Monthly Archives

helmikuu 2017

Kolme illallisravintolaa Nizzassa – Paikalliseen tapaan

”Pitkä viikonloppu” Nizzassa oli erittäin onnistunut myös ruokailun osalta. Illallistimme kolmessa vallan mainiossa nizzalaisessa ravintolassa, joista haluan mainita myös tänne blogin puolelle. Hyvä illallinen on oleellinen osa matkaani ja pistäisihän sellainen kismittämään ettei hyvää ravintolaa löytyisi koko reissun ajalta. Käsite hyvästä ravintolasta on jokaisella erilainen ja minulle se tarkoittaa maistuvan ruoan lisäksi tunnelmallista, autenttista fiilistä herättävää, rennon ja pokkuroivan yhdistävää, jotain tämän tyylistä ympäristöä. Olin tutkinut ravintolatarjontaa ja pistänyt kehuttujen paikkojen nimiä muistiin ennen reissua mutta kuinka ollakaan, mihinkään näistä ravintoloista ei päädytty. Meillä oli onnea matkassa ja nam mitä makuelämyksiä saatiinkaan mukaamme Nizzasta. Tässä siis kolme hyvää ravintolaa Nizzassa, ainakin minun ja matkakumppanien makuun sopivia!

L’Octopussy Restaurant 

Osoite: 11 Rue Meyerbeer, 06000 Nice, Ranska

L’Octopussy Restaurant pisti silmääni, se sijaitsi muutaman sadan metrin päässä hotellistamme ja näytti todella miellyttävältä paikalta. Kysyimme hotellimme vastaanottovirkailijalta ravintolasuositusta aivan mielenkiinnosta ja hän mainitsikin juuri L’Octopussyn, aika mielenkiintoinen sattuma!

Saimme pienestä ravintolasta viimeisen vapaan pöydän, sillä muut pöydät olivat varattuja ja hetkessä kaikkiin tyhjiin pöytiin oli saapunut seurue jos toinenkin. Ruokalistaa ei ollut englanniksi mutta tarjoilija kaivoi iPadin, avasi ravintolan menun ja antoi kääntäjän laulaa. Tarjoilija ihmetteli, miksi olemme tulleet Nizzaan helmikuussa ja oli todella ystävällinen. Paikallisetkin kuuntelivat korva tarkkana jutusteluamme tarjoilijan kanssa, tuntui kuin olisimme olleet keskellä nizzalaista saippuasarjaa.

Ruoka oli erittäin maittavaa. Annoksia ei ollut monia mutta ne olivat sitäkin houkuttelevamman kuuloisia. Kaksi testasi ankkaa, yksi hampurilaista ja minä tattirisottoa. Keväinen keli ja risotto suorastaan huutavat rosé-viiniä kaverikseen. Pöytään tuotu lasillinen oli todella maukas, hieman kepeä, juuri sopiva tähän hetkeen. Viinit olivat listan mukaan laadukkaita ja listalta löytyi monia tuttuja nimiä. Pääruoka ja juoma-yhdistelmällä illallisesta nautti keskimäärin 20-30€/hlö. Vahva suositus koko kokonaisuuden osalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Le Bistro Dalpozzo

Osoite: 10 Rue Dalpozzo, 06000 Nice, Ranska

Le Bistro Dalpozzo osui kohdallemme sattumalta. Olin aluksi skeptinen sillä jokin ravintolassa ei vain osunut ulkopuolelta katsottuna meikäläiseen. Onneksi kuitenkin astuimme sisään ravintolaan yhden vatsan sietämättömästi kurniessa, sillä söin täällä aivan järjettömän hyvät simpukat. Ai että, nyt tuli muuten nälkä.

Ravintola oli todella pieni, vähän hämyinen. Meidän lisäksemme illallistamassa oli muutama pariskunta ja yksi lapsiperhe. Perheen lapsi olisi kovasti halunnut tehdä tuttavuutta kanssamme, harmi että meillä oli vain sopivan pieni kielimuuri tiellämme. Ranskalaisten puheensorina raikasi ihanasti koko illan ja nautimme tunnelmasta. Kuten jo mainitsinkin, simpukkani osuivat aivan nappiin. Kaksi tilasi lihapataa, ulkonäkö ei ollut mikään säväyttävin, maku oli kuitenkin hyvä. Yksi tilasi sitruunapastan ja ehkä vähän yllättyi sitruunan läpipuskevuudesta. Mutkatonta, maukasta ruokaa fiksuun hintaan. Ravintolassa oli rento ote mutta viini maistatettiin erittäin tarkalla silmällä. Pääruoka ja juoma-ydistelmällä illallisen hinta oli noin 20 €/hlö. Ihana tunnelma!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Chez Davia

Osoite: 11Bis Rue Grimaldi, 06000 Nice, Ranska

Chez Davia oli reissun villikortti. Emme tienneet, oliko ravintola edes auki kun jäimme kurkkaamaan ruokalistaa. Verhot olivat kiinni, ovi muutaman sentin raollaan. Sisareni uskalsi raottaa ovea ja kuinka ollakaan, olihan se suloinen ravintola auki. Ruokalista oli käsin kirjoitettu, ranskaksi tietenkin – aivan ihana yksityiskohta vaikken tajunnut listasta melkein mitään. Kolmen ruokalajin menu oli 25 euroa, eli jännityksellä jäimme odottamaan mitä saamme nenämme eteen. 

Meistä jokainen söi erilaisen yhdistelmän. Oma yhdistelmäni oli nizzalaiset kasvikset – pestopasta ja juustolautanen. Muut yhdistelmät olivat ranskalainen sipulikeitto – kukkoa punaviinissä ja Davianin leivos, maalaispatee – kukkoa punaviinissä – Davianin leivos, sekä ranskalainen sipulikeitto – pestopasta ja Davianin leivos. Menun sai siis koota itse, joistain ruokalajeista lisättiin muutama euro menun hintaan, esimerkiksi simpukat olisivat nostaneet hintaa 3 eurolla.

Keittiössä hääräsi ranskalainen mummu nuoren miehen kanssa. Tämä mummu oli aivan uskomattoman sympaattinen. Hän kävi juttelemassa vieraille, toi välillä vieraille viiniäkin ja vaikkei häneltä mikään muu taipunut, kysyi hän ”Good?” mihin vastasimme ylistävin lausein. Paikka ei todellakaan ole mikään fine dining-paikka vaan juuri sellainen aito paikallinen, mihin voisi mennä tunnelman ja kotiruoan takia uudelleen ja uudelleen. Hintahaarukka oli monimuotoinen, kolmen ruokalajin illallinen kustansi 25 €, lisäksi hintaan tuli juomat sekä mahdolliset ”parempien annosten lisät”. Tämä paikka kruunasi koko reissun, en muista missä viimeksi olisin kokenut näin aitoa ja kodinomaista tunnelmaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nizzasta jäi tällä reissulla muistoihin kodikkaat ravintolat, joissa häärää huikean positiiviset ihmiset. Tuntui että toukokuussa palvelu oli paljon surkeampaa kuin helmikuussa, ehkä silloin jo ravintoloitsijoilla on turistiähky. Talvella uudelleen Nizzaan? No todellakin!

Mitkä ovat sinun suosikkiravintolasi Nizzassa?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Rakastuin sittenkin Nizzaan – Aluksi tie oli kivinen

Vierailimme helmikuun alussa ah, niin ihanassa Nizzassa. Vierailin ensimmäisen kerran Nizzassa vuonna 2015 mutta kaupunki ei tuolloin sytyttänyt minua niin kuin olisin toivonut, vaikka kaupungin puitteet olivatkin kunnossa. Hotellimme kanssa oli ongelmia, ravintolavalinnat oli järjettömän surkeita, me ranskantaidottomat oltiin välillä aivan ulapalla, mitähän muuta.. En ole tainnut kertoakaan miten kivikkoinen matka menikään toukokuussa 2015?

1-17015513_10211415023749869_748839292_o

Kivinen alku Nizzarakkauteen vuonna 2015

Edellisen reissun koettelemukset alkoivat heti siitä kun Norwegianin lentomme oli nelisen tuntia myöhässä. Laitoimme varmuuden vuoksi hotelliimme sähköpostia, sillä emme löytäneet puhelinnumeroa kyseiseen hotelliin ja kerroimme lentomme olevan myöhässä mutta olemme saapumassa Nizzaan heti kun se on mahdollista – ei siis mitään hätää.. Eipä!

Saavuimme viimein Nizzaan ja hotellille. Ainoa, sopivasti pieni ongelma oli vain se että meidät ja respan erotti pieni rautainen aita. Onneksemme aidan vieressä oli kuitenkin lappu joka kehotti soittamaan matkapuhelinnumeroon, mikäli ovet eivät ole auki. Mehän sitten soitettiin ja kuultiin puhelimen soivan siellä rautaisen aidan takana, pienessä kopissa. Soitettiin toisen, kolmannen ja neljännen kerran vain varmistaaksemme että se himputin puhelin tosiaankin vain soi siellä kopissa, ilman ajatustakaan siitä että kukaan vastaisi siihen. Ystävällinen vanhempi rouva pysähtyi kohdallemme, yritti kertoa meille jotain ranskaksi ja siinä sitä sitten oltiin, hämärtyvässä illassa ilman mitään edistystä majapaikan osalta. ”Nyt äkkiä Wifi jostain, kukaan ei tule meille ovea avaamaan tänään.”

Lähdimme kävelemään ärtyneenä ja bonuksena pikkuisen nälkäisenä, joka ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Marssimme ensimmäiseen hotelliin joka tuli vastaan ja pyysimme wifin salasanaa, samalla kysyimme olisiko heillä huoneita vapaana. Kaikki huoneet olivat varattuja sillä Cannesissa oli samaan aikaan elokuvafestivaalit – oltiin siis valittu erittäin toimiva viikonloppu tällaiseen majahäsläykseen. Yritimme epätoivoisesti löytää pätkivän wifin varassa uutta hotellia ja se onneksi löydettiinkin, ylihintaan Boulevard Cambettalta, joka oli kuitenkin ainoa kohtuuhintainen majoitus tähän hätään. Varasimme saman tien tämän hotellin koko matkamme ajaksi, koska olin aivan hermoraunio. Hotellin luokitus taisi olla kaksi tähteä, neliöitä oli parisängyn verran ja viereisen asuinhuoneiston teinit osoitteli laservalolla huoneeseen mutta mitäs pienistä. Onneksi varasimme huoneen tästä hotellista, sillä alkuperäinen majapaikkamme ei avannut oviaan koko aikana kun olimme Nizzassa!

1-16990895_10211414979548764_910035203_o

Surkeiden sattumusten sarja jatkui monilla huonoilla ravintolavalinnoilla, sekä omalla tietämättömyydellä. Me eletään aivan eri ajassa Nizzan kanssa, sillä ravintolat ovat auki noin 13-14 asti ja avaavat ovensa vasta 19-20 maissa ja tuossa välissä on uskomattoman vaikeaa löytää mitään huikopalaa. Eli, jos et tiennyt niin pistä muistiin! Terveisin tyyppi jonka lounasnälkä on aina 13 jälkeen.

Ranskaakin olisi pitänyt opetella enemmän, sillä olimme koko ajan aivan pihalla – varsinkin junalippua ostaessa. Emme ymmärtäneet ranskankielisestä junalippuaparaatista yhtään mitään ja tottakai palvelutiskit olivat tuona viikonloppuna kiinni. Joku ystävällinen ranskalainen ei tietenkään voinut auttaa turreja junalippuautomaatilla, vaan päätyi huokailemaan takanamme ja tömistelemään jalkojaan lattiaan. ;–) Yritettiin me joiltain kysyä apuakin pariin otteeseen, muustakin kuin junalippuaparaateista mutta saimme osaksemme vain mulkoilua. Rakkautta vain, Ranska!

Minua harmitti, sillä olisin halunnut ihastua Nizzaan. Nizza oli kaunis, juuri sellainen lyhyen matkan päässä oleva söpöliini jonka luokse olisi helppo karata uudelleen. Taisin kuitenkin matkan päätteeksi sanoa että heti ei tule kyllä lähdettyä uudestaan vaikka maksettaisiin.

1-16930531_10211414991549064_1670044291_o

 

Ja kuinkas sitten kävikään vuonna 2017?

Annoin Nizzalle kuitenkin uuden mahdollisuuden, never say never! Hankimme hetken mielijohteesta (Lue: Norwegianin Cyber Mondayn 38€/meno-paluu johdosta) lentoliput Nizzaan sisarieni kanssa ja veimme äitimme juhlistamaan helmikuussa saapuvia syntymäpäiviään Rivieran talviaurinkoon. Äitini oli joskus sanonut että haluaisi myös Nizzaan ja Monacoon eli tässähän ne tuli, molemmat samalla reissulla! Annoin Nizzalle ja samalla Norwegianille uuden mahdollisuuden ja toivoin että Nizza näyttää minulle uudet rakastettavat kasvonsa, samalla myös toivoin että Norwegian olisi tällä kertaa ajoissa.

Lopputulos oli se että kaikki meni niin putkeen! Osaksi varmasti sen takia että edellinen kerta oli mennyt niin huonosti kuin olla voi. Tällä kertaa tutustuin etukäteen ravintolavaihtoehtoihin, tein tarkkaa hotellisyynäystä ja luin paljon matkablogeja joissa oltiin seikkailtu Nizzassa. Vaikka hotellimme ei tullut vastaan yhdessäkään blogissa, eikä loppujen lopuksi käymämme ravintolatkaan, olivat valinnat silti erittäin onnistuneita. Norwegian lähti myös vähän etuajassa, eli reissun pisteiksi pamahtaa aivan 6/5. Riski kannattaa välillä. Seuraavat postaukset käsittelevätkin näin ollen helmikuista Nizzaa ja Monacoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En pelkästään ihastunut Nizzaan vaan taisin myös vähän rakastua Nizzaan. Olen varma että tulen varmasti nappaamaan seuraavallakin kertaa lennot tänne, mikäli haluan viikonlopuksi karkuun Suomen talvea. Helmikuun alussa mittarissa oli +16 astetta ja aavistus keväästä leijaili ilmassa. Rosé lasiin ja risotto kylkeen – Nizza, olet hurmaava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko sinulla käynyt jonkun kohteen kanssa samanlainen viha-rakkaustarina?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Yö Sokos Hotel Presidentissä – Omaa aikaa Talvimyrskyssä

Tein tammikuun viimeisenä viikonloppuna jotain ennenkuulumatonta – vietin yön yksin hotellissa sekä bonuksena kävin illallisella yksin, kerta se ensimmäinenkin. Petri piti viikonloppuna poikien tuparit ja väistyin karkeloiden tietä viettämään omaa viikonloppua Sokos Hotel Presidenttiin, uudistettuun Talvimyrsky-huoneeseen, kylpypallot ja kasvonaamiot laukussa. Postaus on toteutettu yhteistyössä Sokos Hotel Presidentin kanssa. *

Nyt olet tullut talvimyrskyyn. Pohjoisen ainutlaatuiseen talveen. Pakkanen narisee, lumihiutaleet leijailevat, jossain saattaa tuulikin tuivertaa. Väki hiihtää metsissä ja katsoo mäkihyppyä kotisohvalla. Karhut nukkuvat talviunta. Mitä sinä rakastat talvessa?

presidentti5presidentti4

Uudistetussa Presidentissä huoneet kertovat tarinaa

Sokos Hotel Presidentti uudistuu huone huoneelta alkusyksyyn 2018 mennessä ja jokaiseen kerrokseen tulee oma teemamaailmansa. Teemoina toimivat juhannus, talvimyrsky, hiljaisuus, satumetsä, joista majoituin Talvimyrsky-teemaisessa huoneessa. Talvimyrsky oli erittäin toimiva valinta Helsingin loskaiseen tammikuuhun ja huone ihastutti yksityiskohdillaan, suihkun lasissa oli lumihiutaleita ja tyynyillä hiihtäjiä. Mielestäni uudistus oli vallan tervetullutta sillä rakastan tarinallisia hotellihuoneita – eikä uudistus ole koskaan pahasta. Talvimyrskyssä minua odotti keväinen kuohuva ja makeat alkupalat ja talvimyrskyn hirvi oli erittäin hyvä selfie-kaveri yksinäisenä iltana.

Vaikka Talvimyrsky oli erittäin ihana, mieleeni hiipi jo ajatus tulevasta kesästä jolloin olisi mielenkiintoista testata satumetsä- tai juhannusteemaista huonetta. Huone oli miellyttävä ja rauhaista, mielekäs huone nukkua ja viettää rauhallista iltaa itsekseen. Talvimyrskyssä tuntui siltä että ulkona olisi paukkuva pakkanen, vaikka oikeasti ikkunoiden takaa löytyi loskainen Helsinki. Huoneessa on siis hyvä ”huijata itseään” sään osalta. Lue lisää uudistuksesta ja huoneteemoista täältä.

Erityismaininnan antaisin sille että suosikkiteetäni, Clipperiä löytyi hotellihuoneesta vihreänä ja valkoisena – aika hauska sattuma sillä olin jokin aika sitten marmattanut ainaisista Liptonin Earl Grey-teepusseista, joita tuntuu olevan tarjolla kaikkialla. Onko täällä muita ketkä ei voi sietää niitä ainaisia Liptoneita? Pieni juttu varmaan monelle mutta suuri juttu iltateen suurkuluttajalle.
presidentti1presidentti2presidentti6

Oiva paikka rentoutumiseen

En olisi uskonut kuinka paljon tarvitsin omaa aikaa – enkä olisi uskonut kuinka paljon nautin ajasta yksin. Hotelli on aivan Helsingin ytimessä mutta en kaivannut huoneesta pois ollenkaan. Avasin television, laitoin ammeeseen veden ja heitin kylpypallon ammeeseen. Levitin mutanaamion kasvoille ja laskeudun ammeeseen – ai että! Vaikka hotelli oli uudistuksen alla ei ylimääräistä hälyä kuulunut mistään, eikä uudistamisen työmaat näkyneet reiteilläni. Töitä uudistuksen osalta ei tehdä viikonloppuisin lainkaan ja viikollakin päiväseltään.  Vahva suositus oman ajan ottamiselle Presidentissä. Vaikka hotellin ulkopuolella odotti koko Helsinki, ei allekirjoittanutta kiinnostanut nousta huoneesta (ammeesta) pois ollenkaan.

Aamiainen nautitaan Presidentti-salissa. Olen tosi huono kokoamaan hotelliaamupalasta suloista kokonaisuutta mutta jälleen kerran on mainittava suosikkiteen ilmestymisestä aamiaistarjoiluun – ai että tää tyyppi oli vallan onnellinen niinkin pienestä asiasta kuin teestä.

presidentti8ppp

Sevillassa ei tarvitse pelätä illallistamista yksin

En ole koskaan illallistanut yksin ja kieltämättä jännitin ensimmäistä yksin nautittua illallistani aika paljon. Presidentin kanssa samassa rakennuksessa toimii ravintola Sevilla, joka vie asiakkaan makumatkalle Espanjaan, pohjoismaisen ruokamaailman twistillä. Olin liikkeellä aikaisin, jo seitsemän jälkeen joten illallistamassa oli vain muutama lapsiperhe lisäkseni. Ravintolassa oli rento ote tarjoiluun eikä yksin illallistaminen ei tuntunut täällä yhtään huonolta vaihtoehdolta. Nautin yllättävän paljon yksin istumisesta ja oman ajan fiilistelystä ja vielä tuohon aikaan hiljaisessa ravintolassa oman ajan otto toimi yllättävän hyvin. Suosittelen lähtemään liikkeelle siis aikaisin, mikäli yksin illallistaminen jännittää – en ainakaan kohdannut ihmetteleviä katseita ja Sevillassa letkeä espanjalaistunnelma auttoi vain asiaa, ei nääs tuntunut siltä että olisi pitänyt pokkuroida.  :–) Pieni ihmetys mainittakoon siitä että tarjoilija ei tarjonnut minulle viinilistaa tai viiniehdotusta ollenkaan, vaikka ilmaisin kyllä haluni punaviinilasiin. Sain siis punaviinin pöytääni, ilman mitään saatesanoja. Ehkä tämä oli sitä espanjalaista letkeyttä?

Söin karitsan sisäfileetä, sherrykastikeella, juurespyreellä ja puolukkasiirapilla. Tarjoilija ehdotti ensin kausiblinejä joista pidän aivan hirveästi, mutta teen blinejä kotona niin usein että en enää ravintolassa ala niitä syömään. Karitsa oli erittäin hyvä kokonaisuus ja kaikki maut toimivat yhteen todella hyvin. Tulin niin täyteen pelkästä pääruoasta ettei minulla ollut jälkiruokiin enää mitään asiaa. Tätä postausta kirjoittaessa iski nälkä, sillä tuo annos oli kyllä omaan makuun niin toimiva – vahva suositus letkeälle ilalle.

presidentti3pp
* Postaus on toteutettu yhteistyössä Sokos Hotel Presidentin kanssa, huone ja illallinen on tarjottu Sokos Hotel Presidentin puolesta. Kiitos Sokos Hotel Presidentti ja Ravintola Sevilla!

Tämä onkin ensimmäinen täysin puhelinkuvilla toteutettu postaus sillä kameran muistikortti kadotti kaikki kameralaatuiset kuvat syövereistään – voiko enää pahempaa olla? iPhonen kuvanlaatu kyllä yllätti mutta jatkossa mennään kuitenkin taas ihan tutulla ja turvallisella Olympuksella :–)

Milloin sinä olet viimeksi ottanut omaa aikaa itsellesi hotellissa?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki