Monthly Archives

elokuu 2018

Pariisilainen salakapakka – seikkailu pesulaan

”Teidänhän kannattaisi mennä ja testata tässä lähellä sijaitseva vaatepesula, joka on kyllä pesula, mutta myös salakapakka! Kävelette vain sinne sisään ja kurkistatte pesukoneiden taakse, niin eteenne avautuukin pesulan sijasta baari!”

Tällaiset lausahdukset ovat sellaisia, että pitää oikein jäsennellä kuulemaansa ja miettiä, onko sittenkin lipittänyt viiniä liian nopeasti. Kuulinko oikein? Vaatepesula, joka onkin salakapakka? Kuulostaapa jotenkin ihanan pariisilaiselta ja onhan tuollainen nyt pakko kurkata, kun nurkilla on.

Mutta.. miten löysimme tänne ja miten kaikki sitten alkoi?

Tarinamme pariisilaisen salakapakan löytämisestä juontaa juurensa Pariisin Saint-Martinin kanaalin lähistöllä sijaitsevaan israelilaiseen ravintolaan. Söimme kahden ruokalajin illallisen ja nautimme ranskalaisesta viinistä. Lähellä sijaitsevan hotellimme henkilökunta oli antanut meille hotellin ylimmän kerroksen huoneen, jonka pienistä ikkunoista avautui kaunis maisema Pariisin ylle. Ystäväni heitti vitsillä, että ikkunasta olisi vielä loman aikana pakko napata joku kiva viinilasikuva.

Israelilaisessa ravintolassa ystäväni heitto alkoi muodostua todellisuudeksii, kun eteemme tuotiin viini ja lasit. Joimme viiniä kauniin pyöreästä lasista, joka olisi ystäväni mielestään ollut täydellinen hänen maalailemaansa kuvaan viinistä Pariisin kattojen yllä. Yhtäkkiä ystäväni avasi suunsa, kysyi viinilasia lainaan ja ennen kuin olin ennättänyt edes naurahtamaan, oli israelilaisen ravintolan tarjoilija luvannut meille lasin käyttöömme, kunhan tuomme sen viimeistään sunnuntaina takaisin, sillä maanantaina tarjoilija on lomalla, eikä hän tiedä, uskaltaako kertoa viinilasin seikkailusta kellekään.

 

”Menkää nopeasti, sillä en tiedä, tykkääkö pomoni siitä, että lainaan sitä teille!”

Lähdimme sukkelasti ravintolasta ja saavuimme hotellillemme puolijuoksua, viinilasi puoliksi piilotettuna huivin alla. Saimme myös napattua miettimämme kuvat seuraavana päivänä ja läksimme palauttamaan lasia. Lasin lainannut tarjoilija oli paikalla ja israelilaisen ravintolan avokeittiöstä alkoi  kuulua naurua. Tajusimme heti, että tarjoilija oli jäänyt kiinni tai sitten hän ei tohtinut pitää salaisuuttamme, vaan paljasti sen heti lähdettyämme. Pian avokeittiöstä kuului huudahdus.

 

”Tehän palasitte! Mutta tärkein kysymys on, että toitteko sen viinilasin takaisin?”

Onneksi tarjoilijan pomo ei ollut vihainen. Viinilasista oli tullut muutamassa päivässä ravintolassa mielenkiintoinen aihe, sillä kaikki miettivät, että palauttavatkohan ne suomalaiset sitä koskaan? Ja kyllä, me palautettiin ja jäätiin vielä lounastamaan, kun edellinen illallinen oli ollut niin hyvä. Lounaan jälkeen tarjoilija ojensi viinilasin meille takaisin ja ravintolan pääkokki tuli juttusillemme.

 

”Meistä tämä oli niin erikoinen juttu, että haluamme lahjoittaa lasin teille. Saatte pitää sen, toivottavasti siitä on hyötyä myös tulevilla matkoillanne. Olitte myös ilmeisesti miettineet ravintoloita, joihin mennä? Minulla olisi teille muutama idea!”

Tässä vaiheessa meille jaettiin sähköpostitse täydellinen lista Pariisin ravintolatarjontaan liittyen. Kokki myös paljasti listalta omat henkilökohtaiset suosikkinsa, joista yksi oli pesula, joka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä hotellistamme. Ajatus pariisilaisesta salakapakasta kiehtoi niin, että meidän oli pakko lähteä katsomaan sitä, joten lähdimme matkaan kävellen auringonlaskun aikaan, juuri samalla hetkellä. Kävellessämme auringonlasku alkoi. Pariisi, elokuu, auringonlaskun punaama taivas.. ihan mahtavaa!

Saavuimme pesulalle, jonka seinissä oli turkoosit pesulahinnastot. Ovella oli portsari, joka nosti hieman kaulustansa ja lausui kaulukseen piilotettuun mikrofoniin jotain ranskaksi. Pian meille avattiinkin pesulan lasiovet ja saavuimme pieneen pesuhuoneeseen, jossa oli muutama korkea pesukone ja vain yksi valkoinen ovi. Portsari laittoi lasioven kiinni vain yhden lauseen sanoen.

 

Painakaa vain kaikkia nappeja mitä löydätte, sillä ovi kyllä aukeaa, jos niin on tarkoitettu.

Pieni hetki tuntui ikuisuudelta. Mitä jos emme löydä oikeaa nappia tarpeeksi nopeasti ja portsari heittää meidät pihalle, kun ei jaksa odottaa? Onneksi huoli osoittautui pian turhaksi, sillä yhtäkkiä ystäväni huudahti ja pesukone avautui raolleen.

Tää pesukone! Tää pitää jotain kummallista ääntä! Nyt me päästään sisään!

Pesukoneen takaa eteemme avautui pimeä portaikko, jota pitkin lähdimme nousemaan ylös pesulan pieneen yläkertaan. Yläkerrassa soi musiikki, nauru raikasi ja meille tuotiin pesulan menut pöytään. Turkoosit menut oli koristeltu pesuohjemerkein. Tarjolla oli erilaisia drinkkejä, viiniä ja pikkusuolaista. Ihmiset istuivat pesuaineboksien päällä ja jotkut heiluivat keinuissa. Vapautui se keinu meillekin pienen drinkkihetken ajaksi ja saimme napattua siinä mainiot salakapakkamuistot kuvina. Pariisilainen salakapakka toi mukanaan hauskoja muistoja. Eipä ole tullut ennen kavuttua baariin pesukoneen kautta.

Ja kyllä, tämän salakapakan löytää suht helposti googlailemalla, mutta itse emme ainakaan olisi tällaista tajunneet googlata. Yllätyimme siitä, että paikka oli niin pieni, eikä sinne ollut ainakaan meidän iltanamme tunkua. Meille tämä salakapakka on varmaan aina vain pariisilainen pesula, sillä se nimi jäi meille elämään. Itse pesulan yläkerta on hieman rosoinen ja rappioromanttinen, jossa tuoksahtaa pariisilaisittain pieni tupakan tuoksu, joten muista varautua näihin, jos lähdet etsimään pesulaa Pariisin yöstä. Drinkit olivat n. 10 € luokkaa ja pienet suolaiset n. 8 € / annos luokkaa.

 

Pesulan löydät osoitteesta 30 Rue René Boulanger, 75010 Pariisi. Täällä turkoosien ulkoseinien, ”7 kg = 3,5 €” ja ”16 kg = 7,50 €” -kylttien takaa avautuukin aivan uusi maailma.

Millaisia salakapakoita sinä olet löytänyt maailmalta?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Pariisi – rakkauslaulu kaupungille ja vinkkejä ensikertalaiselle

Merci, Paris. Viikko sitten saavuin Pariisin ilmatilaan. Istuin rivin 14 ikkunapaikalla ja siellä se avautui edessäni: Pariisin ikoninen siluetti Eiffel-torneineen. En meinannut uskoa silmiäni – siellä se nyt häämöttää, rakkauden kaupunki, jonne matkustamista olen vain siirtänyt ja siirtänyt.

Jokin kutitteli vatsanpohjassani. Tuntui aivan siltä, että nyt on tiedossa jotain hyvää. En voinut mitään sille, että seuraavassa hetkessä puin verkkokalvoilleni vaaleanpunaiset filtterit ja katselin Pariisia korviaan myöten ihastuneen silmin. Olin ennen matkaa ollut hieman pessimistinen, sillä olin kuullut paljon tarinoita pariisilaisesta töykeydestä ja siitä, kuinka tämä kaupunki yleensä tarvitsee vielä uuden kohtaamisen, sillä ensimmäinen saattaa olla surkea. Kuinka ollakaan, jokainen kuulemani tarina osoittautui kohdallani vääräksi, enkä kokenut matkallani törkeyttä, en tarvetta Pariisin toiselle mahdollisuudelle, eikä taksikuskitkaan yrittäneet huijata, vaikka niistäkin peloteltiin.

Tämä postaus on rakkauslaulu Pariisille. Ensikertalainen, ota tästä muutama vinkki talteen!

Hotel Garden Saint Martinin 6. kerroksesta avautui huikea näkymä Pariisin kattojen ylle. Viinilasi saatiin lainaan viereisestä ravintolasta.

1. Saat pelätä Pariisi-syndroomaa

On ihan OK pelätä, ettei Pariisi täytä lupauksiaan täydellisenä rakkauden kaupunkina, jossa nojaillaan rakastuneena Seinen siltaan eväskori kädessä. Itse pelkäsin juurikin sitä, että olin romantisoinut Pariisia liikaa päässäni kaikki nämä vuodet ja se auttoi varmasti siinä, että osasin vielä ennen matkaa realisoida itselleni että ei, siellä ei sitten hengailla baskeri päässä, vaan Pariisi on oikeasti miljoonakaupunki, jossa on en samat ruuhkat ja kiireet kuin muuallakin maailman suurissa kaupungeissa. Yritä välttyä Pariisi-syndroomalta, äläkä maalaa liian ruusuisia kuvia Pariisista ennakkoon, sillä saat ne kyllä maalattua matkan aikana. Pariisi vie sydämen.

Pariisi-syndrooman sanotaan johtuvan siitä, että korkeiden odotusten jälkeen kaupungin todellisuus, töykeät tarjoilijat ja likaiset kadut tuottavat karvaan pettymyksen.

2. Mieti hotellin lokaatio hyvin

Me olimme matkalla melkein viikon, joten tuossa ajassa ehdimme testaamaan kahta eri hotellia kahdella eri lokaatiolla. Toinen hotelleistamme, Hotel Garden Saint Martin sijaitsi Canal Saint-Martinin vieressä, n. 2,9 km päässä Notre Damelta ja 6 km Eiffeliltä. Toinen hotellimme, Hotel Mercure Paris Centre Tour Eiffel sijaitsi taas alle 500 metrin päässä Eiffelistä. Oma empiirinen tutkimukseni sanoo, että Eiffelin alue on kyllä maisemiltaan ihan jees, mutta hotelli siellä kannattaa jättää väliin, sillä matkat ovat suht pitkät kaikkialle muualle, eikä tornin läheisyydessä ole niin suloista ja kodinomaista tunnelmaa. Saint-Martinin alue taas hurmasi olemuksellaan ja toimi itselleni paremmin.

Jos varaisin nyt uutta lomaa Pariisiin, katselisin hotellia ehkäpä Sorbonnen alueelta, jos haluaisin liikkua kävellen ja maisemia ihaillen helposti moniin vierailukohteisiin. Jos taas vierailukohteet ei kiinnosta tai ne on jo nähty, suuntaisin Montmartren alueelle fiilistelemään Pariisin valloittavaa tunnelmaa tai tuonne ihanaan Saint-Martiniin, jossa hotellit ja ravintolat olivat huomattavasti edullisempia kuin vaikka Eiffelin liepeillä. Saint-Martin nousi kyllä yhdeksi suosikikseni, se oli pieni ja kompakti alue, jossa miljoonakaupungin vilinä ei hypännyt vasten kasvoja.

Tästä tilannekuvasta tuli heittämällä uusi suosikkikuvani. Nauru raikasi risteilyllä ja hymy oli herkässä. Kello on saatu Aarni Woodilta.

3. Pariisissa ei ole pakko syödä pelkkää croissanttia ja patonkia

Yllätyyyys! Meistä ehdittiin jo huolestua parissa viestissä, kun Instagramin stoorit olivat täyttyneet ihan muusta kuin ranskalaisesta ruoasta. Rakastan ranskalaista keittiötä, mutta ranskalainen aamupala ei taas lukeudu omiin suosikkeihini. En syö oikeastaan koskaan mitään makeaa ja näin ollen esim. ranskalaisen aamupalan Pain au Chocolat ei lukeudu suosikkeihini, ei sitten ollenkaan. Positiivista on kuitenkin se, että Pariisi on pullollaan erilaisia ravintoloita, jotka tarjoavat toki klassista ranskalaista ruokaa, mutta myös muita vaihtoehtoja. 

Ranskalainen ruoka osaa ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta Pariisissa taidetaan myös monien muiden maiden keittiöt. Itse kävimme lomalla ranskalaisten ravintoloiden lisäksi mm. israelilaisessa, meksikolaisessa ja thaimaalaisessa ravintolassa. Näistä lisää myöhemmin. Ruoka, se on ihanaa ja Pariisissa se tuntui olevan vielä ihanampaa.

Ranskalainen aamiainen on ihana, mutta itse en pysty syömään croissantteja äärettömästi. Onneksi Pariisissa on aamupalapaikkoja vaikka kuinka ja samoin vaihtoehtoja croissanteille ja Pain au chocolatille.

4. Takseilla kulkeminen on helppoa ja edullista

Pariisin joukkoliikenne toimii varmasti hyvin, mutta me oltiin tällä erää niin mukavuudenhaluisia, että kuljettiin koko reissu takseilla, kun muuta kulkuvälinettä jalkojen lisäksi kaivattiin. Kuljimme taksilla myös lentokentältä keskustaan ja takaisin. Muistan monet varoittelut pariisilaisista takseista, mutta täytyy sanoa, että yhtään huijausyritystä ei kyllä koettu. Ja ne hinnat? No, mielestäni aika edulliset.

Norwegian lentää Orlyn lentoaseman S-terminaaliin, josta on helppo napata taksi keskustaan. Orlyn lentoasemalta on kiinteä hinta keskustaan ja se on 35 € ja sama myös keskustasta. Charles de Gaullen lentoasemalta kiinteä hinta on 55 €.  Lentoasemalle olisi saanut myös Uberin, mutta hintaero oli vain n. 5 € luokkaa ja taksin sai nopeammin. Käytimme taksia mennessä ja tullessa, toki ensin kuskilta varmistaen, että hinta on varmasti tuo 35 €, eikä yllätyksiä tullut. On myös tärkeää kurkata, että ottamassaan taksissa on takaikkunassa hintatarrat (joissa on merkitty mm. tuo kiinteä hinta sekä taksin rekisterinumero), näin voit olla varma, ettet istu pimeässä taksissa.

Pariisissa nappasimme muutamaan otteeseen taksin suoraan hotellin edestä ja mm. kättä heilauttaen Pariisin katakombien edestä. Kaikki taksit laittoivat automaattisesti mittarin päälle (aloitustaksa muistaakseni 2,90 €) ja matka paikasta A paikkaan B taittui mutkitta.  Esimerkkinä matka katakombeilta Eiffel-tornin juurella sijaitsevalle hotellillemme (n. 5 km matka) oli 11 € luokkaa. Kaikki taksit eivät kuitenkaan olleet varustautuneet korttikoneella, eli muista varmistaa kuskilta kortin käyminen, mikäli käteistä ei ole mukana. Omaan kokemukseemme pohjaten joka toisella taksikuskilla oli mukanaan korttikone.

 

5. Varaa liput nähtävyyksille ennakkoon

Joku varmaan naurahtaa siellä, että tämähän nyt on ihan selvä, mutta epäilen, että se olisi kaikille selkeää, kun katseli nähtävyyksien jonoja. Me ei tosin tällä reissulla käyty muualla kuin katakombeissa, Sacré-Coeurilla ja Notre Damella (ja yhdellä lounasristeilyllä, siitäkin lisää myöhemmin).

Katakombeille olimme varanneet jonon ohi -liput viikkoja ennen matkaamme. Ennätin jo miettiä, että onkohan tarpeen maksaa 33 € / hlö noista lipuista, mutta nähdessäni sen järjettömän ilman ennakkolippua -jonon katakombien edustalla huokaisin helpotuksesta – onneksi olimme varanneet liput ennakkoon! Päästyämme katakombien sisäänpääsyn läheisyyteen, marssimme vain muutaman kilometrin mittaisen jonon ohi toiseen jonoon ja pysähdyimme ennakkolipun ostaneiden jonon neljänneksi. Muutamassa minuutissa olimmekin jo kadonneet alas Pariisin syövereihin ja muut jatkoivat jonottamistaan. Katakombeistakin pitääkin tehdä oma postauksensa pian, eli jääkää kuulolle.

6. Ei sitä ranskaa ole pakko osata, mutta hyötyä siitä voi olla

Ei, en osaa ranskaa oikeastaan ollenkaan, enkä ole sitä koskaan opiskellut. Jotakin perusfraaseja ja tervehdyksiä vain on tullut lueskeltua netin syövereistä. Olen kuullut pelotteluja siitä, että Ranskassa on pakko osata ranskan kieltä, mutta tälläkin kertaa väite osoittautui vääräksi. Nizzassa pärjättiin ja niin Pariisissakin. Totta on, että monikaan kohtaamamme henkilö ei oikeasti osannut englantia, mutta missään vaiheessa ei ollut kyse siitä, etteivät he olisi halunneet palvella. Elekieli tuli siis tutuksi ja jokaisella kerralla saimme oikeat annokset. Ainoa paikka, jossa meinasi epätoivo iskeä, oli meksikolainen ravintola, mutta onneksi tajusin avata suuni ja kysyä, josko joku puhuisi espanjaa, jota osaan paremmin kuin ranskaa ja ongelma oli sillä ratkaistu. Kannattaa siis koittaa myös muita kieliä kuin ranskaa tai englantia, voit yllättyä. :–D

Yleensä opiskelen muutamat perussanat ennen matkaa ja kyselen ääntämisopit joltain, joka puhuu kieltä. Tervehdin myös aina paikallisella kielellä. En tiedä, onko sillä mitään merkitystä, mutta ainakin itselleni siitä tulee parempi fiilis. Mielestäni on ihanaa, kun ei tarvitse aina aloittaa englanniksi ja on hauska yrittää tilatakin ruokaa ranskaksi, se on itseasiassa onnistunut pari kertaa!

Kaiken kaikkiaan  Pariisi hurmasi minut ensi kohtaamisella ja hurmaava tunnelma jaksoi kantaa koko matkan. Yllätyin tästä vähän itsekin ja mietinkin, että miten ihmeessä meidän kokemus oli  näin hyvä, kun olin kuullut paljon myös huonoa. En osaa sanoa mitään yhtä tekijää, mutta veikkaan, että suuri tekijä oli myös elokuulla (mm. pariisilaisten lomakausi) jolloin kaupunki oli varmasti hiljaisempi kuin kesä-heinäkuussa ja arkistressi oli haihtunut kaupungista. Olen vieläkin ihmeissäni siitä, että Pariisi tuntui niin ihanalta ja kodinomaiselta.

 

Miten on, rakastako sinä Pariisia vai pitäisikö sinun vielä antaa sille uusi mahdollisuus? Vai oletko jo antanut uuden mahdollisuuden, eikä liekki syttynyt siltikään?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Ravintolavinkkejä Tampereelle – ja Mansen paras samppanjabaari

Tampere on vanha opiskelukaupunkini ja lapsuuteni lähin ”suuri city”, jonne tuntuu tupsahtelevan nyt uusia herkuttelupaikkoja huimaan tahtiin. Koska saan suht usein ravintolasuosituskyselyjä tähän kaupunkiin, niin ajattelin jakaa omat suosikkini nyt täällä blogin puolella teidän kaikkien kanssa.

Alle on siis listattu mm. sushipaikkaa, kesälounasta ja iltadrinksumestaa, jotka sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan Tampereella. Toivottavasti näistä ravintolasuosituksista on sinulle hyötyä, oi sinä Tampereen herkkuja metsästävä tyyppi siellä ruudun toisella puolella! Jaa rohkeasti myös omat parhaat ravintolavinkkisi Tampereelle kommenttiboksissa, sillä ravintolavinkkejä on aina mainiota saada lisää. Päivitän tätä postausta myös jatkossa, kunhan pääsen taas pian testailemaan vanhan opiskelukaupunkini herkkuja.

 

1. Ravintola Kajo – kesälounas tarjoilee yllätyksiä

Ravintola Kajo oli itselleni tämän kesän uusi tuttavuus, eikä muuten harmita yhtään, että läksimme tänne lounaalle viimeisimmällä reissulla. Testasimme Kajon kesälounaan, jonka saa valita 1-3 ruokalajin pituisena ja kasvis tai liha -vaihtoehdoilla. Sanotaanko nyt näin, etten ole pitkään aikaan ollut Tampereella näin ruokataivaassa kuin Kajon visiitillä ja kahden kasvisruokalajin menun äärellä. Kajon sijainti on herkullisen lähellä esimerkiksi junalla matkaaville, sillä  Kajon löydät aivan rautatieaseman kupeesta, osoitteesta Rautatienkatu 12, Tampere. Hintaesimerkki: kolmen ruokalajin kesälounas 25 €.

Kajon kesälounaalla kaikki kuulostaa, näyttää ja maistuu hyvältä. Kesälounas on tarjolla 31.8 saakka.

 

2. Guru’s kitchen – makuja läpi Välimeren ja Lähi-idän

Gurun keittiö on avattu Tampereelle vasta 2017, mutta toivotaan, että tämä keittiö pysyy paikallaan vielä monia vuosia, sillä täällä makuhermoja hemmotellaan. Gurun keittiössä saat nauttia esimerkiksi manakishleivästä, harissasta, tirosalatasta ja stifadosta. Gurun keittiössä nauttivat niin vegaanit kuin  sekaanit. Guru’s kitchenin löydät osoitteesta Aleksis Kiven katu 15. Hintaesimerkki: kuvan vegaani-bowl 17,50 € ja bataattilohkot 6 €.

Gurun maut vievät ympäri maailman ja listalta haluaisi tilata vaikka ja mitä. Muuten, lasi viiniä täällä ei ole ainakaan hinnalla pilattua.

3. Maka Sushi – pieni ja herkullinen

Maka Sushi oli Tampereella asuessani luottosushipaikkani, koska pieni Maka tarjoili yksinkertaisesi Tampereen parhaat sushit. Sushipaikkoja onkin tainnut Tampereelle tupsahdella siellä asumiseni jälkeen runsaasti, mutta onneksi Maka on ja pysyy. En löytänyt tähän hätään tietoa siitä, montako asiakaspaikkaa Makassa on, mutta muistaakseni n. 10 paikkaa. Näin ollen paikka on pieni, mutta ruuhkan sattuessa odotus kannattaa. Makan löydät osoitteesta Näsilinnankatu 30. Hintaesimerkki: 12 palan sushilajitelma 16,90 €.

Pieni Maka Sushi tarjoilee japanilaisia herkkuja, jotka ovat vieneet monen kielen mennessään. Kuva: Maka Sushi.

 

4. Ravintola Näsinneula – arjen yläpuolella

Näsinneula on ollut yksi ravintolasuosikkini Tampereella kautta aikojen. Neulan kausittain vaihtuva dinneri on aina vain niin hyvä. Rakastan sitä, että Neulassa kaikki on aina itselle uutta, koska menu vaihtuu kausittain ja kaikki on mietitty loppuun asti. Parhaimmillaan Näsinneulan illallinen on mielestäni elo-syyskuisena päivänä, kun päivä alkaa taittua iltaan ja auringonlasku punaa loppukesässä lämmittelevän Tampereen. 124 metrin korkeudessa tuntee olevansa arjen yläpuolella. Tampereen ikonisen maamerkin löydät osoitteesta Laiturikatu 1. Hintaesimerkki: monesti testattu, herkullinen ja vaihtuva Finlandia-menu 66 €.

Näsinneulassa maisemat kruunaavat täydellisen illallisen. Täällä tuntuu siltä, että saa oikeasti hetken leijua oman arkensa yläpuolella.

 

5. Ravintola Muusa – rentoihin illallishetkiin, jotka jatkuvat iltadrinkkiin

Tähän väliin haluaisin soittaa pienen fanfaarin Muusalle, joka on mielestäni Tampereen kuvauksellisin ravintola. Täällä ruoat ja sisustus soittavat värien sinfoniaa. Ilmapiiri on rento, ruoat ja juomat herkullisia ja.. mitäs muuta sitä tarvitseekaan hyvältä illalta? Muusa on sellainen paikka, jonne tulee aina mentyä herkuttelemaan, mutta jotenkin salakavalasti ilta täällä vaihtuu myös iltadrinkkiin, sillä täältä ei haluaisi lähteä pois ollenkaan. Parhaimmillaan Muusa on kesällä ja alkusyksystä, kun tunnelmallinen sisäpihan terassi on avoinna. Muusan löydät osoittesta Satakunnankatu 10 (Olympia-kortteli). Hintaesimerkki: kuvassa oleva suosikkiannokseni ”Kemut kulhossa” 17 €.

Muusa hemmottelee ruokailijaa värien sinfonialla ja ravintolan tunnelmallinen sisäpiha kutsuu pysymään luonaan pidempään.

Muusan sisäpiha on kauneimmillaan päivän taittuessa iltaan.

6. 2H+K – keittiö ja baari

2H+K on yksi ensimmäisistä ravintoloista, joita tuli testattua Tampereelle muutettua. Tällä ravintolala on siis omassa sydämessäni sellainen nostalginen kolonen. Ravintolassa on sekä keittiön että baarin puoli, joissa molemmissa on tarjolla erilaisia annoksia, konstailemattomia ja hyviä. 2H+K sopii mielestäni mainiosti rentoon illanviettoon tai after workeille. 2H+K:n baarin puolella on tarjolla keskiviikkoisin ja perjantaisin myös lounas.  2H+K löytyy osoitteesta Aleksanterinkatu 30. Hintaesimerkki: Keittiön Salsiccia makkarapannu 19,8o €, Baarin lounaat 9,80 €.

2H+K on vanha luottopaikkani Tampereella. Baarin puolella on myös kiva istuskella ja viettää rentoa iltaa. Kuva: 2H+K

7. Champagne bar Santé – Tampereen vilinää ja lasi kuohuvaa

Parasta Tampereen opiskeluaikojeni kämpässä oli ehdottomasti se, että sen ”alakerrasta” löytyi tämä ihana samppanjabaari, jonka väitän olevan Mansen paras. Santén valikoimista löytyy toinen toistaan herkullisempia samppanjoita, mutta myös valko- sekä punaviinejä ja alkoholittomia vaihtoehtoja. Viinien lisäksi Santésta saa tilattua esim. juustoja viinin kaveriksi. Tämä paikka on vaan  niin meikäläisen makuun. Santén löydät osoitteesta Hatanpään valtatie 2. Hintaesimerkki: kuvan lasi pientuottajan rosé-samppanjaa 14 € / lasi. Ps. Santéssa järjeteään myös samppanjatastingejä!

Champagne bar Santésta saa herkullisimmat lasit kuohuvia. Täältä pääset myös seurailemaan Hämeenkadun ja Hatanpään valtatien risteyksen eloa ja elämää.

Mitkä ovat teikäläisen suosikkiravintolat Tampereella?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki