Monthly Archives

tammikuu 2018

Loistavin reissukaveri – ja lippuarvonta Matkamessuille!

Mietin muutama päivä sitten matkustustottumuksiani ja niitä kaikkia ihania tyyppejä, joiden kanssa tulee enemmän ja vähemmän matkustettua. Useimmiten matkustan mieheni tai sisareni kanssa, joiden kanssa reissaaminen on tuttua, turvallista ja ihanan tasapainoista. Useimmiten kanssani reissaavien, tasapainoisten tyyppien lisäksi on olemassa yksi ”villi kortti”, nimeltään Heli – joka on kieltämättä loistavin reissukaverini. Tämän tyypin kanssa ei koskaan tiedä, minne elämä vie.

Jos sinua ei kiinnosta lukea loistavasta reissukaveristani sen enempää, vaan haluat napata itsellesi vain liput Matkamessuille, napauta itsesi suoraan tämän postauksen alakulmaan (EDIT: arvonta on päättynyt). Suosittelen kuitenkin, että selvität, kuka tämä Heli on naisiaan – ja mihin kaikkeen olenkaan ajautunut hänen kanssaan.

Mistä löysin loistavimman reissukaverin ikinä?

Kaikki alkoi vaihto-opiskeluvuodesta 2014. Minä olin Sloveniassa ja Heli Irlannissa. Emme oikeastaan edes tunteneet toisiamme muuten kuin ammattikorkeakoulun penkiltä, mutta eipä sielläkään tullut hirveästi hengattua yhdessä. En tainnut edes koskaan ajatella, että meillä olisi kauheasti mitään yhteistä. Enkä ajatellut, että löytäisin enää ammattikorkeakoulusta mitään sielunsiskoa. Jostain se idea sitten kuitenkin lähti ja pian löysin itseni katselemasta öisen Portorozin kuumaisemaa, odotellen, että joku random AMK-tuttu tulee nukkumaan sohvalleni Sloveniaan.

Seuraavien päivien aikana löysinkin itseni syömästä rapusalaattia Piranissa, tutkailemasta uusia tuulenvireen mukana kantautuvia tuoksumaailmoja, istumasta Portorozin rakkailla rannoilla ja lipittelemästä halpaa slovenialaista viiniä muovimukista ja sparrailemasta elämää ja tulevaa ihmisen kanssa, jonka kanssa tulisin vielä kokemaan huikeita juttuja. Löysin tämän alla olevan kuvan tuolta ajalta ja nauroin katketakseni, että olisihan noin veikeestä ilmeestä jo pitänyt tietää, että tämän punapään kanssa ajautuu tulevina vuosina vaikka ja minne.

Ensimmäinen reissu: rinkka selkään ja Thaimaan lämpöön puolitutun kanssa!

En ole koskaan pitänyt itseäni reppureissaajana, enkä pidä edelleenkään. Olin kuitenkin paljastanut Helille, että haluaisin joskus lähteä vähäksi aikaa reppu selässä jonnekin, ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Eräänä talvisena päivänä Tampereella löysimme itsemme viestittelemästä toisillemme ja oikein sen suurempaa miettimättä varasimme lennot Bangkokiin. Mukaan houkuteltiin myös sisareni, jota Heli ei vielä tuntenut kuin nimeltä.

Tällä reissulla, tämän tyypin kanssa (tai takia)
  1. Löysin itseni hapuilemasta Istanbulin pimeiltä kujilta kebabin toivossa 20 tunnin välilaskulla. Maksoin hämärällä kujalla herkullisen kebabini kortilla, jonka jälkeen Facebookissani olikin kaveripyyntö ja viesti ravintolan tarjoilijalta. Tämä oli hieman creepyä. :–D
  2. Suututin Istanbul–Bangkok -lennolla saksalaisen rouvan ja Helin, koska sain koneen viimeisen kanaa sisältävän aterian. Sekä Heli, että saksalainen rouva olivat kiukkuisia. Heli piti kuitenkin raivon sisällänsä ja tyytyi pahannäköiseen annokseensa (vaikka tarjosin vaihtoa), mutta saksalaisen huuto lentoemännälle kaikuu edelleen korvissani: ”CHICKEN, I WANT CHICKEN!!!!”
  3. Jäin jumiin Hua Hinissä korokkeelle, keskelle katua. Saatiin sujahdettua tien puoleenväliin ennen pikkuista ruuhkaa, ja siellähän kökötettiin. Suojatiethän on vallan aliarvostettuja.
  4. Söin mitä kummallisimpia ruokia, ihan vain siitä hullutuksesta, että toinenkin söi.
  5. Nukuin siskonpedissä Pattayalla.
  6. Tingin karskilta thaimaalaiselta korsteerilta taksikyytiä paikasta a paikkaan b.
  7. Poltin suuni ylenpalttisella määrällä chiliä. Heli on hieman tulisuuteen tottuneempi. Olin jo syönyt oman annokseni, mutta päätin sitten toisen kehoituksesta maistaa myös hänen annostaan, jota oli maustettu hieman liikaa. Voi sitä tarjoilija raukkaa, joka juoksi paniikissa luokseni monen vesilitran kanssa – varmaan luuli, että nyt tuolta turistilta menee henki heidän raflassaan. :–D

Toinen reissu: pakettimatkahan on hyvä idea, kun vain katsoisi, minne sen matkan varasi!

Olin hädin tuskin palautunut henkisesti rinkkaseikkailustamme Aasiassa, mutta loistava reissukaverini oli jo minua edellä. Kun on saanut jonkun ylipuhuttua reppureissulle Thaimaahan, saahan sen tyypin puhuttua myös äkkilähtöön, eikös? No, niinhän siinä kävi, että löysin itseni taas selaamasta matkoja Helin kanssa. Tällä kertaa halusimme rentoutua ja päätimme napata oikein matkapaketin, niin halvalla kuin vain saa.

Bookkasimme matkan Haniaan, tai niin ainakin luulimme. Kohteeseen päästyämme ja lentokenttäbussiin hypättyämme nauroimme räkäistä naurua, mikä on tämä Platanias, minne saavuimme? Voisi seuraavalla kertaa vähän tosiaan katsoa, minne sitä oikeasti varasikaan matkan. Onhan Platanias Hanian lähellä ja mainio kohde rantalomailuun, mutta olimme oikeasti molemmat koko ajan siinä uskossa, että hotellimme on siellä Hanian kaupungissa. Nopeat liikkeet ja vähän toisella silmällä lukemiset on selkeesti näyttäviä.

Tällä reissulla, tämän tyypin kanssa (tai takia)
  1. En ensimmäistä kertaa tiennyt, minne olin siis oikeasti menossa.
  2. Lipittelin halpaa Apeliaa lomakylämme hotellin terassilla villasukat jalassa ja pelkäsin Helin terassikavereita (kissoja).
  3. Päädyin naapurihuoneistomme eläkeläispariskunnan loma-albumiin. Pariskunta oli kiinnittänyt huomiota huonoihin juttuihimme ja raikuvaan nauruumme terassillamme. Lopputuloksena oli muutama hieno yhteiskuva Tertun ja Raipen loma-albumiin, koska he halusivat ottaa yhteiskuvat kanssamme, tyttöjen, jotka eksyivät Plataniakseen. Mietin tänäkin päivänä, että mitähän Terttu ja Raipe miettivät, kun loma-albumiaan katselevat ja siellä on meidän naamat – ja kuinka paljon he juttujamme salakuuntelivatkaan.
  4. Huijasimme ravintolassa, että toisella meistä on syntymäpäivät, koska ajattelimme, että sen verukkeella voisimme pyytää hotellin herkullista balsamicoa mukaamme. Siinä vaiheessa, kun eteemme kiikutettiin ”pöydän alta” hankittu balsamico ja jäätävät jälkkärit tähtisädetikuilla syntymäpäivälauluineen, tunsin aikamoisen piston sydämessäni. En aio enää ikinä huijata tällaisessa asiassa. Myöhemmin ollaan kyllä naurettu, että mikähän idea tässäkin oli. Kaikkia päähänpistoja näemmä pitää testata loistavan reissukaverin kanssa.

Se erikoisempi reissu: sinisen munan perässä Lontoon tunnelmiin ja hostellimajoitukseen

Takana oli paljon pieniä ja suuria seikkailuja loistavan reissukaverin kanssa. Viime vuonna hän kuitenkin sai minut taas impulsiiviseen lentobookkauksen pariin. Heli rakastaa Lontoota ja MasterChef  Australia -sarjaa ja tämän reissun jälkeen rakastan minäkin. Heli aivopesi minut sinisellä munalla, joka oli pääsyy Lontoon matkaamme. Toinen syy oli se, että Heli halusi näyttää minulle, millaista on majoittua hostellissa – hänen mukaansa minun piti kokea se kerran elämässä.

Tällä reissulla, tämän tyypin kanssa (tai takia)
  1. Maksoin itseni kipeäksi Dinner by Hestonilla.
  2. Yövyin ensimmäistä kertaa hostellissa ja väistelin huonekaverimme kuivuvia sukkia.
  3.  Sain aikaiseksi lähteä ja nähdä Lontoon ensimmäistä kertaa.

Mitä seuraavaksi? Seuraavaksi lennämme yhdessä Pariisiin. Tällä kertaa vaadin majoitukselta enemmän ja halusin olla edes yhtenä päivänä super-turisti, joka majoittuu huoneessa, josta näkyy ihana, kamala Eiffel.

Seuraavan reissun muistoja odotellessa. En olisi ikipäivänä tajunnut, että voin vielä ammattikorkeakoulusta löytää täysin erilaisen tyypin, joka on kuitenkin niin samanlainen. Vaikka rakastan tasapainoisia juttuja, tylsyyttä ja tasapainoista elämää, on hauska myös väillä ”elää reunalla” ja lähteä seikkailemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa tietää tekevänsä vähän mukavuusalueensa ulkopuolisia juttuja, kuten vaikka hostellin bookkaamista lomalleen.  Onko sinulla tällaista reissukaveria kuin Heli on minulle?

Jos haluat tietää Helin seikkailusta enemmän, löydät hänen bloginsa täältä.

 

Voita lippu Matkamessuille! Kerro tämän postauksen kommenttikentässä, kuka on sinun loistavin reissukaverisi ja miksi juuri hän! Vastanneiden kesken arvotaan 1 x 2 kpl sähköisiä lippuja MATKA 2018 -messuille.

Ehkä pääsette suunnittelemaan juuri sun parhaan reissukaverin kanssa tulevia matkojanne!

Muistathan jättää myös toimivan sähköpostiosoitteen (osoite ei näy muille), jotta saan liput toimitettua oikeaan osoitteeseen! :–) Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 17.1.2018 klo 9.00 saakka.

LIPPU ON ARVOTTU JA VOITTAJA ON ALISA! SINULLE ON POSTIA :–)

Ryönä-Pirkon reissuvuosi 2017 – epäonnistuneet reissukuvat

Tänään 1.1 tulisi usein summattua reissuvuotta yhteen, kera nättien kuvien. Tässä jouluvatsapönötyksen vielä vaivatessa ja juuri lopetetun Taru Sormusten Herrasta -maratonin loputtua, ei tunnu yhtään siltä, että reissuvuotta 2017 saisi käärittyä pakettiin kauniilla kuvilla, niitä olette nähneet tarpeeksi jo Instaramissani ja täällä blogissa. Törmäsin vähän aikaa sitten ihanan Veera Piritan (Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -blogi) ja myöhemmin Inkan (Archie gone Lebanon -blogi) postauksiin, joissa summattiin reissuvuotta yhteen epäonnistuneilla kuvilla. Ideahan on ihan loistava, ja tartuinpa ideaan minäkin.

Alustan tässä vielä, että titteli ryönä-Pirkko tulee omassa sanavarastossani esiin silloin, kun  oma olo tuntuu äärettömän tunkkaiselta, jäätävältä, tiettekö, vähän ryönäiseltä, eikä oikein tunnu kauniilta ja freesiltä, vaan just sellaiselta reissun luomalta tunkkikselta. Tervetuloa siis seuraamaan epäonnisuneita kuvia  vuodelta – ja oppimaan näistä!

Rooma – täydellisten puitteiden kaupunki

Roomassa on upeat puitteet täydellisille valokuville. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä täydelliset puitteet on täynnä myös aataminasuisia patsaita – joten valokuvaajalle ja poseeraajalle muistutukseksi: Tarkista tausta, ellet sitten ihan oikeasti halua poseerata esim. paljaan pyllyn kanssa.

Taideteoksen nimi: ”Hehee, vilkaisimpas juuri vienosti tuon äijän peffaa ja nyt poseeraan tässä chillisti takapuoli pääni yläpuolella!” 

Lontoo – katutaiteen hurmaa

Lontoossakin on puitteet kohdillaan. Lontoossa on tosin se huono puoli, että ensikertalainen saa siellä helposti sellaisen reissuähkyn ja väsymyksen, että oksat pois. Pitäähän sitä nyt nähdä mahdollisimman paljon reissullaan ja tietysti ensimmäisenä päivänä, kun lento on lähtenyt jo kukonlaulun aikaan. Näistä kuvista 1/10 oli varustettu avoimin silmin.

Taideteoksen nimi: ”Väsyttää ihan sairaasti, mutta yritän pitää silmiä auki tai vähän vienosti sirillään, pakollisen kuvan ajan. Piristäisköhän viini?”

Nizza – viinilasillisia ja hauskoja juttuja

Nizzassa paheeni on rosé-viini ja sen myötä omasta mielestäni hervottoman hyvät jutut. Luulen muutenkin olevani liian hauska tyyppi ja sisarusten kanssa tämä vain eskaloituu, sillä me kaikki luullaan olevamme yltiöhauskoja ja nauretaan omille jutuillemme sata lasissa. Jos siis olet koko loman jo kutkutellut nauruhermojasi ylenpalttisen tyhmillä jutuilla, niin älä ainakaan yritä ottaa hyvää kuvaa itsestäsi naurunremakan ollessa vielä valloillaan. Lopputulos näyttää enemmän kauhunsekaiselta hulluusnaurulta, kuin viehkeältä hymyltä.

Taidetoksen nimi: ”Naatiskelin tuossa illallisen lomassa pari lasia roséta ja keksittiin samalla pari yltiöhauskaa läppää.”

Praha – epämääräisiä ruokia ja valokuvia

Uskokaa tai älkää, viihdyn usein enemmän kameran takana, kuin edessä. Olen yleensä se, joka hengaa kuvaajan asemassa ja napsii (ainakin omasta mielestään) ihan mahteja kuvia toisista. Sitten, kun välillä pyydän toista nappaamaan kuvan, lopputulos on vähintäänkin yhtä epämääräistä kuin tšekkiläinen ruoka. Tosin, eipä tuo poseeraus tässä kuvassa näytä yhtään sen paremmalta, joten ehkä parempi, ettei kuva tällä erää tarkentunut.

Taideteoksen nimi: ”Tšekkiläinen ruoka on hieman hämärää, mutta niin olen minäkin!”

Selfie – kun ajattelet vielä olevas semisti cool

Let’s face it – kaveriselfiet pahenee vain vuosi vuodelta. 15-kesäisenä, juuri selfien maailmaan oppineena ne onnistuivat aina ja näyttivätkin sopivasti hellyyttäviltä. Kaveriselfieitä napsittiin, eikä ne näyttänyt yhtään väkinäiseltä.  Nyt yli kymmenen vuotta siitä, kun luulee jo olevansa harjaantunut selfie-ammattilainen, niin todellisuus on toinen. Eihän tämä nyt hyvältä näytä, vaikka kuinka luulisi olevansa cool. Kiitos selfiestä Heli (Drama on the road -blogi).

Taideteoksen nimi: ”Yritetään näyttää tosi chilleiltä ja poseerataan silleen tosi luonnollisesti, sä voit takana vaikka tehdä käsilläs jotain niin tulee semmonen luonnollisempi viba!”

Drinkkikuvat – idea aina hyvä, toteutus sitten toinen

Jos joku osaa näyttää suhteellisen pölhöltä kuvissa, joissa juo jotain, niin se olen minä. Tässä esimerkki vuoden viimeiseltä reissulta Prahasta, josta kirjoittelen myöhemmin lisää. Mutta ihan oikeesti, drinksukuvat. Olen pari kertaa yrittänyt saada ikuistettua itseni siemailemassa viinilasista herkullista viiniä – lopputulos näyttää aivan siltä, että nyrpistäisin nenääni aromimaailmalle, enkä nauttisi ollenkaan. En tajua, miten joku osaa näyttää hyvältä viininlipittelykuvissa? Tässä kuitenkin nyt tunnelmia olutmuseosta.

Taidetoksen nimi: ”Yritän tässä casuaalisti poseerata kitkerän oluen kanssa, mutta näytän siltä että yritän hullunlailla flirttailla baaritiskin muovinuken kanssa.”

Tuulta ja viimaa – supermallivibat omassa päässään

Tässä tuleekin viimeinen pahuus, eli tuulinen sää. Meitsistä ei edes kannattaisi yrittää fotoa, kun tuuli piiskaa vasten kasvoja. Lopputuloksena on vain ei-niin-huippumallimainen tuulitukka ja kipeä kurkku kotiinpaluussa. Lisäksi meikällä on maailman herkimmät silmät, jotka siristelevät jo pelkästä ajatuksesta tuulisesta säästä tai kirkkaasta auringosta.

Taideteoksen nimi: ”Chilli poseeraus viimassa, onhan niillä huippumalleillakin tuulikoneet!”

Vuodelta 2018 toivon lisää ihania matkoja, onnistuneita ja epäonnistuneita kuvia

Eihän elämä olisi täydellistä, ettei välillä saisi naureskellä itselleen. Voiko joku siellä ruudun toisella puolella samaistua johonkin kuvaan, entä miltä teidän reissuvuotenne näyttäisi, jos se olisi koottu ”onnistunein” valokuvin?

Vuoden ensimmäinen matka suuntautuu muuten osaltani Abu Dhabiin, kaikkeja vinkkejä otetaan jo nyt vastaan! :–)

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki