Suomen suurin matkablogiyhteisö

Suomen viisumi thaimaalaiselle – monivivahteinen viisumikokemus

Aloitin maaliskuun lopulla mielenkiintoisen prosessin – viisumin haun thaimaalaiselle ystävälle. Thaimaan kansalainen tarvitsee Suomen vierailuaan varten viisumin. Mikäli matkan tarkoitus on vierailu ystävän luona, tulee matkalaisen hakea ystävän tai sukulaisen luona vierailuun tarkoitettua Schengen-viisumia, joka mahdollistaa matkustamisen Schengen-maissa. Viisumin saaminen ei ole subjektiivinen oikeus – ja aina viisumin saaminen ei käy niin helposti kuin kuvittelee. Jännitystä oli siis ilmassa moneen otteeseen, erilaisten lisäselvitysten muodossa. Prosessi oli niin mielenkiintoinen että ajattelin rustata omasta Schengen-viisumikokemuksestani postauksen. Ensimmäinen neuvo Schengen-viisumin hakuun on tämä; aloita prosessi hyvissä ajoin ja varaudu ihmetyksiin sekä lisäselvityksiin. Viisuminhakuohjeet ja liitevaatimukset löytyvät kätevästi täältä: Suomen suurlähetystö, Bangkok.

 

Kutsuja; tee matkustajalle kutsukirje ja ota kopio passisi tietosivusta

 

En ollut aikaisemmin hoitanut viisumiasiaa, jossa olen itse kutsuvana tahona. Vaikka olen ollut tekemisissä viisumien kanssa useaan otteeseen, tuntui kutsuvana tahona olo aivan erilaiselta kuin muut viisumiprosessit koskaan. Aloitimme viisumihaun valmistelut mielestämme hyvissä ajoin – kaikki alkoi kutsukirjeestä.

Kutsukirjeen tulee olla alkuperäinen, allekirjoitettu ja päivätty. Kutsukirje on vapaamuotoinen. Siitä tulee käydä ilmi kutsujan ja kutsuttavan tiedot (nimi, syntymäaika, osoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite), matkan tarkoitus, kesto ja ajankohta, selvitys majoituksesta osoitteineen, selvitys kutsujan ja kutsuttavan välisestä suhteesta.

Tein työtä käskettyä, rustasin vapaamuotoisen kutsukirjeen ja lähetin sen pikakirjeenä Bangkokiin ystävälleni, liittäen kirjeeseen kaikki tarvittavat tiedot ja alkuperäisen allekirjoituksen. Lisäksi lähetin passini tietosivusta kopion. Muut jutut jäikin G:n tehtäväksi, hän varasi itselleen haastatteluajan Bangkokin päästä ja kokosi häneltä tarvittavat asiakirjat kasaan; viisumihakemuslomakkeen, värillisen passivalokuvan, passin, kaksi passin tietosivukopiota, työnantajan kirjeen jossa on tieto myönnetyn loman määrästä, pankkitiliote kolmen kuukauden ajalta, matkasairasvakuutustodistuksen ja matkasuunnitelman.

 

.. ja sitten alkoi lisäselvitysrumba

 

Jostain syystä kuvittelin että tämä viisumi olisi läpihuutojuttu, olihan G ollut lukioaikanaan kotikaupungissani opiskelemassa ja olemme nähneet tämän jälkeen Thaimaassa. Kuvitelmani särkyi, kun minulle ilmoitettiin G:n suurlähetystökäynnin jälkeen, että minun tulisi toimittaa suurlähetystölle oma todistus varallisuudestani, G:n oman varallisuustodistuksen lisäksi. Toimitin siis palkkakuitit sekä tiliotteet kolmen kuukauden ajalta suurlähetystöön – mikäs siinä, varmaan ihan perusjuttuja, vaikka kyllä kirjoitin kutsuun että G pitää huolen omasta matkustamisestaan enkä tue hänen matkaansa taloudellisesti, paitsi toki majoitan häntä. Elettiin huhtikuun loppua.

Aikaa kului. Seuraavaksi minua pyydettiin toimittamaan skannattuna uudelleen passini tietosivukopio, missä on oma allekirjoitukseni passikopion vieressä. Liitteeksi piti napata skannatut kopiot myös jokaisesta passin sivusta, missä on minkä tahansa maan maahantulo ja -poistumisleimat, oma allekirjoitukseni liitettynä skannaukseen. Tässä vaiheessa jo ajattelin että mitä tällä ajetaan takaa ja ajattelin tämän olevan aivan hullua, mutta mikäs tässä. Lähetin pyydetyt liitteet Bangkokiin ja toivoin että nyt saataisiin G kesäksi Suomeen.

Aikaa kului. Viisumin hakija haastatellaan viisumihakemuksen jättämisen yhteydessä – jostain syystä myös minua haluttiin haastatella puhelimitse, varmaankin siksi että pystyttiin varmistumaan siitä että minä olen oikeasti minä. G:ltä oltiin selvitetty kaikki mahdolliset tiedot, mistä tunnemme, koska olemme nähneet tosiamme ja mikä tämä juttu oikein on. Tässä vaiheessa tunsin jo itseni vähän rikolliseksi, mitä he siellä suurlähetystössä ajattelevat? Että olen joku välikappale suuressa huijauksessa jossa huijataan G takaisin Suomeen ja ja ja, ties mitä? G ennätti jo sanoa että ehkä parempi tulla joskus muulloin, kesä ennättää valua ohi ennen kuin hän saa viisumin passiinsa. Elettiin toukokuun puoliväliä.

 

Kunnes yhtäkkiä G:llä oli viisumi passissaan

Eräänä kesäkuisena päivänä sain viestin puhelimeeni, jossa oli liitettynä kuva – viisumista! G oli viimein saanut viisumin! Kiljahdin iloista ja kysyin, koska hän saapuu Suomeen. Onneksemme hän oli saanut viisumin kolmen kuukauden ajalle, joten aikaa oli hyvin. Mielenkiinnosta kysyin G:ltä, saiko hän mitään tietoa siitä miksi viisumihakemuksessa kesti näin kauan ja miten viisumi nyt myönnettiinkin hänelle – hän sanoi, ettei tiedä.

Lopullinen päätös jäi siis salaisuudeksi, mutta mitäs pienistä, G sai viisumin. Tiedämme vain seuraavalla kertaa, jos G haluaa saapua jonain tulevana kesänä juhannukseksi Suomeen, aloitamme viisumihaun varmuuden vuoksi jo tammikuussa. Nyt jäi juhannuskokot näkemättä.

Muista, että viisumin saaminen ei myöskään ole vapaa pääsy maahan – odotin G:tä ”ikuisuuden” Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Maahantulovirkailija oli ottanut G:n tarkempaan syyniin. Kyselyrumba oli ollut matkan tarkoitusta, majoituspaikkaa, kutsujan tietoja ja muita, mitä oltiin jo viisumin haussa selvitetty. G:llä oli ollut alkuperäinen kutsukirjeeni ja passikopioni mukana, jotka esitti myös maahantulovirkailijalle. Onneksi tämä(kin) loppui hyvin ja pian näin G:n kävelevän porteista – voi tätä riemua! G nosti hymyn korviin ja huusi tutulla murteella TERRRRVE MIRA!

Tästä on hyvä aloittaa jälleen yksi mahtava kesä.

 

Oletko koskaan ollut kutsuvana osapuolena Schengen-viisumissa? Millainen kokemus viisumihaku on kohdallasi ollut?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Previous Post Next Post

17 Comments

  • Reply Ella - Matkalla kaiken aikaa sunnuntai, heinäkuu 23, 2017 at 20:35

    Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ihanaa kesää :)

    • Reply miraorvokki maanantai, heinäkuu 24, 2017 at 08:05

      No niinpä! Seuraavalla kertaa osaa varautua ;) Ihanaa kesää! <3

  • Reply Emma / Mutkia matkassa sunnuntai, heinäkuu 23, 2017 at 21:45

    No ohhoh!! Eipä olisi tullut mieleenkään, että kyseessä on noin monivaiheinen juttu! Tässä kalpenee kyllä kaikki mahdolliset omat viisuminhakukokemukset, kyllä Suomen passin kanssa on helppoa!

    • Reply miraorvokki maanantai, heinäkuu 24, 2017 at 08:05

      No niinpä! Kyllä Suomen passin kanssa on helppoa! Mutta seuraavalla kertaa osaa varautua prosessin pituuteen, jos seuraavaa kertaa tulee :–D

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, heinäkuu 23, 2017 at 23:39

    Uskomatonta, kyllä jää jokin Venäjä kirkkaasti kakkoseksi. Herää kysymys, kuka tuon jälkeen enää edes haluaa Suomeen.

    • Reply miraorvokki maanantai, heinäkuu 24, 2017 at 08:06

      Heh, kyllä G meinasi luovuttaa :–D Mutta nyt hän on täällä ja nauttii olostaan!

  • Reply Terhi/ Fammo matkalla maanantai, heinäkuu 24, 2017 at 00:41

    Minä olen kutsunut moldovalaisen ystävättäreni Suomeen silloin kun Moldova vielä kuului Neuvostoliittoon. Kyllä sekin meni paljon helpommin. Tosin sen viisumin joutui hakemaan Moskovasta. Ongelmana oli Suomen valuutta jota sai vaihtaa vain pienen summan, muistaakseni 70 markkaa. Se kun meni jo bussimaksuihin rajalta Turkuun.

    • Reply miraorvokki maanantai, heinäkuu 24, 2017 at 08:07

      Oho! Eipä tulisi mieleen että viisumia joutuisi hakemaan noin kauaa kuin Moskovasta! On varmasti ollut kokemus tuokin :D

  • Reply Tiia/ReiseReise maanantai, heinäkuu 24, 2017 at 12:01

    Huh, onneksi ystäväsi kuitenkin sai viisumin, vaikka ihan tuhottoman kauan kesti! Täytyy kyllä taas kerran olla iloinen suomalaisesta passista.

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA maanantai, heinäkuu 24, 2017 at 20:34

    Oivoi, ei ihan yksinkertaisin ja nopein juttu oo saada viisumia Suomeen. Onneksi sait ystäväsi tänne ja toivottavasti G on viihtynyt! :)

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, heinäkuu 26, 2017 at 11:37

    Yksi ystäväni oli myös osallisena samaisessa prosessissa, eli halusi kutsua thaimaalaisen ystävänsä käymään Suomessa, eikä se ollut helppoa. Perusajatus lienee maahanmuuttoviranomaisilla on, että jos köyhemmän maan kansalainen on tulossa varakkaampaan maahan, niin pitää varmistaa toimeentulo ja se, että henkilö ei laittomasti jää maahan, eli tarkistetaan myös niitä siteitä kotimaahansa. Ja se, että ”Suomen viisumi” avaa reitin myös muihin Euroopan maihin tekee asiasta tietysti vielä haastavamman.
    Itse olen joskus huvikseni leikitellyt idealla näistä viisumi-, pakolais- ym. asioista, että itse kukin saisi vapaasti matkustaa lähtömaataan köyhempiin maihin, mutta rikkaampiin maihin mentäessä pitäisi selvittää, että siellä tulee myös toimeen. Tietysti tällä logiikalla esimerkiksi Sveitsiin menevät suomalaiset joutuisivat syyniin :-)

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana perjantai, heinäkuu 28, 2017 at 00:53

    On sitä tottunut niin hyvään suomalaisena, ei missään kysellä mitään. Läpi lähes mistä tahansa porteista vaan! Siksikin tuntuu niin hullulle, että thaimaalainen joutui noin hurjan prässin käymään läpi saadakseen passin. Eikä juttu edes päättynyt siihen vaan myös tullessa joutui kuulusteluun. Huh! Hän siis todella halusi tänne. :)

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 perjantai, heinäkuu 28, 2017 at 20:27

    Eihän tämä hauskaa ole, mutta nauratti silti. Nyt äkkiä foliota, ettei ne pääse jäljille mitä kaikkia maahanmuuttopetoksia olet tehtailemassa seuraavaksi!

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 29, 2017 at 16:29

    No olipas tarina! Edellisessä työpaikassa olin tekemisissä kutsukirjeiden kanssa kun meillä ramppasi kiinalaisia, mutta muistaakseni ne sujuivat helpommin.

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, heinäkuu 30, 2017 at 23:38

    Eipä ole ikinä tullut ajateltua moista. Eli mulla on siis liian vähän ulkomaalaisia ystäviä :-( Mukavan erilainen postaus matkabloggaajalta mielenkiintoisesta asiasta!

  • Reply minä itte perjantai, joulukuu 20, 2019 at 12:02

    lottoamista tuntuu olevan ja lisäksi asenne on se että kaikki viisumin hakijat on jotenkin kieroilemassa
    ja epärehellisesti liikkeellä , vaikka ovat ihan tavallisia ihmisiä

  • Reply Janita keskiviikko, tammikuu 22, 2020 at 22:06

    Eikä miten hauskaa. Aloin etsiä tietoa siitä, millainen kutsukirjeen pitäisi olla. Olen elämäni ekaa kertaa tilanteessa, jossa kutsun meille tänne Suomeen vierailijoita ja tarvitsen heille kutsukirjeen. Miten päädyinkin tänne googlehaun kautta ja vasta kirjoitustyylistä tajusin kurkata, että Pöndekenkäilyähän tässä harrastellaan itse kukin! Hassua, miten kaksi entistä opiskelijakaveria, jotka nykyään toimivat ihan muilla aloilla kuin mitä yhdessä opiskelivat, ”törmäävät” näin! Terkkui Turuust, ja nähdäänhän mekin toivottavasti vielä!

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.