Monthly Archives

heinäkuu 2017

Suomen viisumi thaimaalaiselle – monivivahteinen viisumikokemus

Aloitin maaliskuun lopulla mielenkiintoisen prosessin – viisumin haun thaimaalaiselle ystävälle. Thaimaan kansalainen tarvitsee Suomen vierailuaan varten viisumin. Mikäli matkan tarkoitus on vierailu ystävän luona, tulee matkalaisen hakea ystävän tai sukulaisen luona vierailuun tarkoitettua Schengen-viisumia, joka mahdollistaa matkustamisen Schengen-maissa. Viisumin saaminen ei ole subjektiivinen oikeus – ja aina viisumin saaminen ei käy niin helposti kuin kuvittelee. Jännitystä oli siis ilmassa moneen otteeseen, erilaisten lisäselvitysten muodossa. Prosessi oli niin mielenkiintoinen että ajattelin rustata omasta Schengen-viisumikokemuksestani postauksen. Ensimmäinen neuvo Schengen-viisumin hakuun on tämä; aloita prosessi hyvissä ajoin ja varaudu ihmetyksiin sekä lisäselvityksiin. Viisuminhakuohjeet ja liitevaatimukset löytyvät kätevästi täältä: Suomen suurlähetystö, Bangkok.

 

Kutsuja; tee matkustajalle kutsukirje ja ota kopio passisi tietosivusta

 

En ollut aikaisemmin hoitanut viisumiasiaa, jossa olen itse kutsuvana tahona. Vaikka olen ollut tekemisissä viisumien kanssa useaan otteeseen, tuntui kutsuvana tahona olo aivan erilaiselta kuin muut viisumiprosessit koskaan. Aloitimme viisumihaun valmistelut mielestämme hyvissä ajoin – kaikki alkoi kutsukirjeestä.

Kutsukirjeen tulee olla alkuperäinen, allekirjoitettu ja päivätty. Kutsukirje on vapaamuotoinen. Siitä tulee käydä ilmi kutsujan ja kutsuttavan tiedot (nimi, syntymäaika, osoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite), matkan tarkoitus, kesto ja ajankohta, selvitys majoituksesta osoitteineen, selvitys kutsujan ja kutsuttavan välisestä suhteesta.

Tein työtä käskettyä, rustasin vapaamuotoisen kutsukirjeen ja lähetin sen pikakirjeenä Bangkokiin ystävälleni, liittäen kirjeeseen kaikki tarvittavat tiedot ja alkuperäisen allekirjoituksen. Lisäksi lähetin passini tietosivusta kopion. Muut jutut jäikin G:n tehtäväksi, hän varasi itselleen haastatteluajan Bangkokin päästä ja kokosi häneltä tarvittavat asiakirjat kasaan; viisumihakemuslomakkeen, värillisen passivalokuvan, passin, kaksi passin tietosivukopiota, työnantajan kirjeen jossa on tieto myönnetyn loman määrästä, pankkitiliote kolmen kuukauden ajalta, matkasairasvakuutustodistuksen ja matkasuunnitelman.

 

.. ja sitten alkoi lisäselvitysrumba

 

Jostain syystä kuvittelin että tämä viisumi olisi läpihuutojuttu, olihan G ollut lukioaikanaan kotikaupungissani opiskelemassa ja olemme nähneet tämän jälkeen Thaimaassa. Kuvitelmani särkyi, kun minulle ilmoitettiin G:n suurlähetystökäynnin jälkeen, että minun tulisi toimittaa suurlähetystölle oma todistus varallisuudestani, G:n oman varallisuustodistuksen lisäksi. Toimitin siis palkkakuitit sekä tiliotteet kolmen kuukauden ajalta suurlähetystöön – mikäs siinä, varmaan ihan perusjuttuja, vaikka kyllä kirjoitin kutsuun että G pitää huolen omasta matkustamisestaan enkä tue hänen matkaansa taloudellisesti, paitsi toki majoitan häntä. Elettiin huhtikuun loppua.

Aikaa kului. Seuraavaksi minua pyydettiin toimittamaan skannattuna uudelleen passini tietosivukopio, missä on oma allekirjoitukseni passikopion vieressä. Liitteeksi piti napata skannatut kopiot myös jokaisesta passin sivusta, missä on minkä tahansa maan maahantulo ja -poistumisleimat, oma allekirjoitukseni liitettynä skannaukseen. Tässä vaiheessa jo ajattelin että mitä tällä ajetaan takaa ja ajattelin tämän olevan aivan hullua, mutta mikäs tässä. Lähetin pyydetyt liitteet Bangkokiin ja toivoin että nyt saataisiin G kesäksi Suomeen.

Aikaa kului. Viisumin hakija haastatellaan viisumihakemuksen jättämisen yhteydessä – jostain syystä myös minua haluttiin haastatella puhelimitse, varmaankin siksi että pystyttiin varmistumaan siitä että minä olen oikeasti minä. G:ltä oltiin selvitetty kaikki mahdolliset tiedot, mistä tunnemme, koska olemme nähneet tosiamme ja mikä tämä juttu oikein on. Tässä vaiheessa tunsin jo itseni vähän rikolliseksi, mitä he siellä suurlähetystössä ajattelevat? Että olen joku välikappale suuressa huijauksessa jossa huijataan G takaisin Suomeen ja ja ja, ties mitä? G ennätti jo sanoa että ehkä parempi tulla joskus muulloin, kesä ennättää valua ohi ennen kuin hän saa viisumin passiinsa. Elettiin toukokuun puoliväliä.

 

Kunnes yhtäkkiä G:llä oli viisumi passissaan

Eräänä kesäkuisena päivänä sain viestin puhelimeeni, jossa oli liitettynä kuva – viisumista! G oli viimein saanut viisumin! Kiljahdin iloista ja kysyin, koska hän saapuu Suomeen. Onneksemme hän oli saanut viisumin kolmen kuukauden ajalle, joten aikaa oli hyvin. Mielenkiinnosta kysyin G:ltä, saiko hän mitään tietoa siitä miksi viisumihakemuksessa kesti näin kauan ja miten viisumi nyt myönnettiinkin hänelle – hän sanoi, ettei tiedä.

Lopullinen päätös jäi siis salaisuudeksi, mutta mitäs pienistä, G sai viisumin. Tiedämme vain seuraavalla kertaa, jos G haluaa saapua jonain tulevana kesänä juhannukseksi Suomeen, aloitamme viisumihaun varmuuden vuoksi jo tammikuussa. Nyt jäi juhannuskokot näkemättä.

Muista, että viisumin saaminen ei myöskään ole vapaa pääsy maahan – odotin G:tä ”ikuisuuden” Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Maahantulovirkailija oli ottanut G:n tarkempaan syyniin. Kyselyrumba oli ollut matkan tarkoitusta, majoituspaikkaa, kutsujan tietoja ja muita, mitä oltiin jo viisumin haussa selvitetty. G:llä oli ollut alkuperäinen kutsukirjeeni ja passikopioni mukana, jotka esitti myös maahantulovirkailijalle. Onneksi tämä(kin) loppui hyvin ja pian näin G:n kävelevän porteista – voi tätä riemua! G nosti hymyn korviin ja huusi tutulla murteella TERRRRVE MIRA!

Tästä on hyvä aloittaa jälleen yksi mahtava kesä.

 

Oletko koskaan ollut kutsuvana osapuolena Schengen-viisumissa? Millainen kokemus viisumihaku on kohdallasi ollut?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Ruokamatkailua Tampereella – kolme ravintolavinkkiä

 

Taisin vuodenvaihteessa lupailla ryhdistyväni kotimaanmatkailun kanssa – ja näin olenkin tehnyt, ehkä enimmäkseen ruokamatkailun saralla. Viimeisimmät herkkulöydöt on bongattu Tampereelta. Nyt ei tosin syödä perinteistä mustaamakkaraa, vaan ihan jotain muuta. Tästä postauksesta löytyy kolme ravintolavinkkiä Tampereen valloittavaan kesään. Suosituksina ovat seuraavat; herkullinen brunssipaikka, lauantai-illan rento sisäpiha sekä piiitkän illan näköalapaikka.

Brunssille; Bisto 14 – tarjolla hyviä hetkiä

 

Osoite; Rautatienkatu 14, Tampere

Tutustuin vähän aikaa sitten Tampereen uutuuteen, joka kulkee nimellä Bistro 14. Tämä viehättävä bistro sijaitsee keskeisellä paikalla, aivan Tampereen rautatieaseman kupeessa. Tutkimme Tampereen brunssivalikoimaa ja jonkin ajan kuluttua tulimme siihen tulokseen ettemme yksinkertaisesti halua kuluttaa 25-30 €/hlö brunssista, vaikka nämä hitaat sunnuntaimässäilyt erittäin ihania ovatkin. Pienen selailun jälkeen nenämme eteen osui löytö; brunssi hintaan 12,50 €/hlö. Sanomattakin oli selvää, ettemme voineet jättää tätä paikkaa testaamatta. Päädyimme siis Bistro 14:sta brunssille – eikä tämä valinta harmita yhtään. Tuo 12,50 € on todella oiva hinta brunssista, joka oli valikoimaltaan aika pieni mutta laadukas ja oikeasti maistuva.

Uskon kuitenkin, että paikan vahvin osaaminen ei ole ihanassa brunssissa. Aion vielä joskus palata tänne illalliselle, sillä ruokalista näytti erittäin houkuttelevalta. Herkullinen, pieni ja idyllinen Bistro 14 saa minulta ja Tampereen vahvistukselta sydämelliset suositukset.

Bistro 14:sta brunssiin kuuluu esimerkiksi: kokin munakas, päivän keitto, puuro, sämplyä ja tuoreet lisukkeet, croissant, mysli, jogurtti, marjat, homejuusto, vaihtuva jälkiruoka, tuoremehut, kahvi ja tee.

 

Värikkäälle kesälounaalle; Muusa – ruokaa, juomaa ja läsnäoloa

 

Osoite; Satakunnankatu 10, Tampere

Jos minulta kysyttäisiin tämän kesän suloisinta sisäpihaa, sanoisin sen olevan Ravintola Muusan sisäpiha. Siinä teille siis vaikkei kukaan kysynytkään! Ravintola Muusa on vain niin suloinen, etten löydä sanoja. Värikkäät seinät virkistävät harmaankin päivän, pienet lamput luovat viehkeää tunnelmaa ja annokset – kuin kaikki maailman värit olisivat räjähtäneet keittössä, luoden koko ravintolan henkilökunnalle onnea ja iloa työpäiviin. Täältä löytyy melkeinpä jokaiselle jotain, täällä saa olla sekaani ja vegaani.

Muusassa viettää pidemmänkin ajan. Lasit talon kuohuviiniä eteen ja ruoat tilaukseen. Täällä istuu onnellisena vaikka myöhäisestä lounaasta iltaan asti. Pääruoat keikkuvat 15-27 € välissä, jälkiruoat 8 € kieppeillä. Kysynpä muuten vielä; voisitko kieltäytyä kemuista kulhossa tai basilika-valkosuklaakakusta? Joo, en minäkään. Katsokaa nyt näitä ruokia alla, mä en kestä. Haluan jo takaisin Tampereelle ja muusan kulhokemuille.

Testiin pääsivät siis kemut kulhossa, inkiväärikana, sekä basilika-valkosuklaakakku.

 

Illallinen korkeuksissa: Ravintola Näsinneula – arjen yläpuolella

 

Osoite; Laiturikatu 1, Tampere

Tampereen paras näköalapaikka on ehdottomasti Ravintola Näsinneulassa. Tuntuu siltä, etten kyllästy tähän ravintolaan koskaan. Näsinneulaan kannattaa varata kunnolla aikaa, täältä ei halua kiirehtiä pois. Menut vaihtuvat sesonkien mukaan. Kävimme täällä viimeksi juhannuksena koko perheen voimin, jolloin menu oli vähän aikaa sitten vaihtunut kesämenuksi. Itse valitsen useimmiten Finlandia-menun, joka kattaa viisi ruokalajia.  Tämä menu on n. 65 € hintaluokassa. Finlandia-menu natsaa useimmiten omiin makunystyröihini parhaiten. Annoksia saa myös yksittäin, tarjolla on myös kasvisvaihtoehto ja pidempi 9 ruokalajin maistelumenu.

Suosittelen varaamaan pöydän juuri ennen illan hämärtymistä. Näsijärvi näyttää lumoavalta, kun oranssi aurinko laskeutuu horisonttiin.

Kokin tervehdys

Paahdetulla purjolla maustettua lohta

Kaldoaivin poronvasaa, juuripersiljaa ja vadelmaa. (Tämän jälkeen tulivat kotimaiset juustot-annos, joka katosi ennen kuin muistin napata kuvaa, liiankin houkuttelevaa juuston ystävälle siis.)

Maitosuklaata ja raparperia

 

Mitkä ovat sinun tämän hetken suosikkiravintoloitasi Tampereella?

 

Mitä vinkkejä sinulla on Tampereen kesään?

 

Tampereella on vietetty tänä kesänä paljon aikaa muidenkin matkabloggaajien keskuudessa. Ei tehrä tästä ny numeroo, mut Tampereessa on taikaa, totesi Syö Matkusta Rakasta-blogin Meri. Lanttimatkat listasi Tampereesta Paikallisten vinkit ulkopaikkakuntalaiselle videon muodossa, Kohteena Maailma-blogin Rami rustasi 10 vinkkiä kotikaupunkiinsa ja Mutkia Matkassa-blogi löysi Pupukahvilan – Tampereen parhaan kahvilan. Meitsin entisessä kotikaupungissa on siis vaikka ja mitä, lähreppä reissuun!

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki