Monthly Archives

marraskuu 2018

Ravintolahommia Bukarestissa – iloa, ihmetystä ja kotiviiniä

Bukarest, voi ihana ja rappioromanttinen Bukarest. Jos nyt kuitenkin suoraan sanotaan, niin Bukarest ei tehnyt meikäläiseen lähtemätöntä vaikutusta ruokakaupunkina, vaikka olisin niin halunnut. Ruoka oli toisaalta ihan hyvää, mutta suurimmat wau-efektit jäivät tällä erää puuttumaan useasta vierailupaikasta. Mutta ai että, miten viihtyvyyteen ja sisustukseen täällä olikaan panostettu useimmissa paikoissa, me likey!

Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että Bukarestissa on kuitenkin potentiaalia. Ehkä suurin juttu, mitä jäin reissullani kaipaamaan on se aito ja paikallinen ruoka. Paikallista viiniä tosin oli tarjolla hyvin, pisteet siitä! Ravintoloiden osalta tuntui, että kaupungissa tuli enemmän vastaan italialaista ja ranskalaista ruokaa kuin sitä paikallista, tai ehkä meitsi katseli vääriä paikkoja. Kuka tietää, ehkä lähden vielä paikallisten ruokien metsästykseen Romaniaan, sillä muutama paikka jäi vähän kutkuttamaan.

Pidemmittä puheitta, seuraavaksi pukkaisi ravintolajuttuja Bukarestista. Luvassa on kuivaa kananrintaa, vehreää viinibaaria, rappioromanttista kattoterassia ja euron litralta maksavaa vinkkuu. Nauttikaa ja poimikaa vinkit talteen!

KATTOTERASSIT

1. Pura Vida Sky (Strada Smârdan 7)

Mielestäni maisemiltaan parempi kattoterassi sijaitsi yllättäen hostellin katolla. Terassi oli rappioromanttinen, hieman rosoinen ja tunnelma mainio. Bukarestin rakennukset eivät olleet hirveän korkeita, eikä tämäkään terassi kavunnut hirveän korkealle, mutta kuitenkin sopivasti Bukarestin kattojen ylle.

Pura Vida Skyssä ei ole hissiä, mutta onneksi portaissa oli tsemppiviestejä. Täällä nauttii ehdottomasti lasillisen, jos toisenkin. Pienenä ihmetyksenä nostaisin reissukaverin proseccon, joka tarjoiltiin cosmopolitan-lasista. Viinilasihullu täällä hei! :—D

Hintataso: lasi viiniä n. 2 €.

 

2. Nomad Skybar (Etaj 1, Strada Smârdan 30)

Nomad nousi sisustukseltaan ja viinivalikoimaltaan Pura Vidan ohi meikäläisen mielessä. Molemmilla on tosin varmasti aikansa ja paikkansa. Me käytiin Nomadissa arki-iltana ja suht aikaisin, joten paikka oli vielä erittäin hiljainen. Voin tosin kuvitella, että Nomad näyttäytyy Romanian yöelämässä myös trendikkäänä menomestana.

Nomadiin pääsee hissillä, eli siitä myös plussaa, koska rappusten kapuaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys. Tarjolla oli yllättävän herkullista paikallista viiniä, käykää testaamassa!

Hintataso: lasi viiniä n. 3 €.

KAHVILAT

1. Artichoke (45 Calea Victoriei)

Tälle paikalle voin antaa lämpimän suosituksen. Suloinen Artichoke on loistava aamupalapaikka ja sijaintikin vaikutti mielestäni mainiolta. Me ei tosin meinattu ensin löytää koko Artichokea, sillä kahvila sijaitsi rakennuksen käytävän päässä, eikä sinne ollut mitään opasteita. Onneksi etsintä palkittiin ja päästiin nauttimaan Artichoken aamupalasta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Artichoken aamupala oli vallan toimiva. Kahvimaidon sai vaihdettua kasvisversioon ja aamupalalautanen oli raikas. Yksinkertaista, mutta hyvää!

Hintataso: breakfast plate n. 5 € ja kahvi n. 3 €, ei paha.

 

2. Rue Du Pain (Calea Floreasca 111-113)

Ihan jeba ja Instagram-ystävällinen paikka, mutta en välttämättä juoksisi tämän perässä, sillä lokaatio on aika kaukana keskustasta. Jos tosin majoitut jossain paikan kulmilla, niin käy ehdottomasti testaamassa. Rue Du Pain saa ehdottomasti pisteet ruoan ulkonäöstä ja taivaallisen hyvästä tuorepuristetusta appelsiinimehusta, ai että!

Otin täällä itse klassisen eggs benedictin testiin ja Veera herkutteli myös makeammilla jutuilla. Eggs benedict ei tehnyt meikäläiseen vaikutusta, mutta ymmärrän hyvin, että Rue Du Pain on yksi Bukarestin trendikkäimmistä kahviloista ja sen huomasi väen määrästä. Palvelu oli todella loistavaa, mutta ruokakuvaa napatessamme ihmetykseksi nousi tarjoilija, joka säntäsi ilmoittamaan, että omista ruokahommista saa kyllä ottaa kuvia, muttei esim. tiskeistä, joissa näkyy herkut ja hinnat. Samassa huomasin, että myös ravintolan ikkunoita oli peitetty, eikä heillä tosiaan ollut verkkosivuja, joten pisti mietityttämään, että mitä salaisuuksia kahvila oikein pitää sisällään. :—D

Hintataso: en millään muista tarkkoja hintoja, eikä niitä voi tarkistaa verkkosivujen puuttuessa, mutta muistaakseni eggs benedict oli jotain n. 7 € luokkaa, kahvi n. 3 €. Myös täällä oli tarjolla kasvimaitoja.

3. The Urbanist (Strada Căldărari 3)

Ihana sisustus, ihanan urbaani tunnelma ja oh, mitä juomia! Urbanist vaikutti ainakin meikäläisen heti ensipuraisulla. Tämän paikan osalta en osaa sanoa muuten kuin viinin ja alkoholittoman drinksun osalta, mutta ai hitsiläinen, kun ”mehukin” oli nannaa.

Urbanist sopii mainiosti rentoon illanviettoon ja täällä myydään myös urbaaneja vaatteita. Jälleen raikasta, yksinkertaista ja hyvää.

Hintataso: lasi viiniä n. 2 €.

RAVINTOLAT

1. Burger si Scoici 27 (Strada Smârdan 27)

Älä anna punaisten ja muovisten pöytien hämätä, tässä paikassa on potentiaalia! Burger si Scoici 27 sijaitsee kiireisellä ravintolakadulla, jonka elämänmenoa oli kiva seurata lokakuun viilenevässä illassa paikallisen oluen ja viinin äärellä.

Burger si Scoicissa saa todellakin vatsansa täyteen ja vaikka paikka on enemmän burgeripaikka, maistuivat ne simpukatkin hyvälle. Olisivat tosin voineet jättää tuon jäätävän krutonkimäärän pois simpukoiden päältä, meni vähän haaskuuseen, sillä nämä eivät tarvitse krutonkeja mukaansa. Ehdottomasti jatkoon rennon illanvieton yhteydessä, täällä ei tarvitse hifistellä ja homma toimii.

Hintataso: simpukat n. 7 €, valkosipuliperunat n. 2 €, paikallinen talon viini 2,5 €.

2. Les Bourgeois (Strada Smârdan 20)

Tätä paikkaa katsoin vähän kauhuissani, sillä ravintolan terassi oli todella turboahdettu ja terassilla odotteli sisäänheittäjä. Tällaiset merkit on meikäläiselle aina totaalisia no go -hommia. Päätin kuitenkin olla avoimin mielin ja testata paikan lounaan, koska siinä ei testaamisessa paljoa hävinnyt.

Yllätyin itseasiassa paikasta positiivisesti, vaikka olin todella skeptinen astuessani sisään tähän ravintolaan. Alle 10 euron lounaaksi paketti oli todella toimiva, mutta ei mikään makumaailman räjäyttäjä.

Hintataso: kolmen ruokalajin lounas n. 5 € ja lounaan yhteydessä lasin viiniäkin sai -50 % hintaan, eli lasi viiniä n. 2 €.

3. Ză Lokal (Calea Victoriei 214)

Jälleen ihan jeba, vaikkei ehkä ulkonäöllisesti sitä kielikään. Ză Lokalia oltiin tituleerattu monessa paikassa parhaaksi hampurilaispaikaksi Bukarestissa ja toden totta, hampurilainen oli todella herkullinen.

Henkilökunta oli mielestäni vallan ihanaa ja auttavaista, sillä lista oli täällä vain liitutaululla raapustettuna ja vielä romaniaksi, joten meikäläiset kohtasivat taulun kanssa pientä kielimuuria. Pientä miinusta tosin satelee pikkuisen pehmeistä ranuista ja purkkimajoneesista. Kun kaikki oli muuten niin freesiä, olisivatpa tehneet myös majoneesin itse. Mutta tämä nyt oli vähän pikkusieluista, ehkä. Ehdottomasti jatkoon, seuraavaksi voisi ottaa salaatin burgerin viereen ranujen sijasta.

Hintataso: hampurilainen n. 9,5 €, ranskalaiset 3 € ja paikallinen olut n. 2 €.

4. Caru’ cu Bere (Strada Stavropoleos 5)

No voihan räkä, kun ei vaan toiminut niin ei. Ei jatkoon. Myös Caru’ cu Bere koreili korkealla Bukarestin ravintolalistoilla, mutta en kyllä ymmärrä, että miksi ihmeessä. Paikka oli ulkoisesti taas meitsille täysi no go, mutta ajattelin antaa jälleen mahdollisuuden. Tällä erää uhka ei ollut mahdollisuus.

Jäimme istumaan tilanpuutteen vuoksi ulos terassille, sisältä Caru’ cu Bere oli ehdottomasti tunnelmallisempi ja tosi viihtyisän näköinen. Sisätilojen lisäksi ainoa asia, mistä keksin hyvää on herkullinen juustolautanen, tosin sekin järjettömän iso kahdelle ja kallis, todella kallis muuhun hintatasoon verrattuna. Miinusta satelee myös järjettömästä kiireestä sekä todella kuivasta kananpalasesta. Olisin mieluusti tiedustellut tarjoilijalta jotain hyvää romanialaista ruokaa heidän listaltaan, mutta väkeä oli niin paljon, ettei tarjoilijoilla ollut aikaa asiakkaiden kanssa jutteluun. Jälkiruoaksi odoteltua espressoakin odoteltiin n. 20 min, silloin oli itse jälkiruokajäätelö jo sulanut.

Hintataso: juustolautanen n. 11 €, yksi kanan rintapala n. 5 €, vihannekset kanan kaveriksi n. 3 € ja lasi viiniä 13 €.

KOTIVIINILLE

1. Piata Obor -markkinat (Str. Ziduri Mosi nr. 4, Sector 2)

Kyllä vain! Hihkuin sisäisesti, kun Veera vei minut Piata Oborin markkinoille. Paikallisia ihmisiä myymässä kotiviinejään, järjettömän rosoinen terassi keskellä markkinoita ja hitsi, miten ihanaa porukkaa. Täällä kannattaa varautua siihen, että englantia ei välttämättä osata, mutta eipä se menoa haittaa.

En kyllä oikeasti ole mikään kotiviinin ystävä, mutta voiko olla enää parempaa kuin paikalliset markkinat, jossa niin nuoremmat kuin vanhemmat viinintekijät mainostavat omia kotitekosiaan. Jotenkin täällä välittyi niin ihana ja aito menneen ajan tunnelma, että ihastuin paikkaan täysin.

Hintataso: maan ja taivaan väliltä, kotiviinejä sai maistella ilmaiseksi, mutta muuten hinta oli n. 1-2 € välissä / litra.

 

Millaisia ravintolajuttuja sinulla on Bukarestista?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki,Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Reissuun puolitutun kanssa – kannattaako vai eikö kannata?

Kas siinä vasta pulma!

Uuden reissukaverini selkä ja sävyihin sointuva talo Romanian Brasovissa.

Terveisiä jälleen sateisesta Helsingistä! Joku varmaan huomasikin Instagramin puolella, että meikäläinen seikkaili lokakuun lopussa Romaniassa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -blogin Veeran kanssa. Tämä reissu oli meille ensimmäinen yhteinen, jonne päädyimme aikamoisen sattuman kautta.

Toivottavasti haluatte kuulla lisää, sillä seuraavaksi kerronkin, miten sille yhteiselle reissulle päädyttiin.

Oli kesäinen iltapäivä ja Rantapallon 10-vuotisjuhlat bloggaajien kesken. Illan kruunasi arvonta, jossa yksi voitti reissun Romaniaan. Arvonnan alkaessa tiesin, että kotijoukkojani ei hirveästi Romania kiinnosta, joten heitin vieressä seisovalle Veeralle: ”Jos mä voitan, niin otan sut mukaan!”

Long story short: Arvonta pyörähti käyntiin ja arvontaruutu pysähtyi meikäläisen kohdalle. ”Nyt mun on varmaan pakko ottaa sut mukaan!”

Kuva kohtalokkaasta illanvietosta, jolloin lupasin ottaa Veeran mukaani, mikäli arpaonni reissuarvonnassa osuu kohdalleni.

Kesä viiletti ohitse ja syyskuussa tajusin, että pian se koittaa, lokakuu ja ensimmäinen reissuni Veeran kanssa.

Tuntui vähän absurdilta, että oli lähdössä reissuun ihmisen kanssa, jonka mukamas tuntee, mutta taas toisaalta ihmisen kanssa, josta ei kuitenkaan tiedä mitään. Mitäs sitten, jos meidän matkustustottumukset ajautuvatkin törmäyskurssille? Mitäs sitten, jos toinen nauttii, mutta toinen vaan hajoilee?

Not gonna lie, sillä meidän matkustustottumukset osoittautuivat todella erilaisiksi ja se pisti meikäläisenkin miettimään omaa itseään matkailijana. Uskon, että tämän reissun jälkeen tunnen itseni entistä paremmin, sillä jouduin useamman kerran pois mukavuusalueiltani, mikä on erittäin hyvä. En olisi kuitenkaan uskonut, että voisimme loppupeleissä olla niin erilaisia, sillä samanlaisia mieltymyksiä oli erittäin hankalaa löytää. Heittelimme toisillemme jatkuvasti kysymyksiä kuin A-studiossa ja naureskelimme, että miten emme vain keksi mitään yhteistä. kuinka ollakaan, niin erilaisuudesta tulikin reissun suola.

Toinen rakastaa suunnittelemattomuutta, toinen lähetti ennen reissua n. 40 paikan to do and see -listan. Toinen rakastaa hotellimajoitusta, toinen varasi kysymättä asuntomajoituksen. Toinen haluaa kulkea kuskin kanssa paikasta A paikkaan B, toinen haluaa vuokrata auton ja seikkailla itsekseen. Toinen haluaa eksyä yllättäen paikalliseen ravintolaan, toinen on suunnitellut juoksevansa ranskalaisen aamupalan perässä tunnin matkan. Toinen haluaa kavuta vuorille ja toinen haluaa tunnelmoida paikallisen viinin kanssa auringonlaskuja.. Näin sitä syntyikin vitsi: Viitasalon Viinimatkat & Kinnusen Aktiivilomat.

Kinnusen Aktiivilomat & Viitasalon Viinimatkat – arvaatte varmaan, kumpi snäksi on kumman?

Mitä opin itsestäni? Kannattiko näin erilaisten ihmisten lähteä yhdessä reissuun? Palattiinko reissulta ärsyyntyneenä vaiko onnellisena?

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että minun kannatti lähteä reissuun Veeran kanssa. Vaikka olen todella mukavuudenhaluinen ja määrätietoinen omista asioistani, oli todella virkistävää reissata ihmisen kanssa, jolla oli niin erilaiset mieltymykset. Uskon, että näen matkailun taas aivan erilaisesta näkökulmasta ja näen muiden matkailumieltymykset paljon avoimemmin silmin.

Opin itsestäni paljon matkailijana. Tiedostan nyt vielä vahvemmin sen, että olen oikeasti mukavuudenhaluinen ja rakastan päämäärätöntä haahuilua enemmän kuin suurta to do -listaa lomallani ja siinä ei ole mitään vikaa. Tiedostan tosin myös, että joskus kannattaa ottaa myös muilta matkailijoilta neuvoja, sillä näin näkee sen oman kuplansa ulkopuolelle ja vaikka tutunkin kohteen uusin silmin.

Yllätyksekseni meidän erilaisuudet olivatkin voimavara. Vaikka olin reissun jälkeen väsynyt, olin myös todella onnellinen. Olin onnellinen siitä, että vältyimme konflikteilta. Olin onnellinen siitä, että näin varmasti vallan erilaisen Romanian Veeran kanssa kuin niin, että olisin lähtenyt sinne tutun ja turvallisen kaverin kanssa. Olin onnellinen siitä, että uskalsin lähteä vuosien jälkeen jonkun puolitutun kanssa reissuun.

Mielestäni jokaisen kannattaisi säännöllisin väliajoin lähteä edes viikonlopun mittaiselle matkalle jonkun tuntemattomamman kanssa. Kun poistuu hetkeksi omasta kuplastaan, näkee maailman jälleen aivan erilaisesta vinkkelistä. Ihmiset, ottakaa joskus se puolituttu vieruskaveri mukaan reissulle, reissusta saattaa tulla huikea.

Summa summarun: kyllä kannatti.

Viitasalon Viinimatkat kiittää ja kuittaa viinilasin ääreltä – olisiko tässä oiva uusi bloginimi, mikäli päädyn vaihtamaan nimeä jossain vaiheessa?

Koska teikäläinen poistui viimeksi mukavuusalueeltaan ja lähti reissuun ”tuntemattoman” kanssa? Jaa omat kokemuksesi kommenttiboksissa – kannattiko vai eikö?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

La Serata Romana — roomalainen ilta Rossossa

Kaupallinen yhteistyö: Raflaamo / Rosso Iso Omena

Ennen kuin aloitat lukemisen, niin kysyn sinulta, koska olet viimeksi käynyt Rossossa? Oletko käynyt siellä viimeksi 15-kesäisenä kuten minä, etkä ole sen jälkeen vain saanut aikaiseksi sitä, että lähtisit testaamaan ravintolaa uudelleen? Niinpä, been there, done that. Aion kuitenkin kertoa tässä postauksessa pienen salaisuuden, Rosso ei ole enää sama kuin vuonna 2006.

Meidän naapurissa Vantaalla oli Rosso vielä muutama vuosi sitten ja melkein joka kerta siitä ohi kulkiessani mietin, että pitäisikö ravintolaa käydä testaamassa vuosien jälkeen. Vuodet kuitenkin vieri ohitseni ja ravintolakin lähti naapurista, joten idea jäi unholaan pitkäksi aikaa, mutta kun sain ehdotuksen uuden La Serata Romana -illallisen testaamisesta Ison Omenan Rossossa en enää miettinyt hetkeäkään. Ajattelin vain, että nyt viimein heitän menneisyyden pölyttyneet mielikuvani roskakoriin.

Roskakoriin ne pölyttyneet mielikuvat onneksi menivätkin, sillä Rosso yllätti ja ilahdutti uudella illallisellaan koko seuruetta roomalaisen illan muodossa. La Serata Romana eli roomalainen ilta on Rosson uudehko konsepti, joka sopii mainiosti pienemmille kuin suuremmille porukoille, vaikka juuri näin pikkujoulujen alla, sillä hinta ei päätä huimaa ja ilta sujuu kolmen ruokalajin kanssa leppoisasti. Mutta, mitä La Serata Romanaan siis kuuluu ja mikä on jutun juju?

Ison Omenan Rosson sisustus yllätti ja kauppakeskuksen hälinä katosi saman tien, kun astuimme sisään ravintolaan.

La Serata Romana vie illallistajan kolmen ruokalajin matkalle Roomaan. Illallistamaan voi lähteä vaikka yksin, mutta omaan kokemukseeni pohjautuen La Serata Romana sopii erityisesti porukalla kokoontumiseen. Vahva suositus esimerkiksi näin pikkujouluaikaan, sillä tämä illallinen sopii monelle kukkarolle ja konsepti niin pienelle kuin suurelle porukalle.

Menun hinta on asiakasomistajakortilla 25 € /hlö ja juomapaketti asiakasomistajakortilla 20 € /hlö. Kokonaisuudessaan pakettiin kuuluu siis lautasellinen antipasteja, neljä erilaista pizzaa, josta saa tuolla hintaa tilata vaikka kaikki neljä, panna cotta ja juomapakettiin alkumalja, lasi viiniä sekä avec -juoma jälkiruoan kanssa. Pizzaa rakastava ilahtuu siitä, että menulta saa tilata itselleen vaikka kaikki neljä pizzaa, jos vain jaksaa. Uskon myös, että moni ilahtuu siitä, että pizzoissa on tarjolla myös vegaaninen vaihtoehto. Juomapuolesta mainitsisin myös sen, että tarvittaessa vaihtoehdot saa alkoholittomana, mutta peruspakettiin kuuluu alkupalojen kanssa aperol spritz, pääruoan kanssa puolikuiva riesling tai marjainen barbera sekä jälkiruoan kanssa limoncello tai italialainen brandy.

La Serata Romana -menulla on tarjolla neljää erilaista pizzaa, joista jokainen voi valita oman suosikkinsa.

Saapuessamme Ison Omenan Rossoon meidät otettiin vastaan hymyssä suin. Läksimme testaamaan La Serata Romanaa maanantaina, jolloin ravintola oli varmasti hiljaisempi kuin yleensä. Saimme kulutettua hyvän ruoan, juoman ja juttujen äärellä useamman tunnin.

Seurueessamme oli neljä illallistajaa, joista yhden ruokavalio oli gluteeniton. Meitsi oli mokannut ja unohtanut ilmoittaa tästä, mutta positiiviseksi yllätykseksemme tarjoilijamme ei hätkähtänyt tietoa lainkaan, vaan ilmoitti oitis, että antipastilautanen sekä pizza onnistuu heillä myös gluteenittomana. Tästä siis pisteet kotiin Rossolle.

Alkuun nautimme herkullisen antipastilautasen, josta löytyi jokaiselle jotain. Kannattaa varoa, sillä alkupalat veivät ainakin meitsin hieman mennessään ja piti vähän hidastaa itseään, sillä meinasin jo hetkeksi unohtaa, että niin, ne pizzat olisi vielä tulossa ja jälkiruoka kanssa.

Koska meitä oli liikkeellä neljä, sovimme että testaamme jokainen eri pizzaa ja pääsemme näin maistamaan kaikkia tarjolla olevia pizzoja. Omaksi suosikikseni nousi yllättäen rustica bresaola, jonka täytteet olivat kuivattu naudan entrecote, vuohenjuusto, paahdettu paprika sekä tomaattivalkosipulidippi. Toinen vahva suositus menee vegaaniselle pizzalle, sillä yhdistelmänä artisokka, puolikuivattu tomaatti, kesäkurpitsa, punasipuli, granaattiomena,  sekä viikunabalsamicoa ja oliiviöljy ovat vain 6/5. Pizzoista vielä sen verran, että pohja oli ihanan rapea ja kaikkiin kuului päälle raikasta yrttisalaattia, josta yllätyin myös positiivisesti. Metisi rakastaa vihreää pizzan päällä nääs. Kokonaisuudessaan Ison Omenan menun löydät muuten täältä.

Näiden lippujen juju on se, että kun olet saanut syötyä edellisen pizzan, saat tätä heiluttamalla lisää. Hauska idea ainakin meikäläiselle, jolle se tarjoilijalle viittominen on aina niin hankalaa. :–D

Jälkiruoaksi La Serata Romanaan kuuluu piccolo panna cotta, joka on tällaiselle ei-jälkkäreitä-rakastavalle juuri sopiva jälkiruoka kokonsa puolesta. Juomapakettiin kuuluu avec jälkiruoan kanssa ja testasin tässä itseasiassa ensimmäistä kertaa ikinä klassista limoncelloa, koska oltiinhan nyt makumatkalla Italiassa.

Jälkiruoan kohdalla jokainen meistä taputteli ainakin henkisesti vatsaansa, sillä olimme kaikki aivan täynnä. Jokainen oli sitä mieltä, että hintaansa nähden La Serata Romana on vallan kannattava paketti illanistujaisiin. Vaikka Ison Omenan Rosso sijaitsee myös keskellä vilkasta kauppakeskusta, ei häly haitannut iltaa ollenkaan, vaan miljoo sai peräti unohtamaan hetkittäin sen, että olemme sisällä kauppakeskuksessa. Olen ehkä itse vieläkin vähän hämmentynyt siitä, kuinka mielikuvani Rossosta muuttuivat tämän yhden illan aikana.

Ison Omenan Rosson lokaatio on muuten aika mainio. En ollut koskaan vielä mennyt metrolla näin pitkälle Espoon suuntaan, mutta opinpahan nyt, että Isossa Omenassa käy näin helposti useamminkin. Metrohan siis menee suoraan Isoon Omenaan, eli matka on helppo taittaa vaikka Vantaalta asti.

Kaiken kaikkiaan La Serata Romana jäi mieleen positiivisena. Jos siis etsit rentoa illallispaikka pikkujouluihin tai kaveriporukan tapaamiseen, voin lämpimästi ruositella Ison Omenan Rossoa. Ruoka oli konstailematonta, täyttävää ja raikasta.

Joko siellä on pikkujoulut suunniteltuna? Mikäli paikka on vielä auki, niin pöytävarauksen Ison Omenan Rossoon voi tehdä täällä.