Monthly Archives

syyskuu 2018

8 faktaa minusta – osaako vaatetusalan artesaani kutoa sukkaa?

Olen nyt useampaan otteeseen törmännyt 8 faktaa minusta -postauksiin seuraamissani matkablogeissa ja olen lukenut näitä postauksia hymy huulilla. Mielestäni on ihanaa lukea paljastuksia seuraamieni blogien kirjoittajista, sillä näin pääsen lähemmäs kirjoittajaa aidosti. On myös hauska huomata, miten erilainen, mutta toisaalta samanlainen sitä on toisten kanssa.

Pidemmittä puheitta, tämä postaus sisältää siis 8 erikoisempaa faktaa minusta. Toivottavasti nämä tuovat hymyä ja hämmennystä teidänkin huulillenne. Aloitetaan siis!

Tässä on jotain osviittaa elämäni herkuista ja synneistä.

1. Innostun aivan liian helposti ja sitten mennään nollasta sataan ja tunteella

Vaikka meidän taloudessa rakastetaan autoja, niin ainoa asia joka tässä taloudessa kiihtyy nollasta sataan alle 5 sekunnissa, olen minä – niin hyvässä kuin pahassa. Tästä aasinsiltana ajatuksiini vieri se seikka, että minähän innostun aivan liian helposti ja kun innostun, niin siinä mennään eikä meinata, sillä elän todella tunteella.

Saatan innostuksissani napata muutaman minuutin varoitusajalla lennot Tokioon, koska se vaan tuntuu oikealta, nähdä telkkarissa täydellisesti höyrytetyn riisin ja marssia innostuksissani ostamaan riisikeittimen tai esimerkiksi saada idean, että nyt nappaan hiuksiini kuparin vivahteen ilmassa tuoksuvan syksyn kunniaksi ja marssin saman tien kauppaan hakemaan kuparin colormaskin ja tunkaisen sen heti päähäni – meni sitten syteen tai saveen.

 

2. Rakastan, rakastan, rakastan hammaslääkärissä käymistä

Meikäläisellä on joku hullu pakkomielle purukaluston kuntoon, eikä hampaitani ole jouduttu eikä toivottavasti koskaan jouduta paikkaamaan. Mulla oli muutama vuosi sitten alkava reikä hampaassa ja pelästyin siitä asiaa niin, että hinkkasin varmaan liiaksikin hampaitani muutaman viikon ajan tuon jälkeen. Lääkäri siis vinkkasi, että pesua vaan niin se reikä voi vielä pysähtyä, kun on vielä niin pieni. Koska meikällä on pakkomiele purukaluston kuntoon, en koskaan matkusta minnekään ilman sähköhammasharjaani, sillä en voisi kuvitella elämääni ilman kunnon hammasharjaa, olin sitten kotona tai keskellä viidakkoa.

Rakastan siis hammaslääkärikäyntejä ja käynkin tarkastuksessa sekä hammaskiven poistossa ainakin pari kertaa vuodessa. Se on jotenkin ihanan rentouttavaa ja ai että, mikä tunne sen jälkeen onkaan, kun suu on taas täydellisen puhdas! Kehtaisin jopa väittää, että hammaslääkärin penkissä puhdistettu suu tuntuu paremmalta kuin yksikään lentokoneen nousu kiitoradalta.

Tässä kuvassa on mun lempparivärit, lempparilasi sekä lempparijuoma.

 

3. En pidä makeasta, enkä trendikkäistä Prosecco-viineistä

Kyllä, kaksi inhottavaa juttua elämässäni ovat ehdottomasti makeat sekä Prosecco. Pirskahteleva ja trendikäs Prosecco on ollut nyt muutaman vuoden kaikkien huulilla ja olen yrittänyt olla avoin sen makumaailmalle, mutta jos ei pysty, niin ei vaan pysty. Prosecco on omaan makuuni usein liian kepeää, päärynäistä, makean omenaista, vaikka olisikin kuivaa. Pidän enemmän vahvasta, ehkä jo vähän kieltä kuivattavasta paahteesta, tammeen taittuvasta makumaailmasta ja vähän erilaisesta tyylistä.

Ja makea – kuka nyt oikeasti ei pidä makeasta? Täällä bingo! En osaa sanoa mitään yhtä syytä miksi, mutta jostain syystä en ole koskaan oppinut pitämään makeasta. En ole koskaan muistaakseni ostanut edes limsapulloa ja tilaan jälkiruoan ravintolassa tosi harvoin, ellei kyseessä ole jotain todella houkuttavaa mitä testata. Rakkaus suolaiseen sitten korostuukin elämässäni hieman liiaksi, sillä saatan mätätä suolaista herkkua nassuun antaumuksella sen makeankin edestä liian usein. Meikäläisen vierasvara on sipsit ja paras juttu on dinnerillä tilata makean jälkkärin sijasta juustolautanen ja vetää se yksin nassuun – nam!

 

4. Olen vaatetusalan artesaani, joka ei osaa kutoa sukkaa

Kolmannella luokalla jouduin valinnan eteen: opiskellako teknistä- vai tekstiilityötä seuraavien kouluvuosien ajan? Valinta oli mielessäni helppo, sillä halusin ehdottomasti opiskella puuseppä-pappani innoittamana puu- ja metallitöitä, en tekstiilityötä. Ainoa asia mikä vähän jännitti, oli se, ettei kukaan muu flikka aikonut valita teknisentyön tunteja. Opettajanikin sitä vähän ihmetteli ja varoitteli, että vuosista poikien kanssa saattaa tulla haastavaa, mutta onneksi tuo osoittautui ihan humpuukiksi. Seuraavina vuosina tein itse mm. seinäkellon, darts-kaapin, autoin puutyötunneilla ystävääni ihastunutta poikaa muotoilemaan ihastukselleen puusydämen ja kolvasin sormeeni useita kertoja.

Yhdeksännellä luokalla mieli kuitenkin muuttui ja kiinnostukseni trendeihin sekä muotiin kasvoi ja jännitin, että estääköhän tekstiilityön tuntien opiskelematta jättäminen vaatetusalan artesaanin opinnot, mutta onneksi ei! Yhdeksännen luokan jälkeen kulutin muutama vuoden elämästäni artesaaniksi opiskellen. Opin tuolloin paljon, tein kaksi vanhojentanssipukua, olin suunnittelijana Kontin kierrätysmuotinäytöksissä ja olin varma, että kaikki onnistuu – kunnes se iski vasten kasvojani, nimittäin koe, jossa piti kutoa SUKKA! Olin tästä aivan hajalla. En ollut koskaan edes koskenut sukkapuikkoon, se näpertäminen ei ollut kiinnostanut sitten pätkääkään. Olin jo varma, että tämä koituu valimistumiseni kohtaloksi, tämä hemmetin sukka. Tarina jättäköön paljastamatta, että kuinka loppupeleissä suoriuduin tästä sukkatehtävästä, mutta koe tuli suoritettua hyväksytysti. Voin paljastaa sen verran, että siihen tarvittiin siihen maailman aikaan lahjakkaampi kutojaystävä, muutama viinipullo ja paljon huumoria.

Tässä näette Lindemannin Tillin vuodelta 2013.

5. Kaikista maailman huikeista bändeistä suosikkini on Rammstein

Siinä se nyt tuli, ei niin suuri salaisuus, mutta fakta, jota moni usein ihmettelee. Löysin Rammsteinin ensimmäistä kertaa seitsemännellä luokalla ja ihastuin täysin. Ensimmäinen kuulemani kappale oli Reise Reise ja se oli siinä. Jos Till & Crew on lähimaastossa keikalla, niin siellä olen minäkin pomppimassa eturivissä. Suosikkibändi ei ole Reise Reise -löydön jälkeen vaihtunut vuosien saatossa, vaikka yksi 1977 perustettu rock-yhtye keikkuu hyvin lähellä suosikkilistallani. Paljastan siis senkin tässä samalla, sekä syntisimmän kysymyksen, jota minulta on kysytty.

Jos Rammsteinin jälkeen pitäisi rankata bändejä ja artisteja parhaimmuusjärjestykseen, laittaisin omalle listalleni lisäksi Toton, Turmion Kätilöt ja upean, niin upean Lady Gagan. Poikaystäväni pahin synti oli kysyä kerran, että kumman keikan valitsisin, jos samaan aikaan toisella puolella Suomea olisi esiintymässä vanhan kokoonpanon Toto ja toisella puolella Rammstein, enkä voisi valita kuin toisen. Tällaisen skenaarion eteen ei minua saa koskaan laittaa.

Nämä Turkin Dalyanissa chillaavat kissat eivät olleet ihan niin pelottavia, kun nukkuivat koko lounaan ajan.

6. Kissat ovat mielestäni todella epäilyttäviä ja niiden läsnäolo saa meikäläisen hermoilemaan

Tähän väliin on hyvä paljastaa, että minulla oli kissa elämäni ensimmäiset 15 vuotta! Killi eli kanssani elämäni ensimmäiset vuodet ja jätti minut vasta teini-ikäisenä siirtyessään paremmille hiirilaitumille 15-vuotiaana. Vaikka rakastinkin Killiä yli kaiken, tuo pieni maatiaskissa sai minut epäluuloiseksi kaikkia kissoja kohtaan. Killi oli kova ”kipristelijä”, eli aina sylissä ollessaan hän otti kyntensä esiin ja ”kaivoi” kynsillään, koska nautti rapsutuksista niin paljon. Minua tuo enemmänkin sattui, joten jouduin aina pitämään Killiä sylissä niin, että Killin kynnet ja sylini erotti todella paksu tyyny.

Killi oli noin muutenkin todella persoonallinen kissa. Killi ei voinut koskaan ilmoittaa, että nyt riittää rapsutukset ja lähden sylistä vähin äänin, vaan Killi PURI KÄTEEN AINA ENSIN ja lähti sitten vasta sylistä. Miksi ihmeessä? Killin kanssa tuli saatua myös monet muut naarmut, mm. kerran Killi hyökkäsi varoittamatta käsissäni olevan muovipussin kimppuun jättäen jäljet sormiini. Sanotaanko nyt näin, että Killin jälkeen en voi luottaa yhteenkään kissaan, koska jos 15 vuotta kanssani asustellut kaveri piti tällaista, niin mitä ne muut sitten tekisi? Myöhemmin myös allergisoiduin kissalle, joten voin kieltäytyä hyvällä omallatunnolla rapsutteluista, sen enempää selittelemättä ”kissa-kammoani”.

 

7. Vaatekaappini on kaksiovinen ja jaettu kahteen osioon: mustat ja valkoiset vaatteet

Tämä ei ehkä tule yllätyksenä, jos on katsonut Instagram-kuviani. Keväällä tein kunnon inventaarion ja luovuin miltei kaikista värikkäistä vaatteistani, sillä en oikeasti käytä niitä koskaan. Säästin muutaman värikkään jakun, muutaman haalarin ja kenkiä, koska niitä on välillä mukava käyttää väriläiskänä.  Vaatekaapista on nyt tuhannesti helpompaa löytää etsimänsä, kun lajittelu on näin selkeä!

Pääasiassa tyylini koostuu mustasta ja valkoisesta sekä suosikkiväristäni, eli kullan sävyistä. Kullanvärisiä kenkiä ja takkeja minulla onkin sitten ”ulkovaatekaapissa” kaikkien maailman värien edestä. Pitkälle ollaan tultu kuitenkin siis siitä, kun vaatekaapissani oli pelkkää mustaa. Black is such a happy color.

Tämän vuoden Halloween-asu on jo päätetty. Pariisissa mietin, että ehkä pukeudun Esmeraldaksi, mutta vaihdoin kuitenkin vielä mielipidettäni.

 

8. Rakastan Halloween-juhlia ja varsinkin niiden järjestämistä

Halloween on ollut meikäläisellä aina vuoden kohokohta. En oikein osaa sanoa, mistä tuo innostus Halloween-juhlien emännöintiin alkujaan tuli, mutta sen muistan, että se nousi pinnalle jo aivan pienenä. Vaikka intoilen joka syksy Halloweenista, en kuitenkaan esimerkiksi katsele suuremmin kauhuelokuvia, sillä olen nykyään todella herkkä sellaisille ja saatan pahimmassa tapauksessa menettää yöuneni useiksi päiviksi, jos eteen sattuu liian henkimaailmaa hipova leffa – hyi.

Ensimmäiset Halloween-juhlani sain järjestää viidennellä luokalla, olin tuolloin itse pukeutunut yllätys yllätys, noidaksi. Muistan, että juhlissani oli ainakin myös Scream-hahmo sekä pupu. Halloween-juhlat ovat siis perinne jo vuosien takaa. Tänä vuonna juhlat järjestetään jälleen ja marraskuussa kokoonnummekin isän isäni miltei sata vuotta vanhalle kotitilalle, jonka natisevat puitteet kruunaavat varmasti Halloween-juhlamme.

Halloween on ollut itselleni aina se Amerikka-tyylinen Halloween, eli pukujuhla. Mielestäni on ihanaa heittäytyä Halloween-tunnelmaan ja ruokkia mielikuvitustaan puvun osalta, palkita paras asu ja viettää aikaa rennosti ystävien kesken loka-marraskuun vaihteen pimenevässä illassa. Ai että.

 

Tässä oli siis 8 faktaa itsestäni – löysitkö meistä samankaltaisuuksia, vai ollaanko me ihan eri planeetalta?

 

Muutkin matkabloggaajat ovat ladelleet aikoinaan paljastuksia itsestään. Jos siis muutkin matkabloggaajien salaisuudet kiinnostavat, niin kurkkaa ainakin nämä jutut seuraavista blogeista: Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa, The Present is Perfect, Muuttolintu, Travellover, Adalmina’s Adventures, Viherjuuria, Matkapaloja.