Kaupallinen yhteistyö |Amarillo The Table
Raflaamo & Amarillo-ravintolat

Raju lumisade piiskasi kasvoja. Ulkona oli kylmä. Kadulla lepäävä, vasta maahan jäänyt hanki kimmelsi vaarallisesti jäätyessään. Saavuttuamme määränpäähämme, ravintolasta huokuva lämpö pelasti viilentyneet poskipäämme. Olimme keskellä kylmää talvi-iltaa, mutta ravintolassa olomme oli lämmin.

Eteemme asteli ihminen. Hän sanoi: ”Istukaa alas” ja istutti meidät rustiikkiselle nahkasovalle kuuden tuntemattoman kanssa. Sitten hän nosti esiin hopeisen tarjottimen ja kaatoi meille maljan – tummanpuhuvan, keltaiseen vivahtavan ja samalla mystisen näköisen.

”El amarillo es mi color favorito”.

Istuimme alas pitkään pöytään ja hän jakoi meille mustat kumihanskat. Keittiöstä kantautuva tuoksu lupasi hyvää. Eteemme katettiin erilaisia herkkuja, jotka sisälsivät hieman chiliä, hieman avokadoa, hieman maissia, hieman banaania, hieman sipulia. Konstailemattoman hyviä meksikolaisia makuja.

Ennen kuin olimme saaneet ensipuraisun alkupaloista, hän  toi vierustoverilleni purkin, jota käski vartioimaan. Alkupalojen lomassa hän asteli vastapäätä minua istuvan taakse, piirtäen pöydällä makaavaan tiileen kuvion ja lähti.

Pian hän palasi kottikärryn kanssa, josta pulppusi duurisointujen lisäksi jotain valkoista, jotain höyryävää. Oli seuraavan ruokaelämyksen aika. Meille avattiin viileät juomat ja jaettavaksemme katettiin tulisia makuja.

Toiset alkupalat katosivat pöydästä valon nopeudella. Eteemme tuotiin uudet mustat kumihanskat. Huomaamattani hän oli piirtänyt edessäni olevaan tiileen neliön. Toisellekin vierustoverilleni hän oli tuonut vartioitavaksi erikoisen purnukan – kuitenkaan kertomatta, että miksi.

Pääruoan saapuessa hän kysyi ”maistuisiko rommi?”, jonka jälkeen lämpö valtasi pöytämme päädyn. Lasiini kaatui jotain sulanutta, jotain makeaa, jotain terävää.  Samalla huomasin, että eteeni aseteltun kortin kääntöpuolella luki jotain: jotain, joka sai sisäisen kotikontulaiseni hätkähtämään. Kortti kysyi: ”Mistä sinut tunnetaan kylillä?”

Pääruoka hupeni edessämme. Oli aika siirtyä jälkiruokaan. Mausteita, raikkaita makuja ja makeita suupaloja: sellaista jälkiruoan kuuluukin olla.

Kun jälkiruoka oli kadonnut pöytäseurueen suihin, hän palasi takaisin pöytämme ääreen osoittaen edessä olevia lappujamme. Jos ratkaisemme niihin kätketyn arvoituksen, pääsemme kokemaan illan loppuhuipennuksen. Istuimme hiljaa, mietteliäänä.

Vierassäni istuva tummakutrinen avasi suunsa ja lausui yhden sanan. Se oli oikein. Tämän jälkeen nousimme, etsimme ja löysimme: savuavan laatikon, josta kuului kohinaa. Oli aika saattaa The Table loppuun.

Mitä sitten tapahtui? Kuinka paljon jätin kertomatta? Miksi liekit lämmittivät illallisen lomassa ja miksi meille katettiin mustat kumihanskat? Kuka on hän ja miksi hän vietti kanssamme koko illan?

Vastauksia avoimeksi jääneisiin kysymyksiin saat varaamalla paikkasi Amarillon The Tablesta. The Table on 3 tuntia, 12 ruokalajia, 4 juomaa, rajattu määrä ihmisiä ja kaksi kattausta viikossa, perjantaisin ja lauantaisin. The Table on ilta täynnä yllätyksiä, uusia ystäviä, vieraita, tulta ja jäätä. Herkullista ruokaa ja odottamattomia käänteitä.

The Tablen voit kokea seuraavissa Amarilloissa: Helsinki, Hyvinkää, Hämeenlinna, Jyväskylä, Kotka, Kouvola, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Rovaniemi, Rauma, Tallinna, Vaasa ja Vuokatti.

Hinta 44,90 €/hlö S-Etukortilla (49 €/hlö ilman korttia). Jokaiseen kattaukseen mahtuu vain 8 henkilöä. The Table on myös oiva idea vaikkapa lahjaksi. The Tableen voi osallistua S-ryhmän ravintolalahjakortilla.

Bienvenidos a la Amarillo. Aquí se vive bien.

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissaxmiraorvokki, Twitter: @miraorvokki