Monthly Archives

syyskuu 2017

Ensikertalaisen Rooma – viikonloppu kuvina

Rooma, ikuinen kaupunki. Kaupunki, jonne kaikki tiet vievät. Kaupunki, jossa aistii historian joka nurkalla – ja minä eksyin sinne nyt vasta ensimmäistä kertaa elämässäni. Luulin tietäväni paljon Roomasta ja siitä, millaiseen kaupunkiin matkustan – ja tiesinkin paperilla, mutta.. Millaisena se Rooma sitten näyttäytyikään ensikertalaiselle, mitä osasin odottaa ja mitä en? Näistä fiiliksistä kertoo pieni kuva- ja tajunnanvirtapäiväkirja.

 

 

Rooma oli vaaleanpunaisia auringonlaskuja

En osannut kuvitella, miltä Rooma näyttää auringonlaskun aikaan. Vanhat rakennukset imivät jokaisen auringonsäteen itseensä, orastavan auringonlaskun vaaleanpunaisuus vangitsi koko kaupungin. Oli vain pakko pysähtyä ja ihailla valon tanssimista rakennusten seinustalla ja taivaanrannassa.

 

Rooma oli kaunista katutaidetta

Vanhat rakennukset olivat välttyneet ei toivotulta katutaiteelta, miljööt olivat siistejä. Kun törmäsimme rakennusten seinissä ja ovissa oleviin teoksiin, ne jäivät mielenkiintoisena mieleen. Näitä oli pakko ikuistaa ja miettiä, kuinka mielenkiintoista jälkeä sitä saadaankaan aikaiseksi – taideteokset sopivat kaupunkiin, tiedä sitten olivatko ne toivottuja vai eivät.

 

Rooma oli täydellistä pizzaa kadunkulmissa ja valkoisilla pöytäliinoilla

Elokuussa moni ravintola oli sulkenut ovensa – ”palaamme syyskuussa”. Tästä huolimatta löysimme mainioita paikkoja ruokailuun. Vaikka pizza on (miltei) aina hyvää, ei se ole koskaan maistunut yhtä täydelliseltä kuin Roomassa, eikä makua muuttanut se seikka, nautimmeko pizzan valkoisen pöytäliinan kanssa vai seisten baaritiskiä vasten.

Rooma oli 25 kilometriä kävelyä päivässä

Otettiin melkein loman kannalta, tai sitten ei. Herätyskello soi joka aamu niin aikaisin, että ehdimme katselemaan Rooman auringonnousua parhaille paikoille. Yhtenä päivänä kävelimme Vatikaanin puolella ja palasimme hotellille aamupalalle. Rooma on mielenkiintoinen kaupunki ja aivan erinäköinen klo 5.00, kuin vaikka klo 15.00. Yhtenä päivänä kävelimme huomaamattamme kepeät 25 kilometriä ennen illallista – Rooma tempasi mukaansa.

Rooma oli valloittavia aamupalahetkiä

Hotellivalinta meni aivan nappiin – päädyimme pastellinsävyiseen kuplaan. Hotellimme aamupalahuone oli niin lumoava, että kehtaan väittää etten ole syönyt aamupalaa koskaan näin tunnelmallisessa paikassa. Nautin joka hetkestä ja siitä, kun sain siemaista tuoretta cappuccinoani ja katsella vasta heräilevää Roomaa.

Rooma oli täydellinen auringonlaskun aikaan

Suosikkiauringonlaskuni ovat usein sellaisia, jossa aurinko näyttää laskeutuvan mereen. Rooma muistutti, että auringonlasku voi olla täydellinen missä vain. Auringon ensimmäiset säteet olivat vaaleanpunaisia, viimeiset säteet kirkkaanpunaisia. Kun Rooman siluetti peittyi kirkkaanpunaiseen valoon, tunsi ensikertalainen Roomassa itsensä pieneksi – miten meidän maailma voikin olla näin upea?

 

Sanontaanko nyt näin, että olen tällä hetkellä aivan liian lumoutunut Roomasta – entä sinä?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki