Millainen vuosi 2018 oli oikeasti? – kooste ilman matkajuttuja

Eilen se iski. Tajunnanvirta. Mieleni alkoi kelata vuotta 2018 ja mietin, että hittolainen, se vuosi oli oikeasti hyvä ja kun tässä ei päiväkirjaa omista, niin voisihan sen tunkaista vaikka tänne koko blogin lukijakunnan nähtäville.

Tikulla silmään, jos vanhoja muistelee, mutta sallitteko, että meitsi vetää vielä tähän väliin pienen vuosikertauksen siitä, miten vuosi oikeasti meni, kun kaiken matkailunäkökulmallisen jättää pois?

Vuosi 2018 oli oikeasti täynnä rekrytointeja ja uusia työtuulia. Onnea ja innostumista, mutta epävarmuutta siitä, mihin tie tulevaisuudessa vie.

Vuosi 2018 alkoi työn osalta aivan tutuilla rutiineilla, mutta pian tuuli kääntyi. Keväällä mieleeni hiipi ajatus siitä, että sitten, mikäli tämä ei määräaikaisuuden jälkeen jatkuisi ja jos jatkuisi, niin haluaisinko sen jatkuvan? Hain muutamaa paikkaa plan B:nä, koska mielestäni milloinkaan ei voi olla varma mistään työrintamalla, ennen kuin nimet ovat paperissa. Mitä lähemmäs määräaikaisuuteni päättymispäivä tuli, sitä vahvempana mieleeni hiipi ajatus, että taidankin vetäytyä, enkä aio taistella paikastani, sillä haluan vielä nähdä ja kokea jotain uutta. Minulla oli tunne, että näin on tarkoitettu. Ilmoitin, että määräaikaisuuden jälkeen jatkuvaan paikkaani voi hyvillä mielin katsella muita henkilöitä. Minulla ei ollut vielä mitään vahvistettuna muiden juttujen osalta, mutta en halunnut viedä joltain onnekkaalta vanhaa paikkaani, koska tiesin, että jos minulla tuli kerran ajatus hakea uusia juttuja, tulen hakemaan niitä pian uudelleenkin.

Muutama viikko ennen määräaikaisuuteni loppumista sain puhelinsoiton eräästä yrityksestä heti työhaastattelun jälkeen. Ala oli aina kiinnostanut minua, mutta en ollut koskaan osannut unelmoida siitä, että pääni riittäisi sellaisiin hommiin kuin mitä olin hakenut. Olen matkailualan restonomi ja jo kolmessa eri positiossa matkailualalla työskennellyt, mutta viestintä ja media – se oli aina myös kiinnostanut.

Hihkuin sisäisesti ilosta. Mä sain sen paikan. Toisaalta tuntui, että onko taas hullua hypätä lyhyeen määräaikaiseen sopimukseen ja vielä osa-aikaisena, mutta taas kerran joku pieni ääni sanoi sisälläni, että kyllä, uskalla hypätä. Otin työn vastaan ja aloitin työt media-analyytikkona. Opin paljon uutta, tajusin sittenkin osaavani Excel-kiemuroita, sain toisen osa-aikaisen työn media-analyysien rinnalle myös viestinnän parista ja puoli vuotta meni aivan kuin siivillä. Myönnän, että hain siinä välissä mielenkiinnosta työtä, joka oli aivan ultimaattinen unelma, siinä yhdistyi vähän kaikkea, mistä pidän: matkailu, kirjoittaminen, mediapuoli, toimituksellinen työ. Uskalsin unelmoida ja mutta onneksi unelmoin, sillä rekrytointiprosessit opettavat aina paljon.

Vuoden 2018 toinen määräaikainen työsopimus läheni loppuaan ja mietin, että mitä sitten, jos työsopimus ei jatkuisikaan? Olin pitkään täysin varma, että täällä minä tulen jatkamaan, mutta epävarmuuden tunne sai minut taas kurkkimaan pidemmälle tulevaan. Mietin, että onko tämä taas ihan hullua, mutta kuinka ollakaan, juuri heikolla hetkellä toisesta alalta toimivasta yrityksestä aukesi vakituinen paikka. Olin hakenut kyseiseen yritykseen muutaman kerran vuosia sitten, joten nyt ajattelin, että kolmas kerta saa toden sanoa ja se kannatti. Joulukuussa 2018 kävin allekirjoittamassa uuden alun paperit – vuosi 2019 alkaisi viimein työsopimuksella, jossa ei ole päättymispäivää.

Vuosi 2018 oli oikeasti täynnä erilaisia kekkereitä, teemabileitä ja naamiasia.

En ole mikään bilehile, mutta kun kyseessä on naamiaiset tai teemajuhlat, niin meitsi alkaa käymään kierroksilla. Suosikkijuhlani on ehdottomasti Halloween, koska silloin saa miettiä asua oikein ajan kanssa ja jokainen panostaa aina ihailtavan paljon. Sen jälkeen, kun muutin Helsingin suunnalle, niin huomasin, että kaikenlaiset pienet kekkerit ja kokoontumiset alkoivat lisääntymään kalenterissa huomattavasti ja tuntuu, että vuonna 2018 kävin todella monissa menoissa. Onneksi nämä kaikki jutut olivat aina enimmäkseen iltapäiväpainotteisia, niin tämäkin aamuvirkku on päässyt aina tuttuun tapaansa klo 22 petiin.

Vuonna 2018 juhlittiin, mutta erityisesti pitää nostaa parhaina juhlina serkkuni 90-luvun teemalla järjestetyt nelikymppiset, meidän huikealla askartelupanostuksella järjestetyt Halloween-juhlat sekä suvun perinteiset elojuhlat. Meidän suku pitää selkeästi kaiken maailman kissanristiäisistä. Kävin myös pitkästä aikaa festareilla, sillä Laukaan John Smith Rock Festivalin esiintyjäkunta oli aika timanttista.

 

Vuosi 2018 oli oikeasti täynnä Evidensia eläinlääkäriasemalla hyppäämistä ja sydämentykytyksiä pienen kääpiömäyräkoiran takia.

Parasta vuodessa 2018 oli ehdottomasti se, että hankin viimein oman koiran. Meidän porukoiden Fasu tietysti on ilahduttanut elämäämme jo yli 10 vuoden ajan, mutta ei se kämppä kaupungissa ole tuntunut kodilta, kun sieltä on puuttunut tassujen äänet. Helmikuussa 2018 elämä muuttui, kun talouteen tuli pieni Sava. Asuessani Sloveniassa ihastuin Sava-joen nimeen. Se kuulosti niin kauniilta. Mietin tuolloin, että jos minulla on joskus koira, Sava olisi aivan loistava nimi. Tuo ajatus ei koskaan lähtenyt päästäni ja kun näin tuon pienen pirpanan ensimmäistä kertaa koskaan tiesin heti, että siinä on minun Savani.

Vuosi Savan kanssa oli aivan huikea, mutta kaiken ihanuuden verhon takaa löytyy myös lompakon osalta synkkiä juttuja. Katsoin juuri Evidensian sovelluksestani, että olemme käyneet vastaanotolla yhteensä 7 kertaa vuoden 2018 aikana. Tokihan näihin sisältyy myös pakolliset pentutarkastukset ja rokotukset, mutta lompakkoa kevensi vuonna 2018 mm. Savan maitokulmahampaiden poisto, sen jälkeinen leikkaushaavan tulehdus ja oksennuttaminen. En vaihtaisi hetkeäkään pois, mutta suosittelen silti lämpimästi kattavaa eläinvakuutusta, se on ollut pelastus vuonna 2018.

Vuosi 2018 oli oikeasti täynnä aasialaista ruokaa ja kasvispainotteisia ruokakauppakäyntejä.

Kun aloitin media-analyytikkona kesäkuussa, en tiennyt että voisin löytää tuolloin elämääni sellaisen ihmisen, joka ei myöskään kyllästy aasialaiseen ruokaan koskaan. Olen siis itse aivan järjetön aasialaisen ruoan ystävä ja äitinikin jo joskus pienenä sanoi minulle, että olen tainnut olla edellisessä elämässäni japanilainen. Vuonna 2018 söin enemmän ulkona kuin koskaan ennen, sillä löysin työkaverin, jonka kanssa käytiin lounaalla usein ja aina aasialaisessa. Pari kertaa astuttiin harhaan italialaisen ruoan kanssa, mutta onneksi tultiin taas järkiimme. Jos ei nyt ihan vaan ylistetä J:tä tässä, niin ylistetään samalla myös kaikkia niitä huikeita ihmisiä, joiden kanssa olen lähentynyt vuoden aikana ja joita olen löytänyt elämääni vuoden 2018 aikana. Esimerkiksi yllä oleva kuva on Yes Yes Yes -ravintolasta, jota kävin testaamassa Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogin Veeran kanssa. Koiraäitien on pidettävä yhtä.

Lounaspaussit menivät vuonna 2018 siis ravintolaruoasta nauttien, mutta havahduin myös katselemaan omaa kauppakäyttäytymistäni enemmän vuodenvaihteessa. Kurkkasin omat ostoni vuoden 2018 ajalta S-kanavalta, sillä meidän talouden kaikki ostokset tehdään viereisessä Prismassa ja hämmennyin siitä, kuinka terveellisesti syönkään huomaamattani nykyisin. Fun fact: olen ostanut vuonna 2018 vain yhden einestuotteen, joka oli rukiinen riisipiirakka -pussi, 42 kauramaitoa, satoja kappaleita erilaisia kasviksia, joista suurin määrä on tomaatit, joita ostin vuoden aikana kokonaiset 30 pussia (!?!),  7 pussia Broadway-sipsejä, 7 pussia ranch-dippiä ja 7 creme fraichea, mutta onneksi 0 kappaletta karkkeja tai virvoitusjuomia (ps. näillä kolmella 7:llä taitaa olla joku yhteys toisiinsa?). Suurin syntini on kuitenkin selkeästi ollut yksi kermainen sinihomejuusto, joita olen vuoden aikana ostanut 16 kappaletta. 16?! Ja siihen vielä K-kaupan juustotiskiltä ostetut päälle. Taidankin tehdä vielä tässä uuden vuoden lupauksen ja lupaan vähentää juustohimojani, suurinta syntiäni.

Vuosi 2018 oli oikeasti täynnä flunssaa ja aikaisia aamuja.

Vuosi 2018 oli flunssan vuosi. En tiedä, oliko kyseessä sitten työpaikan ilma vai joku muu juttu, mutta olin flunssassa paljon useammin kuin koskaan ennen. Ei tuntunut hirveän hyvältä ilmotella joka kuukausi olevansa flunssassa, mutta pakkohan se oli, kun puoliteholla on vähän turhaa tehdä juttuja, joita joutuu sitten korjailemaan, jos pää ei ole täysillä mukana.

Vuosi 2018 oli myös täynnä aikaisia aamuja. Toki niihin vaikutti myös Savan saapuminen, mutta myös se, että kroppa oli jo harjoitellut hyvin edellisenä vuonna aikaisia aamuja. Minulla on nyt viimeisen parin vuoden aikana ollut liukuva työaika ja olen kokenut itselleni parhaaksi sen, että menen aamulla aikaisin töihin. Olen yleensä mestoilla siivoojan kanssa samaan aikaan, n. klo 7 on mielestäni ihan OK aika saapua toimistolle. On ihanaa herätä aikaisin, tallustaa töihin ilman aamuruuhkien kiirettä ja melua ja lähteä pois toimistolta juuri ennen sitä hetkeä, kun työmatkalaisten massat täyttävät lähijunat.

Tällainen vuosi 2018 oli oikeasti, kun kaikki ihanat matkajutut jättää siitä pois. Mielestäni vuosi oli aikamoinen tuuliviiri, mutta yksi opettavimmista koskaan. Löysin elämääni paljon uusia ihmisiä, uskalsin tehdä rohkeita valintoja ja tehdä niin kuin sydän sanoo. Millainen oli sinun vuotesi 2018, jos matkailua ei mietitä? Oliko se huikea, opettava, innostava, vaikea, kannattava?

Ps. Olen pitänyt blogini vahvasti matkailupainotteisena, mutta pyöritellyt päässäni joka kuukausi pientä kuukausikatsausta, jossa kertaan menneen kuukauden ilman reissuvinkkejä ja siitä ”tavallisen elämän” näkökulmasta. Eli myös vähän lifestylempää sekaan, koska tavallista elämäähän täällä eletään. Kuulostaisiko toimivalta?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply ulla50 perjantai, tammikuu 11, 2019 at 22:00

    Olipa kiva postaus! Sun vuosi kuulostaa kovin samanlaiselta kuin mun viime vuodet työn suhteen :D Nyt tuntuu, että olen aloittanut sellaisessa työssä, jonka toivoisin olevan vaikka vakkari (en ole tainnut erityisemmin moista toivoa ennen koskaan) mutta will see! Eka viikko menossa. :D Hyvä idea tehdä matkapostausten lisäksi myös muuta!

    • Reply miraorvokki sunnuntai, tammikuu 13, 2019 at 13:57

      Ihana kommentti Ulla! <3 Nautitaan nyt molemmat meidän huikeista uusista duuneista. Aion kyllä ottaa kuukausikatsauksen tavaksi, kivaa vaihtelua matkajuttuihin! :)

  • Reply Piyya sunnuntai, tammikuu 13, 2019 at 21:54

    Sun tajunnanvirta on niin soljuvaa, että lukisin varmaan melkein mistä tahansa kirjoittaisit 😊
    Eli minusta ainakin toimii hyvin vaikka blogissa on muutakin kuin matkajuttuja !

    • Reply miraorvokki maanantai, tammikuu 14, 2019 at 08:05

      Voi miten ihana kommentti sinulta jälleen! <3 Olet niin ihana! Ajattelin, että voisin tehdä tästä kyllä tavan. :)

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.