Browsing Tag

Bangkok

Huoneistosuositus Bangkokiin – The Waterford Sukhumvit 50

Maailmassa on monta kaupunkia jota vetävät minua aina luokseen. Yksi suosikeistani on Bangkok, Thaimaan miljoonakaupunki josta löytää aina jotain uutta. Mikäli etsinnässä on edullinen, hyvä huoneisto Bangkokissa, saanen esittää ratkaisun siihen tässä postauksessa. Yksi mieleenpainuvista huoneistomajoituksista Bangkokissa on mielestäni The Waterdord Sukhumvit 50, jossa pääset majoittumaan upeissa huoneissa eikä sinun tarvitse maksaa itseäsi kipeäksi. Ainakin reppureissun jälkeisenä, viimeisenä timanttina tämä huoneisto tuntui täydeltä luksukselta. Postauksen lopussa on myös pieni paljastus, joka varmasti ruokkii intoa lähtemään pitkälle reissulle Thaimaahan.

Osoite: 756/1 Sukhumvit 30/1, Klongton, Klongtoey, Bangkok 10110, Thailand

1-DSC01730

Suuria huoneita edullisesti

Olemme majoittuneet näissä huoneistoissa ainoastaan kahden makuuhuoneen sviitissä. Maksoimme majoituslystistä 45€/yö ja majoituksessa oli mukana kolme henkilöä. Huoneita ei siis ole hinnalla pilattu, eikä pienuudellakaan. Neliöitä huoneessamme oli noin 100, eli tässä majassa sai ottaa pientä etäisyyttä reppureissukavereihin. Molempien makuuhuoneiden yhteydessä oli oma kylpyhuone. Keittiössä oli perusvarusteet, olohuoneessa sohva ja televisio. Huoneet on sisustettu pelkistetysti ja raikkaasti. Kaiken kruunasi hiljainen uima-allas johon sai pulahtaa Bangkokin kuumuutta karkuun. Huoneiston sisäkuvat olivat kadonneet jonnekin bittiavaruuteen, joten alla olevat kuvat jouttu lainaamaan. Ylempi täältä ja alempi täältä.

42953839 Slide5

Hiljainen sijainti, mahtava sijainti

Sijainti ei ole aivan Bangkokin ruuhkaisimmassa ytimessä mutta huoneistoille on helppo suunnistaa tästä huolimatta. On Nutin BTS-asema on vain kilometrin päässä huoneistoilta, eikä sinne tarvitse itse kävellä sillä huoneistojen oma tuktuk-kuski hoitaa kuskaamisen asemalle. Aseman vieressä on myös pieni kauppakeskus mistä löytyy ruokakaupat ja muut tarvittavat, eli kokkaaminen huoneistossa onnistuu paremmin kuin hyvin mikäli halajaa omia ruokiansa syödä. Sijainnille täydet pisteet. Vaikka rakastan Bangkokin vilinää ja vilskettä, on välillä mukava nukahtaa hiljaisuuteen.

1-DSC01734

Ilmainen viisumi Thaimaahan 12/2016-2/2017

Viikon lisävinkki! Jos olet reissaamassa yli 30 päivän ajalle Thaimaahan tai sunnittelet sitä lähiaikoina, olethan huomannut että Thaimaan turistiviisumin saa nyt ilmaiseksi, aikavälillä 1.12.2016-28.2.2017? Lisää tietoa löydät Thaimaan suurlähetystön sivuilta. Ilmainen viisumi, mikä ihana syy lähteä reissuun!

Mikä on sinun täsmäsuosituksesi huoneistomajoitukseen Bangkokissa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Mummulan kalakeitosta Bangkokin katukeittiöihin

Hyvää matkailuvuotta 2016! Edellisessä postauksessa kerroinkin uuden vuoden toiveestani eli siitä, että pääsisin takaisin Thaimaahan ja nauttimaan yhden Singhan, jonka setäni lupasi ensi vuoteen säilyttää jääkaapissaan sen hänen asunnolleen unohdettuani. Saat sitten juoda sen kun tuut takaisin”. Tuo olut ei ehkä ole enää nauttimiskelpoinen – ei tainnut päiväys olla kovin pitkä, mutta aina niitä saa uusia. Setääni en tosin mukaan saa, sillä suuri suru ei pysynyt poissa kun setäni yllättäen Suomenlentonsa jälkeen lyhistyi maahan – en enää ennättänyt sanomaan hyvästi ja kiittämään häntä kokemuksista, joita hän meille oli suonut elonsa aikana.

Olin nuorempana todella rajoittunut sen suhteen, mitä syön ja mitä en. Tuo ei ollut edes aatteellista, vaan silkkaa nirppanokkaisuutta. Äitillä oli varmaan elämänsä tylsimmät kokkausvuodet, kun ei mikään uusi koskan kelvannut. Kaikki alkoi muuttua monen monta vuotta sitten, kun setäni toi ensimmäisia kertoja Suen Suomeen. Olimme sopineet että kokoonnumme mummulaan, missä Sue kokkaa thaimaalaista ruokaa – uskokaa, että neiti nirppanokka jännitti sisimmässään ihan julmetusti. Mummulan oven avatessa sieraimiin ei leijaillutkaan tuttu ja turvallinen kahvin ja pullan tuoksu, vaan outoja, eksoottisia tuoksuja.

Sue hymyili leveästi, toivotti tervetulleeksi. Jos Thaimaa mainostaisi itseään televisiossa, Sue olisi juuri oikea valinta tuhansien hymyjen maan mainokseen. Istuimme pöydän ääreen. Tarjolla oli kalakeittoa. Noh, turvallista! Ei varmaan tarvitse olla nolo ja sylkäistä pois. Eteeni asetettiin kulhollinen keittoa, jossa lillui tutumpien ainesosien lisäksi jotain muutakin – ja myös tuo pirullinen pieni chilitanko. Kysyin, ”Onko tämä tulista?”. Sue ei aivan ymmärtänyt, mutta sitten ilme kirkastui ja hän totesi minulle ”Ei ole kuuma”. Typerä tyttö, eihän se nyt hänelle ollutkaan. Nirppanokka siemaisi aimoannoksen kalakeittoa kitusiin ja siitä alkoikin nenän vuotaminen ja hengen haukkominen. Vedin vettä päälle – virhe. Antakaas nyt joku sitä tuttua ja turvallista piimää että tämä vähän balansoituu.

Mieleni ei tehnyt tuon jälkeen hetkeen Thaikkuruokaa, koska pelkäsin että poltan suuni uudemman kerran. Tuo kesä oli aika vaikea,  sillä aina kun meni mummolaan niin eksoottiset tuoksut valtasivat nenän – o ou, mitenkä kauniisti kieltäytyisi ettei tarvitsisi taas suutaan polttaa?

Seuraava vuosi sai nirppanokan jo vähän avautumaan, alkoi olla jo ikävä Suen kokkauksia. ”Koskahan ne tulee takaisin tänne, voitaiskohan me mennä joskus sinne?”. Olen aika varma että tuo makujen ilotulitus oli se hetki, milloin ajatusmaailmani alkoi vähän avautua ja keittiöt ja muut kulttuurit kiinnostaa.

Vuosia kului, chilikeittoja maistettiin, papaijasalaatteja testattiin, mätäkalaa vain haistettiin. Joka kesä sai noita herkkuja, itse en uskaltautunut niitä kokkaamaan kun isä ei tykännyt hajusta eikä sitä lemua saa meidän kotikeittöissä leijailla.

Tuli vuosi 2014, osui eteen jäätävän hyvä lentohinta. Asia jonka olisi voinut tehdä monia vuosia sitten. Nyt me lähdetään Bangkokiin. Tuli tammikuu 2015, rinkka selässä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Seuraavat pysähdyspaikat ovat Istanbul ja a a aaa-a, Bangkoook.

Tuli aamu, laskeuduttiin Suvarnabhumille. Serkkutyttö oli vastassa – tästä se alkaa. Yksi elämän parhaista seikkailuista. Otettiin jet lagiin välikuolema Bangkok City Hotellissa. Illalla lähdettiin kävelylle. Pienimmätkin nuoruuden ruokanirppanokkaisuudet karisivat mielestäni. Katso näitä katuja, näitä ihmisiä, näitä keittiöitä, näitä pilvenpiirtäjiä, aisti tätä tunnelmaa, fiilistele näitä tuoksuja. Kierretään vaan muuallakin, mutta tullaanhan loman lopuksi tänne taikaisin.

Mä en halua täältä pois

1-DSC_19861-DSC_1913 1-DSC_1995 1-DSC00537 1-DSC00668 1-DSC00712 1-DSC00825 1-DSC01532 1-DSC01561 1-IMG_98581-DSC01753 1-DSC01755

..Enkä mielessäni ole koskaan sieltä lähtenytkään

Harmi tosin, että todellisuuteen pitää joskus herätä. Onneksi maailma on pieni ja lentomatka on vain omasta säästöhalusta kiinni. Sue tulee ensi kesänä taas takaisin Suomeen, ihanat tuoksut saavat taas leijailla nenään.

Entä, jos ensi kesänä minä olisinkin se, joka saa kokata Suelle ja  samalla saa mestari kertoa mielipiteensä keittotaidoistani?

Tämä oli minun #Tamarinhetki – tai pikeminkin #Tamarintarina. Tarina siitä, kuinka tutusta ja turvallisesta kannattaa välillä katsella – tai maistella poispäin. Maailmassa on paljon upeita asioita, älä kangistu kaavoihisi. Tiedä vaikka löytäisit avoimella mielellä uuden rakkauden  – mulle tuo uusi rakkaus on Bangkok ja Thaimaalainen keittiö, josta en vielä tiedä tarpeeksi.

Haluaisin viimein oppia kokkaamaan näitä herkkuja, oikeasti keskittyä tekemiseen ja kantaa oppia mukanaan elämän ajan – lähteä takaisin Bangkokiin ja nauttia yhden Singhan ja sanoa hiljaa mielessäni Makelle

 ”Setä, minä tulin takaisin”.