervetulleeksi Vaakunaan ja kertoi että huoneemme löytyy yhdeksännestä kerroksesta.

Vaakunan Junior Suite 907 on mielestäni mukavasti rakennuksen kulmassa. Sviitti oli Forumin suuntaan ja sieltä näki makoisasti Helsingin pääpiirteet  – Tuomiokirkon ja Tornin välimaaston sekä Kampin puolta. Sijainti oli siis vallan mainio, ei valittamista. Ennätimme ihailla hetken aurinkoista Helsinkiä, kunnes oveemme koputettiin ja meille kiikutettiin pullo kuohuviiniä, jonka kanssa saimme nautittavaksi suklaata ja mansikoita – mikä täydellinen aloitus laiskalle päivälle. Istuimme parvekkeelle ihailemaan Helsinkiä ja istuimme auringon lämmössä ihan rauhassa – kerrankin se kuuluisa kesäpäivä osui omalle kohdalle, jes!

Kuohuvan jälkeen etsin käsiini kylpyvaahdon ja laitoin ammeeseen lämpimän veden. Miten rentoa, miten makoisaa. En edes keskittynyt huonekuviin, ne voitte tutkia hotellin sivuilta, täältä. Yhden jutun voin kuitenkin sanoa; Vaakunsta tuli kertaheitolla yksi suosikkimajapaikka pelkkään laiskotteluun Helsingissä – aivan kuin olisit kaupungin ytimen vilskeessä, mutta olet samalla kaukana siitä. Hotelli on valmistunut uoden 1952 Olympialaisiin ja se on sivujensa ukaana funkistyylinen hotelli, jossa koet urbaanin ja nostalgisen elämyksen. Tämä on vallan totta, hotelli henkii menneiden ajan tunnelmia, eikä sen ole tarkoituskaan olla yltiömoderni, uutukainen hotelli – vaan juuri tällainen, oman tarinansa toteuttaja.

 

Illallinen ravintola Loisteessa

 

Koska en olisi halunnut tehdä yhtään mitään ja halusin vain olla ultimaattinen laiskamato, haaveenani oli illallistilauksen tekeminen huonepalvelusta – ensimmäistä kertaa elämässäni. Tämä haave kuitenkin kariutui, sillä toinen halusi olla sporttivartti ja kavuta kerroksen ylöspäin ravintola Loisteeseen. Ehkä sitten seuraavalla laiskamatokerralla testataan huonepalvelua. Aterian tuonti huoneeseen olisi kustantanut 1 x 14 € lisämaksun, joka ei olisi ollut yhtään paha hinta tämän ultimaattisen laiskamadon mielestä.

Kapusimme siis kerroksen ylemmäs ravintola Loisteeseen. Koska olen kaiken laiskuuteni lisäksi myös harvinaisen usein ruokakateellinen, tilasin saman hampurilaisen kuin Petri. Laiskamadon perjantaihin Loisteen hampurilainen rotuhärän hampurilaispihvillä ja briossisämpylällä, sekä rucolan, punasipulin, Loisteen savumajoneesin ja bataattiranskalaisien kyyditsemänä oli vallan mainio vaihtoehto  – yksinkertaista ja laadukasta, nam! Niin, ja kyllä me aamiaisellekin kavuttiin Loisteen tiloihin, mutta joskus olisi mukaisan makoisaa testata tässäkin kohtaa huonepalvelua. Aamiainen huoneeseen olisi kustantanut 14 €/hlö. Mitä mieltä olette, kannattaako hotelliaamiaisen tilaaminen huoneeseen?

 

Green Key -hotelli ja allergisen ystävähotelli

 

Koska matkailussa tuntuu nykyään yhä entistä enemmän painavan eettisyys, haluaisin nostaa esiin sen seikan, että Sokos Hotel Vaakuna on Green Key-hotelli. Kiinnitän itsekin matkailijana entistä enemmän huomiota kestävään matkailuun, joten kaikki mitä matkaillessa tehdään ympäristön hyväksi on mielestäni vain plussaa.  Green Key on kansainvälinen ympäristömerkki, joka edistää kestävää matkailua. Green Key -hotellissa majoittuessaan matkustajilla on entistä paremmat mahdollisuudet tehdä ympäristön kannalta kestäviä valintoja sekä pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Tämä näkyy hotelleissa mm. luomu- ja lähiruoan, ympäristöystävällisisten pesuaineiden, jätteiden tarkan lajittelun, sekä energiasäästön muodossa.

Itselleni erittäin tärkeä asia on myös allergisten huomiointi, koska itse olen allerginen ties mille. Tiesitkö, että Sokos Hotelleilla on myös (ensimmäisenä majoitusyrityksenä Suomessa) Allergia- ja astmaliiton Allergiatunnuksen käyttöoikeus? Lisää Green Key -ympäristöohjelmasta voi lukea täältä ja allergiatunnuksesta täältä. Vuodenajasta toiseen nuuskuttava nunanenä kiittää.

Olipa ihanaa, kun kerrankin otti rennosti eikä tehnyt yhtään mitään. Tällaisia irtiottoja pitäisi tehdä useammin ja antaa itsellensä aikaa lepoon – vai mitä olette mieltä?

 

Milloin viimeksi olit hotellissa niin rennoissa tunnelmissa, ettet tehnyt yhtään mitään?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Yö Sokos Hotel Presidentissä – Omaa aikaa Talvimyrskyssä

Tein tammikuun viimeisenä viikonloppuna jotain ennenkuulumatonta – vietin yön yksin hotellissa sekä bonuksena kävin illallisella yksin, kerta se ensimmäinenkin. Petri piti viikonloppuna poikien tuparit ja väistyin karkeloiden tietä viettämään omaa viikonloppua Sokos Hotel Presidenttiin, uudistettuun Talvimyrsky-huoneeseen, kylpypallot ja kasvonaamiot laukussa. Postaus on toteutettu yhteistyössä Sokos Hotel Presidentin kanssa. *

Nyt olet tullut talvimyrskyyn. Pohjoisen ainutlaatuiseen talveen. Pakkanen narisee, lumihiutaleet leijailevat, jossain saattaa tuulikin tuivertaa. Väki hiihtää metsissä ja katsoo mäkihyppyä kotisohvalla. Karhut nukkuvat talviunta. Mitä sinä rakastat talvessa?

presidentti5presidentti4

Uudistetussa Presidentissä huoneet kertovat tarinaa

Sokos Hotel Presidentti uudistuu huone huoneelta alkusyksyyn 2018 mennessä ja jokaiseen kerrokseen tulee oma teemamaailmansa. Teemoina toimivat juhannus, talvimyrsky, hiljaisuus, satumetsä, joista majoituin Talvimyrsky-teemaisessa huoneessa. Talvimyrsky oli erittäin toimiva valinta Helsingin loskaiseen tammikuuhun ja huone ihastutti yksityiskohdillaan, suihkun lasissa oli lumihiutaleita ja tyynyillä hiihtäjiä. Mielestäni uudistus oli vallan tervetullutta sillä rakastan tarinallisia hotellihuoneita – eikä uudistus ole koskaan pahasta. Talvimyrskyssä minua odotti keväinen kuohuva ja makeat alkupalat ja talvimyrskyn hirvi oli erittäin hyvä selfie-kaveri yksinäisenä iltana.

Vaikka Talvimyrsky oli erittäin ihana, mieleeni hiipi jo ajatus tulevasta kesästä jolloin olisi mielenkiintoista testata satumetsä- tai juhannusteemaista huonetta. Huone oli miellyttävä ja rauhaista, mielekäs huone nukkua ja viettää rauhallista iltaa itsekseen. Talvimyrskyssä tuntui siltä että ulkona olisi paukkuva pakkanen, vaikka oikeasti ikkunoiden takaa löytyi loskainen Helsinki. Huoneessa on siis hyvä ”huijata itseään” sään osalta. Lue lisää uudistuksesta ja huoneteemoista täältä.

Erityismaininnan antaisin sille että suosikkiteetäni, Clipperiä löytyi hotellihuoneesta vihreänä ja valkoisena – aika hauska sattuma sillä olin jokin aika sitten marmattanut ainaisista Liptonin Earl Grey-teepusseista, joita tuntuu olevan tarjolla kaikkialla. Onko täällä muita ketkä ei voi sietää niitä ainaisia Liptoneita? Pieni juttu varmaan monelle mutta suuri juttu iltateen suurkuluttajalle.
presidentti1presidentti2presidentti6

Oiva paikka rentoutumiseen

En olisi uskonut kuinka paljon tarvitsin omaa aikaa – enkä olisi uskonut kuinka paljon nautin ajasta yksin. Hotelli on aivan Helsingin ytimessä mutta en kaivannut huoneesta pois ollenkaan. Avasin television, laitoin ammeeseen veden ja heitin kylpypallon ammeeseen. Levitin mutanaamion kasvoille ja laskeudun ammeeseen – ai että! Vaikka hotelli oli uudistuksen alla ei ylimääräistä hälyä kuulunut mistään, eikä uudistamisen työmaat näkyneet reiteilläni. Töitä uudistuksen osalta ei tehdä viikonloppuisin lainkaan ja viikollakin päiväseltään.  Vahva suositus oman ajan ottamiselle Presidentissä. Vaikka hotellin ulkopuolella odotti koko Helsinki, ei allekirjoittanutta kiinnostanut nousta huoneesta (ammeesta) pois ollenkaan.

Aamiainen nautitaan Presidentti-salissa. Olen tosi huono kokoamaan hotelliaamupalasta suloista kokonaisuutta mutta jälleen kerran on mainittava suosikkiteen ilmestymisestä aamiaistarjoiluun – ai että tää tyyppi oli vallan onnellinen niinkin pienestä asiasta kuin teestä.

presidentti8ppp

Sevillassa ei tarvitse pelätä illallistamista yksin

En ole koskaan illallistanut yksin ja kieltämättä jännitin ensimmäistä yksin nautittua illallistani aika paljon. Presidentin kanssa samassa rakennuksessa toimii ravintola Sevilla, joka vie asiakkaan makumatkalle Espanjaan, pohjoismaisen ruokamaailman twistillä. Olin liikkeellä aikaisin, jo seitsemän jälkeen joten illallistamassa oli vain muutama lapsiperhe lisäkseni. Ravintolassa oli rento ote tarjoiluun eikä yksin illallistaminen ei tuntunut täällä yhtään huonolta vaihtoehdolta. Nautin yllättävän paljon yksin istumisesta ja oman ajan fiilistelystä ja vielä tuohon aikaan hiljaisessa ravintolassa oman ajan otto toimi yllättävän hyvin. Suosittelen lähtemään liikkeelle siis aikaisin, mikäli yksin illallistaminen jännittää – en ainakaan kohdannut ihmetteleviä katseita ja Sevillassa letkeä espanjalaistunnelma auttoi vain asiaa, ei nääs tuntunut siltä että olisi pitänyt pokkuroida.  :–) Pieni ihmetys mainittakoon siitä että tarjoilija ei tarjonnut minulle viinilistaa tai viiniehdotusta ollenkaan, vaikka ilmaisin kyllä haluni punaviinilasiin. Sain siis punaviinin pöytääni, ilman mitään saatesanoja. Ehkä tämä oli sitä espanjalaista letkeyttä?

Söin karitsan sisäfileetä, sherrykastikeella, juurespyreellä ja puolukkasiirapilla. Tarjoilija ehdotti ensin kausiblinejä joista pidän aivan hirveästi, mutta teen blinejä kotona niin usein että en enää ravintolassa ala niitä syömään. Karitsa oli erittäin hyvä kokonaisuus ja kaikki maut toimivat yhteen todella hyvin. Tulin niin täyteen pelkästä pääruoasta ettei minulla ollut jälkiruokiin enää mitään asiaa. Tätä postausta kirjoittaessa iski nälkä, sillä tuo annos oli kyllä omaan makuun niin toimiva – vahva suositus letkeälle ilalle.

presidentti3pp
* Postaus on toteutettu yhteistyössä Sokos Hotel Presidentin kanssa, huone ja illallinen on tarjottu Sokos Hotel Presidentin puolesta. Kiitos Sokos Hotel Presidentti ja Ravintola Sevilla!

Tämä onkin ensimmäinen täysin puhelinkuvilla toteutettu postaus sillä kameran muistikortti kadotti kaikki kameralaatuiset kuvat syövereistään – voiko enää pahempaa olla? iPhonen kuvanlaatu kyllä yllätti mutta jatkossa mennään kuitenkin taas ihan tutulla ja turvallisella Olympuksella :–)

Milloin sinä olet viimeksi ottanut omaa aikaa itsellesi hotellissa?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

 

Yö Helsingin kattojen yllä – Clarion Hotel Helsinki

Maailman surkein matkabloggaaja täällä moikka! Ajattelin ryhdistäytyä kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen ja alkaa taas kokoamaan elämää. En ole blogia hyljännyt vaan syynä kuukauden hiljaisuuteen on ollut kovalla aikataululla tullut remontti ja työnkuvan muutos – nyt on kuukausi vierähtänyt, uuteen työnkuvaan opittu ja asunto on lattiasta kattoon rempattu. Me ollaan nyt siis virallisesti tyyppejä Tikkurilasta. Lupaan kirjoittaa teille pienen postauksen matkailijan uudesta kodista kun tavarat on saatu paikalleen.

Juhlistimme uutta asuntoa hotelliyön merkeissä, uudessa Clarion Hotel Helsingissä. Olin virittäytynyt Clarionin tunnelmiin jo 10. marraskuuta jolloin juhlittiin hotellin avajaisia. Avajaisista ei puuttunut menoa tai meininkiä ja avajaiset lupasivat vain hulppeaa menoa ja kulpivaa fiilistä – tätä lähdettiin siis myös hotelliyöltä hakemaan. Alla kännykkäkuva avajaisten ilotulitteesta – huikea ilta, kiitos Clarion!

clarionavajaiset

Check-in sujuisi muttei sujunut

Olimme kärkkymässä hotellilla heti check-inin alettua sillä halusimme mahdollisimman pian karistaa remonttipölyt mielestämme. Yömme osui vähän surkeaan saumaan, sillä rennon ja helpon yön kanssa osui kohdalle monta kommervenkkiä. Check-in jono oli valehtelematta koko aulan täyttävä, sillä hotellin järjestelmä oli kaatunut eivätkä mitkään koneet keskustelleet keskenään. Vastaanottovirkailijat joutuivat juoksemaan takahuoneessa ennen huonenumeron antamista ja tuntui että kaikilla oli kiire ja kriisi päällä. Ymmärrettäväähän tuo, jos järjestelmä kaatuu juuri avatussa hotellissa, ei ole rutiineita vielä ehtinyt muodostua ja tällainen sekottaa pakan aivan täysin. Meille osunut vastaanottovirkailija muisti kuitenkin hymyillä ja palvella, eikä ollut kireänä tilanteesta. Toivoimme huonetta ylimmistä kerroksista ja saimmekin huoneen kerroksesta 11. Kiitos siis Clarionin vastaanottoon!

Haluatteko kurkata meidän huoneseen?

No sehän onnistuu! Kirjaimellisesti. Olimme varanneet standard-tason huoneen. Huone oli aika pieni eikä tuonut ainakaan meille minkäänlaista WAU!-efektiä eikä huone tuonut mielestämme mitään uutta Helsingin hotellitarjontaan. Maisemakaan ei ollut päätä huimaava muuten kuin siten että huoneestamme näkyi suoraan hisseille ja käytävään – ja hisseiltä ja käytävältä meidän huoneeseen. Koska check-in jono huima, emme lähteneet huonetta vaihtamaan, mutta varoituksen sana: Jos saatte omalla vierailullanne huoneen 1110, varautukaa siihen että kaikki 11. kerroksessa asuvat näkevät huoneeseenne tai sitten vietätte koko vierailun ajan verhot kiinni, niin kuin me tehtiin. Alla havaintokuva Petrin takaraivosta ja upeasta näkymästä huoneeseemme – ilmankos hissien matossa luki ”view included”?

1-P10133711-P10133561-P1013367

 Pieniä ja isoja juttuja

Huoneessa oli pieniä kivoja yksityiskohtia. ”Clarion loves you”-kylppärissä, ”You look good in this”-henkareissa. Kypyhuone oli erittäin mukava ja ihanan valkoinen ja Marimekon kahvikupit olivat mukava yksityiskohta, olisin kuitenkin kaivannut huoneeseen jotain enemmän. Olin jättänyt varauksen suunnittelun vähän viime tippaan ja lähestyin muutaman päivän varoitusajalla myyntipalvelua sähköpostilla, sillä halusin yllättää Petrin ostamalla samppanjan huoneeseen. Sain vastauksen sähköpostiini vasta yömme jälkeen seuraavalla viikolla mutta onneksi yllätyksen sai hoidettua muuta kautta. Huoneen minibaarissa on muuten pieni pullo Moët & Chandonia, jolla voi sitten kilistää jos muut yllätykset jää hankkimatta. Olin kuullut että ilmastointi humisee huoneissa häiritsevästi – meidän huoneessa ilmastointia ei edes huomannut.

16. kerroksen uima-altaalla on tunnelmaa

Lähdimme varhain lauantai-iltana testaamaan 16. kerroksen uima-allasta ja saunaa. Halusimme käväistä ylhäällä ennen pöytävaraustamme alakerran ravintolaan. Mielestäni tämän tasoisessa hotellissa kuuluisi olla tossut ja kylpytakit joka huoneessa tai vuokrattavana lisämaksusta, vaan niinpä ei ole. Standard-tason huoneeseen ei kuulu tossuja ja kylpytakkia, joten suosittelen ottamaan omat mukaan tai sitten vain bookkaamaan itsensä parempaan huoneeseen. Olisi mahtavaa että vastaanotossa mainittaisiin asiasta siinä yhteydessä kun kerrotaan kuinka allas on auki. Kipitimme siis yläkerran saunatiloihin Suomen sateisesta talvesta ruskettuneet ulkokengät jalassa. Käyntimme oli lyhyt, sillä altaalla tuuli todella lujaa ja vaikka meillä oli pipot päässä meni tuo tuuli luihin ja ytimiin. Allas on varmasti huikean kiva kesällä ja paremmalla säällä. Illalla tuuli ja aamu-uinnilla alkoi satamaan heti kuvan jälkeen – eli ilman kattoa oleva allastila ei toimi aivan täysin Suomen säässä. Ota vinkki talteen ja nappaa pipo mukaan kun lähdet uimaan, se helpottaa reissua huimasti!

Saunasta oli kaunis näkymä Helsingin valoihin. Sauna oli enemmän rentoutumiseen kuin koviin löylyihin mutta minua se ei haitannut – sillä rentoutumaan tänne oltiin tultukin. Pukutiloissa ei ole minkäänlaisia kaappeja, joten suuren laukun kanssa altaalle ja saunaan ei kannata lähteä. Kuntosali löytyy altaan vierestä ja samasta kerroksesta löytyy Sky Bar. Altaalle, saunatiloihin ja kuntosalille pääsee vain huoneen avainkortilla.

1-P1013456 1-P1013460 1-P1013466

Illallinen Kitchen & Table-ravintolassa

Olimme varanneet pöydän hotellin Kitchen & Table-ravintolasta jonka ruokalistaa kurkimme jo huoneessa joten tiesimme ravintolaan astuessamme mitä aiomme syödä. Järjestelmän kaatuminen yllätti meidät jälleen eikä meille ollut yhtään vapaata pöytää vaikka pöytävarauksestamme oli tiedossa ja se löytyi tulostetulta lapulta. Eiolisi tullut kuuloonkaan että lähtisimme enää Helsingin tuuleen ja sateeseen coctkailmekossa ja pikkutakissa, ja löysimmekin tarjoilijan kanssa yhteisen sävelen. Meidät istutettiin ”social tableen”, joka on siis vähän baaripöytämäinen, pitkä ja korkea pöytä. Pääsimme sentään istumaan kasvot vastakkain ja meille tuotiin kynttilä luomaan tunnelmaa. Kompensaationa tästä sotkusta saimmea lkupaloiksi sitä suunniteltua Moëtiä, jolla pääsimme kilistämään meille, uudelle asunnolle ja ”onnistuneelle” illalle vähän jo naurun saattelemana.

Suunnitelmasta poiketen siirrymmekin suoraan pääruoan tilaukseen ja tilasimme Kimchi Burgerit (18 €/kpl) ja Chimichurri Veggiesit (5,5€) jotka maistuvat meille molemmille ja olimme aivan täynnä tämän annoksen jälkeen – alkuruoka olisi siis ollut aivan turha tilaus. Tarjoilijamme piti meistä hyvän huolen koko ruokailumme ajan ja oli selkeästi pahoillaan järjestelmän kaatumisesta ja pöydästämme – mutta kuka nyt ei olisi vähän onnellinen siitä että kunnon pöytä korvattiin sentään aidolla samppanjalla? En lähtisi varta vasten enää uudelleen burgerille Kitchen & Tableen mutta hotellin ravintolana tämä toimi erittäin hyvin – muita annoksia voisin toki lähteä vielä uudelleen testaamaan ja muita annoksia voi kuolata täältä. Viinivalikoima on hyvä ja niissä tuli vähän valinnan vaikeutta, Itävallan Riesling maistui onneksi täydelliseltä.

1-P1013419 1-P1013431

Aamupala on kirsikka kakun päällä

En ole hyvä aamupalapöydissä – en tunnu koskaan löytävän niistä mitään vaikka aamupalapöydät aina notkuvat herkuista. Clarionin aamiainen sai itseni ihastumaan seuraavilla asioilla: juustoystävän juustopöytä (joo, tiedän että tämä on erittäin terveellinen aamupala) sekä tilauksesta paistettu omeletti, me like! Jos hotellissa on tilauksesta paistettua omelettia tarjolla, tartun aina tilaisuuteen. Tarjolla oli kolmea eri omelettia ja valitsin kasvisomeletin missä oli ainakin sipulia, tomaattia ja muistaakseni basilikaa. Aamupala tarjoillaan Kitchen & Table-ravintolan tiloissa ja oli mielestäni suht toimiva kokonaisuus.

1-P1013539 1-P1013547

Clarion kärsii siis vielä lastentaudeista ja pienoisesta suunnittelemattomuudesta. Voisin palata joskus hotelliin uudelleen, paremmassa huoneluokassa ja testata miltä hotelli tuntuu toimivien järjestelmien kanssa. Nyt hotellista jäi hieman sekava fiilis kaikin puolin. Puitteet hotellissa olisi kuitenkin kunnossa, joten toivotaan Clarionin näyttävän vielä toiset kasvonsa kun homma pääsee kunnolla käyntiin.

1-P1013529 1-P1013533

Oletko jo vieraillut Clarion Hotel Helsingissä, entä Airportissa? Millaiset fiilikset sinulle jäi vierailusta?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Frans & Amelié – rento illallinen Helsingin ytimessä

Perjantaina, 13.5 oli Petrin vuoro täyttää neljännesvuosisadan verran. Tämän kunniaksi suunnattiin syömään. Allekirjoittaneella poltteli S-ryhmän lahjakortti taskussa*. Ravintolavalinta ei ollut vaikea, sillä minua oli kiinnostanut jo jonkin aikaa uudistunut Fransmanni, eli nyt tutummin Frans & Amelié, Helsingin Kluuvikadulla. Olen käynyt muutaman kerran aikaisemmin Fransmannissa, joten vanha konsepti oli jotenkin tuttu. Ravintolassa on nyt muuten SYÖ10-viikot eli kannattaa lähteä testaamaan, vaikka sillä kympillä jos ei uskaltaudu suoraan koko menua haarukoimaan! SYÖ10 alkoi siis juuri ”sopivasti” meidän dinnerin päälle. Tämä vähän hidasti palvelua, joka olikin odotettavissa. Meillä ei kuitenkaan ollut kiire ja pieni hitaus ei haitannut menoa. Kuvat reissusta ovat siis enemmän ruokapainotteisia, sillä ravintola oli niin täynnä etten kehdannut hirveästi räpsiä kuvia. Frans & Amelien listan löydät täältä.

13187665_10208564201956604_1190780537_n

Frans & Amelié -viihtyisä ja mutkaton

Ravintola oli mainospuheensa veroinen. ”Rennon ranskalainen bistro, jossa yhdistyvät rakkaus hyvään ruokaan ja siitä nauttimiseen”. Myönnettäköön että olen kiertänyt vähän kaukaa ketjuravintoloita viime aikoina, koska olen ollut hieman kyllästynyt. Voin kuitenkin hyvällä omallatunnolla sanoa että tämä ravintola yllätti positiivisesti. Itse pidän ravintoloista, joissa annokset ovat sellaista pientä, nättiä, visuaalista piiperrystä. Petri taas liputtaa isojen, mutkattomien annosten puolesta. Yllättävää oli se että molemmat lähdettiin aivan tyytyväisinä kotiin! Molemmille löytyi jotain helposti.

Alkupalana juustolautanen sekä kuhaa ja taskurapua

Pistin merkille että ravintolassa oli myös jaettavia annoksia. Harmikseni tuo toinen osapuoli ei juustoista tykkää eli päätin ahmaista tuon ”sopii jaettavaksi – juustolautasen” alkupalana ihan omaan mahaani. Alkumaljana meillä oli lasit samppanjaa joka muuten tuli totaalisena yllätyksenä ravintolan puolelta! Mukava synttärimuistaminen. Eihän mikään dinneri voi alkaa huonosti, jos on samppanjaa lasissa ja juustoa lautasella? Petri testasi alkupalan ”kuhaa ja taskurapua” Juustolautasessa on aika pieni epäonnistumisen mahdollisuus – ja toimihan se hyvin, ei siis epäonnistumista! Petri kehui kuhaa ja taskurapua. Esillepano ei mielestäni ollut silmää hivelevin mutta pääasia että juhlakalu tykkäsi. Ensimmäisessä kuvassa esiintyvä leipä oli muuten sairaan hyvää näillä levitteillä – ei varmaan auttanut tätä täysi maha-fiilistä, haha!

13224219_10208560739590047_1879442288_o 13228103_10208560737069984_733177271_n

Pääruokana leivitettyä kuhaa ja possun sisäfileetä

Leivitetty ei ole ihan suosikkivalmistustapani mutta otin riskin, koska kuha on herkkua ja kokonaisuus kuulosti hyvältä. Leivitetty ei tälläkään kertaa noussur suosikkitavakseni valmistaa kala-annos mutta annos kokonaisuudessaan toimi ihan hyvin.  Kastike oli muuten tosi maukasta! Tarjoilijan suosittelema Riesling toimi tämän kaverina hyvin. Parsa oli tarpeeksi napakkaa. Petri kehui possua ja totesi että kahden kastikkeen miksaus toimi yllättävän hyvin. Huomaako muuten kuvaustyylistä että kumpi on minun ja kumpi Petrin kuvaus?

13180978_10208560744430168_401922744_n 13234488_10208560793111385_916585222_o

Jäkiruokana yhteistuumin Cafe Gourmad

Tarjoilijan suosituksia uhmaten ei päädytty Creme Bryleehen. En itse ole mikään jälkiruokien ystävä ja harvemmin edes tilaan jäkiruokaa. Kahvihammasta kuitenkin kolotti ja toisaalta teki alkukesän lämmössä myös jäätelöä mieli, joten nämähän yhdistyivät näppärästi kun listalla lukee: Kupillinen espressoa, Biskélia-maitosuklaamoussea, suklaakeksi Alpaco-suklaasta ja vaniljajäätelöä. Valinta oli siis yllättävää kyllä – molemmilla sama! Jälleen mutkatonta ja maistuvaa.

13234539_10208560792591372_2077099722_o

Sisustus oli mielestäni toteutettu kauniisti. Kaiken kaikkiaan ravintolasta jäi positiivinen fiilis. Pitää todeta että kyllä se uudistaminen vain kannattaa! Suosittelen testaamaan vaikka potisit ketjuravintolapelkoa.. Saatat yllättyä positiivisesti!

*Osallistuin taannoin S-ryhmän kilpailuun, josta voitin lahjakortin S-ryhmän ravintoloihin. Mielipiteet ravintolasta ovat täysin omia ja vilpittömiä, onnellisen ruoan ystävän ajatuksia.

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Turisti turistioppaana Helsingissä

Kun tunnet itsesi turistiksi uusilla hoodeillasi, asiaa ei todellakaan helpota se että ystävä, joka on kerran joskus pienenä lapsena käynyt kyseisessä kaupungissa, tulee kylään. Puolet viikonlopusta meni suunnilleen näin;

-”Mikä on nyt suunnitelma?”

-”Nooo.. Jos vaan kävellään ympäriinsä ja sano jos jokin näyttää kivalta, niin mennään!” :D

Joo. Siinähän se meni. Helsinki ja Helsingin matkailusivu VisitHelsinki sisältää vaikka mitä kivaa nähtävää ja tehtävää, mutta mikä siinä on ettei koskaan onnistu suunnittelemaan mitään ennalta, vaan vaan pyörii päättömästi kohteessa? Aion kerätä vielä joskus oman pääkaupunkiseutu-sightseeingin, jota voin käyttää tulevaisuudessa. Jos joku muu helsinkiosaamaton painii samojen ongelmien kanssa, niin tässä lauantain saldo; helppoa ja halpaa Hesingissä.

Syyslauantai Helsingissä, helppoa ja halpaa

3 4 5(1)5

Kauppatorin kautta Vanhaan Kauppahalliin

Kauppatori ja Vanha Kauppahalli, näissä kahdessa on vaan fiilistä. Ja mikä parasta – nämä ei maksa mitään. Paitsi sitten, kun hurmioidut kaikesta söpöstä tilpehööristä. Kauppahallin Alko on myös ehkä yksi Helsingin sympaattisin vierailukohde. Lauantaiaamuna Kauppatori ja Kauppahalli oli vähän liiankin täynnä omaan makuun, mutta siitä huolimatta päästiin kurkkimaan putiikkien ja kojujen tarjontaa. Itse yritin elää viikonlopun säästeliäästi, mutten voinut vastustaa PETRIS chocolate roomin tarjontaa. Suklaaputiikista tuli kyllä ehdoton heräteostos – ja taisin löytää samalla myös ensimmäisen suosikkijälkiruokani.Champagne Macaron 1,5€

Jos luoksesi saapuu vierailemaan ystäviä, jotka haluavat tehdä jotain erilaista – vie heidät syömään Kauppatorille. Ainakin aasialaisten suosiossa kojut näytti olevan – annokset kyllä tuoksuivat liiankin hyviltä omaan nenään. Mmm!

67(1)7

Aamukahvi Relandersgrundin kannella

Olen pariin otteeseen kävellyt sympaattisen punaisen laivan ohi ja nyt sain hyvän syyn vierailla siellä. Olen tosi huono menemään minnekään yksin. Majakkalaiva Relandersgrund sopi liiankin hyvin sykyiseen, mutta lämpimään säähän, fiilis oli aito ja rento. Laivalla on pitkä historia ja töissä oli mukavat supliikit herrat. Mahtava aloitus päivälle, kun saa iloista ja aitoa palvelua.  Latte kustansi 4,5€ ja sen pääsi nauttimaan hellyyttävästä nimikkomukista, lonkeroa saa nauttittavakseen hintaan 6,8€. Laivan kannella saa ostettua myös pientä naposteltavaa.

Relandersgrundin majakkalaivan vieressä komeilee myös Finnair SkyWheel, jos ei siis jaksa kipittää Linnanmäelle, pääsee myös täällä katselemaan Helsinkiä yläilmoista – ympäri vuoden!

 812111 10

Torikorttelien kautta Tuomiokirkolle

Olen luvannut itselleni, että keskityn ympäröivään maailmaan enemmän. Vähän aikaa tällä maalaisella kesti tajuta, että Senaatintorin ja Kauppatorin väliin mahtuu niin paljon pientä ja kaunista nähtävää ihanine putiikkeineen. Pitääkin käydä tutustumassa Torikortteleihin joskus paremmalla aikaa.

Jos jokin nähtävyys on milteinpä kliseinen, taitaa se olla Helsingissä Senaatintori ja tietysti siihen vahvasti kuuluva Tuomiokirkko. Eikä olisi voinut enää sattua paremmin – pääsimme myös todistamaan (monen muun kuokkavieraan kanssa) hääparin ulosmarssia kirkosta.  Osuimme paikalle siis juuri sopivasti ja pääsimme seremonian loputtua näkemään kirkon myös sisältä. Tuomiokirkko oli yllättävän valkoinen – kaunis, yksinkertainen, pelkistetty.

 1 2

Kympillä hampparille

Se suurin kysymys – mitä koko porukka voisi syödä? Yksi kasvissyöjä, yksi nirso, yksi kaikkiruokainen.. Joku edullinen ruokakaan ei olisi pahitteeksi – mutta mikään tavallinen pikaruokakaan ei toimisi. Ravintola Kiilasta saa Kiilan burgerit kympillä, ei siis huono vaihtoehto ollenkaan. Viikonloppuna ravintolassa on myös herkullinen brunssi.

Kiilassa sai sis sammutettua neljän opiskelijabudjetin nälän – listalla oli myös kasvissyöjälle vaihtoehto ja hampurilainen sai kehuja. Itse kun olen vähän nirppanokka – ja ruokakateellinen, nyhtöpossu ei näyttänyt enää yhtään niin hyvältä kun ystävätär vieressä sai BBQ-hampurilaisensa salaattipedillä. Seuraavalla kertaa syön sellaisen. Pienenä lisäkommenttina, että tykkään suolasta, mutta nyt ranskanperunoissa oli kyllä vähän liikaa suolaa omaan makuun – mutta mitäs sitä nyt olisi kympin annoksesta nipottanut. Nyt kuola valuu kun katsoo tuota salaattipetiä – nom nom. Miten sunnuntaina voi aina olla näin kova nälkä?

Torni Helsinki ja Tornin antimet yhden yöpymisen näkökulmasta

Voitin jokin aika sitten valokuvakilpailun möytä yöpymisen kahden hengen Supreme-huoneessa, Sokos Hotel Tornissa, Helsingissä. Silloin en vielä tiennyt tulevasta muutostani pääkaupunkiseudulle. Tämän viikon alussa, toisen työviikon alkaessa muistinkin, että tämä oiva yöpymistilaisuus on vielä käyttämättä. Otinkin siis yhteyshenkilöön yhteyttä ja huoneita oli tälle viikonlopulle vielä jäljellä. Lauantaina suuntana oli siis historiallinen Torni, jossa vietettyä tuli yksi yö.

En ollut koskaan aikaisemmin yöpynyt kyseisessä hotellissa, enkä käyttänyt hotellin palveluita lainkaan. Kuitenkin olin kuullut Atelje-baarin coctaileista vain hyvää ja kesäpiha oli kuulemma lumoava. Olihan siis nyt jo aikakin tutustua tähän hotelliin. Ainahan sen näkee, kun Helsingissä kulkee.

Saapuessa hotelliin, vastaanotossa oli vastassa kaksi ihanaa neitiä. Huone sijaitsi viidennessä kerroksessa, eli vanhalla hissillä pääsi sinne asti. Tykkään hirmuisesti vanhoista hisseistä. Tämä kyllä natisi aika kivasti, varmasti toimii kuin rasvattu, mutta itseä vähän kuumotti ensimmäinen nousu tällä kaverilla. :D

Torni oli täynnä taidetta ja pieniä ihania yksityiskohtia. Ajan patinaa ja vähän modernimpaa, kaikkea sopivassa suhteessa. En ole koskaan odottanut kotimaan ketjuhotelleilta mitään kummoisempia, joten rosoiseen mielikuvaan verratessa koko hotelli ylitti odotukset.

Olin aikaisemmin jo tietysti kurkkinut, että millaisia huoneita Torni tarjoaa, nettisivujen perusteella. Olin kyllä hämmentynyt aluksi saapuessamme huoneeseen. Eihän tää näyttänyt yhtään siltä kuin kaikissa netissä olevissa kuvissa komeilevat puna-musta-harmaat huoneet parketilla. Meillä oli kelta-vihreä huone ja kokolattiamatto. En vaan tykkää kokolattiamatoista, varsinkin kun odotti sitä kuvissa koreilevaa parkettia. Eipä tämä tietenkään menoa haittannut, eihän tästä ollut mitään maksettu ja varattiinhan tämä suht myöhässä, mutta….

1 2 3 54Tähän huonetyyppiin kuului kahvit Cupsolo-kahvinkeittimestä, kaksi vesipulloa ja kaksi limsaa jääkaapista. Huono tosin, että itse en juo ikinä limsaa, joten käyttämättä jäi tämä houkutus.  Maisemat oli viidennestäkin kerroksesta kivat ja pitää kyllä mainita hyvästä äänieristyksestä. Vaikka hotelli oli täpötäynnä hotellivieraita, ei ääniä muista huoneista kuulunut ollenkaan. Eikä ulkoakaan. Jos siis kaipaat takuuuvarmaa unta, kannattaa käydä täällä yöpymässä. On taas rentoutunut olo ja mieli on valmiina uuden työviikon haasteisiin.

Päätettiin testata illalla Kesäpihan tarjonta. Eipä sielläkään ihmismassalta välttynyt. Onneksi oli kuitenkin pari pöytää vapaana heti. En ottanut miljööstä kummempaa kuvaa, sillä ajattelin että muut haluavat luultavammin ruokailla rauhassa. Illallisseurana mulla oli pari koreeta pohjanmaalaista, jätkät veti hevosburgerit ja oluet ja kovasti kehuivat tätä yhdistelmää. Meikäläinen otti turvallista lohta. Mun mielestä lohen kanssa ei vaan voi mennä koskaan vikaan – ja ei mennyt nytkään. Otin vielä 12cl talon valkoviiniä kyytipojaksi, Espanjalaista verdejo sauvignon blancia. Eipä tuo viini nyt makunystyröitä niin räjäyttänyt, mutta kesällä tuollainen kepeä toimii aina. Lohiannos vaikutti ensiksi tosi pikkuruiselta, kun vertasi sitä poikien annoksiin, mutta hyvin tällainen taskuraketti tuosta täyttyi, ja kokonaisuus oli jättehyvää! Suosittelen ehdottomasti kesäpihaa – kepeitä makuja ruoassa, viinissä ja oluissa, rentoa tunnelmaa ja pako arjesta keskellä kaupunkia. Tornissa olisi myös Ravintola Torni ja O’Malleys sisätiloissa, mutta Kesäpiha valikoitui nimenomaan sen takia, että harvemmin vapaina viikonloppuina osuu näin hyvät kelit kohdalle. (Kesäpihan ruoat olivat O’Malleysin ravintolan käsialaa.)
9Illan päätteeksi oli sitten aika testata paljon kehuttu Atelje-baari näköalatasanteella. Vastaanotossa jo mainittiinkin, että ensimmäinen kunnolla lämmin viikonloppu vetää väkeä ja hissi saattaa olla todella ruuhkainen. Luovutettiin hissin kanssa pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen ja tehtiin kevyt jalkatreeni ruoan päälle, neljätoista kerrosta ylöspäin, mars! :D Viimeiseen kerrokseen päästäkseen piti joka tapauksessa kavuta rappusia. Yllätyinkin siitä, millaiset kapoisat kierreportaat johtivat kattotasanteelle, onneksi kukaan meistä ei ollut yhtään leveempihartiainen..  ;) Viimein oltiin perillä ja kyllä vastaanoton neidit olivat oikeassa, Atelje-baari oli ihan tupaten täynnä! Löydettiin vapaa pöytä ja käytiin ostamassa drinkit. Valinta oli vaikea. En ole koskaan ollut mikään drinkki-ihminen, I prefer wine, mutta nyt oli pakko päästä testaamaan. Itse valitsin Royal Urban Mojiton, valintaa helpotti se että drinkki sisälsi kuohuviiniä, ajattelin että se tuo meikäläiselle turvallista makua. :) Ja drinkki kyllä oli hyvä, tosi tasapainoinen, eikä pelästyttänyt drinkkiuntuvikkoa. Oltiin Atelje-baarissa juuri yhdeksän jälkeen, joten aurinkokin alkoi laskemaan aavistuksen horisonttiin päin. Kaikesta väentungoksesta huolimatta tämä oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Joskus voisi kyllä käydä testaamassa listalta löytyneen Aalto-vaasista tarjoillun drinkin. Nyt ei kyllä rahapussi antanut myöten.. :D

Ehdottomasti aion vierailla tasanteella uudelleen, näköala oli huikea! Josko seuraavalla kertaa tuulisikin vähemmän, ettei olisi hiukset ympäri kasvoja.

6666666666666
Rauhallisen illan jälkeen pääsi nukkumaan hyvin, puhtaissa valkeissa lakanoissa. Pedistä ei oo mitään pahaa sanomista. Meikä nukkui kuin tukki. Olin illalla laittanut aikaisen herätyksen soittamaan, sillä halusin välttyä aamupalalla samanlaiselta ihmismäärältä, kuin ravintolassa ja tasanteella. Aikaisena lintuna kannatti olla, sillä pääsi nauttimaan piiiiitkästä ja rauhallisesta aamiaisesta Tornin breakfast-roomissa.

Valikoima oli huikea – ja valinnanvaikeus iski. Ehkä parasta, että mun ehdoton suosikkiyhdistelmä brie-juusto ja viikunahillo löytyi myös aamiaisen antimista. (Yleensä tää yhdistelmä on mun leffailtojen herkkua, mutta miksei sitä nyt aamullakin välillä..) Aamupala oli klassinen hotelliaamupala. Ehdoton plussa – ja järjettömän hyvä mieli nousi siitä, että noustessani pöydästä kahvin haun toivossa, ihana tarjoilija huikkasi että kahvi tuodaan pöytään. Hämmennyksessäni sitten kyselin, että mitä kaikkea on tarjolla. Ehdoton suosikkini cappuccino oli listalla, joten miksi sitä hyvää vaihtamaan. Tää oli ihan kirsikka kakun päälle – otin toisenkin kupillisen. Ihana oli myös se, että aamupalalla oli haarukat, veitset, lusikat ja kahvikupit valmiina pöydässä.

Vaikkei edes yöpyisi Tornissa, suosittelen joskus testaamaan hotellin aamupalaa vaikka brunssimielessä. Listalla oli lisämaksusta kuohuvaakin, jos lazy sundaybrunch kuulostaa houkuttelevalta. Aamiaisen hintaa en tällä hetkellä muista, mutta eiköhän sekin Internetin maailmasta selviä.

10 11Kerrassaan rentouttava pako arjesta. Erityiskiitos Tornin mahtavalle henkilökunnalle – rekrytoinnit ovat osuneet ihan nappiin!